maanantai 30. syyskuuta 2013

-3

 Ensimmäinen pakkasaamu on nyt ohitettu! Tänään oli tosiaan kolme astetta pakkasta aamulla ja oli toisaalta tosi ihanan raikasta.
 Keskiviikkona on viimeiset kokeet tähän parin viikon rupeamaan ja tuntuu, että pää räjähtää jo nyt. Tänään lisäksi loukkasin liikkatunnilla jotenkin kummalla tapaa lantiotani.
 Koko ajan muuten sattui ja sattuu paitsi jos istuu vähän pidemmän aikaa. No ajattelin lähteväni vain kävelemään Aapen kanssa. Heitin kuolaimettomat ja menin ilman satulaa.
 Intouduin pellolla vähän myös ravailemaan ja Aape meni kyllä tosi hyvin. Nyt tälläin pikapikapostaus ja kokeisiin lukemaan.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

ärripurri

 Tänään ajattelin, että menen oikein reippaana heti aamupäivästä ratsastamaan. Lähdin ennen yhtätoista jo tallille, kävin siivoamassa tallin, purkamassa yhden pienimmän laitumen ja sitten menin hakemaan heppoja.
 Aluksi Aape ei antanut itseään kiinni. Otin Leon ja mentiin tallille, käppäiltiin ympäriinsä kentänpohjalla ja touhuiltiin jotain. Aae juoksi ja hirnui aidassa, mutta mitä ei antanut itseään kiinni.
 Leo karsinaan ja uusi kierros. Eipä Aape luokse tullut, mutta sentään antoi kiinni. Varustin sen ja lähdettiin pellolle.
 Tehtiin voltteja ja Aape oli aika lusmu. Lähdettiin ravaamaan ja Aape meni alkulusmuilun jälkeen ehkä 3 kierrosta kuin unelma. Sitten sen miellyttämisen halu katosi taas johonkin ja kaikki oli jotenkin ihan mahdotonta.


 Lähdettiin laukkailemaan ja aluksi Aape yritti vaan väärää laukkaa. Lopulta se vasen laukka nousi ja ihan hyvä nostokin oli, muttaaa. Aape yritti lusmuta, heittää kiitoraville ja vaihtaa laukan. Sitten se säntäili ja puolipidätteillä ei ollut paljoa mitään vaikutusta.
 Laukka kyllä rullasi molempiin suuntiin paremmin kuin koskaan, mutta tänään ei todellakaan saanut "matkustaa" mukavasti mukana, vaan ratastaa - ja kunnolla.  Sitten jos pidätti Aape saattoi jäädä pomppimaan paikallaan ja kun löysäsi singahti johonkin. Kerran se singahti tuosta niitetyltä alueelta päätäpahkaa pois ja minä senkun roikuin kaulalla, mutta enpäs pudonnut, hähhähää! Eka kerta pitkästä aikaa, kun noin lähellä käväsi maankamara! :D
 Noh taisteltiin ja taisteltiin laukkojen kanssa ja kamalaa se oli, mutta lopulta meni ihan ookoo. Nyt meillä on kentän kaivuu aloitettu ja pohja on jo valmis. Meidän piti mennä loppuravit vetäsemään sinne, mutta eipä siitä mitään tullut, kun Aape säntäili ja meni kylki ja lapa edellä. Mentiin alapellolle loppuraveiksi, jotta saatiin ne edes.



 Loppupäivä kuluikin sitten siinä, että heittelin talikolla reilun puoli paalillista märkää vasikoilta jäänyttä rehua metsään heppojen tulevalta laitumelta. No nyt ponit pääsee vihdoin parempaan aitaan täksi syksy kaudeksi. :)

Vihdoin

 Jebou! Torstaina oli kertakaikkiaan ihan kamala keli. Koko päivän tihutti vettä ja oli tosi koleaa. Kun tulin koulusta hain Aapen sisälle ja annoin sen olla sisällä kuivumassa. Ratsastamaan en kerinnyt.
 Perjantaina vihdoin Memmu lähti takaisin oman omistajansa luo. Vaikka ponit nahistelivat, kyllä huomaa, että ne ikävöi pikkukaveria. Aape oli kuulemma yrittänyt mennä perässä koppiin ja Leo oli karannut auton perään kolme kertaa aidoista läpi.
 Iltapäivällä tulin Alinan kanssa koulusta ja heti kun ruvettiin lähestymään heppojen aitaa rupesi kuulumaan hirnuntaa. Raukat odottavat Memmun tulevan. 
 Tehtiin Alinan kanssa vähän munakasta ja haettiin hepat. Valjastettiin Aape ja lähdettiin ajamaan. Käytiin kääntöympyrällä ja haaskanlenkki. Oli kyllä tosi mukavaa ja Aape liikkui tosi kivasti! Se ei ollut yhtään lusmu tai vaivalloinen, vaan teki pitkälti kaiken mitä pyysi. :)

 photo 068_zpscd5dbcb8.jpg
 
 Vietiin vielä hepat aitaan. Illalla kun lähdettiin hakemaan niitä Leo ampaisi karkuun vaikka Aape ihmekyllä tuli luokse. Oli jo aika pimeää. Katseltiin Alinan kanssa, että mihin piruun Leo katosi. Sitä ei ollut missään. Se oli ampaissut aidasta ja kadonnut kuin tuhkatuuleen. Vietiin Aape karsinaan, otettiin loimi pois tms. ja lähdettiin etsimään Leoa.
 Reilu 2½ tuntia sitä etsittiin taskulamppujen avulla, metsistä, pelloilta, tms. Kierretiin myös autolla ympäriinsä, mutta eipä näkynyt Leosta jälkeäkään.

 photo 063_zpse88a4046.jpg

 Aape kyllä onneksi rauhoittui alun jälkeen. Ei enää keksitty mitään, millä voitaisiin Leo tuolta pimeästä löytää. Jos se olisi kunnossa, se varmasti tulisi kotiin.
 Ei auttanut ja mentiin sisälle. Aamulla se oli sitten möllöttänyt keskellä pihaa. Raukkaparka oli varmaan lähtenyt etsimään Memmua.
 Eilenkään se ei koskenut kunnolla heiniin ja mössöistä se vaan nappaili porkkanan palat. Mutta eiköhän se siitä, pääasia, että saavat olla nyt tallissa.

tiistai 24. syyskuuta 2013

kyylmä ja kolea syssy

 Nyt on kyllä oikeasti syksy tullut ja todenteolla! Monta päivää on ollut todella koleita, kosteita ja ennen kaikkea tuulisia. Nytkin enää alle 4 astetta lämmintä!

 photo 028_zps314767b9.jpg

 Ja missä mun poni parat on? Pihalla. Olen elokuun alkupäivistä saakka pommittanut Memmun omistajaa, koska hakee sen pois. "Jossain vaiheessa me ajellaan hakemaan se traileri.. Sitten." ärrrh. Ja miksikö en laita hevosia karsinaan, Leoa ja Memmua, Aapea ja Memmua, Aape ja Leoa, tms yhdistelmää samaan? Koska siinä ei ole pelkästään Memmu vaarassa, vaan kaikki kolme. Leo ja Memmu koko ajan nahistelevat ja Aape ei voi enää oikeastaan sietää Memmua, joten en halua, että ne yöllä saisivat jonkun taistelun aikaan, jonkun jalka jäisi esim. Leon karsinan oveen jumiin, katkeaisi tms.

 photo 033_zps84b06b73.jpg

 Joka tapauksessa lähdin hakemaan tänään Aapea. Se oli taas aika kurainen ja pölyinen.. Hoitotoimenpiteet hoidettuani laitoin koulupenkin selkään ja suitset nassuun.
 Mentiin pellolle ja käppäiltiin aluksi uraa pitkin, tehtiin voltteja ja pyähdyksiä. Aape vaikutti olevan hyvin kuulolla ja tuntumalla.

 photo 035_zps59a4f3c7.jpg

 Lähdettiin ravailemaan ja tunne hyvästä tuntumasta vain kasvoi. Aape oli tosi tosi kiva. Tehtiin ravissakin voltteja, pysähdyksiä, ja ennen kaikkea temponvaihteluita. Aape oli yyyyber kiva ja liikkui hyvin aika pienillä avuilla. :)
 Ratsastuksen jälkeen arvoin kuumeisesti kevyttoppiksen ja fleeceloimen välillä, mutta fleeceen VIELÄ päädyin, kun Aape ei edes hikinen kunnolla ollut.
 photo 077_zps2487d329.jpg


maanantai 23. syyskuuta 2013

MatoAape

 Heheeei!

 Tänään oli taas oikein masentava syksyinen keli. Koko päivän vettä satoi enemmän ja vähemmän, oli jälleen kylmää ja koleaa. Ajattelin, että pelto olisi sen verran märkä, että lähdetään maastoon.
 Aape oli sen verran märkä, että en satulaa viitsinyt laittaa paikkoja hiertämään, joten mentiin ilman satulaa, kuolaimettomilla.
 Käytiin kääntö-ympyrälenkillä. Aape oli aluksi oikein mukava. Päästiin metsätielle ja sitten rupesi tulemaan näitä Aapen vireyden merkkejä. Se kyttäsi kaikkea aivan normaalia ja vanhaa, mennä kiemurteli ympäriinsä, säntäili, veti nelijalkajarrutuksia tms. Muutaman kerran olin vähän kyljellä ja kerran olin sitten vähän enemmänkin kyljellä. No hengissä ollaan.
 Laukka oli kyllä varsin hyvää, kun Aape malttoi keskittyä, mutta pidellä sai silloin tällöin ihan kunnolla. Loppuravit oli aika kamala, kun Aape vaan mennä kaahotti kotiin päin pää ylhäällä. Heti kun löysäsi ohjaa vauhti kiihtyi ja kiihtyi pikku hiljaa.
 No silti oli ihan kivaa ja Aape oli loppujen lopuksi oikein mukava. :)
 Kerkesin värjäämään hiukset ja sitten lähdettiin pelastamaan kolme kissanpentua yhden tutun kesäasukkaan navetalta. Eilen käytiin jo niitä kurkkaamassa, mutta olivat aivan hyvässä kunnossa. Nyt ne olivat jo yksi oli aivan huonossa jamassa. Kaikki kolme olivat aika viileitä. En kyllä edes kysellyt isältä vaan astelin autoon kolmen kissanpennun kanssa. Pennut kotona lämpimän uunin päälle ja vällyn väliin. Pikku hiljaa virkosivat ja reilun tunnin päästä, joku haki ne hoitoonsa eläinsuojeluun. Sanoi, että ovat varsin hyvässä kunnossa, kuulemma paremmassa kun annettiin ymmärtää. :) 

 photo 009_zpsf41d3cd9.jpg

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

huhheijjaa

 Perjantaina Aape sai popot ja ponien jalat vuoltiin - en kerinnyt ratsastamaan.
 Eilen Maria tuli meille ja lähdettiin ajelemaan Aapella. Käytiin kääntöympyrälenkillä ja haaskanlenkillä, eli ihan reilu lenkki tuli. Mentiin ihan käynnissä ja ravissa vain, jottei laukka enää yhtään kärsisi.
 Kun meiltä päästiin, lähdettiin Marialle ratsastamaan sinne hepat. Alkoi olemaan jo pimeä ja kentälle sai laittaa ihan valot. Ratsastelin Kössillä. Kössi kenkkuili aluksi, jumitti, jonka jälkeen oli tiedossa pukkisarja, päänviskomista ja kiitämistä johonkin suuntaan.
 Parin kierroksen jälkeen poni rauhoittui ja oli ihan mukava, mitä välillä yritti vähän säntäillä. Maria lähti heittämään minua kotiin ja eikö täällä ollut lehmä poikimassa.
 Sovittiin, että Maria ja minä jäädään vahtimaan, isä ja äiti sai mennä nukkumaan. Odotettiin siinä jostain kymmenestä yli kolmeen. Eikä se pirun lehmä sitä vasikkaa pihalle pukannut. Hyvä jottei sisälle päin sitä yrittänyt vetää.  Käytiin pihalla ja vaihettiin paikkaa, kitattiin kahvia ja vaikka mitä, jotta pysyttäisiin hereillä. Lopulta joskus ennen kolmea olin nukahtanut heinäkasaan. Annettiin sitten olla, ja ilmeisesti se oli heti sen pullauttanut sitten maailmaan.
 Tänään meille sitten tuli kylään äitin sukulaisia, jotka olen nähnyt kerran elämässäni ja he olivat ekaa kertaa meillä, joten en päässyt livahtamaan ratsastuksen pariin. Heppoja kävin sen sijaan muutaman kerran katsomassa.
 Nyt viime yön viiden tunnin unilla pirteänä ja ennen kaikkea hyvin valmistautuneena koeviikkoon! Oh shit!

torstai 19. syyskuuta 2013

3 kenkää --> 3 jalkaa

 Reetta ei päässyt eilen käymään ratsastamassa ja itsekään en kerinnyt ratsastamaan --> vapaapäivä Paapelle.
 Tänään sitten piti lähteä maastoilemaan. Oli oikea syyspäivä. Koko päivän tihutti vettä jossain määrin, oli kylmää, koleaa ja synkkää. Aape pölisi aivan kamalasti. Otin videoakin, sitä kurapölyä oli ihan järkyttävästi! :D
 Aapelta oli ilmeisesti sitten eilen lähtenyt kenkä laitumella. Lähdettiin kuitenkin kuolaimettomilla ja ilman satulaa vähän koklaamaan, jos kääntöympyrätien pehmeämmällä metsätiellä pääsisi. Aape kuitenkin arkoi sortien lisäksi, sieläkin ihan kiitettävästi, joten käännyttiin varsin pian kotiin.
 Varattiin kyllä jo viime viikolla kengitys, mutta vielä ei ole kuulunut. Tästä päivästä ja huomisesta oli puhe, mutta kaippa sitten huomenna tulee.. 

tiistai 17. syyskuuta 2013

pientä edistystä

 Helloo! Eli tänään menin Aapen kanssa pellolla. Aape oli aika tahmea, mutta kuitenkin teki tehtävänsä suht helpolla.
 Käynnissä ja ravissa ei ollut oikeastaan mitään muuta ongelmaa kuin tuo tahmeus. Lähdettiin laukkaamaan. Vasen laukka rullasi todella hyvin ja mentiin ensin ihan vain koko kierrosta. Aape yrittää lusmuilla, heittää raville, tms. Kun koko kierros sujui hyvin, yritettiin pääty-ympyrää. Ensin sujui ihan ok, sitten Aape yritti kiemurrella pois työnteosta. Se sinkosi ihan mihin suuntaan vain, painoi kädelle ja mitään tuntoa ei ollut. Ja se sinkosi kiitoravilla.
 Jonkin aikaa taisteltiin tämän kanssa ja kun kerran saatiin menemään hyvin, suunnan vaihto. Vasempaan laukkaan pääty-ympyrään ei ollut mitään ongelmia. Ainut ongelma oli alun nelitahtisuus ja Aapen kaahottaminen. Ihan hyvin silti meni.
 Loppuravit mentiin ilman jalustimia ja sitten käppäiltiin. Kyllä se siitä, kun jaksaa odottaa ja pysyy rauhallisena. :)

 photo 028_zps586170db.jpg

 photo 015_zpsd8734d76.jpg

 photo 007_zps07f55f82.jpg

maanantai 16. syyskuuta 2013

ERÄJORMAT vauhdissa

 Heeeiheeei! Eilen pesin Aapen ihan perusteellisesti. Aape oli ihan sitä mieltä, että hyyyi vettä, mutta alun pikku kieputtelun jälkeen vaan seisoi masentuneena paikallaan. Nyt se on puhdas, pörröinen ja pehmeä kuin karvapallo! ♥
 En kerinnyt eilen ratsastamaan, koska kummitätsyni poikkesi pitkästä aikaa ja sitten Mariakin tuli käväisemään.
 Tänään lähdettiin maastoilemaan - kuolaimettomilla. Tänään tosin satulakin pääsi taas käyttöön. Käytiin kääntöympyrällä kääntymässä. Laukattiin pitkin tietä ja sitten vedettiin liinat kiinni ja käännyttiin. En ymmärrä! Oli aivan pakko kääntyä ja lähteä metsään samoilemaan. Joku eräjormafiilis vain tuli ja niin sitä mentiin. Hitaasti ja varmasti. Oli ihan sika sika kivaa! Jormailtiin keskellä ei mitään, mentiin mitä mielenkiintoisimpia pieniä kinttupolkuja, ylitettiin pikkuisia tielle sattuvia esteitä, kuten jotain kuoppia, möykkyjä, risuja, lahonneita puunrunkoja, tms!
 Samoiltiin jo tosi kauan pitkin metsää ja en edes oikein tiedä miten kaukana tiestä kävin, mutta aika pitkällä. Kivuttiin yhden kukkulan päälle, jonne meni ihan suht tasainen pienen pieni polku.
 Oltiin jo lähdössä kotiin päin, mutta hetken tietä pitkin päästyämme, tuli toinen aivan ihanan näköinen kinttupolku. Sinne siis. Sielä, jos jossain oli aivan ihana pieni kinttupolku. Siinä oli jotain pikkuisi kiviä ja kallioita, mutta oli vaan oikeasti niin hienoa. Sielu lepää! Ja kyllä täytyy sanoa, että arvostan metsää taas ihan erilailla. Raikas metsäilma, kiva poni ja kunnon rentoutuminen. Mikä sen parempaa?
 Samoiltiin melkein tunti ja kun tuolta toiselta "harhautumiseltamme" tulimme totesin Aapelle, että ehkä meidän on joskus kotiinkin päästävä. Laukattiin isommalle tielle saakka jäljellä oleva pikku pätkä ja silti kaikkia ihania pieniä metsäpolkuja pisti silmiini nyt, ja olisin voinut kuluttaa sielä varmaan aikaa tuntikausia.
 No loppuhyvin kaikki hyvin! Ravattiin ja käveltiin. Ja mikä Aapen mielestä kenties parasta, Aape pääsi takaisin ponikavereittensa kanssa laiduntamaan. :)

 photo 019_zpsfab776de.jpg

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Uusi yhdistelmä

 Eilen kokeilin uutta yhdistelmää. Ilman satulaa ja kuolaimettomilla. Aape meinasi lähteä karkuun, mutta sain sen "juksattua" luokseni, kun jäin vain raaputtelemaan pikku poneja, enkä aluksi edes yrittänyt ottaa sitä kiinni.
 Harjailin ja sitten laitoin kuolaimettomat Aapen nassuun. Pakkasin taskuun hööksin omppunameja ja lähdettiin menemään. Ostin tässä Leoa ajatellen shettis koon kumiohjat, kun sain ne pari kertaa käytettyinä Marialta. Kuolaimettomien kanssa ne menivat aivan täydellisesti myös Aapella, koska kuolaimettomissahan ohja lähtee paljon "lähempää" kättä.
 Mentiin pellolle ja tehtiin voltteja käynnissä. Lähdettiin ravaamaan ja eka kierros oli aika järkyttävä. Hypin ja pompin kyljeltä toiselle ja Aape kaahotti pääylhäällä. Yritin rauhoittaa ja se onnistuikin tosi nopeasti.

 photo 009_zpse337900e.jpg

 Aape oli mitä rennoin ja hienoin. Se painoi välillä kädelle aivan sairaasti, niin että hyvä jottei välillä tuntunut, että sormet katkeavat, mutta ei haittaa. Super se silti oli!
 

 
 Ravattiin molempiin suuntiin volttien kera ja oli oikeasti niin hienoa ja kivaa! Lähdettiin laukkaamaan. Aape lähti ihan hyvin, mutta teki saman minkä useasti ennenkin kanssani. Päästiin kaarteeseen, se veti liinat kiinni, kääntyi 90 asteen kulmassa ja lähti kaahottamaan ihan toiseen suuntaan. Ajattelin, että tällä ei nyt fiilistä pilata, pysähdyttiin ja sanoin Aapelle, että pelleile vaan, tänään en anna periksi. Napahutin raipalla, pohkeet ja jatkettiin. Aivan kuin se olisi ymmärtänyt!

 photo 071_zps426ea974.jpg

 Laukattiin ja se jopa onnistui! Kokonainen kierros! Kierros toisensa perään laukka parani, vaikka se ei todellakaan parasta laukkaa ollut, mutta Aape sentään meni koko kierrosta ja totteli vähän! Jee!
 Oikeaan suuntaan ei ollut oikeastaan mitään ongelmaa, laukka rullasi paremmin ja Aape oli niin tuitui. Äiti kävi siinä välissä ottamassa muutaman kuvan. Otettiin loppuravit ja käveltiin. Pysähdyttiin silloin tällöin namitauolle. Aape oli niin kiva!

 photo 064_zps55125a87.jpg

 Ilman satulaa menemisessä on kaikista parasta, se ettei tarvi edes tehdä mitään erikoista ja se on silti niin mukavaa ja mielenkiintoista. Hyppäsin alas ja Aape pääsi suoraan laitumelle - kun oli syönyt ensin namit! ;)

perjantai 13. syyskuuta 2013

Aapi villitsee

 Perjantai 13. päivä, jo melkein voitettu! Tänään on itse asiassa ollut ihan hyvä päivä (koputan puuta!). Meillä oli tänään taksvärkki päivä, joten periaatteessa vapaapäivä, kun kotiin jäin. Aamusta söin vain leivän ja ihmettelin pitkään, kun oli aivan kamala olo, heikotti ja oli kerta kaikkiaan paha olo. Yhden maissa tajusin, että voisiko johtua siitä, etten syönyt puuroa, jota olen nyt reilun kolme viikkoa joka aamupalaksi syönyt. Ei muuta kuin puuroa tekemään ja johan helpotti. 
 Päivän töiden teko tuon puuroepisodin takia vähän pitkittyi ja venyi, mutta sitten pääsin päivän työhön. Imuroin ja pesin kaikki alakerran lattiapinnat + tein jotain muita pikku siivous ja järjestely juttuja. Siinä vierähtikin ihan mukavasti aikaa. Sitten hyökkäsin pikaisesti tallin kimppuun. Nyt sieltä on joka ikinen hämähäkin seitti pois. Huomenna jos kerkeän tallin talvikuntoon siivoamista jatketaan!
 Jalkani oli aamusta vielä aika kipeä, mutta päivän mittään vähän pikku hiljaa vetristyi. Päätin lähteä yrittämään edes jotain Aapen kanssa. Lähdin "hakemaan" Aapea. Kaikki kolme tulivat luokse ja annoin Aapelle namin, joka tällä kertaa oli pari omenaa. Olin juuri hipaisemassa Aapen riimua, kun se salamana kääntyi ja lähti juoksemaan karkuun.
 Aika nopeasti päässäni selkeni ajatus, että "irtojuoksutan" sen nyt sitten loppuun saakka tuossa pellolla, kun kerran aloittikin. Melkein tunnin verran herra juoksenteli, välillä rennossa ravissa, välillä ryhdikkäässä ja reippaassa ravissa, välillä kiitolaukassa, rennossa laukassa, käynnissä ja kaikkea tältä väliltä. Aape liikkui kyllä niin hienosti ja vähän hikiseksikin pääsi tulemaan. Lopuksi rapsuttelin sitä ja sitten se lähtikin jo minua seuraamaan. Lutuinenjästipääni! ♥ Näitä kuvia olisi paaaljon (450 xd) tosi kivoja ja onnistuneita, mutta photobucketti pisti jälleen stopin, sillä kuville näidenkin kuvien jälkeen tilaa jäi ainoastaan 1%. Eli täytynee taas vanhoja kuvia poistella. :/

 photo 007_zps32801812.jpg

 photo 395_zps13ddffd2.jpg

 photo 100_zpsc8be0a2a.jpg

 photo 112_zps0143c5a6.jpg

 photo 250_zpse79f65bf.jpg

 photo 293_zpsadfd689a.jpg

 photo 178_zps66f22001.jpg







torstai 12. syyskuuta 2013

ajelua feat. mamaa

 Hihhuli heei! Tämä päivä on ollut oikeastaan pelkkää tuskaa kiitos tämän jalkani. Vasen jalkani eilen jotenkin meni polvitaipeesta. Sitä vain rupesi ensin vähän pistämään ja kiristämään. Yritin venyttää ja painella. Illalla meni aivan hulluksi ja nyt kävelen kuin mikäkin zompi laahaten vasenta jalkaani. No on se jo huomattavasti parempi kuin eilis iltana ja aamulla. Noo, onneksi heppaseni on ajettava.
 Tosiaan en ajatellutkaan kiivetä ratsaille, koska en saa jalkaani suoraksi, kunnolla nostettua, väännettyä, tms. Kovasti olisi tehnyt mieli pellolle lähteä, mutta nyt ei taas vaihteeksi voi mitään. Sain puhuttua äidin ympäri lähtemään kanssani ajamaan Aapella, jotta olisi jotain seuraa, enkä pelkäisi kuollakseni karhuja.. (:D)
 Käytiin reilun 6:n kilometrin lenkki. Jos olisi ollut vähän enemmän aikaa, oltaisiin ihan hyvin voitu käydä haaskan lenkkikin, mutta oli Aape ihan tarpeeksi hikinen tuonkin jälkeen. Aape kyllä käyttäytyi ihan siivosti ihan alkua lukuun ottamatta. Nice poni! :)

 photo 117_zpsf042b667.jpg


Leoa ei kiinnostanut olla kuvauksellinen... 

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Tikittäväaikapommi

 Toissapäivänä meillä olikin sitten navetassa poikimisoperaatio. Meillä oli ensimmäisen kerran poikiva hieho, ja yllätys yllätys, minut laitettiin vahtiin navettaan. Reilu kolme tuntia siinä sitten menikin. Istuskelin ryhmäkarsinassa nuokkuvien pikkuvasikoiden seassa ja rapsuttelin niitä. Lopulta lehmä heittäytyi takaisin makaamaan ja vasikan koipia näkyi jo aika paljon. Yritin soittaa isää apuun, mutta eikö hänen puhelin ollut jäänyt haalarin taskuun, jätte bra! Monta kertaa yritin soittaa, mutta koska lehmä sätki ja huusi, en viitsinyt enää odottaa. Odottelin ammumamin ponnistuksia ja vetelin. Siinä paiheessa, kun vasikan kuono näkyi ja kieli pihalla roikkumassa tuli pienimuotoinen kiirus. Vedin kaikin voimin ja vasikka vaikutti olevan hiukan jumissa. Lopulta sen pää pullahti pihalle. Se ei kuitenkaan tullut kuin yleensä liukuvasti heti pihalle, kun pää oli pois ja sain vielä jonkin verran avittaa. Hetken vain tuijotin ihan järkyttyneenä vasikkaa. Se ei räpäyttänyt silmiään, kieli roikkui ja en pystynyt näkemään sen hengitystä.
 Viikonloppuna katsoin sattumalta Uskomaton eläinlääkäri Polia, jossa oli juuri pitkäksi venynyt poikiminen. Kuten ohjelmassa hain nopeasti tajuttuani puoli ämpärillistä kylmää vettä ja heitin vasikan päälle! Se tunne kun se pärskähti ja alkoi räpiköimään. Ämpäri huitsin nevadaan ja sitten kuivaamaan heinillä vasikkaa ja hieromaan sitä. Raahasin vasikan mamin luokse ja mamma sai nuolla ja "hieroa" omaa vaaviaan jonkin aikaa.
 Pesin kädet ja rimpuutin isälle ja äidille vuoron perään. Lopulta sain äidin kiinni ja isä tuli. Hehee! Ihana pikkuinen neiti ammu tuli! Olin yltä päältä veressä, limassa tms. joten suihku kutsui ja kellokin oli jo lähemmäs puoli yksitoista. Eipä siinä enää paljoa ratsasteltu..
 Eilen sitten taas koko päivä oli suurin piirtein huono. Hain Aapen ja laitoin koulupenkin, tarkoituksena hoitaa tänään ne kaikki kivat ja "syvälliset" raviharjoitukset, temponvaihtelut, tms. Lähdettiin pellolle ja melkeinpä suututtaa, itkettää ja harmittaa tätä kirjoittaessa - taas.
 Ruvettiin tekemään niitä hemmetin voltteja ja Aape vaikutti ihan ookoolta, mutta varsin eteenpäinpyrkivältä ja reippaalta. Kun siirryttiin raviin karu totuus alkoi pikku hiljaa jo taas avautua. Yritin pysyä rauhallisena ja muutaman kierroksen jälkeen istuin alas. Mitään tempovaihteluita ei voinut kuvitellakkaan. Ei tosiaan. Aapella oli taas on/off vaihde, ja se joko tikitti, meni kamalalla höökällä ravilla eteenpäin, tai nosti laukan ja viskoi päätään.
 Yhdessä vaiheessa, yhdessä, edes yhdessä vaiheessa oli yksi hyvä pätkä, mutta sitten tuli maitoauto (josta Aape ei yleensä välitä) josta Aape sai hyvän syyn menettää keskittymisensä ja ruveta riehumaan.
 Se käänsi kokonaan ympäri, painoi meidän niitetyltä alueelta pois, pyörähteli, viskoi päätään ja riekkui kuin mikäkin keskenkasvuinen nuori koni.
 Siinä sitten rauhoiteltiin hetki ja jatkettiin. Lähdettiin laukkaamaan ja eihän siitä yhtään mitään tullut. Aape nosti kaarteessa päänsä ylös ja sinkosi ihan mihin tahansa suuntaan kiitoravilla, saattoi purra kuolaimelle tms. Saatiin toinen pääty menemään, mutta sitten se teki sen, että yhdessä nurkassa se melkein pysähtyi seinään tai kääntyi 90 astetta ja sinkosi ravilla. Reilusti yli tunti yritettiin, mutta kun ei vaan meinannut tulla mistään mitään. Sitten vielä ponit karkasivat. Se siitä vielä puuttuikin. Päästiin todellakin rimaa hipoen jotenkuten laukka kierros ja lopetettiin ravilla ja käynnillä ilman mitään ihmeellisyyksiä.
 Tosiaan minulla oli tänään vuoden ensimmäinen koe ja ei oikein hyvältä vaikuttanut... Eilen Aapen kanssa temutessa se aika sitten kului.
 Kaiken kukkuraksi olen TAAS ollut jo kaksi päivää aika kipeä. Onneksi tänään soittotunti peruttiin, koska opettajakin oli flunssassa. Reetta kävi ratsastamassa ja jännityksellä katsoin, mitä siitä tulee. Pyh pah ja pöh. Piru vieköön. Aape meni kuin mikäkin parempi suokkiputte. Katsoin vain välillä ihan ymmälläni, että hemmetti mulla on hieno hevonen - kun en itse ratsasta sillä. Se meni letkeästi ja teki ainakin lähes kaiken mitä pyydettiin. Ja laukka. Se rullasi, siinä ei ollut mitään ongelmaa, kaarteet meni, pääty-ymyprät, ihan kaikki. No ei voi mitään. Lisäksi nyt Memmu on tajunnut tuon samperin karkailun ja se on oikea idootti. Se ei anna kiinni ja vie Leon perässään. Aape jää yksin aitaan turhautuneena ravaamaan ja hirnumaan. Koko elukka saisi jo lähteä oikeaan kotiinsa, kun piti vain kesän olla, ponit pitäisi pikku hiljaa saada sisälle ja koko pirun Memmu vaan karkailee ja aiheuttaa hämminkiä. Ihq! Jag gillar!
 Reetta ratsasti myös Leon nopsaan. Itse olen nyt ihan kaikkialta kipeä ja nyt vielä en voi ymmärtää mikä piru jalkaani tuli. Ehkä se siitä.

 photo 026_zpsf5a18ffd.jpg

 photo 043_zpsaa1fc6f7.jpg

 photo 056_zpsf2dfb372.jpg

 photo 182_zps2265f343.jpg

 photo 239_zps6ca13385.jpg

peeäs. Kone kenkkuilee, jos joku tämän nyt vielä lukee, liitän tähän postaukseen huomenissa muutaman kuvan ja Reetan kommentit ratsastuksesta.

peeäspeeäs. Joku pitää minua nyt aivan sekopäänä, koska valkoinen satulahuopa. Noh tässäpä selitys. Talvea varten kaikki satulahuovat ovat kiepsahtaneet pesussa ja valkoinen oli enää ainut likainen, muut vielä kosteita, joten siksi se.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

"viikonloppu"

 Elikkäs elikkäs, meillä oli eilen koulupäivä. ;_______; Oli niin hienoa herätä kuuden jälkeen, kun muut veteli sikeitä. No se lauantai työpäivä on nyt ainakin hoidettu ja oli ihan mukavaa, vaikka olinkin sitten aika väsynyt. Eilen ei kyllä paljoa jaksanut mitään tehdä. Heppoja tuli käytyä moneenkin kertaan moikkaamassa, mutta en kerinnyt ratsastamaan. Mökillä käytiin saunassa ja sitten olikin jo ihan täysin valmis nukkumaan.
 Tänään minun piti lähteä heti aamusta ratsastamaan, mutta oli sumua paljon ja kuulemma metsästäjiä harjoittamassa koiriaan syksyn hirvijahteja varten - taas. En sitten viittinyt lähteä, kun sumua oli niin paljon.
 Kävästiin "äkkiä" pyörähtämässä Elossa ja ostamassa takki tälle "välikaudelle". Vihdoin sen sitten siankin, on tässä pari viikkoa vähän paleltu. Äkkiä kotiin ja ensi töikseni kävin siirtämässä hevosten vesipöntön seuraavaan laitumeen, pesin sen ja sitten tietysti täytin sen.
 Otin Aapen ja varustin. Mentiin pellolle ja tänään mentiin pelkästään käynti-ravi harjotuksia. Otettiin pysähdyksiä, voltteja ja tempon vaihteluita. Aluksi oli varsin punkemista, mutta pikku hiljaa alkoi antaa vähän periksi ja pyöristyä. Ei nyt mitenkään parhaiten mennyt, mutta eipä oikeastaan huonoakaan sanottavaa ole. Huomenna varmaan jatketaan vaan pidemmän kaavan kautta käynti-ravi harjoituksilla. Kyllä se tästä! Ihan hyvä fiilis jäi! :)

perjantai 6. syyskuuta 2013

Hyvää puttepäivää!

 Tyttydyy. Tosiaan oikein hyvää suomenhevosten päivää!

 photo 035_zpsded65540.jpg

 Öää. Eilen Lilli teki katoamistempun, joten reilu puolitoista tuntia meni sitä etsiessä. Lopetin jo ja istahdin ja eikö se jostain sitten pöllähtänyt ja syliin hypännyt. Samaan aikaan olin helpottunut ja vihainen. Noo pääasia, että kaikki kunnossa ja takaisin kotona. Koko päivän oli jossain, mutta mitään tietoa ei ole missä.
 Kello oli jo aika paljon, joten otin Aapen vain riimunnarulla kiinni ja kiipesin selkään pienen äherryksen ja puherruksen kautta. Aape oli tosi kiire. Kierrettiin laidunta ympäriinsä ja etsittiin Aapen kadonnutta riimua. Ihan käveltiin, aina kun Aape käynnissä pysyi. Se kompuroi ja välillä hyvä jottei jalat mennyt alta, kun se ei miettinyt kinttujaan ollenkaan, kunhan puksutti menemään. Huoh. No lopuksi pyörin ja makailin selässä, olin kyykyssä sielä, tmstms. Ja Aape vähän hikosi tuossa. o.o No se ainakin parhaansa mukaan yritti pinkoa alta pois ja heti jos löysäsi se ampaisi raviin. Sitten kun tuo loppui oli hyvä lopettaa. Ei kyllä harmi kyllä löydetty riimua. Ehkä syksymmällä?
 Tänään mietin, että tehdään jotain kivaa. Lähdetään maastoon, ajamaan, tms? No isä oli niittänyt pellolta tasaisen neliön ja siinä meillä oli nyt iso hyvä pohja. Pakko sitä oli mennä kokeilemaan ja mietin, että jos hyvin kävisi, voitaisiin mennä ihan kevyessä istunnassa vähän irrottelevampaakin (mutta kuitenkin hallittua ja hyvää) laukkaa.

 photo 014_zps60ea81ba.jpg

 Käveltiin monen monta kierrosta, jotta saatiin jotain tuntumaa ja Aape kulkemaan edes vähän siten miten minä halusin. Lähdettiin ravailemaan ja Aape oli joko väliltä veltto-tikitys. Rennoksi pitäisi saada, mutta meillä käy niin, että sitten tulee veltto ja sitten ollaan miljoonasatatuhatta kertaa melkein maantasalla, kun herra kompuroi. Ja sitten se ääripää oli sitä pientä tikitystä pää ylhäällä. No lopulta saatiin ihan hyvä tahti ja jotta voltit rupes rullaan ravattiin paljon.
 Siirryttiin (omasta mielestäni ainakin) tosi hyvin valmiseltuun ja lämmiteltyyn laukkaan. Tänään nostoissa ei ainakaan aluksi ollut yhtikäs yhtään mitään vikaa. Nostot olivat aivan täydellisiä! Ja laukkakin aluksi. Sitten rupesi se kökkö tyhmä pyöritys ja pientä Ellua vietiin 100-0. Nyt positiivinen asenne! Kasvattaa luonnetta!
 No ja mitä tämä pyöritys tällä kertaa oli? Aluksi Aape otti hyvän laukka pätkän, sitten tultiin kulmaan, se lähti punkemaan, vippas pään taivaisiin ja lähti ravaamaan jotenkin aivan järkyttävästi, ilman mitään tuntoa suussa. Ja siis tätä kävi kauan kauan kauan lisäksi Aape lisäsi kierroksia, kuumui ja oli vaikeampi joka kerran jälkeen. Ja edelleenkään luovutus ei ole minun lajini. Yritin myös hyvin vanhaa kikkaa, mitä muistan nähneeni joskus kauan kauan (7 vuotta sitten kenties) sitten. Hyppäsin pois selästä ja kieputin Aapea pienellä ympärillä jos kierrokset laskisivat. Kiipesin takaisin selkään ja jatkettiin. Vauhtia oli edelleen aivan tolkuttomasti. Vihaan tappelemista. En halua satuttaa hevosta. En halua, että jää huono fiilis. Yritin pysyä rauhallisena ja jatkaa, mutta koska se vaan ei kerta kaikkiaan onnistunut vaihdoin suunnan.

 photo 036_zps6c7cf39d.jpg

 Siinäkin takuttiin ihan kiitettävästi, mutta kun sain kierroksen menemään edes suurin piirtein laukka loppui heti. Ravattiin siinä kierros kaksi, tehtiin parit voltit ja lähdettiin loppu raveiksi ja käynneiksi käppäilemään reilun kolmenkilsan maastolenkki.
 Aape oli alussa ihan puhdas liikkeiltään ja niin oli lopuksikin. Joissain vaiheissa se tuntui epäpuhtaalta ja pyysin äitiä ja isää katsomaan, katsoin itse parhaani mukaan. Välillä tuntui, että jalka, jota Aape olisi "ontunut" olisi vaihtunut. Välillä se niin ikään varoi vasenta etustaan, sitten vuoronperään takajalkojaan. Mutta ihan loppua kohden oli taas täysin puhdas. Tätä on ollut jonkin verran aina juuri tässä keskellä ratsastusta, siitä lähtien, kun Aapella oli se kivi kaviossa ja se sain ns. oikotien onneen, kun säikhdin sitä ontumista. Nyt sitä on sitten sen jälkeen lähes joka kerta jossain vaiheessa ollut, aivan pienen pieni epäpuhtaus. Ei sellainen kuin silloin, mikä oli kiven kaviossa ollessa. Noh nyt olen joka päivä oikein tarkkaan (tarkempaan kuin normaalisti) tunnustellut jalat ja ei sielä vain kerta kaikkiaan ole mitään. Ja se on nimen omaan, että aluksi ja lopuksi ei ole mitään. Mietin vain, että hevonen on varsin fiksu elukka, että yrittääkö Aape saada helpotusta. Jos nyt ei lopu, niin sitten kyllä tietysti katsotaan jonkun ihan ammattilaisenkin kanssa.
 Mutta siis, eksyttiin aiheesta. Maastossa ravailtiin ja käppäiltiin tosiaan. Ja aika runsaan hiet laski Aapesta, joten tarkoitus onnistui. Ei mikään paras kerta, mutta jos taas jatkossa tämänkin edestä parempia. :)

 photo 024_zps3a0031c0.jpg
Tänään muutes on tasan 9 kuukautta siitä, kun Aape muutti meille! Huimaa vauhtia on aika kulunut! Aivan tajuttoman nopeasti mennyt aika. Muistan vieläkin, miten ensimmäisenä päivänä mentiin lumista metsätietä, tai seuraavana päivänä meidän otsalamppu maastoilun! Ihan huimaa! ♥ Aape alkaa jo päivä päivältä enemmän muistuttaa minua! Tänään se leikki varmaan 10 minuuttia kielellään ja teki mitä kummallisempia juttuja. Itsekkin olen varsin usein kielelläni jotain pelleilemässä tai sitä näyttämässä. Hahah! :D

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

pari selvennystä, juoksutusta, tms.

 Kun olen päässyt kehumaan Aapea luoksetulostaan nykyään ja paljon, niin eikö sen eilen pitänyt tehdä asiaan muutosta. No minulla ei itse asiassa ollut mikään kiire, joten otin Leon ja Memmun karsinaan ja touhusin hetken niiden kanssa.
 Tarkoitukseni oli lähteä Aapen kanssa vain aiiivan pienen pienelle maastolenkille, joka olisi ollut vielä varmaankin rauhallinen. Ei sitten enää huvittanut ja juoksutin herran. Aape liikkui oikein kivasti, kaikki asekellajit onnistui hyvin ja laukka nousi yllättävän helpolla. Sai ainakin hyvät liikunnat hiestä päätellen. Päätteeksi Paape sai paaljon rapsutusta.
 Noniin, sitten näitä "selvennyksiä". Eli kerroin siitä "mööpeli päivyristä", josta lupasin selittää paremmin. Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan, se on (paksu) kierrevihko, johon kirjoitetaan miten Aape (ja silloin tällöin Leo) on liikutettu, tms. Lisäksi sieltä löytyy, jotain tallin "hoito" ohjeita, jos olen oikeasti tosi kipeä ja joku muu joutuu hoitamaan hepat minun puolesta.
 Sitten asiaan numero 2. Pidemmän harkinnan jälkeen, olen päättänyt ainakin näkä kaudet, kun koulua on vuokrata Aapea ainakin kerran viikossa. Mietin kauan, että kyllä sen saan yksin hoidettua, mutta se on sekä minulle, että Aapelle parempi näin. Aape saa liikuntaa ja kaikki on iloisempia. Se mikä selkeytti ajatustani, oli se, että Reetta sattui juuri etsimään uutta ratsastettavaa.
 Nyt kun Reetta saa mopoautonsa vakituiseen käyttöön, hän käy ainakin joka keskiviikko ratsastamassa, koska minulla on soittotunti. Reetta saattaa myös joskus tulla auttelemaan muutenkin ja liikuttamaan Aapea, jos minulla on jotain muuta.
 Tänään Reetta kävi sitten ratsastamassa ja ratsasti ensin Leolla ja sitten Aapella. Aapella hän meni ilman satulaa ja meni taas niin kivan näköisesti, mitä vilkuilin ja kävin sitten vähän lähempääkin kurkkimassa, juttelemassa ja nappaamassa pari kuvaa. Tässä Reetan pikku teksti Reetan ratsastuksista:

 photo 189_zps2ef92a73.jpg

 photo 190_zps18c94ca3.jpg


 photo 136_zpsd8a7c0ee.jpg

 photo 088_zps3590a2ae.jpg

 photo 063_zpse39222f1.jpg

 photo 066_zps2d84d894.jpg

 photo 016_zps3e2ee377.jpg

 photo 152_zpsf26538d8.jpg

 photo 001_zps8e6137e1.jpg

 Eli jatkossa keskiviikkoisin kenties tulee tuollaiset "tekstikuvat", joissa Reetan ratsastus"kokemukset". :)

maanantai 2. syyskuuta 2013

Maailman onnellisin ponityttä!

 Ja huomenna ehkä maailman kipeinkin!


 Näähähäää! Tänään koulussa oli jo kaksoistunti liikkaa ja meillä oli jalkkista. Oli ihan sikahyperkivaa ja menokin oli sitten sen mukaista, vaikkei ehkä tästä pallerosta sitä uskoisi. :D
 Aamulla oli ihan sika paksu sumukerros ja oli aivan pakko ottaa kamera kouraan ja lähteä ottamaan poneista "pari"(=yli 50) kuvaa. Rapsuttelin heeboja ja nappailin kuvia ja katsoin kelloa. Kääk! Olin ollut yli puoli tuntia heppojen kanssa. Rapsautin ponit läpitse vielä pari kertaa ja sitten lähdin valumaan sisälle. Pikamuuntautuminen ihmistenilma kuntoon ja menoks.

 photo 004_zps65ff1317.jpg

 Kun tulin koulusta, en olisi millään keksinyt mitä tehdä Aapen kanssa. Ratsastamaan meno venyi ja vanoi, kun yritin karttoja kaivelemalla etsiä uusia reittejä, yhdistellä mielessäni vanhoja maastoja jotenkin uusiksi, keksiä jotain! Pelto oli sen verran liukas, että sielä ei kummosempiin olisi pystynyt. Olisi tehnyt mieli kasata pikku este, mutta pohja rajoitti.

 photo 046_zpsd78d156b.jpg

 Menin kuitenkin hakemaan Aapea, tietämättä yhtään mitä tehdä. Se oli löytänyt jonkun makoisan kurapaikan, jossa pyöriä. Harjailin sen pyörivällä liikkeellä kumisuan avulla läpikotaisin. Pälisevät kurat sitten ihan pölärillä kuuseen. Innostuin setvimään hännän ja harjan perusteellisesti ja lyhentämään Aapen siilin ja sainkin siitä loppujen lopuksi mieluisan ja siistin.
 Heitin suitset päähän ja huovan + loimivyön (vaikka vannoin, että tätä yhdistelmää en enää tule käyttämään).
 Minun piti mennä lehmälaitumen mäelle kiertelemään, mutta kun olin lähdössä huomasin (hevosen selässä jo ollessani), että aitaa pitäisi purkaa, jotta meno onnistuisi. Lähdettiin sitten pellolle kokeilemaan onneamme.
 Kierrettiin neliötämme ja tehtiin voltteja. Aape oli oikein mukavan oloinen. Asettui hyvin ja myötäsi käynnissä vähän päätänsäkkin. Lähdettiin ravailemaan ja mentiin ensin ihan vain uraa pitkin. Aape oli niin niin niin kiva! Ja oli kyllä ihan mukava nähdä myös omaa kehitystä jälleen tasapainossa. :)
 Saatiin mentyä monta monta kierrosta putkeen ravissa ja rupesin oikein hurjaksi ja tekemään voltteja. Laukkaa ei ollut ollenkaan tänään tarkoitus ottaa, koska ruveta nyt minä ilman satulaa sen kanssa takkuamaan. Ravi kuitenkin sujui niin hyvin, että aivoni pehmenivät.
 Laukka pohkeet ja Aape teki varsin näpsäkän kerrasta vasemman laukan noston! Wuhuu! Wihahuu! Jee! Joo laukattiin pari kierrosta ja ravattiin taas hetki. Toinen laukannosto oli ihan uu mama! Perfect! Mun poni oli tänään aika perfect!

 photo 030_zpsc23d918b.jpg

 Laukattiin moonta monta kierrosta ja otettiin suhteellisen monta laukannostoakin. Olisiko yksi ollut ainoastaan väärä..?
 Vaihdettiin suunta ravailtiin hetki ja laukattiin. Olin oikeasti aivan onnessani! Ennen hyvä jotta pysyin suoralla metsätiellä hitaassa ravissa kyydissä ja nyt. En olisi ikinä voinut kuvitellakkaan. Juuri tänään mietin, että haluaisin nähdä, kun joku ratsastaa Aapella pellolla ilman satulaa, mutta koska tänään oikeastaan enää muuta vaihtoehtoa ei ollut tein sen itse! Nykyään tunnen ilman satulaa ratsastaessani, miten Aape polkee takajaloillaan maahan, mutta ennen sekään ei onnistunut!
 Laukattiin kyllä ihan kunnolla ja meni vaan niin hyvin! Kerran Aape meinasi vähän ampaista, mutta nou hätä! Loppu ravit ja käynnit satunnaisten volttien kera ja sitten tallille. Lopuksi oli vielä pakko matkustaa "maailman ympäri" ja pyöriä selässä. Hyvä jotta jalka nousi kaulan yli! Katsotaan vaan huomenna! Makaisin hetken Aapen hikisen ja höyryävän karvapyllyn päällä ja hyppäsin alas! Pounille namia nassuun ja laitumelle.

 photo 034_zps09a63a2c.jpg

 Ennen oikeasti pystyin vain "kylmästi" lähtemään tallilta heti ratsastuksen jälkeen pois ja Aape vain lähti syömään. Nytkin rapsuttelin vielä pitkän aikaa Aapea ja siltikin se jäi vielä tapittamaan aidan yli ja tuli niin lähelle kuin pystyi perässä - ja pakkohan mun oli vielä palata herraa rapsuttelemaan ja pusuttelemaan! Rakkauspakkaus! ♥ Harmi, ettei nyt illalla ollut kamera mukana, meinaan olisi tullut ihan kivoja kuvia, kun aurinko laski ja Aape söpöili.. :/ No nyt saatte tyytyä sumu kuviin!

 photo 025_zps3d099ca1.jpg

 photo 027_zps0366e5c7.jpg

 photo 044_zps2332c792.jpg