sunnuntai 31. elokuuta 2014

 Ollaan nyt tehty muutamia kävelymaastoja sekä maastakäsin ja muutaman kerran ratsain. Aape ontuu etujalkaansa ihan selkeästi.
 Nyt jatketaan varmaan maastakäsin käppäilyä silloin tällöin ja varaillaan klinikka-aika, jotta saadaan tarkemmat tiedot, mikä mättää ja missä mättää..

sunnuntai 24. elokuuta 2014

 Aapen loma venähti viikosta reiluun puoleentoista viikkoon, kun onnistuin jostain noukkimaan itselleni loppuviikosta flunssan pienen kuumeen kera.

 photo 075_zpse8b16e77.jpg

 Keskiviikkona taluttelin Aapea vain jonkin aikaa. Torstaina sitten pienessä horroksessa kipusin laitumella selkään ja käveltiin siellä. Aape olisi huomattavasti paljon mieluummin vain syönyt tai ihan mitä muuta tahansa, kuin rahdannut minua selässä. Oli aika herkkää poikaa. Välillä meinasi tulla pieniä spurtteja, joten sai itsekin olla ihan hereillä. Loppua kohden kuitenkin alkoi kuuntelemaan todella hyvin, vaikka olikin vain riimu päässä ja saatiin käveltyä ihan turvallisesti. Perjantaina ja lauantaina sitten kuume pitelikin minut poissa selästä...

 photo 083_zps6e3f9f98.jpg

 Tänään kuitenkin lähdettiin kävelymaastoon. Laitoin satulan varmuuden vuoksi, koska varmasti vähän virtaakin löytyy tuollaisen loman jälkeen.
 Käytiin kävelemässä haaskanlenkki. Jalka ei vaikuttanut mitenkään kovin hyvältä. Itse asiassa ennemmin ei ole yhtä paljoa siitä reagoinut.
 Oli parempiakin pätkiä, mutta välillä ontui ja varoi ihan kunnolla tuota etujalkaansa. Nyt yritetään saada nuo taivutukset sellaseen ajankohtaan, että olisin itsekin kotona ja sitten katsellaan miten jatketaan tämän homman kanssa..

 photo 065_zpsa5c18d8a.jpg

sunnuntai 17. elokuuta 2014

 Aapen kompurointi jatkui edelliseen malliin ja käytiin parina päivänä maastossa vähän kevennetysti ja varovaisesti. Kaikki kuitenkin sujui ilman suurempia ongelmia.

 photo 049_zps3eb5d328.jpg

 Tiistaina meille tuli eläinlääkäri raspaamaan hevosten hampaat ja sanoin isälle, että kokeilee samalla taivutella Aapen jalat, kun kerran tänne tulee. Raspaukset olivat sujuneet hyvin tuttuun tapaan ilman rauhoituksia.

 photo 090_zps8fabfe72.jpg

 Taivutuksissa Aape sitten oli etujaloille reagoinut. Vasemman etujalan taivutuksen jälkeen oli kuulemma meinannut mennä ihan nokalleen (itsehän olin koulussa). Oikeaan etujalkaan ei reagoinut niin voimakkaasti, mutta kuulemma vähän. Määrättiin viikon loma, jonka jälkeen uusiksi taivutukset ja sitten katsellaan jatkoa.. Sen näkee nyt sitten tällä viikolla.

 photo 063_zpsd9826752.jpg

 photo 071_zpse2432d47.jpg


sunnuntai 10. elokuuta 2014

kompurointia

 Keskiviikkona mentiin Emmin kanssa Särkänniemeen. Maria lupautui ratsastelemaan ja oli kuulemma mennyt oikein hyvin ja Aape oli ollut oikein reipaskin.  Keskiviikkona Aape "joutui" tyytymään vapaaseen ukkosten vuoksi.
 Perjantaina sitten minäkin pääsin taas selkään. Pienesti jännitti. Ei paljoa, mutta vähän. Aape kompuroi tuttuun tapaan, mutta tuntui, että rekisteröin joka kompuroinnin paljon tarkemmin mieleeni.
 Joka tapauksesssa Aape oli kohtalaisen mukava ratsastaa, kun ei koko ajan tarvinnut ajaa eteenpäin. Jännitystä ei kyllä yhtään auttanut, että parin ensimmäisen laukka-askeleen jälkeen Aape jo oli taas melkkein nokka maassa. Jatkettiin kuitenkin matkaa reippaalla tahdilla ja yritin pidellä Aapen nokkaa vähän normaalia ylempänä.
 Otettiin vähän varman päälle ja jätettiin kääntöympyrä laukkaamatta, muuten aika tuttuun tapaan.
 Eilen ajattelin juoksuttaa Aapen. Täytyy myöntää, ettei Aape ollut eilen kovin miellyttämisen haluinen. Aluksi se käveli ihan nätisti, mutta raviin siirtyessä se yhtäkkiä pysähtyi, käänsi persauksensa ja lähti riuhtomaan toiseen suuntaan. Sain vielä jäljellä olevalla liinan pätkällä nykäistiä vähän itselleni ja ponin pysymään käsissäni.
 Tätä jatkui jonkin aikaa, mutta olin normaalia valppaampana ja eipä ainakaan päässyt herra karkaamaan. Hetken pienten neuvottelujen jälkeen alkoi sujua ihan hyvin. Aape liikkui yllättävän ilmavalla ja reippaalla askeleella ravissa.
 Kun vaihdettiin suunta, Aape oli taas sitä mieltä, että hän ottaa hatkat, tosin taktiikka oli vaihtunut. Salamannopeasti se kiihdytti, lähti laukkaan ja yritti jatkaa suoraan. Tämä toistui muutaman kerran ja sitten otettiin taas pientä keskustelua. Lopulta kuitenkin saatiin taas homma sujumaan ja Aape ravasi ihan asiallisesti. Laukkaa en edes lähtenyt koittamaan, vaan sitten vain kävelytin.
 Tänään käytiin taas maastoilemassa. Kaikki askellajit sujuivat taas hyvin.
 Oltiin laukkaamassa kääntöympyrää, kun meinasin jo himmata, mutta sitten jostain sisältä keräsin urheuteni rippeet ja saatiin kääntöympyräkin laukattua ja pysyttiin pystyssä!
 Aika peruslenkki taas, vaikka Aape kompuroikin aika reilusti.

 photo 002_zpsf28cdf23.jpg

 photo 005_zps68ab6a6e.jpg

 photo 036_zpsf0d831f9.jpg

tiistai 5. elokuuta 2014

 Maastoilua, maastoilua. Se senkun jatkuu. Blogini on tällä hetkellä varmaan maailman tylsintä luettavaa - mutta se ei tarkoita, että meidän arkemme olisi niin tylsää. :p
 Joka tapauksessa ollaan edelleen maastoiltu. Ja oikein hyvin on mennytkin., lukuunottamatta tämän päivän pikku vahinkoa.

 photo 002_zps25033d7d.jpg

 Tänään lähdettiin aamulla ajoissa ennen päivän polttavaa paahdetta ratsastamaan. Oli aivan mahtavaa. Aamuaurinko ja metsän viileät varjot rauhaisissa maisemissa. Aape oli ravissa ihanan reipas, eikä tarvinnut koko ajan hoputtaa eteenpäin.
 Kun laukka nousi, en ollut uskoa. Laukka rullasi todella, todella hyvin. Aape ei kaahottanut ja oli todella hyvin kuulolla hyvin pyörivän ja sopivasti eteenpäin menevän laukkansa kanssa.
 Matka juttui tavalliseen tapaan, paitsi, että olin onneni kukkuloilla Aapen niin kovin hyvin liikkuvasta askelluksesta. 
 Kääntöympyräkin laukattiin ongelmitta ja mielessäni lähes ylistin Aapea. Jatkettiin matkaa. Sitten tuli meidän suora, tasainen laukkapätkä, jossa usein saatoimme revitellä. Tänään kuitenkin jatkettiin hyvää ja tasaista tahtia, kun se sujui niin kovin hyvin.

 photo 014_zpsd7b87251.jpg

 En oikein sitten edes tiedä mitä tapahtui. Aape sekosi jalkoihinsa, tai jotain sinne päin..? Mielikuvina on vain Aapen niska sukeltamassa maata kohden ja itse kimposin aika voimalla oikean kautta olkapää, sitten pää ja selkä edellä maahan ja siitä kierien. Välillä silmissä vilahti metsä, välillä taivas ja taisin ohjasta ja Aapen jalastakin nähdä vilauksen. Kierittyäni ja päätäni selvitettyä keräilin itseni ojanreunalta/ojasta. Olkapäätä poltti ja selkään sattui vähän. Ei kuitenkaan mitenkään niin merkittävästi, ettenkö olisi pystynyt Aapen luo kiiruhtamaan.
 En ole varmaan koskaan, ikinä säikähtänyt yhtä paljoa. Aape seisoi tiellä ja katsoi minua sympaattisilla silmillään. Turpa verillä. Kipitin Aapen luo ja hetken vain painauduin sen kaulaa vasten. Sitten tutkailin hetken turpaa, joka oli aivan raapaleilla, mutta verta ei tullut kuitenkaan kovin paljoa. Sitten tarkistin, ettei Aape ontunut. Jaloissa ei onneksi ollut mitään, pienen pieni, lähes mitäänsanomaton naarmu toisessa etujalassa.
 Hetken aikaa vain silittelin Aapea ja otin vähän lukua, kun päätä jomotti ja vihloi jonkin verran. Kipusin takaisin satulaan ja lähdettiin kävellen taittamaan matkaa kotia kohti.
 Otettiin yksi ravipätkä ja Aape tuntui ihan ok:lta. Käveltiin kuitenkin muuten koko matka kotiin. Oli aika hysteerinen fiilis. Luojan kiitos ei sattunut kummallekaan mitään pahemmin.
 Kotiin päästyä putsailin Aapen turvan. Tarvii nyt vain huolella pitää puhtaana, että paranisi hyvin.
 Omakin päänsärky lähti parissa tunnissa. Vasta vaatteita vaihtaessani tajusin, mikä tuuri itselläni oli siinä suhteen, etten muista koska viimeksi olisin ratsastanut t-paidalla. Minulla on ollut koko kesän aina toppi päällä, mutta juuri tänä aamuna kaikki topit olivat pyykissä. Voin vain kuvitella miten raadeltu olkapääni olisi, jos olisi ollut toppi, kun pieni reikä ja useita pikku naarmuja tuli hihankin läpi.
 Selvittiin säikähdyksellä ja vahinkoja sattuu. Tästä taas jatketaan.

 photo 043_zps25cd8690.jpg

 photo 008_zps26431691.jpg