perjantai 30. elokuuta 2013

Ei paha, ei paha

 Hiiahoooi! Nyt nyt nyt! Nyt jatketaan sen verran eiliseen malliin, että! Myönnän, että olen ostanut hevoseni maailman ihanimmilta ihmisiltä, jotka oikeasti välittävät, mitä entisille ystävilleen nykyään kuuluu, ja jos on ongelmia, jaksavat aina kannustaa pitkänkin matkan takaa! Tiedän, että te Aapen entiset omistajat luette tämän ennen pitkään. Olette oikeasti aivan mahtavia, ilman teitä, tämä koko homma ei olisi koskaan toiminut tällä tavalla! Olen saanut teidän kautta innoitusta ratsastukseeni, oppinut tietämään enemmän ja kiinnostunut kenttäratsastuksesta erilailla, uskaltanut kokeilla kaikennäköistä uutta, tmstms. Iso kiitos teille! ♥ Ei toki unohdeta Leonkaan entistä omistajaa! On aina ihanaa saada sähköpostia, jossa kysellään ponin kuulumisia, koska se viestii välittämisestä!
 No sitten. Eilinen ratsastus on tunnettu kyllä tässä päivässä. Persus on meinaan niin pirskatin kipeä! Hyvä vain! Tietää kenties tehneensä jotain oikein.
 Sain tänään Hennalta facessa viestiä! Viestin luettuani olin sellain, että jep! Kiva viesti! Oikeastaan tosi kiva olla välillä ihan "kaksistaankin" yhteydessä! Vasta ratsastuksen jälkeen tai jossain vaiheessa ratsastusta tajusin, miten paljon viesti minuun vaikutti. Se oli kannustava, tukeva ja en vain tiedä, jotenkin se vain vaikutti minuun. Nimenomaan Henna on yksi ihmisistä, joka on innoittanut minua rarsastuksessa todella paljon, heti siitä lähtien kun hänet tapasin. On mahtavaa tuntea näin monesta suunnasta ja niin kovin erilaisia hevosihmisiä, kuulla heidän vinkkejään, tms.
 Lähdin tänään aika myöhään ratsastelemaan, koska a) perjantai b) sain viimein ostettua kivan kierrevihkon (joka minun on pitänyt ostaa aina 6. päivästä joulukuuta saakka) johon nyt aina kirjoitan, mitä olen Aapen kanssa tehnyt, miten on mennyt, yleisfiilis, ja suunnilleen miten kauan on tehty ja kuinka raskaasti. Sinne innostuin sitten vähän kirjoittelemaan, jotain heppojen ruokaohjeista, pikkusia sääntöjä, mitä haluan tallissani pitää, jnejne. jos joku muu joskus hoitaa heppaseni.
 Menin tallille ja otin Aapen. Perushoitotoimenpiteet (näin virallisesti xd), välissä Leo ponin perässä säntäilyä, kun se karkasi laitumelta ja sitten Aapen varustaminen. Menin hakemaan suitsia, kun Aape kiskoi ovelasti päänsä riimunläpi ja oli matkalla vapauteen, mutta tyttydyy. FAIL! Aape täydellisesti myöhästyi, kun ryminän kuultuani hyppäsin sokkona sen eteen sopivasti tallista ja sain Aapen kiinni.
 Ajoin ponin vielä viimeisen kerran laitumelle ja sitten kipuilin selkään. Hennan viestin jälkeen jotenkin alitajuisesti ajattelin vähän syvemmältäkin kuin yleensä ja jotenkin vain luotin aivan sairaasti Aapeen. En vain halunnut luottaa, vaan luotin taas himpun verran enemmän. Tänään siis mentiin ihan normaaleilla yleisjalkkareilla, kolmipaloilla. Jos näin voisi sanoa, olimme normaali ratsukko!
 Mentiin pellolle ja lähdettiin ensin oikeaan kierrokseen. Tehtiin voltteja ja aluksi Aape kyllä yritti vähän oikoa, punkea tms. mutta keskityttiin niin hyvin kuin mahdollista ja homma alkoi sujua. Aape oli suht reippaana tänään ja kulki omalla moottorilla (aluksi) tosi hyvin eteenpäin.
 Siirryttiin ravailemaan ja Aape vaikutti todella hyvältä. Päässä pyöri jos jonkinmoista blogijutuntynkää ja kaikkia muitakin heppajuttuja. Mietin, tai oikeastaan päätin, että nyt pää oikeasti tyhjäksi ja nyt tässä tilanteessa on vain ja ainoastaan minä ja Aape. Keskityin kehumaan Aape kaikista onnistumisista ja se oli hyvin tuntumalla. Tehtiin pysähdyksiä ja jatkettiin volttien parissa.
 Aape oikeasti liikkui ravissa todella hyvin! Vaihdettiin suunta, käveltiin hetki ja siirryttiin taas raviin. Vähän oli alkukankeutta, mutta se vetristyi heti parilla kierroksella ja Aape liikkui oikein mukavasti. Nostettin laukka ja heti pullahti väärä. Ei se mitään uusi yritys. Sitten tulikin jo oikea laukka.
 Laukattiin muutama kierros ihan vain uraa pitkin, jotta sain Aapen hyvin tuntumalla ja varmistuin kontrollista. Tehtiin pieniä temponvaihteluita. Rupesin valmistelemaan Aapea pitkälle sivulle aina parilla puolipidätteellä ja sitten käänsin pääty-ympyrälle. Sujui kyllä todella hyvin, ainakin jos eiliseen vertaa. Oltiin menty muutama kierros pääty-ympyröineen, otettu muutama laukannosto välissä ja ajattelin, että nyt tämä viimeinen pääty-ympyrä hyvin, suunnan vaihto ja loppu verkka.
 Aape möhli. Se siirtyi raville, vaihtoi laukan ja lähti kaahottamaan. Jarrua ja uusi nosto. Nostot kyllä onnistui todella hyvin paria lukuun ottamatta. Sanoin Aapelle, että nyt yksi kierros hyvin ja sitten riittää. Sille jäi vähän kaahotusvaihde silmään, joten meni aikansa sen tasaamiseen, jottei juuri tehnyt tuota, että heittää raville ja vaihtaa laukan sille itselleen helpompaan ja menee. Lopulta ja suht pian onnistuttiin todella hyvin ja sitä ennen oli alla pari aika hyvää kierrosta.
 Annoin Aapen venyttää hetken kaulaa ja kävellä oikeaan kierroksen. Otettiin laukannosto ja sitten tehtiin taas pääty-ympyröitä. Tänään vasen laukka rullasi todella hyvin ja olikin huomattavasti tätä oikeaa laukkaa parempaa, mutta oikeakin laukka siitä sitten vähän vetristyi.
 Otettiin loppuravit, joissa Aape oli kyllä varsin veltto! Oikeasti, hyvä jotten olisi voinut kuvitella sen valuvan kuin vesi hiekkakerroksen läpi. Se kompuroi ja meni ihan lörpynlörpyn tökstökstöö ja kun antoi pohkee, napautti raipalla, maiskutti tms. tuli ehkä kaksi vähän jämerämpää askelta ja taas veltto Aape. Se kompuroi sitten aika paljon ja jouduin melkein ihan suutahtamaan, jotta saatiin poniin vähän ryhtiä. Toiseenkiin suuntaan ravia ja sitten käveltiin.
 Tänään kyllä jäi hyvä mieli! Näin jälkikäteen aatellen tosi hyvä mieli! Kuvia en nyt enää tähän aikaan jaksa ladata ja tiedän, että tälläinen pitkä teksti ilman kuvia on kuolettavan tylsä, mutta ketäänhän ei ole näitä tekstejä pakotettu lukemaan! ;)

HUOMHUOMHUOM! lisä plussaa Aapelle! Kaikki laukannostot yhtä lukuun ottamatta suoritettiin tänään käynnistä ja oli kyllä niin hienoja nostoja välillä, että!! 

torstai 29. elokuuta 2013

Luottamus

 Se on asia jota tarvitaan kaikessa. Se on asia, jota me molemmat, Aape sekä minä tarvitsisimme enemmän toisiimme. Myönnän, että luottamus silloin vähän kärsi, kun Aape vei minua tuola alapellolla lujaa ja taisteltiin se pari tuntia. Syy ei ole koskaan pelkästään hevosen. Kukaan ei tappele yksinään. Myönnän myös, että tuon kyseisen kerran jälkeen olen saattanut todella paljon herkemmin harkita olympiaa, lyhentänyt jalustimia aika herkästi, tms.
 Joka tapauksessa. Eilen olin lähdössä soittotunnin jälkeen ratsastamaan, otin Aapen, hoidin normaalisti tms. Sitten rupesin miettimään, että onko mitään järkeä, kun oli kiire, että lähden ratsastamaan, ratsastan hätäisesti, mistään ei kenties tule mitään, ja jää vain huono kerta alle. Päädyin lopputulokseen ei. Harjailin ja rapsuttelin Aapea ja annoin sille namia. Mikäs siinä, veikkaan, että Aape ainakin tykkäsi. Olin vielä ponien kanssa laitumella.
 Meidän koulukisojen jälkeen, minulla on ollut oikeasti pienimuotoinen koulubuumi päällä. Ennen olin sitä mieltä, että kouluratsastus on toki todella tärkeää (kaiken perusta, kuultu on ja tiedetään), mutta todella tylsää. Mielikuva muuttui, kun tuli oikeasti ensimmäinen kunnon "tavoite. Nykyään se on mukavaa ja täsmällistä, tms.
 Harkitsin turvaliivin laittoa vakaasti eilisen vapaapäivän vuoksi, mutta koska haluan oikeasti keskittyä istuntaani, kun koulusatulalla menen, joten liivi jäi satulahuoneeseen. Sen sijaan tänään oli kaiken varalta olympia - onneksi.
 Mentiin pellolle ja alettiin verkkailemaan ihan normaalisti. Käveltiin ja tehtiin voltteja. Aape  tuntui tosi kivalta! Lähdettiin ravailemaan ensin keventäen ja myöhemmin sitten harjoitusravissa.
 Aape toimi kuin enkeli ja tehtiin voltteja milloin mihinkin. Ajattelin, että jos nyt yksi hyvä kierros ja sitten suunnan vaihto, mutta Aape meni niin hienosti, että totesin olevani uudestaan ja uudestaan samassa vaikeimmassa nurkassa, joka lopulta meni todella hyvin. Todellakin tuli ravattua paljon ja saatiin se yksi vaikein nurkkakin toimimaan. Aluksi Aape yritti aina lähteä pää ylhäällä rynnimään pois alta, mutta lopulta meni nätisti.
 Vaihdettiin suunta ja ravailtiin voltteineen. Hetki meni sen sopivan tahdin löytämiseen, mutta sieltä se lopulta löytyi taas.
 Ravattiin taas vasuriin ja otettiin ihan suoralla laukannosto. Maailman hienoin laukannosto vasempaan kierrokseen ja miten rullaava ja hyvä laukka! Olin jo aivan innoissani! Mentiin ensimmäinen kierros ja sitten alkoi se paskaduuni. Aape heitti ravurin raville, pää ylös ja nelijalka jarrutus. Yritettiin jatkaa, mutta sitten Aapella alkoi taas on/off vaihde. Se joko teki nelijalkajarrutuksen pää ylhäällä ja riuhtoi tai ampui täyttä laukkaa pois alta.
 Alku oli niin, niiiiiiin lupaava, että suututti aivan sika paljon! Taisteltiin sen pirun laukan kanssa kauan. Tai se ainakin tuntui ikuisuudelta. Luovuttaminenhan ei minulle sovi, joten jatkettiin ihan loppuun saakka. Meinasi kyllä usko loppua ihan täysin. Siinä vaiheessa, kun sain Aapen laukkaamaan kokonaisen kierroksen olin jo lähes valmis tuulettelemaan. Tehtiin pääty-ympyröitä ja oli niitä hyviäkin pätkiä, mutta sitten se oli aina yksi tietty kohta... Jos Aape ei saanut ampaista se veti liinat kiinni pää ylhäällä. Maailman ärsyttävintä!
 Halusin yhden kierroksen sujuvan hyvin pääty-ympyröineen! Olin jo ihan onnessani kun se oli onnistumassa, mutta viimeisellä sivulla Aape otti tuon tämän päivän perus tempauksensa. Työstö jatkui ja lopulta kun onnistuttiin vaihdettiin suunta ja käveltiin hetki. Oikeaan suuntaan sitten ei oikeastaan ollut mitään muuta ongelmaa kuin vauhti.
 Kun saatiin laukka pois alta, olin jo ihan wihiii, enää ei oo mitään ongelmia. Aape oli varsin väsähtäneen oloinen jo, ja ravasi ekan puoli kierrosta ihan nätisti, mutta sitten Aape rupasi ravailemaan pää ylhäällä lujaa ja vammasesti. Käveltiin hetki ja täytyy sanoa, että hetken aikaa kysyin hiljaa mielessäni "Miksi, miksi Aape aina jumpittaa minulla? Miksi se menee kaikilla muilla, Reetalla, pikku kakaroilla, muilla tutuilla, kuin unelma, ei paina kädelle, tms? Olenko vain kerta kaikkiaan niin paska ratsastamaan?" Täytyy vaan yrittää uskoa itseensäkkin.
 Jatkettiin ja eihän se hyvin mennyt. Kunhan nyt edes saatiin loppuverkka. Ärsytti, ärsytti ja ärsytti. Ja ärsyttää edelleen! Täytyy myöntää, että kateellisena luen joidenkin hevosihmisten blogeja, kun he vain aina hehkuttavat onnistumisiaan. Välillä tuntuu, että tämä blogi on koottu vain näistä epäonnistumisista. No ei. Ei nyt enää yhtää enempää tälläistä angstailua! Ottaa aikansa, ja tiedän niin monta, joilla on mennyt yli vuosikin, että on ruvennut oikeasti synkkaamaan täysin. En väitä, meillä kyllä Aapen kanssa synkkaa ja muutenkin ratsastuksen jälkeen oli todella mukavaa vain rapsutella, höpötellä ja syöttää Aapelle nameja. Aape oli kyllä niin lutu, kun painoi päätään syliin, ikään kuin lohduttaakseen, kun kieltämättä ei fiilikset missään taivaissa taaskaan ollut. Kuitenkin lopulta tuli tosi hyvä mieli, hetken ihan vain heppojen kanssa oleskelun jälkeen. :)
 Huomenna ehkä jotain rennompaa!

 photo 075_zpsdda9f20f.jpg
LutuAape ♥
 photo 077_zpsaa517374.jpg

tiistai 27. elokuuta 2013

Aasi-Aape vauhdissa oinkoink

 Tänään. Tänään oli ehkä elämäni vammaisin, si suinkaan paskin, vaan nimenomaan vammaisin ratsastuskerta. 
 Eilen en tuon selkäni kanssa vielä uskaltautunut selkään olleskaan ja sitten jäinkin vähän Ikaalisiin pyörimään koulun jälkeen Emmin kanssa. Illalla kävin vielä hepat kattomassa ja rapsuttelemassa.
 Tänään sitten olin ajatellut ottaa "pehmeän" ja rauhallisen laskun jälleen ratsastukseen tuon kuumetautini ja ennen kaikkea selkäni vuoksi. Ja paaskat. Aapen sisin tarkoitus olisi varmaan ollut vammauttaa minut lopullisesti ja viettää "leppoisat" eläkepäivät hullun kakaramaisen Leoponin seurassa. No ei nyt sentään! :) 
 No, tämä päivä oli oikeasti täysin kirottu. Aamulla puhelin rupesikenkkuilemaan ja nyt siinä ei oikeastaan toimi mikään, juuri ja juuri ne tärkeimmät eli soitto ja viestin lähetys silloin tällöin. Miten voin elää ilman Whatsappia?! Joo siis siitä katosi kokonaan, joku pirun mobiilidata ja muutenkin aivan seko. 
 Koulupäivä meni ihan kivasti ja bussimatka oli ihan mukava, lukuunottamatta puhelinprobleemostani, minkä kanssa taistelin. Kun olin tulossa taksilla pysäkiltä kotiin, tiellä oli joku pirun kantojensilpomisrekka keskellä tietä. Siinä seistiin ja venattiin. Kun pääsin kotiin söin ja lähdin tallille ja olin kerrankin oikeasti ajoissa! Jee! Jee! Jee! Ajattelin, että vihdoin on se päivä, kun oikeasti kerkeän tekemään nuo pirun läksyt ajatuksella tms.
 Hain isälle lehmät kuten normaalistikkin ja eikö juuri tänään toiset puskeneet yhden lehmän läpi aidoista. Siinä meni oma aikansa. Olin viemässä hevosille laitumelle vettä, kun pihaan pöllähti yksi perhe. Ärrrh. Jag gillar inte! Siinä he varmaan tunnin verran pällistelivät poneja, lehmiä, poneja, lehmiä. Töykeänä jatkoin vedenkantoa ja tein kaikki hommat mitä siinä pystyin. Laitoin heppojen ruuat turpoamaan, satulahuoneeseen, mahdollisimman turvalliseen(ko?) paikkaan ponilta. 
 Otin Aapen, harjasin sen, putsailin kaviot, ym perusjutut. Satula selkään ja sitten laitoin kuolaimettomat suitset. Tähän hetkeen saakka olin vielä hyvällä päällä. Laitoin kypärää päähän ja tähän päivään saakka Aape on aina saanut hillua vapaana sen aikaa. Nyt herra päätti lähteä vähän tutkiskelemaan maailmaa. Sain kuitenkin Aapen ihan hyvin kiinni. 
 En löytänyt perusraippaani mistään, en mistään! Ärrrhhh....... Täytyi tyytyä sitten tuohon paksumpaan, mistä en niin paljoa tykkää. Oltiin lähdössä ja sitten huomasin, että Leo oli taas tullut aidoista ja kiitänyt satulahuoneeseen mussuttamaan ruokia. Äkkikääntyminen, Aape koki tilaisuuden ja lähti. Hoidin ensin Leon, koska Aape pyyhälsi kovaa vauhtia minusta pois päin. Leo takaisin aitaan ja satulahuoneen ovi lukkoon! 
 Aape sitten sain jahdata hetken ja herra juoksi itsensä jo ihan lämpöiseksi. Kiristin vyön ja kipusin selkään. Päästiin omalle tielle kun maitoauto tuli. Sekin piru vielä. Tiehaarassa mietin kaikkea ilkeää mielessäni, miten pehmentäisin ja kirjottaisin mukavasti tänne blogiin. Ajattelin, että Aape kuitenkin menee niin kivasti tuolla metsätiellä, etten edes muista näitä alun pikku probleemia. 
 Olin kuitenkin sen verran kiukkuisella päällä, että tänään ei totta tosiaan laiskoteltu ja lönkötelty, vaan liikuttiin tahdikkaasti eteen päin. 
 Päästiin kääntöympyräreitin metsätielle ja Aape oli ihan sairaan tahmea. Kannustin sitä eteen päin, mutta hyvä jottei se vaan surrannut paikallaan. Mutkan takaa sitten ilmestyikin metsäkone, joka oli tosin jo lopettanut työnsä tältä päivältä. 
 Ruvettiin laukkailemaan ja Aape tuuppasi koko ajan vasenta laukkaa. Muuten mulle todella ok, mutta halusin, että menee suoraan. Laukattiin vasenta laukkaa pää kenossa oikealle. Yritin saada oikeaa laukkaa nousemaan ja tuli vasenta ja sitten kun pyysin vasenta tuli oikea. This is so awesome! I like! 
 Sitten alkoi hullu rynniminen. Jarrut pelasi kyllä ihan sika hyvin kuolaimettomilla, mutta Aape otti asenteen, että joko täysiä tai ei ollenkaan. Se painoi menemään sen minkä kintuistaan pääsi ja jos sitä pidätti se heitti nelijalkajarrutuksen kehiin. Jossain vaiheessa, kun Aape kiskaisi vastaan napsahti vasen ohja. Siinä sitten vaan harjasta kiinni, pyrräämistä (mitä se on?! :D) ja sitten kertakaikkiaan kurottauduin kaulaa pitkin lenkkiin kiinni ja sain pysähtymään. Sidoin parhaani mukaan ohjan kiinni lenkkiin ja se vaikutti pitävältä. Rynniminen jatkui.
 Loppujen lopuksi minua ei olisi enää voinut yhtään vähempää kiinnostaa miten se menee, kunhan pysyn kyydissä ja pääsen kotiin. Ohja aukesi solmusta vielä kerran. Käännyttiin monta kertaa takaisinkin ja otettiin uusiksi, mutta kerta kaikkiaan ei tullut vaan yhtään mitään. 
 Loppumatkasta käännyttiin samassa kohdassa vähintään viisi kertaa takaisin ja yritettiin, mutta ilman minkään sorttista tulosta. 
 Ei vaan enää jaksanut sitten enää. Lähdettiin kotiin päin ja yht äkkiä aivan loppumatkasta Aape alkoi tuntua epäpuhtaalta. Ravissa oli ihan mahdoton keventää ja sitten käveltiin kotiin. Ei se herra sitten normaalisti kävellyt. Vasen takajalka ei noussut ollenkaan ja oikeasta se syy sitten selvisikin, kuten arvelin. Kaviossa oli ihan sairaan iso kivi, joka painoi  sädettä. Se pois ja kaikki oli taas kunnossa. Aape pääsi sitten takaisin noiden minien luokse syömään.
 Josko huomenna paremmin?

sunnuntai 25. elokuuta 2013

ahneella on paskanen loppu

 Viime yönä tuli nukuttua 5 tuntia, koska en saanut selkäni kanssa kunnon asentoa.. Heräsin kuuden jälkeen ja eipä kivutonta asentoa löytänyt. Jätte bra! Lämpöäkin vielä vähän oli ja selkä tosiaan niin pirun kipeä.
 Oltiin Reetan kanssa sovittu, että Reetta tulee tänään ja mennään maastoilemaan yhdessä vähän pidemmälle, mutta Reetta sitten saikin ratsastaa molemmat ponit.
 Reetta lähti maastoilemaan ilman satulaa. Kun Reetta oli ollut about 30 min poissa, Tero kysyi mihin Reetta lähti ratsastamaan Aapen kanssa. Metsätielle, miten niin? Ihanaa. Tänään oli hirvimiehet alkaneet syksyn hirvijahteja varten juoksuttamaan koiriaan jo metsässä. Reetalle viestiä, onko vielä ollenkaan hengissä. Lopulta tuli viestiä ja pian sen jälkeen Reetta ja Aape.

 photo 033_zps01a020e7.jpg

 Kuulemma oli mennyt hyvin. Reetta oli kerran joutunut jalkautumaan, kun mutkan takaa oli tullut kaksi polkupyöräilijää ja perään auto, Aape ruvennut steppaamaan ja jotta pahemmalta episodilta vältyttiin, Reetta tosiaan kipusi ajoissa pois kyydistä. Näppäränä hän kipusi takaisin kyytiin ja matka jatkui kuulemma ilman muita ongelmia. He kiersivät haaskanlenkin.

 photo 045_zpsa3de322f.jpg

 Sitten oli seuraavana poniini nimeltä Leo. Ahneella tosiaan on paskanen loppu. Eilen illalla jätin heppojen ruuat turpoamaan tallin edustalle ja Leo oli huomannut ne uudesta laitumestaan. Leo oli tullut aidan alitse ja syönyt kaiken minkä jaksoi. Aapen kippoon oli jäänyt vielä hiukan pellavaista. Herra oli hieman kuralla...
 No sitten lähdettiin. Reetta ratsasti ensin vähän pihassa, ja Leo meni oikeasti tosi hienosti. Siirryttiin ravailemaan ja laukkaamaan tietä ees taas ja lopulta päädyttiin viereiselle pellolle. Tuo poni kyllä oikeasti oppii ihan sika nopeasti. Nyt se osaa jo tehdä voltteja ihan nätisti, ravata ja laukkapohkeet!

 photo 227_zps185b15cb.jpg

 Käytiin lopuksi omenapuun alla omenavarkaissa ja vietiin Aapelle ja Memmullekkin jonkin verran.

 photo 125_zps9968d746.jpg

 photo 202_zpsbb1940a9.jpg

 photo 139_zps418a1c84.jpg
Tulevaisuuden lupaus(ko?) :D
 photo 272_zpse463fd51.jpg
Se entinen kamala rodeoponi
 photo 024_zps8a733b59.jpg

 photo 291_zpsf63d7072.jpg

lauantai 24. elokuuta 2013

homma hoidettu

 Tänään tosiaan oli tuo meidän kuljetustyömme. Ensin askartelin kärryihin taakse isolla tekstin Mikapikaexpress. Hain Aapen hyvissä ajoin ja valjastin sen. Luulin, että minulla on kiire, ja katsoin, että huhheijaa. Valjastin Aapen vartissa ja olin varannut aikaa 45 min.. Ohhoh.

 photo 007_zpsab05768b.jpg

 Kärryjen laitto kesti toki hetken, mutta oltiin kyllä vähän liiankin hyvissä ajoin. Lähdin sitten käymään kääntöympyrä lenkin ja täytyy sanoa, että se vähän jopa toi ehkä vähän varmuutta, kun sai tuntumaa tästä päivästä. Aape oli kyllä tosi hyvän oloinen! Onneksi sielä käytiin ensin, nimittäin lukkosolmuni alkoi purkautumaan. Pysähdys ja vedin uusiksi sen kiinni. Aape onneksi pysyi rauhallisena paikallaan ja oltiin metsätiellä.
 Lähdin käpöttelemään määränpäätä kohti ja soitin äitille. Äiti oli inan myöhässä, joten soitin yhdelle tutulle ja kieppasin hänen pihan kautta. Seisoskeltiin siinä hetki, äiti tuli ja matka jatkui. Sitten alkoi elämäni pisimmät 2 kilometriä. Ihan hyvin nekin meni. Aluksi tuli pari ihmistä autoilla ihan suht rauhassa, mutta tuli myös niitä jotain mökkiläisidiootteja jotka ei joko hidastanut, tai painoi meidän kohdalla kaasun pohjaan.
 Päästiin asfaltti tieosuus määräänpäähämme paloasemalle. Ei keritty siinä oleen kuin ehkä minuutti, kun synttärisankaria jo tuotiin paksu pipo silmillä. Aape hirnahteli ja Marian hepat vastasi. Mika (synttärisankari) tosiaan oli "sokeana" ja ihan pihalla maailman menosta. Häntä oli kieputeltu autolla ympäriinsä. Nainen, joka häntä toi, talutti Mikan kärryjen viereen ja sanoi kaikessa yksinkertaisuudessaan "istu". "No mihin mää ny tässä istun?!" oli vastaus. Siihen sitten Mika pyllähti ja tunnusteli. Ensimmäisenä hän sitten tarrasi minua polveen. "Kuka tää on?" "Kaveri". Hahah. Oltiin sovittu, että minä olen koko ajan hipihiljaa, kunnes saavutaan synttäripaikalle. Laitettiin sankari tukevaan asentoon pitämään kiinni ja lähdettiin matkaan.
 Kyllä jotkut katsoi pitkään, että mitäs pirua, kun aluksikin hevonen menee kärryjen kanssa, kyydissä nuori tyttö + iso mies huomiotakissa, paksu pipo silmillä ja tummat silmälasit vielä pipon päällä.. :D
 Koska mitään maisemien katselu kokemusta Mika ei voinut saada, en säälinyt vauhdissa ja ravattiin välillä aika reippaastikkin. Toki oli lönköttelyäkin, mutta ravissa pääsääntöisesti meidän 3:n kilometrin taival mentiin.

 photo 021_zpsbcf66fbe.jpg

 Tultiin juhlapaikalle ja pysähdyttiin. "Loppuko bensa" Mika kysyi. Joku avasi skumppa pulloa. Korkki oli tosi tiukassa ja sitten pamahti aika voimalla pois. Aape säpsähti hiukan, muttei liikkunut ollenkaan. "Mitäs vittua?" oli synttärisankarin kommentti. Skumppaa lasiin ja pipo pois. Aluksi Mika katsoi ihan hämmentyneenä ympärilleen, sitten minua ja sitten tuli isolta mieheltä itku. Tuli kyllä hyvä mieli, kun oikeasti tunsi onnistuneensa. Mika siis ei tosiaan ollut aavistanut mitään juhlia. Hänen äitipuolensa kiitteli todella paljon ja sanoi, ettei ole nähnyt koskaan ennen Mikan itkeneen. "kärryaskartelut" saivat kiitosta ja meitä kyllä kuvattiin ihan kiitettävästi! Toivottavasti oli oikein hyvä 40v päivä. :)
 Sitten tultiin kotiin ja ravailtiin paloasemalle 3 kilometriä aika pitkälti kokonaan ihan hyvää vauhtia. Saatiin ihan hikeäkin pintaan. Äiti odotti siellä ja tarjosi Aapelle vettä. Ei se juonut, mutta puklasi vettä äitin päälle. Heheh! Sitten asfaltti osuus Mikan äitipuolen ja oman äidin välissä. Oli kyllä ihan turvallinen olo!
 Hiekkatiellä ei sitten enää mitään jännitystä ollutkaan ja kun äiti vielä vaihtoi pari sanaa Mikan äitipuolen kanssa, minä jatkoin jo matkaani Aapen kanssa kotiin. Aape oli saanut aika rutkastikkin kehuja ja kuulemma ollut todella komea! ;)
 Pesin Aapen vielä sienellä ja vedellä + linimenttasin sen jalat. Lopuksi ponit saivat taas vaihtaa isooooon isoon laitumeen, jossa on taas paljon syötävää. Loppujen lopuksi sain itsekkin olla hieromassa linimenttiä omaan selkääni, kun naksautin sen tehdessäni heppojen iltaruokia... 

 photo 008_zpsffd19e13.jpg

perjantai 23. elokuuta 2013

voihan räkä soikoon

 Eilen Reetta tuli sitten ratsastamaan Aapella. Eilen aamulla minulla itsellä oli n. puoli astetta kuumetta, mutta ei muuta kun vähän buranaa naamaan ja menoksi.
 Iltapäivällä alkoi olemaan jo suht hyvä olo, eikä kurkkuunkaan sattunut. Reetta ratsasti hyvät alkuverkat volttien ja pohkeenväistöjen kera. Reetta kokeili myös askeleen pidennyksiä, keskiravia, tms.
 Laukka oli aluksi aika kamalannäköistä ja nelitahtista, mutta vertyi tosihyvin ja alkoi lopulta rullaamaankin. Reetta ratsasteli myös lopussa ilman jalustimia. Omaan silmään jälleen Reetan ja Aapen meno näytti tosi hyvältä!

 photo 052_zps00a258cc.jpg

 Itse minun ei pitänyt ollenkaan eilen ratsastaa, mutta sitten päätettiin ottaa Leokin ja kun olo ei hassumpi ollut minä hyppäsin Aapen selkään ilman satulaa.
 Leo toimi ihan mahtavasti ja oli kyllä tosi mukavaa. Leo se kerran jumitti, mutta lähti lopulta raipan napautuksesta. Ravaaminen kaikki onnistui. Kun päästiin metsätielle, päätettiin kokeilla laukkaa ja herranje! Leo oppi tuolla reissulla laukkapohkeet. Kokeiltiin myös hiffaako se ne ilman, että mennään Aapen kanssa edellä ja sehän onnistui. Käytiin vielä oikealle haarautuvalla mäkireitillä ja kyllä voin sanoa, että oli tosi mukavaa.

 photo 085_zps6e9a4633.jpg

 Illalla se sitten kostautui. Loppumatkasta meidän ratsastusreissulla jo huomasin, että ääni ei aina tullut, kurkkuun koski, tms. Illemmalla nousi ihan kunnon kuume ja oli tosi tokkurainen olo. Yöllä jossain vaiheessa heräsin ja olin aivan tuli kuuma. Kävin vessassa ja huippasi ihan kiitettävästi, eikä kaatuminenkaan kaukana ollut. Huhhuh. Aamulla kuitenkaan ei ollut paljoa kuumetta ja olo oli ihan suht ok, joten lähdin kouluun, koska perjantaisin meillä on vain lukuaineita.
 Nyt on sitten pää täynnä räkää, kuumetta ja kurkku kipeä. No huomenna jos makaa puoli päivää sängyn pohjalla ja juo mehua niin pirusti, että selviäisi jotenkin sen meidän reissun. Nyt kyllä ärsyttää, koska tänään olisi ollut aika tärkeä Aapen liikutus, mutta tämä on oikeasti niin tätä mun tuuria. Ei olisi koskaan pitänyt mihinkään tuollaiseen luvata, kun tietä mun tuurin. Shiiiit. No josko tää nyt tästä.. Tai sitten ei. No jälleen toivotaan parasta, pelätään pahinta. :)

keskiviikko 21. elokuuta 2013

yllärikeikka vei teiltä kuvat!

 Joo tähän keikkaan pääsette lopussa. Ensin kertoilen eilisestä.
 Eli eilen lähdin ratsastelemaan tuonne lehmäaitauksen mäelle kuolaimettomilla ja ratsastusvyöllä. Kivuttiin ja kavuttiin mäki ensin käynnissä muutamaan kertaan ja sitten ravissa. Otettiin oikeastaan vain ja ainoastaan käynti ja ravityöskentelyä. Aape oli taas varsin hyvän oloinen. Koska se liikkui niin kivasti, käytiin omalla tiellä ottamassa vielä yksi laukkaveto ja sitten Aape pääsi syömään omenapuun alle pudonneita omenoita.. Ja niitä riitti. Ja Aape tykkäsi!
 Tänään sitten olikin varsin paljon huonompi päivä. Keskellä päivää iski kauhea kurkkukipu, joka paheni pikku hiljaa ja varmaan pahenee vieläkin. Kurkku on nyt aivan sairaan kipeä, enkä millään viitsinyt lähteä ratsastamaan a) lukuvuoden ensimmäisen soitto tunnin takia ja ennen kaikkea b) jotten saisi jotain pirullista kuumetautia. Huomiseksi sain onneksi pyydettyä Reetan apuun, jos olen yhtä kipeä, jotta Aape sitten saa liikuntaa.
 Ja sitten se yllärikeikka. Isälle soitti tänään yksi tuttu ja pyysi, voisinko minä lähteä Aapen kanssa lauantaina syntymäpäiväkuskiksi, jos näin voisi sanoa. Hahah! Käytiin ajelemassa reitti, ennen kun lupauduin, ja koska tie oli ihan hyvä, niin mikäs siinä. Synttärisankarin siirto itsessään ei ole kuin 2.7 km, mutta kun miettii mihin täytyy Aapen kanssa mennä, suorittaa siirto ja palata takaisin kilometrejä kertyy vajaa 17! Haaste vastaan otettu! Katsotaan sitä sitten miten käy. Ja säävarauksella on luvattu mennä, joten sekin varsin olennainen. Toivottavasti ei sada! Business! ;)

maanantai 19. elokuuta 2013

ennakoi, tiedät kyllä miksi

 Iauaa! (Onko näistä oudoista alotuksista tullut kenties tapa?!) Eilen mentiin pellolle ratsasteleen. Nyt on taas sujunut tosi hyvin ja ne pienimmätkin virheet alkaa tuntua nyt tosi isoilta, mitkä kenties pari kuukautta sitten olisi menneet sellai niääh, pikku vika, kunhan nyt edes vähän sinne päin. Hahaa! Hyvä vain. 
 Tosiaan yhtä nurkkaa Aape piti sellasena, että hähhähää nyt en tee yhtään mitään mitä pyydetään, oion ja punkean. Siinä sitten vähän sai tehdä enemmän töitä, mutta meni ihan ok. 
 Ravailtiin ja tehtiin kaikki aika tarkasti ja Aape kulki ihan mukavasti. Lähdettiin laukkaamaan ja tehtiin pääty-ympyröitä. Laukka toimi jälleen ja pelto ei tuntunut liukkaalta. Aape oli myös varsin kevyt kädelle. Tosin jälleen kerran vain aluksi. 
 Aape rupesi sitten koheltamaan ihan kamalasti, meni varsin nelitahtiseksi räpellykseksi, yritti ryöstää tms. ja sitten meinattiinkin päästä jo lähempään kontaktiin ruohon kanssa. Molemmat.
 Se vaan ei kerta kaikkiaan enää keskittynyt muutaman onnistuneen kierroksen ja noston järkeen ja sitten se oli menoa. Jossain vaiheessa Aape jo rauhottuikin ja oli kuulolla taas paremmin, mutta tuo pöhkö meno alkoi uudelleen ja taas Aapen fysiikka meinasi pettää. 
 Otettiin yksi kierros vielä laukkaa ja pidätettä vaan sopivasti (eli paljon) ja sitten toiseen suuntaan ehkä kierros laukkaa ja loppuravit vielä siinä, jotta vältyttäisiin haavereilta. 
 Aape kyllä sai ihan kunnon reenin ja oli varsin hikinen. Käytiin viereisellä pellolla metsästämässä heinien joukosta kartioita ja ai että Aape oli hätänen. Se oli suoraan sanoen todellakin ärsyttävän malttamaton. Kun oltiin lähdössä pois, se käännähti ympäri ja tempoili, kun oli niin kova kiire ja mamma pidätti. 
 No minä siinä hiukan tulistuin ja varmaan reilu 200 metriä peruutettiin sitten tallille päin tietä. Näki, että Aapea ärsytti ja se joutui oikeasti keskittymään. Käveltiin vielä alaspäin tietä eteenkin päin käännyttiin ja mentiin tallille. 
 Tänään oli iihana herätä aamuun. Vettä tuli aivan sairaasti. Tänä kesänä ei ole tullut niin lujaa vettä! Tai sitten en ole ollut silloin omassa huoneessani yläkerrassa... Sitä meinaan tuli. Iltapäivällä sää tosin muuttui totaalisesti. Aurinko tuli esiin ja sateesta ei ollut tietoakaan. Oli melkein jopa kuuma! 
 Ei pahemmin nihkeät ratsastushousut tänään inspannut, joten lähdettiin ilman satulaa shortseissa. Nyt kun minulla se loimivyö oli, olihan se kokeiltava ihan vaan senkin vuoksi, että meillä ponit on ruvennut jo vaihtamaan karvaa (Aape ja Leo) ja sitä kesäkarvaa on ihan mukavasti. Nyt kun Memmu lähtisi laitumelta, herrat saisi ruveta taas asustamaan yösviitissään. 
 Niin taas eksyin aiheesta. Mutta siis laitoin satulahuovan alle. Stupid! Se valui ja oli oikeastaan suurin miinus koko ratsastuskerrassa! Lähdettiin käväsemään kääntöympyrällä ja siinä on kyllä ihan hyvä (5-6km) lenkki ja oli kivaa. Olin kyllä tosi iloinen, kun huomasi miten jälleen tasapaino on parantunut. Pystyin ihan hyvin istumaan ravissa alas ilman ongelmia ja Aapella ei mikään pienin ravi ole. Vähän jänskätti, kun yksi auto tuli tosi lujaa, eikä himmannut, mutta Aape otti asian ihan lunkisti. Olin ihan sydän kurkussa selässä, että koska lähtee, mutta ei mitään.
 Laukkailtiin ja ravailtiin kyllä ihan yhtä paljon kuin satulankin kanssa ja oli superkivaa! Paitsi Aape nyt yritti välillä olla lusmujen lusmu! Kerran mutkassa se heitti vähän poikittain täydesta laukasta ja pysähtyi. Hassu poika.. :D 
 Loppu matka oli vähän hankalampi, kun Aape ei olisi millään malttanut ja kerran jouduttiin vähän ottamaan yhteen, kun Aapella oli on-off vaihde päällä. Tuimasti kerran ilmaisi itsensä niin taas onnistui jotenkin ravikin, vaikka se oli pompottavaa ja pää ylhäällä jolkotusta. 
 Lopulta kun kotiin päästiin, huopa oli aivan takana ja minä istuin lähes tulkoon kokonaan paljaassa hevosen selässä. Näytti varmaan tosi viisaalta! Pääasia, että oli kivaa, vaikka se pirun huopa vähän niillä tarroillaan jalkoja hiersi ja häiritsi. Joskus taas uudestaan, mutta ilman huopaa..! :D 

Vanha kuva, tiedetään, mutta nyt on pakko päästä nukkumaan!  

perjantai 16. elokuuta 2013

überpikapostaus

 Iuuu! Noniin noniin. Täälä edelleen on sateet jatkuneet. Eilen ajattelin, että on aivan pakko liikuttaa, vaikka sitten juoksuttaen, jos aion saada mukavia kertoja Aapen kanssa! Herra ei antanut kiinni ja yritin houkutella, juoksentelin perässä, tms. Lopulta sain sen kiinni liinaan. Oltiin lähdössä ja luojan kiitos vielä aitauksessa, kun Aape rykäisi ja lähti menemään. Ei ollut mitään mahkuja roikkua perässä. Se juoksi hulluna liina perässään tuota epätasaista laiduntaan. Kyllä mua vähän karmi.
 Kun lopulta sain sen kiinni ja päästiin isolle tasaiselle pellolle, herra ei kuluttanut oikeastaan aikaansa kuin kenkkuiluun. Se saattoi pysähtyä ja ampaista siitä heti vetämään, heittää poikittain tmstms.. Huhhuij.
 Se vaan viskoi päätään ja oli aivan sekaisin. Hyviä pätkiä oli... vähän, mutta silloin ei ollut mitään ongelmaa. Kuitenkin Aape viskoi päätään ja sen fysiikka petti ihan täysin märällä maalla ja se humpsahti kokonaan ympäri. Paniikissa juoksin sen luokse katsomaan, sattuiko mitään. Herra sai sitten ravata kierroksen ja kävellä pari, jotta näin, että liikkui normaalisti. Sitten Aape oli kyllä taas niin mammanmussukka, kun tiesi olleensa ärsyttävä. Yleensä kun päästän sen takaisin laitumelle se suuntaa heti syömään. Nyt se olisi seurannut minua hyvä jottei maailman tappiin hyvä jottei pää olkapäällä. Hauska elikko. :D
 Tänään lähdettiin maastoilemaan ja oli koko viikkoon päivä, ettei satanut.. ainakaan paljoa (yksi pieni tihku kuuro). Pellolle en tosiaan uskaltanut lähteä koettamaan onneani, joten maastoilu jatkui. Käytiin ensin haaskanlenkki ja meni ihan superisti. Meillä oli koko ajan ihan rento meisinki ja meillä oli oma matkaradiokin (puhelin).
 Käveltiin ja ravailtiin aluksi tosi pitkään, koska oli ihan sellanen superkivalöllöfiilis! Elisa wtf?! Ja niin. Aape laukkaili tosi kivasti, reipasta, kolmitahtista, mutta kuitenkin tosi sellaista "rauhallista" laukkaa. En osaa kuvailla. Juuri sellaista sopivaa! Ja sitten pyynnöstä mentiin välillä vähän kovempaakin. 
 Tavattiin myös yksi ällö varmaan puolimetriä pitkä kyykäärme haaskanlenkillä, mutta Aape senkun käveli ohi ja loppujen lopuksi se otus jäi mua naurattamaan, kun suhisin sille ja se jäi katsomaan ihan tyhmänä perään. 
 Haaskalta jatkettiin kääntöympyrälenkille. Ihan ilman mitään ongelmia. Yksi iso ukkometsä meinasi meille ruveta isotteleen ja levitteleen siipiään keskellä tietä, mutta päätti lopulta perääntyä. Loppumatkasta tajusin, että oho, mentiin koko ajan lähes pitkin ohjin, enkä oikeastaan kerännyt ohjia kunnolla kertaakaan. Hahah! Ihan parhautta! Huomiseksi sitten onkin taas luvattu kaato sadetta... 

tiistai 13. elokuuta 2013

laukkaputte

 Noniin, toinen koulupäivä takana ja vielä en ihan raato ole.. Ihan. :D Tänään taas kun pääsin koulusta sää näytti aivan perfectolta. Söin ja vaihdoin vaatteet ja lähdin tallille. Rupesi satamaan vettä. Tänäänkin koko päivän aurinko paistoi ja oli hieno keli - ja me istuimme koulunpenkillä ja katselimme ikkunasta pihalle aurinkoista järvimaisemaa! ♥
 Sade ei matkaa pysäyttänyt. Hain Aapen ja varustelin kaikessa rauhassa. Lähdettiin ja sade pikku hiljaa alkoi lakata. Onneksi lähdin, nimittäin Aape oli ihan kiva. Herra asettui tooosi tosi tosi tosi tosi hyvin ja liikkui muutenkin ihan hyvin, toki ei ihan yhtä rennosti, kuin kuolaimettomilla, mutta tosi hyvin kuitenkin.
 Ravattiin molempiin suuntiin ja tehtiin voltteja. Kun lähdettiin laukkaamaan (ensin vasempaan) ensin tuli väärä laukka. Sitten homma alkoi toimia ja pitkästä aikaa Aape ei painanut kädelle kuin mikäkin pahainen piru. Muutama kierros sujui hienosti, tehtiin pääty-ympyröitä tosi onnistuneesti ja mietin, että saan olla ylpeä. Hekoheko ja hehhehee. Aape rupesi painamaan kädelle ja miellyttämisen halu lähti. Kaahotus vaihde silmään. Pidätteitä peliin ja kyllä se siitä hetken päästä rauhoittui ja meni ihan hyvin. Ja ennen kaikkea vasen laukka oli tänään ihan hyvä laatuista ja nousi käynnistä aika hyvin.
 Oikeaan suuntaan nyt ollut oikeastaan mitään ongelmaa. Vähän oikomista oli havaittavissa, mutta sitä korjattiin. Tehtiin loppuravit pitkällä ohjalla ja käveltiin lähes kokonaan hiki pois Aapelta, jota oli aikas paljon!

 photo 002_zps51f31b13.jpg

 photo 005_zps01ecd06f.jpg

 photo 015_zps58dcaed2.jpg
Lentsikka-Aape :p

maanantai 12. elokuuta 2013

taas se alkoi

 Eli eilen tultiin sukujuhlista kotiin vasta puolikahdeksan, olin rättiväsynyt ja vielä oli paljon tehtävää, joten ratsastamaan en kerinnyt.
 Tänään siis alkoi taas koulut. Aamu alkoi oikein hyvin, kun oltiin päästy pysäkiltä about 15km bussi hajosi ja siinä seisottiin tunti paikallaan ja odotettiin toista bussia. Eikä myöhästytty kuin lipunnosto, tervetulo puhe, uusien opettajien esittely, rehtorin puhe, luokanvalvojan tunti, tms. Hahah. Joo koulusta kävästiin kirkossa ja löllönlöö.
 Kun tulin kotiin ja olin lähdössä ratsastamaan alkoi sataa... kaatamalla. Sitä vettä tuli kuin Esterin tiedätte kyllä mistä. Voi pyllerö. Odottelin siinä pari tuntia ja välillä vain tihutti ja välillä tuli kuin kaatamalla. Ja koko koulupäivän oli mukavan lämmin ja aurinko paistoi!
 En jaksanut odottaa ja pakko oli tänään ratsastaa Aapen + tietty itseni takia. Vettä tihutti ja lähdettiin maastoilemaan. Päätin, että tänään en kiiruhtaisi. Käytiin haaskalla ja kääntö-ympyrällä. Aape oli hauska, kaikki vesilätäköt oli ihan kamalia ja kun niitä oli metsätielläkin! Jos kierrettiin ihan tienkauimmaisesta reunasta, se piti vielä kytätä kiemuralla ja loikkia sivuun. Yhdet kiksit herra sai kivestä, joka lähti sen kaviosta ja osui toiseen kiveen. Arkipäinen(kö?) asia. Aape oli sitä mieltä, että karkuun, nyt ammutaan!
 Ei se oli tosi mukavaa ja rentouttavaa ja Aape oli tosi kiva! Tänään vasta oikeasti tajusin, miten sen kunto on parantunut keväästä. Mentiin joku 10 km lenkki, eikä se edes hiennout oikeastaan. Hih. Meinaa sitä, että tarvii vaan enemmän liikutusta! ;)
 Nyt pitäisi jo kipin kapin mennä nukkumaan... Kuudelta herätys..

lauantai 10. elokuuta 2013

kuolaimettomuus jatkuu

 Eilen mun piti keritä ratsastamaan, koska minut oli kutsuttu "vasta" kuudeksi aika hyvän lapsuuden ystäväni syntymäpäiville. Nooo. Koska meillä muistoja riittää, halusin tehdä kortin itse ja siinä vierähtikin reilusti odotettua enemmän aikaa  - enkä kerinnyt siitä siltikään vielä tekemään sellaista kuin halusin. Aape siis sai vapaan.

 photo 077_zps4f9c8eb9.jpg

 Pelto oli tänään niin märkä, että lähdettiin kokeilemaan noita kuolaimettomia maastoon. Mentiin kääntöympyrälenksulle. Aapella on aina meidän tiehaarassa tapana yrittää lähteä vasempaan ja yritti tänäänkin, mutta minun mielestä oli paljon helpompi kääntää ja ohjata oikeaan suuntaan.

 photo 047_zps20707b2d.jpg

 Ravailtiin ja tosiaan Aape oli taas tosi rento. Jopa maastossa vasemmat laukat nousivat ja jopa käynnistä. Kuukausi sitten en olisi voinut edes kuvitella nostavani edes pellolla laukkaa käynnistä. Ja siis laukka toimi ja rullasi. Jee! Kyllä mulle passas.Aapella rupesi vähän menojalkaa vipattamaan, mutta ihan hyvin, jopa ehkä helpommin(?) sai pidettyä.

 photo 112_zpsb8ceea7d.jpg

 Nyt huomenna on yhdet "juhlat" ja sitten yritän vielä keritä illalla ratsastamaan ja toivoa vaan saa, että pelto kuivuisi, jotta päästäisiin myös taas vähän kuolaintenkin kanssa vääntämään.

 photo 082_zpsaad21a3a.jpg


ps. pikkuponit ei ollu tänää kuvauksellisia, tai kuvaaja ei ollu vireessä..  

torstai 8. elokuuta 2013

kuolaimettomat

 Tittidiii. Tänään poikettiin pikaisesti ohikulkumatkalla Agrissa ja sielä oli tarjouksessa horzen kuolaimettomat suitset. Olen niitä kauan himoinnut koetukseen ja nyt minulla oli kaksi vaihtoehtoa, joko ne kuolaimettomat ja monta vuotta ennen kuin omistin edes hevosta himoistemani meksikolaiset. Sinänsä tyhmä minä! Olin niin innoissani kuolaimettomista, että valitsin ne. Noo ei sinänsä harmita.
 Navettahommien jälkeen lähdin ratsastamaan ja voin sanoa, että vähän jännitti. Kun totesin, että Aape edes kääntyy, helpotti vähän. Mentiin pellolle ja tehtiin voltteja. Alun jälkeen Aape asettui käynnissä kuin unelma!
 Ravissa alkoi punkeminen, mutta herra meni todella todella rennosti ja käytti hyvin takapäätään. Ravattiin ja tehtiin voltteja. Omalla kohdalla kuolaimettomat olivat huomattavasti itselle "fyysisemmät", kuin kuolaimelliset, koska Aape on oikeaslle hieman vino ja vinouden tuossa huomasi todella hyvin.
 Oikeaan suuntaan ravi oli hiukan helpompaa itselle, mutta Aape kyllä sinänsä meni lähes kaikin puolin hyvin, osasi toki joissain kohtia jäpittää, esim. niin, että ei halunnut mennä voltille ja veti liinat kiinni.
 Lähdettiin laukkaamaan ja en nyt oikein tiedä mitä sanoa. Olin kuin kalikalla päähän lyöty. Aapen laukka oli todella rentoa ja pyörivää. Siis ihan sika hyvää. Kokeilin pääty-ympyrää, mutta se oli vielä vähän turhan haastavaa kuolaimettomilla, mutta siis tuo laukka, se oli ihan sika hyvää, verrattuna viime kertaan.
 Ravattiin loppu ravit ja käveltiin ja siinä Aape vähän kenkkuili aina "kotinurkan" kohdalla, mutta unohti sen parin kerran jälkeen. Kiitokseksi Aape sai mennä hiukan syömään, kun ei niitä kuolaimiakaan ollut.
 Täytyy sanoa, että olen positiivisesti yllättynyt. Aape oli todella rento alusta saakka ja käytti tosiaan takapäätänsä todella paljon paremmin. Kuolaimettomilla osat ikään kuin vaihtuvat, kun yleensä kuolaimilla käynti on punkeamista ja kaikin keinon töiden teon karttamista ja kun ravaa tai laukkaa kaikki onnistuu helposti, mutta ne tosiaan oli toisin päin. Ilman kuolainta Aape asettui ihan tajuttoman hyvin molempiin suuntiin käynnissä. Varmasti tulemme jatkossa käyttämään näitä vempaimia silloin tällöin, mutta eiköhän pääsääntöisesti vielä kuolaimissa pysytä.
Minulla oli myös kuvia puhelimessa, mutta Nokiani kadotti ne johonkin? joten valitettavasti tänään ei kuvia.. :(

keskiviikko 7. elokuuta 2013

video

 Ihan ekana nyt se video! Eilen illalla sen vielä nopeasti väsäsin ja tämän päivän olen sitä yrittänyt ladata ukkosten välissä. Huhheijaa! Joka tapauksessa sen löytää nyt täältä!
 Eilen käytiin Lillin kanssa Tampereella pyörähtämässä Reviirissä tarkoituksena kuvata neidon jalka, kun sitä ontui ja eläinlääkäri epäili varpaan murtumaa. No tietysti eilen oli vähän parempi päivä, eikä ontunut pahasti, antoi pidellä suht hyvin tms. joten kuvaamaan ei lähdettykään. Turha reissu, sinänsä. Nyt vaan pitäisi saada tuo ADHD termiitti rauhalliseks. Hmmmh. Kipulääkekin oli vielä sille epäsopivaa, joten se jätetään väliin.
 Mutta nyt nyt nyt itse aiheeseen, eli heppasiin. Eilen illalla menin vielä ratsastamaan. Selkäni oli pitkästä aikaa kipeä, joten koulusatula selkään. Otettiin alkuverkat rauhassa ja keskityttiin.

 photo 053_zpsf5953280.jpg

 Lähdettiin ravaamaan ja Aape alkoi pungeta ja kipittää alta pois. Työstettiin vielä käynnissä muutama kierros ja uusi yritys. Sujui jo paremmin ja loppua kohden rauhoittui. Nyt kuulostaa todella omahyväiseltä, mutta kuulostakoot. Olen jopa hiukan ylpeä itsestäni, koska minua ärsytti ihan sairaasti koko ajan, mutta silti olin rauhallinen kuin viilipytty. Mikäköhän muhun on mennyt? Ei vaan, ehkä oon vaan edes vähän oppinut kasaamaan hermojani.. :D

 photo 057_zps68caa78e.jpg

 Lähdettiin laukkaamaan ja huhhuh. Nyt taas muistan, miksi en kärryjen kanssa laukkaa, ainakaaa kertaa paria enempää yhdellä kerralla. Argh. Joo. Laukka oli täyttä sontaa. Aape oikein ärsytti, kun se joutui laukkaamaan, vaikka se yleensä pitää siitä. Takajalat jäi ihan ylivoimaisesti ja mentiin kuin mikäkin aloittelija ravurit. Jonkin aikaa työstin ja toiseen suuntaan pari kierrosta. Totesin, että tältä kertaa riittää ja ensikerraksi sitten estepainotteinen, jotta voin oikeasti työstää vähän paremmin. Loppuravit ja käynnit + finiitto.

 photo 049_zps649ea935.jpg

 Tänään piti mennä aamupäivästä ratsastamaan, mutta oli aika ruma keli. Isä lähti käymään asioilla ja rupesin "hulluttelemaan". Olin jo suunnitellut kokeilevani yhtä hiehoa sisälle, joka poikii parin viikon päästä, koska isä on toitottanut, että ei me sitä kaksin saada, tarvitaan äitikin apuun. Rakensin kujan ihan vaan näön vuoksi ja tappelin Inkiväärille kaulapannan kaulaan. Neiti pois aidasta ja jännitysmomentti päälle. Ihan hyvin meni, vaikka aikaakin kului ihan kiitettävästi. Hahahaa. Oisitte nähneet isän ilmeen, kun sanoin "valkonen mulli on sisällä" "Anteeksi mitä?!".
 Joo. No sitten tulikin tämä suomenkesän monipuolisuus. Yht äkkiä alkoi sataa kaatamalla ja sitten ukkostaa. Sitä jatkui ihan iltaan saakka ja lähde siinä nyt sitten ratsastamaan..

 photo 051_zps85c507b1.jpg


maanantai 5. elokuuta 2013

huputiti

 Wihuu. Tänään Martsa (Maria) tuli pitämään mulle seuraa, kun miehet lähti johonkin humputtelemaan. Otettiin Aape ja lähdettiin ajamaan. Harjailtiin ja varusteltiin Aape + otettiin paljon kuvia ja videoita! Valjastus kävi yllättävän nopeasti, kun oli kaksi touhuamassa.

 photo 003_zps29fab7e7.jpg

 Lähdettiin matkaan ja käväistiin kääntöympyrällä ja haaskanlenkillä. Oli kyllä ihan sika kivaa! Aape kulki ihan nätisti, pari kertaa oltiin melkein ojassa ja kerran käytiin vähän mettän kautta, kun Aape sai jotkut ihmesätkyt. Nooh pikkuvikoja.

 photo 019_zpsb193af60.jpg

 Yritän huomenna väsätä videota, jos nyt vaan kekkaisin jonkun kivan musiikin.. Ja jos jotain tulee mieleen, niin laittakaa kommenttiboksiin ihmeessä ehdotusta! ;)

 photo 008_zpsfd11c71b.jpg

 photo 020_zps021637d4.jpg

 
 photo 059_zps3d222a39.jpg
Aape näyttää huiman isolta!

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Pisteet ponipojalle

 Toissapäivänä meille tuli aamusta Iida taas ratsastamaan.. Ohho. Olin aivan unohtanut koko jutun ja ollut about 15 min hereillä, tullut yht äkkiä ahaa elämys, ainiin sekin tulee ja kun neiti jo ilmestyi, sulloin vauhdilla leipää suuhun ja menoksi.
 Iida sai ratsastella melkein tunnin ja yritettiin kokeilla vähän laukkaakin liinassa. Pari kertaa sai nousemaan pariksi askeleeksi.
  Lisäksi meille tuli vähän extempore Reetta, jonka on pitänyt tulla meille jo kauan aikaa sitten katsastamaan ja ratsastamaan Leo ponia. Reetta on minua vuoden vanhempi, pienikokoinen ja hintelä liimaperse, joten vallanmainio Leolle.

 photo 001_zps11d1a9d6.jpg

 Harjailtiin Leo ja suitset päähän. Käveltiin tuonne alapellolle ja Reetta hyppäsi selkään. Oltiin aivan varauduttu pukkilaukkarodeonäytökseen, mutta Leo seistä jöpötti paikallaan. Kun sitä vähän talutti se lähti liikkeelle. Se välillä hyppi pystyyn ja kerran teki pukkisarjan, mutta ei muuta. Siis olihan tuossakin, mutta paljon vähemmän mitä odotettiin. Kääntymään Leo ei suostunut, vaan siinä kohtaa aina tuli pystyynnousu. Lisäksi se käveli vain ainoastaan vähän ilman minua kävelemässä vierellä. Kun saatiin hyvä pätkä vietiin Leo takaisin.

 photo 081_zps2088c871.jpg

 photo 030_zps85b0db3e.jpg

 Illemmalla otettiin vielä Aape ja Reetta sai ratsastaa herran. Oli hienoa nähdä, kun joku minua osaavampi ratsasti. Reetta muistutteli Aapelle pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia ja käynnissä toimi todella hyvin. Ravissa oli vähän touhua enemmän, mutta ruosteessahan tuo mies on, niin siihen nähden meni hyvin. Reetta ratsasti kaikki askellajit ja teki vielä kunnon loppuverkat. Sitten pääsi Aapekin illan viettoonsa.

 photo 151_zps04bf92f3.jpg

 Aamusta otettiin taas herra Leo. Totaalinen yllätys. Liikkeelle lähtö oli enää ainut joka tuotti tuskaa, muuten se kulki ihan nätisti, kääntyi, eikä temunnut. Todettiin sen kävelevän tiellä hyvin, joten Reetta keksi, että heitetään Memmu karsinaan ja minä lähden Aapen kanssa vetohevoseksi maastoon. Töttöröö.
 Heitettiin Leo odottelemaan karsinaan ja haettiin Aape. Laitettiin ihan varan vuoksi jos Leo keksisi jotain niin olympiat. Lähdettiin matkaan ja Leo jumitti aina kun meni selkään. Koitettiin, että Reetta hyppää vauhdista, mutta lopputulos oli pitkälti aina sama. Pari askelta ja pysähdys. Tätä jatkui noin kilometri, mutta Reetta ei luovuttanut. Sitten tapahtui jotain. Kuin taikaiskusta, Leo rupesi liikkumaan. Kiepattiin mökillä ja kierrettiin tuo yksi metsä lenkki.
 Ei mitään ongelmia. Reetta käveli ja ravaili ja loppumatkasta Leo alkoi tajuta oikeasti, mitä tarkoittaa se kummallinen pohkeilla paukutus. Se lähti liikkelle vaikka pysähdeltiin, tms. Ihan uskomaton. Ja kyllä Aapekin oli. Se kulki rauhassa koko matkan ja odotteli (lähes) aina kun oli sen aika.
 Oioi. Ehkä vielä joskus saan kunnon maastokaverin!

 photo 123_zps1c12547f.jpg

 photo 209_zps056aa27d.jpg

 photo 261_zpsddabf2d6.jpg

 photo 028_zps19b323e0.jpg

ps. Oon joutunut nyt poisteleen jotain kuvia photobucketista, jotta saan lisää kuvia, joten olen hyvin hyvin pahoillani noista vanhemmista postauksissa, joista löytyy noita poistettuja kuvia... 

perjantai 2. elokuuta 2013

Hurja Apsi !

 Tsajajajajaaa! Eilen minun piti lähteä ratsastamaan jo ajoissa, jotta voitaisiin vääntää oikein olan takaa. Eikö meillä sitten tietysti ruvennut yksi lehmä näyttämään poikimisen merkkejä ja tietysti se yksi juuri, jota piti vähän seurata, kun ei ollut varmuutta tuleeko yksi vai kaksi.
 Kyttäsin ja kyttäsin. Saatiin lemmut sisälle ja lypsin pari ekaa lehmää ja sitten sain kuudenmaissa vapautuksen navetasta ja äkkiä ratsastamaan. Jälleen Aape antoi mallikkaasti kiinni ja sitten mentiin. Tosiaan tänään olin varautunut vaikka ja mihin. Aape oli ihan yrmy koko ajan ja eipä siinä minullakaan mikään voittaja fiilis ollut.

 photo 001_zps3a5115bc.jpg

 Jalkkarit oli estejalustin mitoissaan, olin varannut mukaan nappularatsastushanskat, puhelimeen olin laittanut jo valmiiksi isän yhteystiedot, jos vaikka lennän ja satutan itseni. Tosiaan kaikkeen olin varautunut.. :D
 Lähdettiin ja täytyy kyllä sanoa, että aika ihme vemputtimet nuo kuolaimet oikeasti ovat. Tosiaan ihan varmuuden vuoksi laitoin Leksan vanhat nivelolympiat ja toiseen renkaaseen. Aape toimi kyllä ihan kivasti, mutta jälkeenpäin miettien ja jossain vaiheessa kesken ratsastuksenkin mietin, ettei kyllä kolmipaloilla näin mukavasti olisi mennyt.

 photo 025_zps9e0f37ca.jpg

 Käveltiin ja tehtiin niitä voltteja. Lähdettiin ravaamaan. Aape meni aluksi ihan ookoo, mutta sitten se välillä sai niitä tikitysjumpitus kohtauksiaan, meinasi lähteä tai kaikkea tuohon suuntaan menevää - mutta. Ei tarvinnut isoa liikettä, ihan hellä pieni muistutus, että tänään olikin astetta vahvempi kuolain ja parempi tuntuma, niin sitten taas toimi. Tosiaan välillä Aape teki tuota, että yritti lähteä, tms. mutta selvittiin ja oltiin tosi tyytyväisiä.
 Lähdettiin laukkaamaan. Aluksi sujui todella hyvin, mutta kun Aapea ei enää kiinnostanut meinasi tulla jumpituskohtausta. Mutta ei. Pieni muistutus ja ei mitään ongelmaa taas. Voi luoja olin iloinen. Sitä paitsi, Aapen laukka rullasi todella hyvin eilen. Laukattiin molemmat suunnat ympyröiden kera ja sitten ravailtiin loppuravit ja käveltiin käynnit.

 photo 011_zps00137b73.jpg

 Kiitokseksi Aape pääsi lehmälaitumeen syömään. Keräsin siltä vain kaikki kimpsut ja kampsut ja sitten päästin sen syömään. Sillä välin laitoin kaikki tavarat paikoilleen, pesin kuolaimet, tms. Aape söi autuaasti ja no sittenhän herra tempauksen keksi. Aape ei antanut kiinni ja juoksi sitä reilun hehtaarin kaistaletta kuin sekopää ympäri. Sen lisäksi heitteli myös pukkia. En ole ikinä nähnyt tuotakaan. Herra rupeaa ehkä vähän vanhottelemaan. Ja kai sitä joskus irrotella pitää!

 photo 069_zpsa24e46b1.jpg

 photo 070_zps72757874.jpg

 photo 071_zps86a4ca6d.jpg

 Olin aivan unohtanut, että meille tuli tänään aamupäivästä Iida ratsastamaan. Ohho. No Vähän ennen kymmentä hän pihaan ilmestyi. Saatiin Aape kiinni pienen maanittelun ja oveluuden avulla. Iida sai ratsastaa aika lailla tunnin. Pääosin käyntiä ja ravia, mutta koitti myös laukkaakin. Siinä Aape kyllä lusmuili ja yritti laiskotella, mutta kyllä Iida sai vähän tuntumaan laukkaankin, kun se pari kertaa nousi.
 Sitten vahdin vielä sitä likkaa pari tuntia ja vapaus koitti. Meinasi tulla jo pieni uskonpuute, kun en meinannut enää tekemistä keksiä, mutta selvittiin!

 photo 107_zpsb4e452aa.jpg

 photo 083_zpse49e4e19.jpg

 photo 037_zpsd0df67bb.jpg

 photo 088_zps4478ed7e.jpg