maanantai 30. joulukuuta 2013

pimeetä touhuilua

 Tänään kun siivoilin heppojen karsinoita, meille tupsahti taas pellon yli "väliaikaisnaapuri" ja neljä ipanaa, joista yksi vähän isompi, joka kävi kesällä kerran ratsastamassa. No siitä sitten nuo hyörivät hevosia ihmettelemässä ja juttelin heille + jatkoin hommiani.
 Lupauduin navettamaan auttelemaan isää ja ratsastus venähti johonkin kuuteen. Otin otsalampun ja käppäiltiin ilmansatulaa ympäriinsä. Annoin Aapelle aika vapaat ohjat. Aape lähti viemään minua paikkaan, jonka saatoin ennalta arvata. Se käveli yksissä tuumin kesälaitumelle, jonne se minut aina vie jos saa. Ei tarvinnut edes ohjata, tai patistaa liikkeelle, kun Aape ensin kulki laitumen rajat ja sitten meni ympäriinsä.
 Lopulta se seisahtui yhteen kulmaan, haisteli maata useaan kertaan ja örisi kummallisesti. Se vaan seisoi ja tuijotti avaraa tyhjää edessä aukeavaa peltoa. Outoa tästä teki tuo örinä ja paikka oli juuri sellainen, jossa entinen lämppärini Leksa tykkäsi seisoskella. Hassupouni tuo Aape!
 Jatkettiin matkaa ja Aape vei meidät jonkin ryteikön läpi yhtä mäkeä alas. Se suuntasi suoraan ryteikköön, tiheään sekametsään, joka vielä viettää aika reippaasti alas. Jouduttiin peruuttamaan ryteiköstä pois ja käännyttiin.
 Tässä vaiheessa ajattelin, että palataan samoja reittejä takaisin ja mennään kotiin. Aape kuitenkin jatkoi matkaa suoraan kohti naapurimme pihaa. Meinasin jo kääntää sen, mutta herra muutti sen verran kurssia, että annoin sen jatkaa. Päästiin naapurin tielle ja siitä kipsittiin nopeasti omalle tielle ja kotiin.
 Aape on jotenkin ihan in love tuohon psylliummelassi mössöön. Kun hepat olivat vielä pihalla, ja sekoittelin mössöä, Aape tuli kuikkimaan ikkunasta ja rupesi potkimaan seiniä ja halusi sisälle. Se on niin hauska, kun hyvä jottei se tunge satulahuoneeseen saakka, kun nykyään sen iltaruokia teen.
 Se kovasti tänään taas sinne kurkotteli ja olin ilkeä ja annoin Aapen maistaa pelkkää psylliumia. Kyllä meni turpa mutrulle, puhistiin ja läpsytettiin kieltä. Sen sijaan, kun annoin herran nuolla melassilusikan, niin kyllä livottiin huulia. Luulen silti, että näiden sekoitus on Aapen mielestä parasta.. :p

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

psylliumia

 Otsikko... ööö.. mitä? No minäpä kerron.. Tosiaan, joka paikka tuntuu olevan vallan psylliumin peitossa, koska Aape tosiaan maiskuttelee huuliaan sitä syödessään. Lieneekö sitten niin limaista (ai lieneekö.. :D). Äsken juuri tajusin laskiessani käden reidelle, että housutkin ovat yltäpäältä siinä möhjössä..
 Elikkä, tänään päivä kului pitkälti aitahommissa, kun rakentelin aluksi aitaa hepoille, johon sitten tein vielä kahdesta kuormalavasta alustan heinillä, jonka päällystin pressulla. Hepat pääsivät siis vihdoin ulkoilemaan!



 Tänään poltettiin paalien muoveja oikein isolla kokolla ja oli aika yllättävää, että hevoset eivät pitäneet sitä lainkaan pahana.

Aapen kanssa uskalsin mennä kattoon lähempääki ja nappaan kuvan.. Leon kanssa en ees lähteny kokeilee, ettei se pöhkö ois keksiny mitää tyhmää ja grillaantunu.. 

 Päivä kului (taas) todella nopeasti. Käytiin Aapen kanssa tuo kolmen kilsan metsäreitti kävelemässä ilman satulaa. Vähän jänskätti, kun kerkesi tulemaan pimeä siinä matkan aikana, enkä tyhmänä ollut varautunut siihen, eli otsalamppua ei ollut mukana. Yksi hurja traktori meidän yllätti, ja Aape käännähti kotiin päin ja lähti laukalla. Minulla oli vielä tosi fiksusti ihan pitkät ohjat maantiellä. Noo ei siinä mitään, käännyttiin takaisin oikeaan menosuuntaan ja jatkettiin matkaa.
 Kun oltiin pienemmällä metsätiellä, laulelin koko ajan jotain todella sekopäistä "karkottaakseni hirvet". Tosiaan oli jo todella hämärää ja tuolla on aika paljon hirviäkin liikkunut. Kerran olin jo aivan vakuuttunut, että nyt tulee joku uroshirvi ja tappaa meidät, mutta se olikin vain iso kuusen oksa, joka heilahteli. Lallatilei ja päästiin isommalle tielle ilman, että joku verenhimoinen tappajahirvi olisi meitä vastaan tullut... x)
 Loppumatkassa ei sitten mitään ihmeellistä ollutkaan.. 



lauantai 28. joulukuuta 2013

päivä kerrallaan

 Yö meni hyvin. Aamulla laitoin sitten ensimmäisen puolikkaan psylliumsatsin turpoamaan. Käytiin äitin ja heppojen kanssa kävelemässä parin kilsan kävelylenkki. Yllättäen äiti ei suostunut taluttamaan Leoa, vaan halusi ehdottomasti Aapen. Sinänsä se on se ja sama kumpaa itse talutan, kun saan molempia joka päivä ihan tarpeeksi talutella. Toki Aape on aina mukavampi ja helpompi taluttaa... :D Äiti sai haluamansa ja käytiin kävelemässä.
 Kun tultiin tuolta päästin Leon hetkeksi aitaukseen ja äiti oli Aapen kanssa pihalla. Siivosin karsinat ja heebot "pääsivät" takaisin puhtaaseen talliin.
 Sekoitin psylliumiin pellavansiemenlimaa, melassia ja porkkanan raastetta. Onneksi Aape sen sitten söikin, ja söi kyllä mielellään. Tuntui, että joka paikka oli siinä psylliumniljassa, kun Aape nuoleskeli ja maiskutteli huuliaan tyytyväisenä.
 Nyt illemmalla hyppäsin vielä ilman satulaa Aapen selkään ja käveltiin kentänpohjalla. Tehtiin vähän kahdeksikkoa ja mentiin sitten takaisin tallille.
 Toinen psylliumsatsi ei meinannut Aapeen ihan niin helpolla upota. Se söi siitä noin puolet, mutta sitten se vaan tuijotteli pihalle. Äsken sekoitin joukkoon lisää melassia ja sitten kyllä kelpasi.
 Sain tänään todella hyviä vinkkejä juurikin hiekkaähkyn kanssa ja nyt paljon fiksumpana seuraillaan tilannetta! :)

perjantai 27. joulukuuta 2013

Arvaamatta tuuli kääntyy vastaan, varoita ei myrsky matkoistaan

 Näinhän se menee. Eilen jo kerkesin ruveta elättelemään toiveita kaikennäköisestä. Katselin ensi kesän leirejä, johon pääsisi oman hepan kanssa, puhelin Jennin kanssa keskustasta maneesin vuokraamisesta, jotta saisi kunnon tunnin ja vaikka mitä muuta. Juuri, kun pääsi huokaisemaan helpotuksesta kahden viikon takaisesta ähkystä.
 Aamulla taas kaikki oli toisin. Tai ei aivan aamulla. Aamulla, kun isä meni navettaan, Aape oli normaali, söi, eikä mitään ongelmaa. Kahdeksan jälkeen se alkoi yhtäkkiä kuopia ja esittää jälleen ähkyn oireita.
 Lähdin kävelyttämään ja jälleen soitto eläinlääkärille. Onneksi jälleen Krasimir oli päivystämässä. Ell tuli ja taas mitattiin ensimmäisenä pulssia. Jälleen se oli aivan normaali. Sitten taas kaiveltiin vähän peräsuolta. Tällä kertaa löytyi ummetusmassa. Pistettiin kipulääkettä.
 Letkutettiin Aape. Nyt kun edellisestä letkutuksesta oli niin vähän aikaa, saatiin tehdä ihan kunnotta töitä, että saatiin letku sisään, kun herra pisti luonnollisestikkin hanttiin. Niin paljon laitettiin menemään parafiini öljyä ja haaleaa vettä, kun vain pystyi.
 Pitkän aikaa Aape oli todella apaattinen. Tuijotteli vain karsinanseiniä ja seisoskeli. Kävelytin sitä puolen tunnin välein.
 Neljän maissa illalla saimme antaa vähän heinää ja Aape kyllä söi enemmän kuin mielellään. Aikaisemmin iltapäivällä se oli kuin uhmaikäinen mököttävä muksu. Se osoitti ihan reilusti mieltään, koska halusi ruokaa. Tallin seinät paukkui ja se mökötti nurkassa.
 Vesi ei laskenut kovin hyvin, mutta iltapäivällä Aape suostui edes kastelemaan turpansa ja kulauttamaan pienen suullisen vettä alas. Nyt juuri vähän aika sitten sain Aapen juomaan onneksi vähän enemmänkin.
 Nyt taas tätä jännityshelvettiä siitä, tuleeko paska vaiko ei. Alan olemaan vaan niin väsynyt. Kaksiviikkoa olen yömyöhään valveilla miettinyt, mistä ähky on tullut, sitten tulee vähän toivoa, että ehkä se oli nyt oikeasti tässä ja käy taas näin. Olen yrittänyt miettiä mitä voisin tehdä toisin, mutta en enää keksi mitään.
 Joka tapauksessa, jos yö  menee hyvin, huomenna aloitetaan psyllium kuuri, koska todennäköisesti ähkyilyt ovat johtuneet hiekasta, jota on sitten heinien mukana mennyt.
 Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

ärripurri

 Heipsuliveei!

 Tänään ärripurri ei tosiaan ollut Aapeen, vain tähän ainaiseen sateeseen. Vesi seisoo pellolla, hiekalla, ihan missä vain. Leoponilla on yli kymmenen sentin talvikarva, joten loimea ei viitsisi pistää, kun raasu paahtuu vuorellisen loimen kanssa tuola viiden asteen säässä ja tähän hätään ei ole ohutta loimea löydetty. Aapekaan ei juurikaan pihalla viitsi syödä, vaan kyhjöttää sateessa persus tuulta vasten.
 Aamupäivästä lähdin suht aikaisin ratsastamaan. Olen ollut nyt sen sorttisessa flunssassa, että oli kyllä sitten vaatettakin. Aluspaidan, hupparin, sadetakin ja toppaliivin (tähän vielä turvaliivi toppaliivin alle) niin kyllä tarkeni!

 photo 024_zpsbfffd867.jpg

 Mentiin kentänpohjalle ja aluksi se oli vielä ihan ookoo. Tosin joissakin kohdissa upposi liejuun polvia myöten. Aape oli ravissa oikein mukava, alun pienen tahmeuden jälkeen. Meillä oli tuo minimaalinen pikkupikku este.
 Lämmittelyn jälkeen lähdettiin estettä kohden. Ehkä kaksi ekaa kertaa Aape jopa viitsi ponnistaa vähän, mutta sitten se totesi esteen niin pieneksi, että juoksi vain sen yli ja välillä ihan suoraan läpi vain. Hölömö fiksu poika!

 photo 031_zps1397bcac.jpg

 Koska tuossa kentänpohjalla kaiken kuran keskellä ei mitään kovin ihmeellistä voinut tehdä, ajattelin, että käydään ottamassa yksi kunnon laukkaveto pellolla. Mentiin pellolle ja nostettiin laukka. Aapea sai ajaa ihan täyteen laukkaan, koska pellollakkin upposi niin paljon. Huoh. Laukattiin sopivalla tahdilla pitkä paana ja ravattiin sitten takaisin.
 Käveltiin vielä kentänpohjalla ja sitten ponit pääsivät pihalle.

 photo 033_zps16e65285.jpg

tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää Joulua!


parin päivän pikakuulumiset

 Elieli, yritän nyt kirjoitella edes jonkin sorttisen postauksen puhelimella, kun päivä taas hujahti niin nopeasti.
 Eilen pyysin tuttavani Pirjon kanssani ajelemaan Aapella, koska vielä en yksin saanut lähteä lauantaisen terveyskeskusreissun jälkeen ja sitten sain vielä kaupanpäälle tähän joulunalle flunssan.
 Aikanaan, kun olin itse ehkä 6-7-vuotias Pirjo aina haki minua ajelemaan. Pitkiin aikoihin heillä ei ole ollut kärryheppaa ja siitä saakka, kun Aape meille tuli, on ollut puhe, että mennään jossain vaiheessa yhdessä ajelemaan.
 Käppäiltiin aluksi. Otettiin ravia ja päästiin metsätielle. Metsätie ei todellakaan ollut hyvässä kunnossa. Se oli osittain täysin sula, osittain peilijäätä. Heti kun löydettiin sopiva paikka käännyttiin, jotta vältyttiin kaikilta vahingoilta. Käveltiin koko matka kotiin ja sovittiin, että sitten kun on hyvä keli ja tiet kunnossa otetaan uusiksi vähän paremmalla menestyksellä.
 Tänään tuli vedettyä päivällä kolmen ja puolen tunnin päikkärit ja siltikin olisin voinut aina vaan nukkua. Räkää riittää ja kurkkukin ollut ihan kiitettävän kipeä.
 Heräiltyäni lähdin tallille ja tein tallihommat rauhallisesti. Hain hepat ja sainkin päähän piston touhuta ensin Leon kanssa. Laitoin sille pitkästä aikaa suitset (helpommin sanottu kuin tehty!). Otin sen liinaan ja kokeilin mitä tapahtuu. Olin kuin puusta pudonnut. Aiemmin Leoa ei ole saanut mihinkään päin. Nyt se meni liinassa kuin vanha konkari. Käveltiin aluksi ja sitten laitoin ponin ravaamaan. Se tepsutteli ihan nätisti. Yksi pikkuriikkinen laukkapätkäkin otettiin, mutta ei tehty mitään liian kauaa, ettei ponin into lopahtaisi. Väkersin vielä lopuksi pienen esteen ja Leo otti parit varsin pontevat pomput.
 Vaihettiin heppaa ja oli Aapen vuoro. Aape kulki tosi hyvin. Ei ollut oikeastaan yhtään kiemurtelua ja venkoilua. Ravissa Aape kulki ryhdikkäästi ja kantoi itsensä jotenkin normaalia paremmin. Kun oltiin molemmat suunna käyty otettiin kanssa lopuksi pienet pomput ja Aape vaikutti ihan innostuvan meidän mini esteestä! :)

lauantai 21. joulukuuta 2013

en edes yritä keksiä otsikkoa

 6 päivää mennyt... Mitä?!
 En nyt rupea joka päivältä selostamaan niin tarkasti, mutta viime viikolla ohjelmassa oli mm. maastakäsin touhuja kentänpohjal, ilmansatulaa ja riimun kanssa käppäilyä, irtojuoksuttelua, tms.
 Torstai täytyy nostaa erityisesti esille. Päästiin ensimmäisen kerran ähkyn jälkeen menemään taas ihan kunnolla!
 Odotukset eivät olleet todellakaan korkealla, mutta laitoin silti koulusatulan ja Aape oli varsin mukava! Käveltiin ja Aape oli suht helppo ratsastaa. Tehtiin volttia.
 Ravissa Aape oli todella tasainen ja kuunteli avut. Se on ollut nyt aika motivoitunyt työntekoon ja lähtenyt korvat hörössä hommiin. Keskityttiin paljon ratsastusteihin ja hyvin meni.
 Otettiin sitten laukkakin. Vasen laukka oli aluksi aikasta nelitahtista, mutta parani parin kierroksen jälkeen huomattavasti. Nosto ja herran tempo olivat ihan hyvät. Laukattiin molempiin suuntiin vain muutaman kierros ja sitten otettiin loppuraveja rauhassa. Aape sai venytellä rauhassa kaulaansa ja lopuksi kävellä ihan rennosti.
 Eilen en kerinnyt ratsastamaan rippikoulukirkon vuoksi ja tänään menikin kaikki suunnitelmat uusiksi.
 Aamulla oli joulujuhla. Istuskeltiin juhlasalissa ja jonkun pistävä hajuveden haju sai kauhean pistävän kivun vasempaan ohimooni. Mainitsinkin parille kaverille, että on niin paljon painetta päässä, että hyvä kun taju ei lähde.
 Saatiin ilmasutaidon ryhmän näytelmämme esitettyä ja tultiin takaisin paikallemme. Huhhuh. Tuli aivan jäätävä kylmähiki, ohimoa pisti ja jomotti niin, että ihan oksetti. Lähdin salista pukuhuoneeseen ja raikasta ilmaa hetken henkäiltyäni olo helpotti, hetkeksi.
 Juhla loppui ja yhtäkkiä rupesi oikeasta kädestä lähtemään tunto sormi kerrallaan. Päätä jomotti, tuntui, että jalat ei kanna, ja oksetti. Lähdettiin siitä sitten terveyskeskukseen ja pääsin kyllä suorilta sisään.
 Puolitoistatuntia makailin jossain huoneessa, johon minut vauhdista vain temmattiin. Kaiken maailman verikokeita otettii, silmiä katsottiin ja kyseltiin vaikka ja mitä. Täytyy kyllä sanoa, että säikähti jo itsekkin. Onneksi aika nopeasti suljettiin pois aivoverenvuodon mahdollisuus.
 Lääkäri vielä teki jotain testejä, soitto varmistukseksi neurologille ja päästiin lopulta kotiin. Ilmeisesti oli juurikin jonkun jännityksen, sen kaamean pistävän hajuveden, tms. yhdistelmävaikutuksesta johtunut stressinlaukaisu. Ehkä tämä nyt tästä. Pitkälti päivä on mennyt nukkuessa, koska päätä on särkenyt, mutta huomenna katsellaan, josko olisi vähän parempi päivä. :)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

ja juna kulkee taas

 Perjantaina koulusta tultuani laitoin hevoset hetkeksi ulkoilemaan. Plussakeli ja tuuli olivat saaneet lumet aika mallikkaasti pois ja en voinut kovin kauaa antaa hevosten pihalla olla, koska aina kun käänsin selkäni, Aape lähti kalvamaan jäistä ruohoa. Puolisen tuntia seisoskelin Aapen vieressä ja seurasin sitä, jotta se sai olla edes vähän ulkoilmaakin nuuhkimassa.

 photo 026_zpscf2b1260.jpg

 Käytiin myös vähän kävelemässä. Kiipesin selkään ilman satulaa ja Aapella oli vain riimu ja siitä lähti narut. Aape vaikutti niin tyytyväiseltä, kun sai vain olla pihalla!
 Eilen Aape ja Leo saivat olla pihalla varmaan jo kuutisen tuntia, koska mietin, että hulluksihan ne tuolla tallissa tulee. Onneksi ne sitten pysyttelivät pitkälti heinäkasoilla, eikä tullut mitään ongelmia.
 Iltapäivällä käytiin reilun kolmen kilometrin metsäreitti Aapen kanssa. Otettiin myös vähän jo ravia ja Aape oli niin rento ja motivoitunut! Se kuunteli kaiken niin tarkasti ja lähti todella mielellään lenkille.

 photo 005_zps1a4091b4.jpg

 Tänään käytiin tuo samainen reitti. Ravattiin hiukan enemmän ja sanoin Aapelle, että jos haluat laukata, niin käy, ja heti kun haluat lopettaa, käy. Aivan kuin se olisi ymmärtänyt! Se nosti laukan ja laukkasi juuri niin pitkään kuin halusi, enkä yrittänyt patistaa sitä jatkamaan. Se mennä porskutti korvat hörössä ja höristeli. 
 Loppumatkasta Aape olisi mielellään mennyt lujempaakin, mutta yksi pätkä laukkaa riitti meille tänään, sillä kyllä sen jälkeen huomasi, ettei vielä aivan entisellään herra ole. Eikä vielä tarvikkaan. Hurjaa vauhtia silti Aape on parantunut, jos verrataan esim. viime vuoteen. Aape on taistelija ja toivotaan, että nyt ei enää tulisi ähkyjä tai mitään muutakaan hämminkiä!

 photo 018_zps27cc2ac9.jpg

 photo 032_zps77d0b063.jpg

 photo 011_zps13ab08b5.jpg

torstai 12. joulukuuta 2013

...

 Elikkäs maanantaina Aape sai meidän mahtavan ja ihanan pitkän maaston jälkeen ansaitun vapaapäivän.
 Tiistaina lähdettiin pellolle ilmansatulaa ja kuolaimettomilla menemään ihan vaan "rennosti". Se oli kaikkea muuta.
 Aape oli kuin sillä olisi ollut tuli hännän alla. Se yritti vaan puskea tielle ja siitä kotiin. Kaahotusta, poukkoilua, äkkikäännöksiä.. Olihan niitä hyviäkin pätkiä, mutta ei kovinkaan paljoa. Tunti yritettiin, mutta jos esim. laukkasimme, Aape saattoi pysähtyä täydestä vauhdista, ja kun antoi pohkeita kuinka varovasti, niin herra sinkosi johonkin suuntaan, jota oli mahdoton arvata. Ja laukka muutenkin, vauhtia tuli ja tuli, kontrolli hupeni pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Ajattelin, että jatketaan sitten toisena päivänä.
 Eilen itselläni oli pianokonsertti ja Liisa kävi ratsastamassa Aapen illan tullen. Aape oli edelleen vähän säntäillyt, mutta mennyt ihan hyvinkin. 
 Illalla kun tulin puoliyhdeksän jälkeen konsertista lähdin vielä tallille viemään hepoille iltaheiniä. Ensimmäisenä kuulin kolinaa ja ihmettelin kovasti, mitä tapahtuu. Aape kuopi maata, heinät oli pyöritetty ympäriinsä ja herra nyki päätään.
 Ensimmäisenä kuuntelin sen suolistoäänet ihan vaistomaisesti. Vielä sillointällöin kuului ihan normaaleja ääniä. Kokeilin veden, joka oli jo hieman jäähtynyt, muttei tosiaan kylmää. Hetken siinä sai funtsia. Kannoin lisää lämmintä vettä. Sitten kävin välissä vähän tekemässä ruokaa.
 Takaisin tallilla ja Aape makasi. Se nyki päällään ja kuopi maata. Heti jos lähdin pihalle hetkeksi Aape meni maate.
 Loimi selkään ja menoksi. Talutin Aapea hetken, mutta Aape oli todella haluton liikkumaan pois tallilta. Soitettiin eläinlääkärille ja onneksi soitettiin noin ajoissa, kun matkan taittoon häneltä meni reilu tunti.
 Tultiin pihan puolelle kävelemään, niin ei tarvinnut repiä herraa pois koko ajan tallin kutsuvalta ovelta.
 Eläinlääkäri tuli ja mentiin tallin puolelle. Lääkäri mittasi pulssin ja kuunteli mahaa. Mahasta kuului "kilinää", mutta pulssi oli vielä onneksi suht alhainen.
 Aape letkutettiin ja sitten uusiksi kuuntelut. Vähän heiniä eteen ja tarkkailuun. Nyt ollut ihan hyvässä kunnossa ja heinää pieniä määriä parin tunnin välein ja vesi pitää pitää haaleana.
 Kävin taluttelemassa illalla vähän Aapea, kun se joutui Leon kanssa olemaan päivän sisällä. Joka tumma läiskä piti tarkistaa, voisiko se olla ruokaa. Mentiin ympäriinsä tuola vetisellä jäätiköllä. Nyt sitten vaan tarkkailua ja yritetään taas pikku hiljaa palata arkeen. Toivotaan, että selvittiin vain säikähdyksellä. :)


"Ulkoilma, minä tulen taas pian!"

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Jouluttajat tulloo!

 Eilen ratsasteltiin vaan pellolla koulusatulalla tätä meidän perus hummajumppailua. Käveltiin, ravattiin ja tehtiin volttia.
 Aape oli toooosi kiva, mutta käytti jokaisen mahdollisuuden hyväkseen, esim. jos vaihdoin raippaa toiseen käteen.
 Laukat rullasi ja molemmat nousivat käynnistä. Saatiin tehty pääty-ympyrät ja Aape oli muutenkin varsin mainoa poitsuli.
 Tänään lähdettiin heti aamusella ratsastamaan. Heitin Aapelle selkään vain ratsastusvyön ja meidän joulumieltä nostattavan ratsastusloimen. (Joulun tuloa ei voi estää! Ainakaan, jos meidät näkee! >:D)


 Lähdettiin etsimään minun huoneeseen sopivaa pientä joulukuusta. Käveltiin pitkälti ja otettiin pää tiellä suht pitkä ravi- sekä laukkapätkä. Aape oli aivan hyperkiva!
 Käväistiin möksällä ja sitten yksi mäki alas. Käännyttiin takaisin ja kivuttiin mäkiylös. Sitten suuntasimme perinteiselle pienelle metsäreitillemme. Otettiin ravia ja laukkaa ja Aape oli niin kiva, että jatkettiin suoraan sille about 1-2 km pitkälle suoralle ja annettiin mennä!
 

 Jatkettiin vielä sieltä risteyksestä oikealle ja saavuimme tuttujemme laavulle. Laavulta lähtee vielä kaksi tutkimatonta pienen pientä kinttupolkua ja lähdettiin sinne. Oli ihan sika upeeta! Kesällä en tykännyt tuosta reitistä ollenkaan, koska sielä metsä oli niin tiheää. Nyt oli melkein jopa satumaista, kun lunta leijaili hiljakseen ja sai mennä keskellä lumista metsää.
 Tultiin takaisin ravaillen ja laukaten. Loppumatka taitettiin taas peltojen poikki kotiin. Pisin (ajallisesti) ja ehdottomasti paras maasto ikinä!



perjantai 6. joulukuuta 2013

Vielä kerkeää!

 Eli tänään tosiaan tuli tasan vuosi siitä, kun Aape muutti meille asustamaan!

 Jos Aapea ei olisi saanut koeajalle, herra ei todennäköisesti olisi ikinä meille muuttanut, kuten olen varmaan joskus kirjoittanutkin.
 Aape kuitenkin tuli ja sulatti kaikkien sydämet. Paljon kaikkea mahtavaa on jo tässä ajassa koettu! Vuosi takana ja toivottavasti vielä monta edessä! ♥

 photo IMG_0749_zps7a8b998c.jpg
Aape meillä toista päivää. Maastoon lähdössä!
 photo IMG_0756_zpsd01888b1.jpg
Ensimmäistä kertaa ilman satulaa kolmantena päivänä.
 photo IMG_0762_zpsd2a93d7a.jpg
Pellolla kokeilua alkuaikoina.
 photo 053_zps989e2429.jpg

 photo IMG_1680_zpse5b0e7ad.jpg
Ilmeestä huomaa, ettei kaikki aina mennyt ihan putkeen..
 photo IMG_1671_zpsc3ba958e.jpg
...
 photo IMG_1929_zps831d6efc.jpg
... mutta epäonnistumisien kautta ollaan opittu nauttimaan enemmän onnistumisista. :)
 photo 088_zps83a57dea.jpg
Elämäni ensimmäinen este - ja tietysti Aapelin kanssa!
 photo 091_zps0d63009f.jpg
Ehkäpä neljäs kerta esteitä?
 photo 101_zps02b9717e.jpg

 photo 084_zps7b3d4137.jpg
Ensimmäinen onnistunut laukka liinassa!
 photo 093_zps3d7d0dde.jpg
Elämäni ensimmäiset kisat ja vielä hyväksytyllä 57.50% tuloksella!
 photo 044_zpsc0764418.jpg
Täydellistä ajatusten nollausta! Mieli lepää! ♥
 photo 040_zpsd09be97e.jpg
Höntyilyä.
 photo 056_zpsf891831d.jpg
Hassuttelua ja hauskoja hetkiä!
 photo 046_zps849c3f2e.jpg
Ja mukavaa yhdessäoloa!
 photo 293_zpsadfd689a.jpg
Tästä on tiivistetysti ensimmäinen yhteinen vuotemme tehty! ♥ Ei voi olla kuin kiitollinen siitä, miten hienon hevosen olen saanut! Tämä herra on opettanut minulle enemmän, kuin osasin ikinä kuvitellakkaan. Joka päivä oppii jotain uutta, eikä oppiminen ikinä lopu. Onneksi olen saanut juuri oikean opettajan itselleni! ♥

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 Tänään on ollut aivan mahtava päivä, vaikken ole oikeastaan kuin kerinnyt menemään paikasta toiseen.
 Aamulla kello soitti ja nousin rauhassa ylös. Käväsin heittämäsä hepat pihalle ja siivosin karsinat heti aamusta.

 photo 007_zps1c8e4406.jpg

 Käytiin Urkin kanssa hakemassa posti kävellen. Muutamaan kertaan kävin heppoja moikkaamassa pihalla. Sitten olikin vuorossa piparkakkutaikinan tekemisen vuoro, kun eilen en kerinnyt. Kun taikina oli saatu jääkaappiin lähdin ratsastamaan.

 photo 026_zpsb3c39147.jpg

 Lähdettiin Aapen kanssa maastoilemaan. Lähdettiin aluksi kääntöympyrälenkille ja siinä kun ravattiin, hiffasin, että tasan vuosi sitten ensimmäistä kertaa siinä ratsastin Aapella, seuranani edelliset omistaajat. Toki aamusta lähtien tämä "vuosipäivä" mielessä on ollut, koska tätä on aika hankala unohtaa! ;)
 Laukattiin aluksi vasenta laukkaa ja Aape oli vallan mainiosti kuulolla. Hyvin piti nuo meidän mikälienurmihokitkin, eikä ollut mitään ongelmia. Kääntöympyrällä saatiin vielä hiottua oikein kunnolla vasentalaukkaa ja Aape oli niin mahtava! Otettiin toiseen suuntaan oikeaa laukkaa ja ravattiinkin aina silloin tällöin. 
 Jatkettiin tästä vielä meidän tiehaaran ohitse toinen pikku lenkki. Ravailtiin ja käveltiinkin välillä ihan rauhassa. Metsätiellä otettiin piiitkä laukkapätkä ja mennä viipotettiin rennosti. Mentiin peltoja pitkin takaisin ja naapurin poika heiluttelikin ikkunasta. Saatiin myös naapurilta hurja ja pelottava rapiseva paperipussi, jossa oli leipiä. Aluksi Aape oli aivan kauhusta kankeana, mutta hetken sitä rapisuttelin ja annoin sen haistella ja katsella sitä selästä.
 Aluksi oli vähän jännää, mutta nopeasti Aape tottui. Huippupouni! Kotiin tullessa pussi olikin sitten oikein mukava, kun sen sisältö tuli täysin selväksi!

 photo 041_zpsae49d5ea.jpg

 photo 038_zpse11746c7.jpg

 photo 027_zps23da6aab.jpg

 photo 054_zps8c4e0583.jpg


 photo 011_zpsde03318d.jpg

 photo 004_zpseb2df88f.jpg

torstai 5. joulukuuta 2013

koulun tuuppailua, hassuttelua, samoilua...

 Miten nämä tunnit ja minuutit menevät?! Maanantaina minulla oli mukama hyvin aikaa kirjoittaa tänne, noh näkyikö postausta? Ei tainnut näkyä, koska en kerinnyt tietokoneelle. Toissapäivänä sama, vaikka olenkin ollut omasta mielestäni ihan suht hyvään aikaan sisällä. No en tiedä. Valitettavasti joudutte nyt lukemaan näitä pitkiä romaaneja, joissa ei ole pimeyden vuoksi kuvia..
 Eli maanantaina tuuppailtiin pellolla koulua ja Aape oli tosi tosi kiva! On vaan niin persuksesta revittyä kirjoittaa siitä nyt, kun kaikki päällimmäiset fiilikset ja onnistumiset on jo kerinnyt kaiken muun häsellyksen takia unohtua. Mutta näin tiivistettynä.
 Tehtiin taas voltteja. Aape oli todella mukava kädelle. Ravissa Aape oli jopa alusta saakka tosi mukava ratsastaa. Ensin mentiin tietysti keventäen ja sitten istahdin alas. Tosiaan voltti sinne, voltti tänne ja Aape meni kyllä todella nätisti.
 Siirryttiin laukkaamaan. Laukannostot etenkin vasempaan olivat hyviä. Oikeaan kierrokseen oli aluksi vähän tahmeat. Vasen laukka oli aivan perfecto! Eikä oikeakaan hassumpaa ollut, vaikkei ihan yhtä hyvää ollukkaan. Otettiin nostoja normaaleja enemmän ja Aape oli kyllä niin hyvä! Kertaakaan ei tullut väärä laukka ja herra oli oikein mukava ja kevyt ratsastaa.
 Loppuravit, käynnit ja Apsipapsi pääsi takaisin Leoponin luo.
 Tiistaina ei vaan inspannut ratsastaa, mutta halusin tehdä Aapen kanssa kuitenkin jotain. Aape oli ollut juuri tuolloin aika rasittava taluttaa. Se pyöri ja yritti mennä ohi. Silppusin porkkanaa taskuuni ja otin Aapen yksin pihalle tuohon kentän pohjalle. Ensin palautettiin mieleen, että minun ohitse ei mennä. Tai no palautettiin ja palautettiin. Eihän siinä mitään tekemistä ollut, kun Aape seurasi kuin koira, koska Leo oli tallissa.
 Pysähtelin ja vaihtelin tempoja ja katselin miten Aape reagoi. Aape saaai paaaljon porkkanaa. Lopulta päästin sen täysin vapaaksi (ja siis tuossahan ei mitään aitoja ole). Aape seurasi minua ja siinä sitten juoksenneltiin ja tehtiin mitä ihmeellisimpiä kiemuroita.
 Onnistuin eilen aamulla jotenkin näppärästi naksauttamaan polveni ja lonkkani. Polvi naksahti takaisin paikalleen, mutta lonkka on vielä jotenkin kummallisesti. Siihen jossain asennossa pistää ja kävellessä sattuu, jos ottaa vähänkin pidempää askelta. Ja kaiken kukkuraksi, kun nostan sitä sivulle se naksahtaa + muljahtaa ja takaisin laskiessa sama. Uh!
 No tänään kuitenkin lähdin ilman satulaa ja kuolaimettomilla johonkin vain samoilumatkalle. Selkään kiipeämin oli korokkeenkin kanssa aika mielenkiintoista tuon lonkan kanssa. Ihme kyllä selässä se ei oikeastaan huomatellut olemassa olostaan.
 Oikaistiin pellon kautta "viereiselle" tielle. Kokeilin jo pellolla ravata. Aape vaikutti todella energiseltä ja pompin kuin mikäkin rehusäkki puolelta toisella ja tasapainoisuudesta ei ollut tietoakaan.
 Päästiin tielle ja kokeiltiin varovasti pohjaa, koska kengittäjämme oli laittanut Aapelle erehdyksissään nurmihokit, jotka ovat vielä kiinteät. Tosiaan, kun Aape kengitettiin sunnuntaina olin siellä pakollisessa rippikirkossa. Kengittäjä sitten oli ilmeisesti johonkin toiseen asiakkaaseen sekoittanut ja isä kun noista hommista ei mitään ymmärrä. Ja se vielä, että kun ennen on pelkillä hokeilla tullut ne talvihokit. No nuo nyt on ja niillä yritetään mennä.
 Loppujen lopuksi kyllä oli hyvä pito. Ravattiin ja siis sitä menohalua oli herralla vaikka muille jakaa. Se meni pääylhäällä ja välillä kyllä kävi mielessä, että mitenköhän tässäkin käy. Otettiin laukkaakin jonkin verran ja säikäytettiin yksi naapuri. Katsoi ihan kauhuissaan, että mikä pirun valoilmiö tuolta tulee, kun mennä viipotettiin laukalla ohi otsalamppu päässä. Pysähdyin kyllä, käännyin takaisin ja tervehdin, mutta naapuri oli kiiruhtanut jo sisään.
 Palattin lopulta peltoja pitkin kotiin.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

voihan myrsky soikoon

 Noniin! Eihän viime postauksesta ole kuin viikko...
 Tiistaina minulla oli fysiikan kokeet mukavalla 130 sivun koealueella. Keskiviikkona sitten oli historian koe.
 Kokeita edeltävät päivät eli maanantai ja tiistai olivat mukavat pakkaspäivät, jolloin olisi hyvin voinut ratsastella. Olisi tehnyt ihan kamalasti mieli lähteä ratsastamaan, mutta päätin, että luen sitten mieluummin rauhassa ja jätän ratsastuksen, kun ratsastan hermoheikkona ja luen kiireellä niin, että mitään ei jää päähän.

 photo 014_zpsbe0ef701.jpg

 Keskiviikkona tulikin sitten plussa kelit ja maa oli peilijäällä. Loppuviikkona ei ollut sitten mitään asiaa etenkään koulun jälkeen pimeällä ratsastamaan.
 Eilen lauantaina lähdin pellolle varovasti kokeilemaan viiden vapaapäivän jälkeen. Talutin Aapen pellolle ja kipusin selkään. Huhhuh! Siinä oli punkeaminen turvaliivin kanssa, kun sen käyttö on jokseenkin vähentynyt luottamuksen kasvaessa.
 Etsittiin sopiva pelto ja ruvettiin kävelemään ja tekemään jonkin sorttista uraa. Kun siirryttiin raviin, muutaman kierroksen Aape vaikutti tosi virtaisalta, mutta rauhoittui nopeasti. Ravattiin ja tehtiin volttia silloin tällöin, mutta pääasiassa mentiin vain uralla.
 Laukat nousi ihan mukavasti, ja uraa pitkin mentiin. Laatu oli ihan ookoo. Parempaakin olisi voinut olla, mutta ihan hyvin silti meni.
 Olin kyllä positiivisesti yllättynyt, miten hyvin Aape oli kuulolla näiden vapaiden jälkeen. Kunnolliset loppuravit ja käynnit ja takaisin tallin lämpöön. Ei nyt mitään ihmeellistä kehumista, koska pohja ei ollut mikään paras.
 Käväistiin eilen myös Ylöjärvellä Hööksillä. Ostin talviratsastus kengät ja voin sanoa olevani todella tyytyväinen! 42 euroa ja todella ihanat ja lämpimät jalassa! Lisäksi ostin Aapella kouluhuovan. Kouluhuopaa olen jo piitkän aikaa katsellut, mutta mitään mieluista ei ole löytynyt. Nytpä löytyi!

 photo 001_zps41169640.jpg

 Tänään saatiin Aapelle vihdoin talvikengät jalkaan! Aamusta käväsin siivoamassa Aapen karsinan ja lähdin siitä ensimmäiseen pakolliseen rippikirkkoon.
 Oli tosi kiva keli. Hain hepat ja laitoin Aapelle suitset. Lähdettiin pellolle ilman satulaa.
 Käveltiin jonkin aikaa ja siirryttiin ravailemaan. Aape oli aivan super alusta saakka! Se kuunteli aivan mahtavasti! Tehtiin volttia ja oikeasti herra meni niin hyvin, että pystin vallanmainiosti keskittymään voltin muotoon, kokoon ja siihen miten Aape sen teki!
 Vaihdettiin suunta ja Aape meni edelleen hyvin. Kun tulimme pellolle tuuli pikkaisen. Pikku hiljaa tuuli voimistui voimistumistaan ja alkoi sataa lunta ja jäätihkua. Lisäksi loimivyöllä köytetty satulahuopa oli aivan mykkyrällä.
 Mentiin lähimmille paaleille ja hyppäsin alas. Suoristin huovan ja kiipesin paalin päälle. Paalit oli julmetun liukkaita ja kun otetaan vielä Aapen koko huomioon, pelkkä yksi paali on Aapen selän korkeudella. Sain kuitenkin itseni ihan hyvin Aapen selkään.



 Päästiin jatkamaan. Nostettiin laukat ja laukka oli taivaallista! Nostokin oli taas hyvä! Olisin voinut laukat vaikka kuinka paljon, aina oli vaan fiilis "vielä kierros"! Vaihdettiin suunta ja edelleen toimi. Jäälumitihkumikäliesade yltyi ja en meinannut nähdä eteeni. Lisäksi välillä tuntui, että tuuli olisi voinut temmata minut selästä pois, jossen olisi rutistanut jaloillani itseäni Aapeen kiinni.
 Ravattiin loppuravit ja käppäiltiin. Minun piti viedä vielä hevoset pihalle, mutta tuuli oli jo niin kova, että jätin mieluummin hepat sisään. Kun astuin talliin, radiosta juuri kuulutettiin, että ennustettu myrsky on saapunut Suomeen! Voi miten mukavaa.
 Aina kun lykkään karsinan oven kiinni Aape tietää, ettei se saa poistua karsinaastaan! Se ei ole ikinä astunut tallin eteisen puolelle. Kävin hakemassa heiniä ja kun tulin, Aape ryökäle oli avannut karsinan oven ja avoimesta satulahuoneen ovesta se hotki sisäänsä sekä omiaan, että Leon iltaruokia. Pöhkö!

 photo 020_zps75c364e7.jpg