sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

103# töitätöitä

 En oikein tiedä mistä aloittasin ja varmasti jää jotain tapahtumia poisikin, koska pieni mieleni ei millään jaksa muistaa edes kaikkea mitä olen tehnyt..
 Eilen totanoinnaa. Niin tässä se tulee, en tosiaankaan muista! Olin oikeasti ihan koko päivän pihalla ja tein töitä, mutta mitä?!
 Ainakin miehet teki puita ja minä keräsin puomeiksi sopivia suoria ja ohuita puita sivuun itselleni. Eilen oli maitoautopäivä (meillä siis on todellakin niitä lypsylehmiä) ja miehillä meni tuo puiden teko vähän pitkäksi. Sillä välin kun isä ja veli teki puita menin jo sytyttämään navetan pesään tulta. Siivosin sonnat ja jaoin kaurat, väkirehut, täytin viljakärryn, tmstms. Sitten tuli isäkin ja minä menin pudottamaan rehut ja isä jakoi.
 Saatiin aika rivakasti hommat siihen vaiheeseen, että päästiin lypsämään. Isä taisi lypsää vain pari lehmää (n. viidestätoista?) ja minä loput. Olin niin iloinen! Yksikin lehmä, joka pelkää kuollakseen minua (sillä on lapsuuden traumoja, kun yritin kesyttää sitä) ja vihaa minua ja minä myös vähän sitä. Niin siis sain senkin lypsettyä! Nyt voinkin sitten tehdä viikonloppusin (ilta)navettoja ja siten tienata vähän "taskurahaa".
 Lähdin siivoamaan tallia. Kun sain tallityöt tehtyä, innostuin tekemään hepoille aitaa tuohon tallin edustalle hiekalle, jotta laitumet (missä hevoset tähän saakka ovat olleet) saavat kasvaa rauhassa. Siinä se ilta sitten vierähtikin enkä kerinnyt lopulta ratsastamaan. Kävin saunassa, katsoin Amazing Racen ja sitten olinkin aivan valmis nukkumaan!  
 Tänään olin koko päivän puoliyhdestätoista eteenpäin pihalla. Ihan ensimmäisenä laitoin saaviin vettä ja oikeastaan voisi sanoa, että kaikki riimut, riimunnarut, juoksutusliina, chapsit ja jos jonkin näköistä heppakamaa. Huljuttelin niitä vähän ja sitten jätin ne sinne lillumaan.
 Siivosin välissä karsinat ja jotain hubailin ponien kanssa. Vein hevosille heiniä ja täytin vesiastian. Vaihdoin "pesu"saaviin vedet ja sitten hinkutin kaikki kamat läpikotaisin juuriharjalla. Innostuin ihan täysin kun sain vaaleimmatkin riimut niin puhtaiksi! Selkää vähän kivisti, mutta eipä se tuossa vaiheessa vielä mitään.

 Siivosin tallin edustalta kaikki moskat pois, jota tuli n. kaksi kotturillista. 
 Harjailin Aapen ja Leon oikein kunnolla ja putsasin Leonkin kaviot kerrankin. Se vaatii aina oman aikansa. Leo antaa nykyään jo etukavionsa ihan hyvin putsata, mutta takakaviot, etenkin oikea tuottaa vähän ongelmia. Joka tapauksessa homma saatiin loppujen lopuksi ihan kunnialla hoidettua.
 Harjasin Aapen ja tarkoitus oli lähteä ratsastamaan. Nostin viimeistä jalkaa putsatakseni kavion ja sitten kuului napsahdus selästä ja tuntui kuin puukko olis lyöty selkään. Aijjaij. Sinnikkäästi putsasin kavion hetken tuskailun jälkeen. Yritin venytellä selkää, mutta kipu oli pistävä.
 Menin sisälle ja makasin varmaan viisitoista minuuttia lattialla ja yritin hakea hyvää asentoa, hieroin selkää tennispallolla, venyttelin tms..
 Ajattelin, että pakko tänään on ratsastaa, kun oli hieno ilmakin. Menin ensin kokeilemaan polkupyörällä uskallanko lähteä. Ajoin kaikki mahdolliset möykyt ja ei ne möykyt mitään, mutta sitten sen jälkeen.
 Lähdin joka tapauksessa ratsastamaan. Ajattelin, että joudun vielä katumaan etten laittanut olympiaa suuhun, mutta aivan mahtavasti meni ihan kolmipalallakin!
 Mentiin isoa tietä pitkin vaan. Päästeltiin menemään ja oli oikein hienoa. Välillä pisti aivan tolkuttomasti selkään, mutta en antanut sen pahemmin haitata. Yhden naapurin näin ja vähän aikaa juttelin ja Aape sai jälleen kehuja! Jatkettiin matkaa ja samaisen talon shettis ja suokki tammat olivat kovin ilahtuneina Aapesta.
 Laukkailtiin aika paljon, kuitenkin tositositosi varovasti. Onneksi tietä laitettiin juuri viimeviikolla kuntoon niin nyt on ihan hyvässä kunnossa.
 Kaikki oikeastaan sujui tänään todella hyvin!
 Aloitin maalailemaan ensimmäisiä esteitämme. Ensimmäinen puomi on nyt maalattu ja ekat renkaat vähän keskeneräisinä. Kyllä se siitä. 
 Ratsastuksen jälkeen lepuutin vähän selkääni. Olin luvannut tänään hoitaa iltanavetan, mutta se jäi tuon selän takia väliin. Sen sijaan otin urakaksi satulahuoneen siivoamisen. Harjasin suojat ja lakaisin satulahuoneen. Järjestelin kaikki paikat ja kyllä taas kannatti! :)
 Ainiin ja selkäkin alkaa jo vähän helpottamaan. Buranaa naamaan ja menoksi!

Aaargh ! Nyt menee tähän koneeseen totaalisesti hermo! Kerrankin kuvasin oikein blogia varten ja olisi ollut paljon kaikennäköisiä "kivoja" kuvia, mutta ei kun ei... Olen kaksikymmentä minuuttia yrittänyt ladata kuvia, mutta ei.. No jos sitten huomenna.

Bloggerini tuntuu olevan nyt aivan jumissa.. Tänäänkin otin kuvia, mutta kun saisi edes eiliset tänne.. Noh katsellaan. Poistin tuossa yli 50 postaustakin, jos olisi siitä johtunut, mutta ei vaikutusta.

torstai 25. huhtikuuta 2013

karvakuolema

 Aaaaaaaa! Mihin mä ikinä joudun näiden karvojen kanssa?! Tallin siivouskin oli tänään mukavampaa kuin harjaaminen. :D Tuuli kamalasti, kaikki kura ja karvat tulivat silmiin, nenään, suuhun, ihan kaikkialle! Olin aivan kuolemaisillani karvoihin! :D
 Ponin kanssa oli vähän ongelmaa, koska se ei anna mahan alta yhtään nyppiä karvoja, vaikka yrittäisi kuinka varovasti. Sahalaita hikiviilalla tai mikä onkaan, niin sillä ei lähde, joten jouduin tosi varovasti vähän erässä nyppiä karvapalloja mahan alta. Jos liian kauan kerralla nyppi mahan alla oli taattua monotusyritystä. Leosta selvittiin ja sitten Aapessa oli tuon kurakerroksen poistossa vähän hommaa (+ tietysti ne rakkaat karvat!).
 Löin Aapelle tänään selkään ratsastusvyön ja sitten lähdettiin. Tuuli aivan kamalasti, mutta muuten oli aivan törkeän ihana keli! Autosta katsoen metsät näyttävät samalta, mutta tuolla lailla rauhassa mennessä osaa arvostaa luontoa, kun huomaa niitä yksityiskohtiakin.
 Kun olin lähtenyt jo mökin suuntaan ja piti heittää metsälenkki, mutta sitten muistin, että sehän on routinut ja sitä nyt ainakaan ei ole hoidettu. Menin sitten tuota "päätietä", jota eilen laitettiin kuntoon ja reikiä nyt vielä ainakaan ole.
 Jatkoimme pidemmälle ratsain mitä olen ennen käynyt ja sitten laukkailtiin todella paljon. Ravailtiin ja mentiin vähän pitkin poikin. Laukattiin yksi jyrkkä ja pitkä ylämäki ja jatkettiin siitä eteen päin. Yksi kohouma oli jossa siirryttiin parin askeleen ajaksi raviin ja sitten jatkettiin laukkaa.
 En nyt voi sanoa, että olisin jotenkin erityisen tyytyväinen tähän päivään, koska itselläni oli pää todella kipeä, ja Aape kulki vähän koko ajan vinosti oikeaan. Loppua kohden parani, mutta kuitenkin. Mutta ei nyt ollut epäonnistunutkaan kerta. Neutraalia! :) 

maanantai 22. huhtikuuta 2013

iloa elämään

 Tänään siivosin tallit ja sitten menin rakentamaan esteen. Se ei ollut iso eikä pieni vaan sopiva! Menin sitten vasta hakemaan hepat ja hypyytin Leoa ja olin aivan tyrmistynyt suoraan sanoen sen ensimmäisen hienon loikan ja suuren ilmavaran omaavasta hypystä. Ja oli vielä ihan hyvä tekniikkakin!
 Noh sitten varustin Aapen ja omat romppeet päälle. Käytiin yhdellä jos suht kuivalla pellolla vähän kävelemässä ja ravailemassa. Tiellä otettiin laukkapätkä ja sitten mentiin ravilla este muutamaan kertaan.
 Mentiin niin kauan, että se sujui. Kerran putosi "puomi" Aapelta vahingossa ja hyppäsin alas selästä korjaamaan sitä. Ei siinä uusiksi selkään. Aape kenties hiffasi, että jos ei tekisikään hommia kunnolla pääsisi reputtamaan. Seuraava lensi uusiksi vähän tahallisesti Aapelta..
 Noh uusiksi alas ja sitten Aape ei päästänyt ihan niin helposti selkään. Kun pääsin takaisin selkään tultiin esteelle ja Aape teki oikein yllättävän kiellon.
 Seuraavalla kierroksella vähän hanaa enemmän ja sitten unohtui temppuilu, kun Aape innostui. Laukka hypyt onnistui tosi hyvin - ainakin Aapen osalta. Itsestäni en niinkään tiedä, kun en saanut edes kuvaajaa..
 No joka tapauksessa sujui hyvin ja tuntui todella hyvältä ja oli kivaa, Aapella sekä minulla! Ravailtiin vähän ja otettiin loppu käynnit ja olin oikeasti niin iloinen. Ja mikä oli erikoista en vilkaissut kertaakaan kelloa!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Sadas postaus!

 Jeejee! Noniin. Tänään päivä kului pitkälti aitauksen siivouksen merkeissä! Nyt on paikat aivan jumissa, mutta on se homma ainakin tehty... - osittain. Yli kaksi tuntia laitoin heiniä kasalle ja keräilin sontia. Illemmalla vielä heittelin lähimmät läjät traktorin kauhaan ja kasat pois. Pelto on nyt niin pehmeä ja kostea, ettei millään voinut mennä traktorille paljoa porttia pidemmälle.
 Noh kävin taas sisällä vähän syömässä ja sitten kävin ottamassa hevoset kiinni. Laitoin Leon karsinaansa ja sitten Aapen kiinni pihalle. Laitoin suitset ja harjasin Aapen ja sitten menoks.
 Käytiin sinänsä vain ihan kävelylenkillä. Mennä käppäiltiin pitkin tietä, routakuoppia varoen ja kierrellen. Herralla tuntui olevan pienoinen nälkä, jonka vuoksi kaikki oli aina silloin tällöin hurjan pelottavaa.
 Auto kääntyi yhdestä tiehaarasta noin 200 metriä meidän takana, niin se oli vähän hurja asia. Muuten ei kyllä mitään ihmeempiä ollut. Laukattiin yksi aika lyhyt pätkä ja sitten käytiin mökillä.
 Kurkkasin, että olisiko mitään koroketta mistä pääsisin takaisin selkään ja totesin, että jos en pääse niin sitten kävellään. Liu'uin alas ja annoin Aapen mutustaa vähän ruohoa maasta, kun niin kovasti tahtoi.
 Yritin saada Aapea innostumaan vähän kahlaamaan järvessä, mutta ei vielä. Liian kylmää vettä ja ruoka oli paljon houkuttelevampi vaihtoehto! Ensin kokeilin selkään ylösalaisin käännetyn veneemme päältä, mutta en päässyt. Lopulta pääsin laiturin päältä. Aape ei ollut oikeastaan moksiskaan.
 Oli ihan hauskaa ja mentiin kyllä niin löysällä ohjalla kotio päin, mutta ei siinä mitään kun ei ongelmia ollut. Ihan kodin lähellä oli joku kamala mörkö metsässä ja piti mennä varmaan sata metriä poikittain, mutta tosiaan ei mitään isoa!

lauantai 20. huhtikuuta 2013

routa-analyysi

 Aapella oli taas kevyen liikunnan lisäksi kaksi vapaapäivää. Aluksikin torstaina olin ajatellut ratsastavani oikein kunnolla, mutta vettä tuli taivaan täydeltä ja oli oikein mukava tuuli! Ei tarvinnut edes arvuutella, että antaako Aape kiinni ja tuleeko talliin.. :D Eilen minulla oli teoriasta konsertti matka ja tuli itse kotiin vasta puoli yhdentoista jälkeen illalla.
 Nohnoh, Leo on tähän mennessä koko talven tullut aitaukseen vapaana ja myös talliin. Nyt rupeaa olemaan taas noita houkutuksia (ruokaa, ruokaa, rakasta ruokaa) niin paljon, että poni tarvii jo talutuksen..
 Aape oli niin mustis, kun Leo sai nyppiä pieniä vihreitä yksittäisiä ruohoja pellon reunasta, kun herra joutui sen sijaan seisomaan kiinni harjauksessa. Aape tuntui olevan niin ärsyyntynyt, että jouduin laittamaan Leonkin kiinni. Teki ihan hyvää pikku pallerolle!
 Heitin Leon karsinaan ja lähdettiin Aapen kanssa maastoon. Mentiin aika, tai no tosi varovasti ja tarkkailtiin tietä. Ruvettiin pikku hiljaa ravailemaan. Käännyttiin kääntöympyrä tielle ja tarkkailtiin sitäkin. Totesin sen olevan varsin hyvässä kunnossa! Sielä päästiin vähän purkamaan energiaa ja tosiaan sielä ei ainakaan vielä ollut ainuttakaan routimisen merkkiä.
 Meni varsin hyvin. Ravailtiin ja laukkailtiin ja meni varsin hyvin. Kääntöympyrän jälkeen oli tietysti vähän enemmän matkaa taittavaa askelta, mutta kuitenkin rauhallisemmin meni kuin yleensä.
 Jossain vaiheessa sai koko ajan antaa puolipidätettä ja kerran jouduin rykäsee vähä enemmän ja sitten rupesi taas löytymään jarruja paremmin.
 Kävästiin vielä sen lisäksi tuo parin kolmen kilsan kierros mistä Aape aina silloin tällöin on saanut niitä pieniä apinanraivojaan. Kun mentiin meidän kotitiehaaran ohi siitä seuraavat puoli kilometriä oli suoraan sanoen yhtä h*l***tiä.
 Aape mongersi ja väänteli kuin mikäkin suuri mato. Jos laittoi pohjetta kylkeen, luvassa oli käännöstä kotio päin, ravia tai muuta. Kun Aape vähän rauhottui otettiin laukka pätkä. Alku meni hyvin, mutta yht äkkiä tuli jotain pomputusta ja sitten oltiin toisella puolen tietä ja yhtäkkiä poikittain keskellä tietä. Pieni muistutus raipan napautuksella, kuka määrää ja mihin mennään, niin rupesi pikku hiljaa sujumaan.
 Loppu matkasta ei mitään ongelmia taas! Sillä lenkillä olikin sitten vähän enemmän routimisia, muttei kuitenkaan mitenkään kovin paljoa.
 Aape sai tänään kehuja ulkomuodostaan, kun meillä nyt on lomittamassa sellainen ihminen, jolla itselläänkin on ollut jotain vähän astetta parempia puoliverisiä. Erityisen huomion sai Aapen kaula ja sitten toisena käynti. Saa olla kyllä ylpeä näistä meidän molemmista heppuleista, molemmat niin mahtavia! ♥

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

unohteluja

 En ole jälleen muisstanut/kerinnyt kirjoittamaan tänne blogiin pariin päivään. Olen ollut pari viikkoa toooosi väsynyt ja unohdellut tärkeämpiä ja sitten ei niin tärkeitä asioita.



 Maanantaina olin viimeisessä viimeisessä musiikin teoriassani ja tulin kotiin vasta puoli yhdeksän jälkeen. Kun tulin kotiin isä oli siivonnut karsinat ja Tero huolehtinut hevoset sisälle, laittanut Aapelle imppauspannan, hoitanut iltaruoat hevosille, laittanut loimet kuivumaan, jne..! Paras yllätys ikinä!



 Eilen kun sain tallin siivotuksi alkoi jo tihuttamaan vettä. Hain hevoset, enkä jaksanut varustaa Aapea kunnolla, joten laitoin kummaltakin puolelta riimua tulemaan riimunnarut. Potta päähän ja menoksi. Ilman satulaa ja riimulla! (y)



 Aape meni todella nöyrästi! Käveltiin pihassa ja tehtiin voltteja. Otettiin tiellä yksi laukkapätkä, eikä ollut mitään ongelmia. Käppäiltiin vielä lopuksi.



 Tänään juoksutin Aapen ja Tero kävelytti Leoa. Muuten kaikki sujui Aapen kanssa ihan hyvin, mutta välillä se sai jotain vetokohtauksia ja ois heti nyt pian, pitänyt päästä johonkin muualle. Kerran pääsi karkuun ja siinä olikin vähän hommaa saada kiinni, mutta sitten kyllä sen jälkeen totteli paljon paremmin.



 Kuitenkin ihan hyvin meni. Huuhdoin Aapen jalat vedellä ja ponit sisään.


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

kuraa, paljon kuraa

 Noniin, nyt vihdoin alkaa olemaan se tuntu, että se kevät tekee tuloaan! Nyt on kuraa, mutta melkeempä olen siitä vain iloinen! :D
 Tänään harjasin Leoa toooodella kauan ja sitten Aapen. Varusteet ja menoksi.
 Nyt kun piha on sulanut jäin tuohon pyörimään. Ensin taas naapurin koira tuli tuohon. Aape ei olisi millään halunnut asettua taas vasemmalle ja punkesi koko ajan oikeaan. Siinä meni sitten aikaa. Kun sain Aapen vihdoin asettumaan ja lähdin ravaamaan Lyyti syöksi haukkumaan perään. Siinä meni se asetus.
 Kokonaan alusta... Yritin häätää Lyytiä pois, vaikka tein mitä se vain juoksi Aapen perässä ja sai Aapen säntäilemään ja riehumaan. Äiti tuli ja sai Lyytin häädettyä pois. Väännettiin ravin parissa aikasta kauan, sillä tuli aina kiihdytyksiä, asettumista ihan minne sattui, kipitystä, tmstms..
 Kun saatiin ravi sujumaan, totesin ettei tuossa pihassa laukkaamaan mahdu, joten menin tielle laukkaamaan. Siinä sitä sitten oltiin.
 Tuli väärää laukkaa, tuli kiitolaukkaa, tuli jotain ihme kohtauksia, repäsyjä tms. No sitäkin sitten väännettiin niin kauan, että sain vasurin laukan nousemaan rauhassa.
 Kului aikaa, kului energiaa, kului hermoja, mutta sitten taas jatkettiin. Toiseen suuntaan ravia pihassa ja pääty-ymypröitä. Sitten taas laukka. Käytiin kävelemässä vähän umpihangessa, jotta lähtisi edes vähän hiekkaa jaloista.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

ratsastusvyön koklausta!

 Tänään siivoilin taas ensin tallit ja vaihdoin vedet + tietysti kannoin puhtaat vedet. Siivosin myös tallin "pihaa", kun siinä oli kaiken näköistä puppua.
 Siitä sitten ottamaan heppoja kiinni taas namien kanssa. Isä tuli siihen kanssa, mutta sanoin, että pysyy toisella puolen, koska haluan, että ponit tulee ihan itse minun luokseni. No nyt herrat tulivat vähän paremmin ja Leo antoi kiinni. Aape oli lähdössä karkuun, mutta käänsikin vain pehvansa.
 Ajattelin jo joutuvani lähtemään samanlaiseen juonitteluun kun eilen ja annoin isälle Leon toiselle puolelle aitaa. Noh Aapepoika tulikin minun luokse, äkkiä namia ja rapsutusta. Hieno poni!
 Sitten tuota noin harjasin ponit pihalla ja asettelin Aapelle selkään tuon ratsastusvyön. Aape oli ihan hämmentynyt! Se oli aivan kauhuissansa. Pelkkä puristava mahavyö, mitä?! Ja sen ilme sitten, kun kiinnitin jalustimet...
 Suitset päähän ja sitten menoks. Selkään nousussa meinasin heti lentää, kun jakkara meinasi kaatua... - taitolaji.. No kun vihdoin sain itseni selkään, ei muuta kun matkaan! Eka säädin jalkkarit ja sitten käppäiltiin. Ravailtiin ja no aluksi oli vähän sellai ihan parin askeleen ajan, että vähän kun ilmansatulaa, mutta kyllä se tasapaino sitten löytyi! Aivan mahtava keksintö!
 Ravailtiin ja se kohta missä Aape yleensä saa ne kauheat apinanraivot jos siinä nostaa laukan niiin meni ihan hyvin. Ravattiin ohi ja vähän ois Aapin tehny mieli mennä toiselle puolen tietä ja ottaa ravurin raville, mutta luovutti varsin nopeasti!
 Ei mitään ongelmia. Aape meni aika kivasti suht eteen ja alas ja laukkakin oli ihan mukavaa. Oon kyllä aika innoissani tuosta vyöstä, koska varmasti mukavaa vaihtelua! :) Ainut miinus minkä nyt keksin on se, että nuo jalustimien kiinnitys kohdat vähän painavat reisiä, mutta ei vaikuta meidän menoon. :D

torstai 11. huhtikuuta 2013

Tsalaaam

 Doddiiin. Tänään pääsin vihdoin kolmen päivän jälkeen ratsaille. Maanantaina syy miksi en päässyt ratsastamaan oli se, etten saanut Aapea kiinni. Tiistaina sitten meni päivä Lempiä muistellessa. ♥ Ja eilen sitten en taas saanut Aapea kiinni.
 Tänään varauduin jo henkisesti, että voi mennä aikaa. Ensin öljysin viikonloppuna ostamani  ratsastusvyön ja kattellaan nyt, jos jo huomenna sitä koklaan Aapen kanssa!  Tein tallihommat ja sitten hakemaan heppoja.
 Otin tänään vähän "järeämmät aseet" käyttöön ja otin mukaan hööksiltä saatavia omenanameja, jotka ovat ponien, etenkin Aapen suurinta herkkua!
 Leo ponin sain sitten jotenkin kiinni, Aapen pienestä härnäyksestä huolimatta. Aape ei tullut, joten vein Leon tallille. Jätin sen kiinni tallin ulkopuolelle ja sitten Aapea nappaamaan.
 Aape tuli aina parin metrin päähän, kurkotti ja kääntyi karkuun täyttä vauhtia, tai sitten ei niin täyttä vauhtia. Sitä jatkui jonkin aikaa ja lähdin vähän eteenpäin. Lopulta aloin olemaan lähellä jo aitauksen toista päätyä.
 Aina jos Aape meinasi lähteä umpihankeen seisahduin paikalleni ja rapisutin namipussia. Sen verran se tehosi, että Aape aina perääntyi hangesta muutaman askeleen. Sain Aapen ajettua joten kuten nurkkaan, mutta en halunnut tehdä tilanteesta Aapelle mitenkään "pelottavaa", vaan odotin, että Aape tuli itse luokse hakemaan namin.
 Sain Aapen sitten vihdoin kiinni (Jee tänään meni vain 40 minuuttia!!) ja lähdettiin tallille namien saattelemana. Harjasin molemmat ponit kunnolla ja sitä karvaa oli!
 Heitin koulusatulan selkään! Uskaltauduin vielä pellolle. Käppäilin ja tein ihan vain muutaman voltin. Ravailin pitkälti harjoitusravissa. Molempiin suuntiin sama ja ravi meni ihan hyvin. Tehtiin myös voltteja. Otettiin muutama pitkä laukka pätkä tuossa omalla tiellä ja sitten kävelyn jälkeen talliin. Elikkä ihan hyvin meni. :)
 Tallilla rapsuttelin poninpömpyröitä ja hemmottelin niitä nameilla! ;)

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Lempin muistolle ♥



Mudpaw's Xtra Sweet Tale
"Lempi"
15.4.2007 - 9.4.2013
Lempi nukkui viime yönä pois. Lempiä lämmöllä muistellen ja kaivaten.. ♥ 













maanantai 8. huhtikuuta 2013

Heppamessut, kiva maastolenkki, murheita...

 Elikkäs, olin viikonlopun Jennillä ja oltiin molempina päivinä heppamessuilla. Oli ihan mukavaa ja kyllähän sitä rahaakin meni, tosin ihan käyttötavaraan.
 Olen jo jonkin aikaa himoinnut ratsastusvyötä Hööksiltä ja sitten kuulin, että sellainen löytyy Jennin siskolta. Käytiin lauantai iltana tekemässä Jennin ja hänen kämppiksensä kanssa iltatalli (hevoset sisälle) ja koklasin kummitätini hevosella Voltaksella ratsastusvyötä.
 Oli oikein kivan olonen keksintö. Voltas on jo varsin iäkäs herranen (26v), mutta nuorekkuutta ei tästä herrasta puutu. Otettiin vähän raviakin ja kun käännyttiin kotiin vanhus vähän näytti, että kyllä tuollakin ikää vielä peräkin voi vähän lentää. Ei ollut mikään paha heitto, mutta ihan pieni ja pari askelta mentiin vähän reippaammin.
 Eilen kotiin tullessa lähdin lähes heti tallille ja siitä ratsastamaan. Kävästiin maastossa ja meni oikein kivasti. Aape meni oikein sopivaa vauhtia eikä vain rymistellyt eteenpäin. Kotio päin tultaessa otettiin yhdessä tiehaarassa vähän seisomisharjoitusta, kun herra ei olisi millään sitten jaksanut oottaa.
 Lähettiin käpsötteleen kotiin ja eikö maitoauto tullut vastaan, joka on jo pelkästään pellolta katsottuna Aapesta aivan hirveä! Tie on täälä aikasta kapean sorttinen, mutta ratissa oleva vanhempi mies oli niin fiksu, että pysähtyi. Päästiin hyvin ohi, parin raviaskeleen teputuksella vain.
 Heitin Aapelle loimen ja ponit vielä takaisin pihalle. Kello oli vähän yli kuusi kun tulin sisälle. Lempi oli mennyt todella huonoon kuntoon päivän aikana. Lempillä diagnosoitiin  vajaa puoli vuotta sitten sokeritauti, joka oli varsin alkuvaiheessa silloin.
 Yht äkkiä kaikki romahti. Lempin jalat ei oikein kantaneet ja se oli muutenkin aivan outo. Ruoka ei mennyt ja sydän jyskytti kuin viimeistä päivää. Kannoin sen sisälle ja se vain odotti oven vieressä, koska pääsee pihalle. Kun se pääsi pihalle koiruus lähti vain ryömimään karkuun. Se kerkesi ottamaan kaksi askelta ja sitten otin sen syliin. Se oli niiden kahden askeleen jälkeen aivan puhki, sydän hakkasi ja koira oli puoli veltto.
 Menin vain Lempi sylissä istumaan sohvalle. En tiennyt mitä olisi sinänsä pitänyt tehdä. Olin vain ja silittelin Lempiä.
 Isä päästi jossain vaiheessa Lempin pihalle ja se kerkesi olemaan jonkin aikaa kauemmin, ennen kuin tajusin. Juoksin Lempuran kiinni ja nyt vasta sen sydän hakkasi. Koko koira tärisi. Raahauduin sohvalle Lempin kanssa ja itkin varmaan puoli tuntia sitä vasten. Sanoin vain isälle, että nyt on tehtävä jotain, ettei se voi aamuun odottaa. Puolitoista tuntia vain itkin, istuin facebookissa ja silittelin Lempiä. Sitten isä sai eläinlääkärin kiinni ja päästiin vihdoin lähtemään.
 Lempin sokerit olivat nousseet hurjasti ja niin. Laadittiin jonkin sortin uutta lääkitystä, joka ei harmi kyllä ainakaan vielä ole tepsinyt.
 Tänään oli varsin kamala päivä kaikin puolin. Aamusta jätin Lempin kolmeksi minuutiksi vahtimatta ja se oli lähtenyt. Taksikin odotteli minua varmaan viisi minuuttia kun etsin sitä, tuloksetta.Lempi oli ollut viitisen tuntia pois ja ilmestynyt jostain. Se on nyt tunkeutunut ruusupuskan taakse, josta se on aina voimia kerännyt ja pikku hiljaa lähtee.
 Kun tulin koulusta Lempi oli ihan pikkusen parempi, hetken aikaa. Siivosin tallit ja minun piti lähteä ratsastamaan. Ajattelin, että menen ilman satulaa ja yritän tehdä jotain taivutuksia, pohkeenväistöjä sun muuta sellain pikkasen.
 Aape antoi kiinni, heitin ohjat kaulalle ja otin riimun pois. Aape ei avannut suutaan ja olin ottamassa suitsista parempaa otetta, kun herra rykäsi takajaloille ja kääntyi suitset matkassa. Suitset putosi palasina ja ai että kun olin vihanen. Harmitti kyllä suoraan sanoen niin p*e**eleesti. Suitset olivat varmaan kuudessa osassa, ja oli poskihihnaa, leukahihnaa, otsapantaa sun muuta ihan pienenä silppuna.
 No sitten oli operaatio, ottakaa Aape kiinni. Tunnin yritin maltilla ja sitten en niin maltilla sitä. Muutenkin olen ollut vähän puoli kuntonen ja sitten juoksin hikipäässä perässä, olin märkä ja sitten tuli kylmä. Huusin ja itkin, karjuin ja raivosin. Oli vaan niin saakelin turhauttavaa. 
 Lopulta vaan kaikki lensi maahan, kypärä oli penkassa, puhelin oli muutaman metrin päässä hangessa, raippa toisaalla, suitset palasina vieressä, riimu jossain, tmstms..
 Rojahdin maahan ja kelasin hetken. Yritin vielä, mutta Aape vain härnäsi. Se tuli ihan hipaisu etäisyydelle ja sitten käänsi persuksensa ja lähti umpihankeen täyttä laukkaa karkuun.
 Lempi oli taas kadonnut. Ensimmäisenä rämmin umpihankeen ruusupuskaan. Jäljet jatkui ja jatkui aina vaan. Rämmin umpihangessa, umpimetsässä varmaan kilometrin verran ja välillä ylämäkeen. Sitten tuli kivikko. Kun pääsin sen yläpuolelle Lempi makasi täristen hangessa. Luhistuin vaan koiran viereen ja itkin. Miksi, miksi näin pitää oikeasti käydä?! Kellekkään?!
 Otin Lempin syliin ja kannoin sitä. Käsiä kivisti ja varmaan puoli kilometriä rämmin umpihankea ylämäkeen. Lempi piti aina silloin tällöin ehkä kymmenen sekunttia päätä ylhäällä, mutta oli suurimman osan ajasta aivan veltto, pää roikkui, tassut roikkui, häntä roikkui, aivan kuin kuollut. Olin ihan paniikissa. Katsoin oliko silmät auki vähän väliä. Ihan raollaan. Kun pääsin ovelle potkin ovea ja huusin jotain avaamaan. Äiti tuli ja heti säikähti oliko Lempi kuollut.
 Lempi ei ole oikeastaan syönyt ja juonut, eikä nukkunut ollenkaan kahteen päivään kun se on ollut niin kipeä. Kuitenkin meni vähän parempaan päin ja hyppäsi jopa sohvalle ja torkahti siihen joksikin aikaa. Toivotaan parasta, pelätään pahinta! Kuitenkin niin mahtava ja vielä suht nuorikin koira, kun tässä kuussa ikää tulee vasta kuusi vuotta...
 Menin ottamaan Aapea kiinni. Aape tuli luokse, sain riimusta turpaosuuden päähän, herra vetää pään ylös ja lähtee. Puoli tuntia taas yritin pyydystää, mutta eihän kukaan nyt hevoselle yksin pärjää umpihangessa! Ei auttanut vaikka Leo oli tallissa, ei toivoakaan.
 Vihdoin sain jonkun auttaan, vaikka kauan kesti. Äiti tosiaan tuli apuun ja reilu vartti siinäkin vielä meni.. Huoh. Pari kertaa saatiin melkein riimu päähän, kun taas tuli äkkiä mielenvaihdos. Sitten kun saatiin naruun, yritti sännätä ja oli lähellä ettei jyrännyt äitiä. Napahutin kerran riimunnarulla, ja tuli vähän sitä kunnioitusta. Tallissa sitten vähän namia ja rapsutuksia, jottei nyt mitään traumojakaan jää.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

pimahdus tulee!

 No ookoo, ei nyt ihan, muttei kaukana ollutkaan! Juupelis elikkästä tänään lähin "vähän" maastoilemaan "rennosti".
 Köpöteltiin aluks ja Aape ravas oikeen nätisti. Ja sitten. Nostin laukan siitä kohtaa mistä Aape on aina ennen lähtenyt apinan raivolla painamaan. No tämä kokeilu ei mennyt putkeen. Niinpä poni taas lähti oikeen kunnon vauhdilla vasempaan laitaan ja paino menemään kuin pyhä pyry!
 Tällä kertaa en luovuttanut! Kun sain Aapen ihan vähän rauhallisemmin menemaan annoin mennä eteenpäin. Seuraavan kerran kun nostin laukan ja vielä toisesta kohtaa niin taas painettiin. Aaargh. Oikeasti suoraan sanoen kihisin raivosta... Otin tuonkin muutamaan kertaan.
 Kun sain rauhottumaan jatkettiin eteenpäin. Jos painoit toisen pohkeen kiinni kylkeen pyytääkseesi heppaa menemään sivumpaan, niin lähti hevonen alta. Huoh. Ravi oli aivan kamalaa! Se oli sellaista järkyttävää ravurin ravia pää aivan pystyssä, vaikka annoin ohjaa runsaasti. No ei vaikutusta.
 Kun päästiin mettätielle jossa oli vähän lunta, vauhti vähän rauhottui, painosanalla vähän. Heti jos myötäsit ohjasta Aape lähti kuin raketti.
 Metsätien osuus meni ihan hyvin, tosin valitettavasti se on kaikista lyhin osuus tuolla lenkillä. Ravi oli edelleen jotain aika kamalaa, kuitenkin vähän parempaa kun aluksi. Lopussa kuitenkin tuli taas Aapelle sama vaihde, että ravuria oltiin ja sitten jos korjasi jalan asentoa tai yritti saada heppaa sivuun niin tämä lähti alta.
 Käveltiin oikeen kunnolla ja kun matkaa oli enää puoli kilometriä ja oltiin kääntymässä tiehaaraan, niin eikö Aapen siinä pitänyt sössiä ja lähteä vauhdilla. Siihenkin sitten vielä jumitettiin ja mentiin monta kertaa.
 Voiko kamalampaa maastoilu kertaa olla? No joo, kyllä varmaan voi olla, mutta silti. Kun pääsin tallille, huomasin että Aape ei avannut vasempaa silmäänsä kokonaan. Kun rupesin oikein tarkkaan kelaamaan, raippa varmaan osui sitä silmään, jossain vaiheessa, kun pyysin sivuun ja pohje tai ohja ei auttanut. Siinä kohtaa mielestäni Aape viskaisi päätänsä ja siristeli kovasti kyseistä silmää.
 Olen itselleni nyt niin vihainen ja niin. Vahinkohan se silti oli, mutta tarviko sillä raipalla sitten välttämättä napauttaa, tai olisiko edes voinut katsoa vähän tarkempaan. No tehty mikä tehty ja nyt tarkkaillaan silmää.
 Muuten oli ihan normaali, mutta Aape ei aukaissut kun about puolilleen ja silmä vuoti jonkin verran. :(

torstai 4. huhtikuuta 2013

tsirptsirp

 Hihhuliheeei! Tänään kun olin lähdössä tallille ja laitoin veden kiehumaan (pellavansiemen limaa varten) meinasin nukahtaa sohvalle!
 Sain raahattua itseni ylös sohvalta ja raahustettua tallille. Kummasti piristyin! Kun sain tallit siivottua, vedet ja heinät talliin kuntoon menin hakemaan poniiniset. Yritin jättää Leoa aitaan, mutta kolme neljä kertaa tuli poni aidoista läpi ja aina palautettuani uudestaan.
 Telkesin Leon sitten karsinaan ja laitoin Aapen valmiiksi pihalla.
 Lähdettiin Aapen kanssa penkan yli umpihankeen, kun tässä kekkasin yhden tasaisen pellon, missä ei ole moottorikelkka uria! Sinne siis. Käppäiltiin ensin ihan kunnolla ja tehtiin muutama voltti. Ruvettiin ravailemaan ja oli ihan tahdikasta.
 Laukkaa sai vähän aikaa pyytää, mutta ihmekkös tuo tuollaisessa hangessa. Laukka nousi, molempiin suuntiin ja sitten laukattiin piiiiiiitkä suora.
 Lähdettiin tarpomaan kotiin päin ja käväistiin vielä tuossa auratulla pellolla. Otettiin laukat molempiin suuntiin ja vähän minua jänskätti miten käy. Aape meni oiken rauhassa ja yllättävän ryhdikkäästi, "pienenä" pakettina. Oli oikein hieno laukka! Kyllä huomasi, että jotain jäi Aapen päähän maanantain kaahotuksesa, sillä huomasi, että varoi sitä kulmaa, missä viimeksi heitti nurin.
 Kumpaankiin suuntaan laukattiin pari kierrosta ja sitten otettiin muutama kierros ravia per suunta ja loppu käynnit.
 Aape  meni kyllä oikein kivasti! :)
 Nyt on tuo herpesvirus todella harmillinen juttu.. :( Toivottavasti ei nyt meille pääsisi mistään tulemaan. Kukaan ei varmasti halua omalle kohdalleen tartuntaa, joten vaihdelkaahan ihmiset ne vaatteet mennessänne eri hevosten pariin!

tiistai 2. huhtikuuta 2013

vauhtihirmu

 Eilen kerkesi sattumaan ja tapahtumaan paljon! Minulle tuli yöksi Emmi, joka on hyvin rohkea ja eläinrakas ihminen!
 En nyt ihan kaikkia yksityiskohtia kertoile, joten pääasiassa ratsastelusta. Kun lähdettiin ratsastamaan Aape ei halunnut ollenkaan asettua. Kun käynti alkoi sujua (eli Aape alkoi asettua oikein) ruvettiin ravailemaan.
 Voih, mitä ihanuutta. Sieltä tuli sellaista oikein mukavaa ravurinravia ja muutenkin jotain aivan kamalaa sähellystä. Aape meni aikasta lujaa ja koko ajan pää ylhäällä. Ja kun ravi vähän rauhottui nostin laukan siinä mielessä, jotta saisin vähän purettua energiaa.
 Laukka oli ihan kamalaa! Aape pisti menemään mutkat suoriksi ennen kun sain tarpeeksi himmattua. Yht äkkiä tunsin vaan, että nyt kyllä maan kamara lähestyy ja tunsin, kuinka paino laskeutui aivan jalkani viereen. Tajusin, että Aape kaatui!
 Ensimmäisenä säikähdin, että mitä Aapelle kävi ja sitten mietin vasta jalkojani. Jalat olivat Aapen vieressä, enkä siis jäänyt alle. Aape nousi ylös ilman vammoja (luojan kiitos!) ja sitten selkään. Totesin, että tahti ei ollut mihinkään hävinnyt ja käytiin Emmin kanssa vaihtamassa Olympia suuhun. Otin pari laukkapätkää tiellä, mutta totesin, että oli sellasita kyytiä, ettei enää ollut ihan turvallistakaan.
 Hain liinan, mutta sen sijaan Aape vain jolkotteli ja mennä lampsi liinanpäässä ihan rentona. No Emmi uskaltautui kaikesta huolimatta selkään ja ravailikin. Emmi ei ole yli viiteen vuoteen ollut hevosen selässä ja silloinkin ratsastuskokemusta kertyi vajaa puoli vuotta hänelle.
 Aape kuitenkin meni ihan nätisti, vaikka välillä olinkin vähän kauhuissani, että Aape lähtee tallille, kun oli pellolta hanakasti tielle menossa. Huusin Emmille ihan kauhuissani ohjeita, mutta sen sijaan Emmi vaan tokaisi "Älä nyt hätäile, kyllä me selvitään! Ei mua satu, menee max raajoja poikki..." Ei luoja. :D
 No, otettiin satulakin pois ja Emmi ravasikin ilman satulaa. Ja ei mitään ongelmia. Otin vielä Aapen kanssa yhden laukkapätkän ja se sujuikin suht rauhassa sitten, onneksi.
 Tänään irtojuoksuttelin poneja ja kasasin esteenkin. Leo hyppi innoissansa estettä ja juoksi, mutta se ketä yritin juoksuttaa livisti toiseen päähän aitausta puun taakse piiloon... :D