torstai 29. toukokuuta 2014

 Kerettiinhän sitä jo eilen hehkuttamaan ja toivoa kehittelemään, kun meni niin hienosti. Tänään piti lähteä maastoilemaan, sitten mietin, että mennään pellolle ja kirsikkana kakun päälle: mennään koulusatulalla. Virhe. Ei lisättävää.
 Lähdin varustamaan paremmin mielin kuin pitkään aikaan. Ensimmäisenä Aape pullisteli niin maan pirusti, että argh. Sitten odottelin, että on normaalisti ja kun otin vyöhön taas kiinni, herra pullisti itsensä taas ilmapalloksi.
 Oltiin lähdössä. Kaikki lehmät olivat monen metrin päässä minun vasemmalla puolella ja Aape oikealla. Aape oli sitten sitä mieltä, että sielä tyhjällä puolella oli jotain, minkä vuoksi pikkumiehen piti yrittää mamman syliin. Jos tuossa vaiheessa ei ollut kaikki naapurit hereillä, heräsi ainakin tuossa, kun tuli pikku huuto. Sattui niin pirusti. Aape hyppäsi suoraan minua päin ja suoraan jalkapöytäni päälle. Ja turvakengät oli jalassa, mutta ennenkin on tullut todettua ne aivan turhiksi. Ontuen jatkettiin matkaa aidasta ja päästiin jakkaralle. Kipusin selkään.
 Käveltiin hetki pihassa, jotta saatiin äidin avuin kiristettyä vyö, kun ei inspinyt olla heti mahan alla.. Siirryttiin pellolle.
 Käynnissä kaikki oli vielä ok. Raviin siirryttäessä Aapesta tuli kierros kierrokselta pahempi ja pahempi ruutitynnyri. Tuntui, että olisin ratsastanut pikemminkin jollain strutsilla, kuin hevosella. Pää ylhäällä, tökötökönöknök. Ahhahaa. Ja vaikka annoin aivan löysät ohjat, ei mitään vaikutusta.
 Sitten tuli taas jotain uutta, mitä ei ole koskaan ennen tapahtanut. Oltiin vaihtamassa suuntaa ravissa kokorataleikkaan avuin. Aape rupee menemään kylkiedellä sivuun, ei yhtään suoraan, sitten se käännähti ja lähti laukkaamaan töpölaukkaa. Otettiin monta kertaa tuota lävistäjää ja sitten toinen asia mistä Aape sai separit, oli raipan vaihto. Puuh.
 Kun vasen kierros oli ravissa käyty läpi, siirryttiin laukkaan. Siitä ei tullut yhtään mitään. Okei, tuli - puoli kierrosta. Sitten naps ja Aape läks. En voi edes sanoin kuvailla, mitä kaikkea se teki. Kaikki ei varmaan ole edes niin mielessä, kun pää löi ihan tyhjää, kun yritin pidätellä tuota konia, purra hammasta ja laskea ainakin kymmeneen. Tunnin taistelun jälkeen lähdin ihan hermorauniona talsimaan tallille.
 Hain juoksutusliinan ja -raipan. Lähdettiin takaisin pellolle ja sitten saikin suomiputte juosta. Tarve ei olisi ollut, mutta herra päätti rallattaa. Aluksi annoin sen ravailla niin kauan, että rauhoitti. Sitten otettiin laukkaa. Molempiin suuntiin laukat sujui hienosti liinassa. Tuollain kuin menisi ratsastajakin selässä. Oli meinaan niin hyvännäköinen ja tasainen tahti.
 Aape sai jolkotella loppuravit ja käynnit liinassa ja sitten lähdettiin tallille. Turhautti ja turhautti niin pirusti. Mielessä pyörii melkein koko ajan, että mitä teen väärin, kun mikään ei onnistu. Tuntuu taas, että kaikki työ on mennyt hukkaan ja omat taidot ei riitä. Nyt vaan yritän saada kesäloman alkaessa ratsastustuntia tänne päin ja sitä tuskaa ja hikeä odotellessa...




keskiviikko 28. toukokuuta 2014

tynkäpostaus

 Tänään käytiin Aapen kanssa kääntöympyrällä taas maastoilemassa. Taas oli edelliseen kertaan ihan huomattava ero.
 Aape oli ravissa todella tasainen ja liikkui pehmein liikkein. Laukka rullaili hyvin ja oli ihan jees tahti. Kotiin päin oli luonnollisestikin vähän enemmän menohaluja, mutta hyvin kuitenkin kuunteli pidätteet ja päästiin loppuun kunnialla.
 Hmm.. Enpä nyt keksi tähän oikeastaan muuta, kuin että oikeasti meni tosi hyvin!

 photo 040_zpsa68c5961.jpg

 photo 021_zps5144baa6.jpg

maanantai 26. toukokuuta 2014

emojen seassa seikkailua

 Tänään lähdin hakemaan heppoja aitauksesta ja otin Leon kiinni ja avasin Aapelle vain portin, koska ennenkin se on seurannut nätisti perässä suoraan talliin. Yllätykseksi Aape lähtikin noiden emolehmien luokse, nuuhkaisi Hertan kanssa toisiaan ja rupesi käyskentelemään sielä lehmien seassa, kuin aina olisi sinne kuulunut. Hassu poni.
 Vein ponin karsinaan ja sitten lähdin hakemaan Apsia. Aape ei tietenkään antanut heti kiinni ja lähti juoksentelemaan innostaen emot mukaan. Hetken juoksemisen jälkeen emot kyllästyi ja Aape juoksi suoraan lehmien pihattoon. Isä katseli navetassa ihan ihmeissään, että mitäs nyt käy, kun yhtäkkiä hevonen olikin navetassa. Siitä sitten sain Aapen kiinni.
 Harjasin ja varustelin Aapen rauhassa ja sitten lähdettiin maastoilemaan.
 Käytiin kääntöympyrälenkillä ja meni paremmin kuin pitkiin aikoihin! Höpisin Aapelle aivan koko ajan. Selostin joka ikisen kiven, kävyn, maitohorsman, tms. joka olisi voinut aiheuttaa episodin. Ja se sujui. Jos oli joku jota Aape rupesi kyttäämään, vähän tuimempi äänensävy ja hienosti mentiin ohi.
 Laukka oli ihan ookoo ja tahti pysyi todella rauhallisena koko ajan. Heti jos päästi löysemmän ohjan, Aape kyllä lähti, mutta pysyi suht kevyesti kuulolla.
 Oikein tyytyväinen tähän päivään, jos tätä rataa jatketaan, hyvä tulee taas. :)

 photo 053_zps80e69177.jpg

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

sekoilua ja emolehmiin tutustelua

 Hepat ovat nyt saaneet aloittaa täyspäiväisen pihalla oleskelun ja ovat hyvin viihtyneetkin yötkin pihalla.


 Perjantaina oli jälleen armoton kuumuus. Mentiin ilmansatulaa pellolle. Aape jälleen pelleili, mutta meni ihan ok viime aikaisiin kertoihin verraten.
 Heti käynnissä Aape näki tappavan apilatupon. Piti hyppiä sivuun ja kipittää ohi pää ylhäällä tms. Saatiin apilatuposta kuitenkin monen, monen kerran jälkeen ihan suht turvallinen apilatuppo. Sitten käynti sujuikin ihan hyvin.
 Siirryttiin raviin ja uudessa askellajissa se kamala apilatuppo alkoi taas kummittelemaan. Monien sivuloikkien jälkeen Aape päätti, että ehkä siitä voi mennä ohi - jos saa kipittää. Sitä sitten tasailtiin pitkään ja meille tuli ihan super pitkät alkuravit.
 Ja sitten laukka. Hmm... Meni ihan ok. Aape oli suusta aikas kova, mutta kuitenkin meni joten kuten pidätteet läpi. Apilatupon kohdalla tietysti piti ampaista aivan täysiä lapasesta ja pompottaa pidätteestä, mutta se oli sitä ja se saatiin kitkettyä pois kovan työn tuloksena.
 Loppuraveissa Aapella oli jotain omia pikkukenkkuja, mutta ihan suht rennosti meni ja kulki. Sitten vain käveltiin. Roosa oli näpsimässä kuvia, mutta en niitä ole vielä itselle saanut. Josko sitten vielä jossain vaiheessa niitä tänne saisi.
 Lauantaina mentiin pellolle ratsastelemaan ihan satulan kanssa. Olin heti perjantai-iltana käynyt sabotoimassa sen apilatupon, joten siitä ei enää ollut ongelmaa. Mutta. Sitten tuli kammottava Aapen oma varjo. Veikkaan, että vielä jonain päivänä Aape säikähtää vielä omaa kavioidensa kopinaa...
 No käynnissä väännettiin ja käännettiin uralla volttien kera. Ravissa Aape oli kuuliaisempi kuin pitkiin aikoihin ja olin jo ihan jes -fiiliksellä.
 Laukka sitten muuttikin taas aivan kaiken. Mikään ei meinannut mennä taaskaan läpi ja siis Aape vain kaahotti päättömänä ja yritin pidättää rystyset valkosina. Ja kun Aape ei mene mitenkään koko ajan täysiä, vaan se menee vajaan puoli kierrosta hyvin, sitten aina samassa kohtaa se rupeaa teputtamaan, yrittää vaihtaa laukkaa, ampasee vain täysiä, tai tekee jotain vastaavaa. Ja sitten se lähtee painattamaan ja päästää seuraavan sivun ilman mitään tuntoa suussa. Todella kauan työstettiin ja molemmilla oli varmasti aivan liian kuuma, mutta periksi antaminen kun ei minulle edellenkään sovi.


 Sitten otettiin loppuravit, joissa Aape päätti mennä pää ylhäällä. Ihmelaama. Käveltiin ja Aape pääsi takaisin laitumelle.
 Tänään jouduin pitkästä aikaa turvautumaan olympiakuolaimeen. Ärsyttää, kun niin pitkään ollaan sinnitelty ja pystytty menemään taukoamatta kolmipalalla. No ei voi mitään.
 Mentiin jälleen pellolle. Aikalailla samanlainen päivä kuin eilenkin. Ravissa tosin Aape oli kuolaimen takia huomattavasti helpompi.
 Laukassa oli taas tuota kipityskaahotus -touhua. Olympiasta oli kyllä paljon apua, mutta silti sai aina välillä ottaa aika lujasti kiinni.
 Loppuravit sujui ihan hyvin ja sitten käveltiin. Täytyy nyt pyytää joku raspaamaan heppojen hampaat, jos tuo temppuilu johtuisi siitä.
 Meille tosiaan tuli alkuviikosta ensimmäiset emolehmät. Aape oli heti tallista navettaan katsellessaan sitä mieltä, että tuollaiset möhkäleet eivät minun tontilleni tuli ja hyökki tallista hampaat ojossa lehmien päälle. Naurettiin meinaan hiukan, kun tuollainen junttiApsi yrittää hyökkiä itseään isompien lehmien kimppuun, jotka vain yrittävät nuuhkimalla tehdä tuttavuutta.
 Tänään ratsastuksen jälkeen tehtiin vähän lähempää tuttavuutta ja Aape olikin aluksi pari sekuntia ihan ok. Sitten se taas näytti hapanta naamaa ja yritti antaa hammasta ja kaviota. Elviiran sitä haistellessa, herra näytti kovin ahdistuneelta ja aika nopeasti sitten Aapen veinkin omaan laitumeen.



 Sitten otin vielä ponin tutustumaan lehmiin. Leo ei ollut moksiskaan. Se oli todella hyvin ja meni itsekin haistelemaan. Lopulta sen ympärillä oli kuusi ammua sitä haistelemassa ja tutkailemassa, eikä ollut mitään ongelmaa.







torstai 22. toukokuuta 2014

pikanaputtelu

 Oolraait. Nyt tällainen nopea ja kuvaton puhelimella naputeltu postaus...
 Tänään lähdettiin Aapen kanssa jälleen maastoilemaan, tosin taas vaihteeksi haaskanlenkille.
 Mentiin suht rauhallisesti (=niin rauhallisesti kuin vanhan herran sai menemään) ja käveltiinkin aika pitkät pätkät.
 Alkumatka itseasiassa sujui oikein hyvin. Sitten kuvioon tuli taas nämä turhanaikaiset "pelkäämiset". Tänään ehkä suurimmat pelonaiheet olivat mm. kivet, rentukat, ym...
 Näiden vuoksi jouduttiin taas useampaan kertaan palailemaan takaisin ja menemään uudestaan ja uudestaan.
 Päästiin metsäpaanalle ja laukka lähti ihan hyvin. Sitten rupesi taas Aapen menojalkaa vipattaa ja sai olla tosi vahvalla kädellä. Yhtäkkiä Apsi päätti vetäistä kauheat separit kuivuneesta vesilätäkön läntistä. Se lähti kuin kuuraketti, hyppäsi sivuun ja suussa ei ollut mitään tuntoa. Sitten herra olikin jo solmussa omien jalkojensa kanssa ja kynnettiin melkein maata. Itsekkin sain siinä vähän niskoja muljautettua tai jotain kun tuli paljon ja kaikkea pienessä ajassa.
 Laukkailtiin lisää ja pidätteitä sai tehdä ihan runsaasti. Muuten ok. Vielä loppumatkassa Aape päätti vetää liinat kiinni kannon kohdalla, joka siinä samassa paikkaa on nököttänyt jo iät ja ajat. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, vai miten se meni?
 Loppuraveissa sai tehdä töitä ihan kaikilla mahdollisilla avuilla, jottei Aape vain kaahottanut kotiin.
 Lopuksi käyntiä ja Aape laitumelle.

 Ps. Tämä postaus varmaan vähän vaikutti negatiiviselta, mutta älkää välttämättä sitä niim mieltäkö! Itse pyrin vain ajattelemaan, että onpahan taas jotain puhdetta, johon Aapen kanssa pitää keskittyä ja missä on parantamisen varaa! Haasteet on tehty voitettaviksi! ;)

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

vuoden ensimmäinen ukkosmyrsky

 Maanantaina koulusta päästyäni sain kaverilta viestiä, että meistä about 20 km päässä jo salamoi. Kiiruhdin tallille ja puolen tunnin päästä kotiin päästyäni meilläkin rupesi jyrisemään jo kunnolla. Viestin ansiosta sain tallit nopeasti siivottua ja hevoset juuri ajoissa sisälle. Sitten olikin sellainen myräkkä, ja tunnin sitä jatkuttua menin nukkumaan ja tuli vetästyä parin tunnin päikkärit.
 Eilen sitten käytiin Aapen kanssa maastoilemassa. Tehtiin taas ihan peruslenkki kääntöympyrälenkillä ja eipä mitään ihmeellistä kerrottavaa ole. Ihan hyvin meni. (:
  Tänään K kävi taas maastoilemassa Apsin kanssa.

 photo 035_zpsae88be58.jpg

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

maratonpostaus

 Viikko taas vierähtänyt! "Enää" yksi koe edessä.. Mutta itse asiaan!
 Maanantaina juoksuttelin Aape käynnissä ja ravissa. Herra liikkuikin ihan mukavasti.
 Tiistaina meillä kävi kengittäjä ja Apsi sai viimein kesäkengät. Samalla tuli vapaapäivä.
 Keskiviikkona K kävi ratsastelemassa ja oli maastossa käynyt. Hyvin oli jälleen kerran mennyt.
 Torstaina kävin Aapen kanssa maastoilemassa haaskanlenkillä. Aape oli jälleen aika energinen ja sai olla aika vahvalla kädellä. Tuntuu, että Aape on ollut vähintään viimeisen pari viikkoa jotenkin todella reippaana, mutta kyllä se lenkki ihan ok meni tuolloin torstainakin. Vähän oli taas jotain pelottavia (vanhoja) kantoja tms.
 Ravailtiin pitkät pätkät ja metsätiellä otettiin laukkapätkät. Aape oli ihan intoa piukassa ja laukka rullaili ihan hyvin.

 photo 038_zps72d2392c.jpg

 Perjantaina mentiin vääntämään Aapen kanssa koulua. Se ei ollut mitenkään kehuttava ratkaisu.
 Aluksi Aape oli käynnissä todella hyvin kuulolla. Ravikin sujui todella hienosti. Aape liikkui letkeästi ja taipui oikein näppärästi.
 Siirryttiin laukkaan ja sitten alkoi tulla niitä ongelmia. Pari kierrosta meni ihan ok, mutta sitten alkoi mennä pidätteistä teho. Lopulta Aapella ei tuntunut olevan mitään tuntoa suussa, joten annoin löysät ohjat ja yllätyksekseni se ei kiihdytellyt. Meni lujaa, mutta tasaisesti. Paino- ja pohjeavuilla sain Aapen pysymään aika hyvin urallakin. Vähän uhkarohkeana sitten päätin kokeilla oikein nostaa kädet sivuille ja päästellä ilman käsiä. Kierros meni oikein hyvin ja sitten Aape näki jonkun viis senttisessä ruohossa vaanivan tiikerin. Liinat melkein kiinni, hyppy sivulle ja suunnan vaihto. Mutta ha! Pysyin kyydissä!
 Jatkettiin sitten sitä rauhallisen laukan metsästystä. Pidätteet eivät taaskaan meinanneet mennä ollenkaan läpi ja Aape otti ihme spurtteja. Rikottiin varmaan taas meidän omia nopeusennätyksiä. Mentiin oikeasti niin järkyttävän lujaa, että jo vähän minuakin rupesi karmimaan. Tapeltiin aikamme ja Aape oli kyllä aivan hikinen ja vaahdossa. Käytiin välillä pientä keskustelua, otettiin pysähdyksiä, tms. ja mikään ei tuntunut auttavan. Otettiin myös pääty-ympyrää ja se auttoikin toisessa päässä, mutta toisessa ei ollut mitään merkintää.
 Lopulta jotkut osat loksahtivat vain kohdilleen ja alkoi sujua - joten kuten. Vaihdettiin suunta ja saatiin molemmat laukat menemään edes jotenkin päin läpi.
 Otettiin loppuravit, joissa Aape vähän pelleili taas, mutta rauhakseltaan mentiin ja niin kauan, että meni kokonainen kierros hyvin.
 Käynnit ja pois.

 photo 067_zps3881ba7c.jpg

  Lauantai alkoi aidan teolla aurinkoisessa ja lämpimässä kelissä. Roosa tuli seurakseni ja oltiin melkein koko päivä aidalla. Välissä siivottiin tallit ja illalla lähdettiin vielä heittämään Aapen kanssa kärrylenkki.
 Mentiinkin oikein kunnon parin tunnin lenkki. Välissä tosin jouduttiin käväisemään kotona, pienen tapaturman tapahduttua. Lilli juoksi meidän perässämme, sitten siltä loppui kunto ja otettiin se kärryille. Muutaman kilometrin se oli ihan hienosti kyydillä ja yhtäkkiä se rupesi peruuttamaan, putosi kyydistä ja jäi renkaan alle. Kyydittiin tosiaan Lilli kotiin, mutta ei sille onneksi sitten mitään tullut ja selvittiin säikähdyksellä.
 Tänään mentiin taas pellolle Aapen kanssa, tosin yleispenkillä. Aape oli ihan mahtava tänään kaikin puolin!
 Otettiin kunnon alkuverkat volttien kera. Aape oli niin hienosti kuulolla. Vähän yritti lusmuilla ja oikoa, mutta lopulta antoi nurkissakin periksi.
 Laukat sujuivat todella todella hyvin molempiin suuntiin ja pidätteetkin menivät tänään nätisti läpi.
 Onnistumisten jälkeen otettiin löysällä ohjalla loppuravit ja sitten mentiin tallille. Nappasin Aapelta satulan pois ja vaihdoin itse ratsastushousut shortseihin ja ratsastuskengät ja sukat crocseihin ja paljaisiin jalkoihin.
 Lähdettiin loppukäynneiksi (ja raveiksi) tuolle vajaan neljän kilsan maastolenkille. Aape meni sieläkin hyvin ja tasaisesti. Matkalla poikettiin mökille ja käytiin ihan kunnolla uimassa kolme kierrosta. Tuli Aapelle ainakin kunnon viilennys, kun se oli niin hikinen.
 Sitten käveltiin rauhassa kotiin.

 photo 033_zps4e753112.jpg

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

 Vielä pikanaputtelut ennen kouluviikkoa ja kokeiden lukua!
 Tänään kävästiin Aapen kanssa vesisateessa haaskan lenkillä. Herralla oli oikein matkaataittava askellus, mutta ei kuitenkaan mikään kauhean paha hösötys. Vähän oli taas sitä "hui kauhistus" -meininkiä, mutta vähemmän kuin viime kerroilla. Yhden rumpuputken vierestä jouduttiin menemään useampaan kertaan, kun siitä oli tullut about viikossa aikas moinen hirviö. 
 Muuten sitten ei oikeastaan ollut mitään ongelmia. Aape oli oikeastaan ihan mahtava. Ravi tosiaan oli reipasta, välillä sai vähän pidätellä, mutta ei se mitään. Laukkailtiin taas lähes kokonaan metsätieosuus ja Aapen laukka on nyt viime aikoina ollut ihan käsittämättömän hyvää. 
 Saatiin yhteen mutkaan tehtyä ihan kätevä laukanvaihtokin ja sitä myöden tuli molemmat laukatkin otettua. 

 photo 057_zpsa00e3fa2.jpg

lauantai 10. toukokuuta 2014

vanhan herran kolttosia

 Torstaina K kävi ratsastelemassa Apsin. He olivat taas käyneet kääntöympyrälenkillä ja hyvin oli mennyt.
 Perjantaina Aapen kanssa lähdettiin ilman satulaa maastoilemaan. Mekin kävimme kääntöympyrälenkillä.  Koko ajan satoi ihan vietävästi ja oltiin kuin uitetut koirat, kun päästiin kotiin.
  Ihan peruslenkki, paitsi että Aape tuppasi keksimään jotain omaa ohjelmaansa. Sillä on varmaan jotain kevättä rinnassa, kun se vaan saattaa pinkaista. Usein sen huomaan, kun se suunnittelee lähtöä, mutta herra pitää ainakin mammankin vireänä. Tosin eihän sitä koskaan tiedä, mitä se Aape sieltä metsästä vaistoaa, joten en syyllistä.
 Laukka on muuten viimeaikoina toiminut ihan tosi kivasti, niin eilen kuin tänäänkin!
 Tänäänkin käytiin kääntöympyrällä, tosin satulan kanssa. Kun itse pysyin hereillä hyvin ja yritin lukea Aapelia, niin hyvin meni. Tällainen pintaraapaisu näistä päivistä.
 Veikkaan, että ensiviikosta ja ehkä vielä jonkin verran seuraavastakin tulee joko aikamoista hiljaiseloa, tai pikapostauksia, koska kokeita on nyt aika reilusti.

 photo 043_zpsffc561fe.jpg

tiistai 6. toukokuuta 2014

laukanvaihtoja hoplaa

 Tänään lähdettiin pellolle ratsastelemaan ilman satulaa.
 Käynnissä Aape oli aluksi vähän jäykähkö, mutta vertyi tosi nopeasti.
 Ravi sujui aluksi ihan täydellisesti. Aape liikkui todella hyvin ja oli kevyt ratsastaa. Voltit sujui vallanmainiosti ja tempo oli tasaista poljentaa.
 Vasempaan kierrokseen ravissa jouduttiin tekemään vähän töitä, kun Aapea ei olisi yhtään inspiroinut tuo koko vasen kierros. Lopulta meni kuitenkin ihan hyvin.
 Laukka. Se oli taas tänään asia erikseen. Laukannostot olivat oikein hyviä ja nousi suht helpolla. Laukkakin rullasi ihan hyvin, mutta sitten Aape teki vähän spurtteja ja sitten se keksi laukanvaihdot vasemmassa kierroksessa. Mietin jo, ettei tästä tule yhtään mitään, kun Aape tekee automaattisesti yhdessä kohdassa laukanvaihdon ja vaihtaa oikean kierroksen laukkaan. Aikamme takuttua, saatiin kuitenkin jätettyä se laukanvaihto pois ja homma alkoi sujua ja oikein hyvin menikin sitten.
 Oikeaan kierrokseen ei sitten ollutkaan ongelmia, kunhan muisti pidättää tarpeeksi usein.
 Tuli tänäänkin harrastettua vähän extremeä, kun huomasin puhelimeni pudonneen ja olevan about puolen metrin päässä urasta. Hyppäsin alas ja sitten kiipesin paalin päälle. Aape oli varmaan metrin päässä paalista ja herra tuppaa olemaan vielä niin pieni, että sen selkä on paalin tasolla. Hetken pähkäiltyäni, ajattelin kokeilla yltääkö jalkani edes Aapen selälle asti. Kyllähän se ylsi. Sain jalkani nilkkaan saakka Aapen selän yli, sitten jouduinkin jo olemaan Aapen ja paalin välillä pitkälti käsivoimilla.
 Olin jo melkein puoliksi Aapen selässä. Ajattelin jo palata paalille, mutta sitten mietin, että ihan sama jos putoan ja otin suht tukevan asennon ja heilautin itseni Aapen selkään. Ja pysyin! Onneksi Aapella on hyvä vahva kaula, josta sai sopivasti tukea.
 Jatkettiin oikean kierroksen laukat loppuun ja sitten otettiin loppuravit, jotka sujuivatkin oikein hyvin ja rennosti. Käveltiin kunnon käynnit ja sitten päästiin tallille.

maanantai 5. toukokuuta 2014

maastoilua sivuloikkien kera

 Heipä vaan!
 Tänään lähdin lievänä jalkapuolena ratsastelemaan ja vielä ihan satulalla. Mentiin maastoilemaan kääntöympyrälenkille.
 Kaikki askellajit itsessään olivat tänään tosi mahtavia! Aapen mielestä sen sijaan oli tosi kiva keksiä kaikkea muuta ohjeilmaa, kuten tehdä pikku spurtteja aina silloin tällöin ihan yhtäkkiä, tai loikata sivuun tms. Varmaan lähemmäs kymmenkunta kertaa käännyttiin takaisin ja otettiin joitain kohtia uusiksi herran oikkujen vuoksi. Eipä ole tällaistakaan ollut. Mutta ei tuo nyt mitään pahaa ollut, kunhan Aape koklasi, oliko mamma hereillä. *veikeähymynaama* (Vihaan tunkea hymynaamoja tekstien väliin, niin käyhän se noinkin...)
 Tosiaan laukat rullasivat molemmat todella hyvin ja nostotkin olivat ihan näppäriä. Mitään kovin ihmeellistä tuon pikku extremen lisäksi ei ollut. Ihan suht kiva maasto taas! 
  

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

polvivammainen

 No nyt on taas päivä paketissa. Sen lisäksi on nyt polvikin paketissa. Tai no ei paketissa. Pienessä tukisiteessä vain.
 Eilen illalla kaaduin/hyppäsin sänkyyni jotenkin epänormaalisti ja polveni osui suoraan sängyn reunasta pari senttiä korkeammalle tulevaan jalkaan, tms. Ja koska olen selityksen mestari, otin kuvan. Tehän ette mitenkään voisi elää ilman sitä tietoa, mihin se polvi osui.. xd 




 Jotain siinä kuitenkin kävi ja kuului kauhea paukahdus. Ensimmäisenä jalasta kiinni, vengurtelin sängyllä tuskissani ja kirosin. Polvi rupesi heti pikkuisen turpoamaan. Ei siinä mitään, illalla oli vielä ookoo. 
 Aamulla herättyäni, tajusin, etten saa koko pirun polvea suoraksi. Tai saan, mutta sattuu pirusti. Joka askeleella se jotenkin "lumpsahtaa" tai jotain ja pientä kipua siinä on havaittavissa ihan paikallaan ollessakin. Mutta ehkä se siitä. Tai ei mitään ehkä. Kyllä se siitä. 
 En sitten tänään lähtenyt ratsastelemaan ollenkaan. Tarkoitukseni oli juoksutella Aape, mutta kun herra ei halunnut antaa kiinni, ajattelin, että voinhan sen sitten irtojuoksuttaa tuossa aidassakin ja pistää herraan vähän liikettä. Varmasti tuolla mallilla sai vielä paljon enemmän liikuntaakin. 
 Aape ihan kuin ajatuksen voimalla otti kaikki askellajit järjestään. Laukatkin tuli molemmat ja varsin hyvältä näytti. Laitoin Aapen vielä laukkojen jälkeen ravailemaan ihan kunnon ajan, sen verran rallitti välillä. 
 Huomenna, jos tämä polvi nyt ei pahemmaksi mene, niin olisi tarkoitus kiivetä ratsaille. Ja jos ei satulan kanssa pysty, niin sitten vaikka ilman satulaa. Huominen näyttää, mitä päivä tuo tullessaan. c(:

lauantai 3. toukokuuta 2014

superapsi

 Tänään oli varsin mielenkiintoinen päivä kelin puolesta. Tänäänkin paistoi aurinko, mutta aamupäivästä tuli taas aivan kaatamalla rakeita. Sen lisäksi satoi vielä samanaikaisesti lunta ja räntää.


 Sen lisäksi tänään oli vielä päivä, ettei oikein olisi jaksanut tehdä mitään. Päätinkin jo, etten mene ratsastamaan, koska 3.5 astetta vain lämmintä ja siihen päälle hyytävä (pohjois?)tuuli.
 Illalla kuitenkin navetassa ollessani (isällä oikean käden jänteessä joku pirun tulehdus) rupesin ajattelemaan, että niin.. miksi en menisi ratsastamaan? Aape kuitenkin kerää sen verran virtaa aina silloin tällöin vapaista, että miksi jättäisin ratsastamatta, kun en edes ollut ollut koulussa tai missään.
 Navetan jälkeen sitten lähdinkin ratsastamaan. Ja onneksi lähdin!  Mentiin pellolle vähän tuuppailemaan koulua.
 Aape oli jälleen ihan mahtava! Kaikki avut meni aika helposti läpi ja jo heti käynnistä lähtien Aape taivutti itseään todella hyvin niin kulmissa kuin volteilla.
 Ravissa oli tasainen ja hyvin alleen polkeva tempo. Aape meni todella hienosti - kaikinpuolin. Missään ei tuntunut olevan mitään ongelmaa. Koko ajan oli hyvä tuntuma ja Aape piti päänsäkin omasta mielestäni todella hyvässä linjassa, vaikkei nyt kaula rullalla mennytkään.
 Laukannosto. Se pelkästään jo tuotti sellaisen vau-reaktion. Ja siihen päälle vielä laukka. Laukka, joka rullasi ihan superhyvin ja heppa, joka laukkasi tänään hyvällä temmolla, kuunteli pidätteet + muut avut hienosti, laukkasi kulmat ja kaarteet hyvin, jnejne..!
 Molempiin kierroksiin otettiin useita kierroksia laukkaa, mutta lopetettiin kuitenkin vielä, kun oli hyvä fiilis - molemmilla.
 Annoin Aapen kävellä kierroksen aivan pitkin ohjin, koska meni niin hienosti. Sitten loppuravit, joissa Aape muutes liikkui todella rennosti ja ilmavasti.
 Sitten käveltiin loppukäynnit rauhakseltaan. Superponny!

Nappasin muutes eilen ensimmäisen kuvan Aapesta, kun se haukottelee! ;) Haukotellut herra
on ennenkin minun aikana (ja paljon), mutta koskaan ei ole ollut puhelin tai kamera hyvin hollilla.

perjantai 2. toukokuuta 2014

auringon paistetta ja rakeita

 Tänä aamuna lähdettiin taas maastoilemaan. Aape oli oikea herra hapannaama, kun tajusi ettei taaskaan pääse pihalle, vaan joutuu hommiin. 
 Aapesta en tiedä, mutta minulla oli ainakin hauskaa, kun Aapelle jotain hömpötin ja touhusin sen kanssa kaikkea pöhlöä karsinassa niin kauan, kun neutralisoi vähän nassuaan. 
 Kun lähdettiin ratsastamaan, aurinko paistoi. Matkalla metsätielle, meitä vastaan tuli joku aika vanha traktorinrousku, joka piti aivan kammottavaa ääntä. Siirryin ravista käyntiin ja juttelin Aapelle. Traktori tuli ja piti omanlaatuista paukettaan. Aape ihan kauhuissaan käännähti kotiin päin ja otti pari nopeaa laukka-askelta. Sain kuitenkin Aapen pysähtymään (steppaamaan paikallaan), mutta traktori sen kuin tuli ja tuli aina vaan lähemmäs ja kohdalleen. Kun muuta en enää keksinyt, käänsin vain Aapen ja jatkettiin nopeasti kävellen ohi. Äijä kyllä kyttäsi traktorista ihan hoomoilasena. Ihan hyvin kuitenkin meni siihen nähden, mitä ääntä se traktori piti. 
 Toinenkin suht vanha traktori oli tulossa vastaan, mutta viimeisessä tiehaarassa n. 20 m ennen meitä se meidän onneksemme kääntyi sivutielle. 
 Päästiin metsätielle ja se pätkä sitten oikeastaan lähes kokonaan laukkailtiin. Käytiin siis haaskanlenkillä. Aape oli ihan super taas! Kaikki kurvit ja kaikki meni niin hienosti - laukassa. 
 Ravailtiin loppuravit ja käveltiin sitten kotiin. Juuri kun tultiin pihaan taivaalta rupesi tulemaan harvakseltaan rakeita. Kun päästiin tallin edustalle ja hyppäsin satulasta, rakeita alkoi tulemaan ihan taivaan täydeltä. Äkkiä talliin suojaan ja pian maa olikin jo rakeista ihan valkoinen! 
 Hetki odoteltiin ja touhuiltiin sitten heppojen kanssa sisällä ja sen jälkeen molemmat pääsivät ulkoilemaan. 

torstai 1. toukokuuta 2014

Klara vappen!

 Sain ihan urakalla aivojani kaivella, kun en enää alkuviikkoon muistanut! Varhaisdementia iskee todenteolla. Hetken mietiskelyn jälkeen muistui taas meidän tekemiset mieleen!
 Maanantaina pyörittiin tuossa kentänpohjalla ilman satulaa. Päästettiin Leokin mukaan juoksentelemaan vapaana. Se tuo aina sellaisen oman pienen vaikeusasteen kaikkeen. Keskittymisharjoitukset tekee ihan hyvää niin Aapelle kuin minullekkin.
 Käveltiin vain ja tehtiin enimmäkseen voltteja. Pienenä lisänä jonkin sortin kiemurauraa, tms.
 Tiistaina sitten oltiin sovittu, että tämä meidän "keskiviikkoratsastaja", jota aion tästä lähin K:lla lyhentää, tulee Aapen liikuttelemaan. Kun tulin koulusta K:ta ei ollut vielä näkynyt.
 Viiden maissa tulikin puhelu, että hänen autonsa oli hajonnut ja ettei pääsekkään tulemaan. Minulla oli kokeet edessä ja pienen paniikin vallassa laitoin Reetalle jo viestiä ja Reetta olikin jo melkein lähtöasemissa, kun K soitti, että saikin auton käyntiin ja loppujen lopuksi pääsi joten kuten kotiinsa vaihtamaan vaatteet ja autoa.
 Tosiaan sitten tiistaina K kävi Apsin kanssa maastoilemassa tuolla kääntöympyrä lenkillä ja laukkakin oli kuulemma rullannut oikein mukavasti.
 Keskiviikkona sitten Emmi tulikin meille yöksi. Kun päästiin kotiin kuuden maissa (soittotuntini jälkeen) syötiin ja lähdettiin tallille. Tallit siivottuamme, Emmi kipusi hetkeksi Aapen selkään ilman satulaa ja piteli vähän harjasta kiinni ja minä taluttelin. Tuli edes jotain pikku liikettä herralle.
 Tänään sitten Emmi sai jälleen kunnian ratsastaa. Emmi tosiaan ei elämässään ole kovin montaa kertaa ratsastanut (joskus yli 7-8 vuotta sitten vain jonkin aikaa ratsastanut + pari kertaa Aapella). Laitoin koulusatulan Aapelle ja mentiin ponien autaukseen. Olin itse liinan päässä.
 Aluksi kävi vähän jo mielessä, että tästä ei tule yhtään mitään, koska Emmin oli vähän hankala keskittyä, koska hän on vähän yli pirteä. No lopulta palat loksahtelivat kohdalleen ja Emmin keskittymiskyky nousi pintaan oikein kunnolla.
 Oikeasti olin aika hämilläni siitä, miten hienosti meni. Kun käynti sujui hyvin, siirryttiin raviin ja aluksi Emmi ei oikein meinannut pysyä pompotuksen tahdissa, mutta suht nopeasti sai jutun juonesta kiinni.
 Suurimmat kohdat missä ehkä jouduin neuvomaan, oli jotain perus kantapäät alas, tasainen käsi, "maitolasi", ja sisäpohje kiinni, kun Aape yritti aina oikoa, kun huomasi Emmin keskittymisen herpaantuneen.
 Lopulta meni kuitenkin tosi hienosti ja molemmat suunnat tuli hoidettua kunnialla. Yksi laukkakin sieltä sattumalta tuli ja oli muutes nätti nosto ja nättiä laukkaa.
 45 minuuttia Emmi sai Aapen kanssa käynti-ravi työskentelyyn käytettyä ja hienosti meni!

 photo 019_zps2ec625b1.jpg

 photo 033_zps8ebc5a93.jpg