torstai 28. helmikuuta 2013

Ratsastustunti vol. 5

 Aamupäivä kului sisällä siivoillessa. Kun kello lähenteli kolmea puin ratsastusromppeet päälleni ja menin siivoamaan tallia. Siivosin tallit ja hain Aapen. Vein samalla Leolle heinää ja oli mulla omenakin poneille.
 Ensin Leo sai napata kolme pikku haukkuaan omenasta ja loput reilu puoli omenaa Aapelle. Poni eka vähän oli sitä mieltä, että lähtee mukaan, mutta suostui jäämään lähes heti heinäkasaansa mutustamaan.
 Aapen kanssa pyrittiin kävelemään mahdollisimman paljon hiekoitetulla osuudella. Nyt oikeesti on niin hienoo, kun rupee paikat sulamaan! :p
 Harjailin Aapen sinänsä kaikessa rauhassa ja kunnolla. Kiefferi selkään ja suitset päähän. Sitten oma "pukeutuminen" ja menoksi. Kiristin jakkaraltani vielä satulaa sen kaksi reikää, jonka aina teen ja sitten selkään.
 Kerrankin olin ajoissa! Käväsin riihellä kävelemässä ja sitten mentiin kymmenisen minuuttia vähän pitkin ja sitten mentiin pellolle. Pääsin kierroksen kunnes huomasin Jennin äidin soittaneen. Soitin ja kuulin, että olivat juuri kohta tulossa meidän tiehaaran kohdalle ja jättävät Jennin siitä kävelemään. Menin vastaan ja sitten höpöteltiin siinä jotain kävellessä pellolle.
 Ekana Jenni lyhensi jalkkareita, eikä aikaakaan kun kohta uusiksi. Katottiin kevyttä istuntaa. Sitten käyntiä kevyessä istunnassa ja pian ravia. Aapella oli tänään punkeamis päivä ja vasempaan suuntaan oli aika pitkälti aluksi ulospäin asettunut. Siinä sitten riittikin hommaa jokseenkin. Kun ravasi meni ihan hyvin. Ravissa kevyen istunnan sijaan otettiin nyt "voimakevennystä", eli niille jotka eivät tiedä, yksi askel istutaan alhaalla ja kaksi ylhäällä.
 Ravi sujui ihan hyvin. Käynnissä tuli taas sitten tämä ulospäin asettuminen. Ennen laukkaamista täyti tietysti saada ponipoika asettumaan sisäänpäin, koska eihän muuten oikeaa laukkaa irtoa. Pyörittiin aika kauan voltilla, senkin takia, että saatiin Aape menemään pyöreästi eikä oikaisemaan lopussa.
 Laukannostot olivat kyllä ainakin omasta mielestäni todella hyviä ja mukavia. Sitten laukkaa kevyessä istunnassa, joka on omasta mielestäni huomattavasti helpompaa kuin esim. käynnissä tai ravissa.
 Laukat toiseenkin suuntaan sujuivat ihan hyvin, ilman mitään ongelmia, ja tosiaan kun saatiin se asettuminen oikeaan suuntaan, eipä oikeastaan muuta ongelmaa löytynyt oikomisen lisäksi, joka johtui siitä asettumisestakin..
 Ravia ja sitten käveltiin. Aape oli lopuksi kyllä ihan kiva.
 Nyt illalla tein sen mitä minun on pitänyt jo kauan tehdä, mutta olen empinyt... Leikkasin Aapelle siilin niskaan, koska riimu, suitset ja etenkin imppauspanta ovat huopaannuttaneet Aapen harjaa korvien takaa. Nuukailin ja mietin, että jos otan vaan imppauspannan kohdan ja korvien takaa siiliksi, mutta se oli todella tyhmän näkönen.. Sitten leikoin niin epäsuomenhevosmaisen "pitkän" siilin Aapelle. Leikkasin myös Aapen häntää, joka oli jo aika pitkä. Aape katteli korvat hörössä mitäs nyt, ja tosiaan aapella ei ole enää vetyperoksidihamppuharjasotkua niskassa. :p Huomenissa yritän ottaa kuvaa.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

kevät tulee!

 Toissapäivänä ratsastelin ilman satulaa tuossa pellolla. Tehtiin voltteja ja käveltiin ja ravailtiin. Kovasti olisi tehnyt mieli laukata, mutta kun meni niin hienosti niin pysyteltiin ihan ravissa ja käynnissä.
 Eilen  olin kaupoilla, joten poneilla oli vapaapäivä.
 Tänään menin heti aamusta ratsastamaan. Vein Leon pihalle ja heinää jonkin verran ja sitten varustin Aapen. Jätin turparemmin tänään pois, kun mietin ettei sillä Aapen  kanssa sinänsä ole mitään virkaa.
 Mentiin sinänsä rennosti, mutta kuitenkin "tavoitteellisesti". Käynnissä taas volttia ja pitkän sivun keskelle pysähdyksiä. Toiseen suuntaan sama. Tänään oli ihan mahtava ilma. Aurinko paistoi niin ettei eteensä nähnyt, ja jouduinkin pyytämään äitiä tuomaan aurinkolasit. Oli ihanan lämmin ja aurinko paistoi, linnut laulo. Eli kyllä se kevät ja ennen kaikkea kesä toivottavasti tulee!
 Ravissa tehtiin voltit joka toiseen kulmaan ja Aape liikkui tosi kivasti. Parin kierroksen jälkeen säntäily kotiin päin jäi kerta kerralta enemmän pois ja voltillekkin käännyttiin ihan rauhallista tahtia!
 Eka laukannosto (vasempaan) oli ihan jees, tosin aika laiska. Mutta pointtihan oli, että miljoona kertaa mieluummin laiska, kuin se että hevonen syöksähtää alta pois.
 Tänään vasempaan suuntaan tuli vain yksi väärä laukka. Aape oli ihan törkeen hyvä ratsastaa! Se kuunteli tosi tarkkaan, meni tosi rauhassa ja aina nousi oikea laukka!
 Oikeaan suuntaanhan nyt ei tietenkään ollut sitten myöskään mitään ongelmaan. Nyt tuo meidän "kenttäkin" on parhaassa kunnossa, kun se on aurattu oikein kunnolla ja se on laaja iso ja kuitenkin suht tasainen.
 Ravailtiin lopuksi ihan pitkällä ohjalla ja tehtiin volttia. Loppu käynnit ja paljon taputuksia ja nameja! ♥ Tähän mennessä varmaankin kaikista hienoin ratsastuskerta! ♥

maanantai 25. helmikuuta 2013

poninpomppupäivä kuvat

 Eli sain eilen illalla vihdoin muokkailtua Leon hyppykuvista poies jotain kohtia, kuten itseni tyylikkäillä ilmeillä, autot, traktorit, tms... Eli tässä tulee, lentävä lihapulla! ♥
















 En tiedä tuleeko tänään mitään muuta postausta.. Aika näyttää. Tänään piti lähteä pyörähtämään kaupoille ja päästä pois edes hetkeksi täältä korvesta....... Mutta minkäs teet kun asut vaan itseään ajattelevien urpojen kanssa, jotka sitten ilmottaa viisi minuuttia ennen sovittua lähtöä, että joo mennään huomenna sittenki ku mä teenki tänää sitä ja tätä. Ja juuu u, en tosiaan tiedä mitä tänään Aapen kanssa tekisin, koska kärryjäkään en saa tuolta lumipöykystä omin avuin lapio kaverinani pois, tms.. Mutta näin se on.. Kattellaan nyt sitten.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

en keksi otsikkoa taaskaan

 Juuhuu. Tänään oli etureidet vähän piukeena eilisestä.. :D Menin vasta illan suussa ratsastamaan. Aape meinasi taas lähteä karkuun kun menin hakemaan aidasta, mutta koska minulla oli ponille heiniä jäi parin askeleen päähän katsomaan heiniä ja antoi sitten nätisti kiinni.
 Harjaus + varustus sujui ihan ilman mitään ongelmia, pullisteluja, suunaukomis temppuja, tms, eli vallanmainiosti. Kipusin selkään ja mentiin pellolle, joka on nyt aika hyvässä kunnossa kun on juuri aurattu. Tehtiin paljon voltteja ja Aape kyllä alkoi kulkemaan aika rennosti ja hyvin. Ravissa tehtiin pääty-ympyrää ja edelleen sujui täysin ongelmitta.
 Toiseen suuntaan samat. Taas vasen suunta oli hiukan hankalampi, mutta Aape pääsi hetken päästä siihen rentoon meininkiin. En nyt rupea niin tarkkaan selostamaan että eka onnistui toka ei, kolmas ei ja plaah jne.. Joten: Kun lähdettiin laukkaamaan (vasempaan) tuli muutama todella hyvä ja hieno nosto oikeita laukkoja. Ajattelin, että vielä yleensä ongelmanurkkaan yksi nosto, ettei eka hyvä nosto siitä ollut tuuria ja sitten laukkailu vasuriin riittäisi. No mitäpä siitä nyt sitten taaskaan tuli.. Väärä laukka ja Aape olisi vain halunnut jatkaa, jatkaa ja jatkaa, vaikka sitten pää ylhäällä vähän himmausta vastustellen. Sitten tuli muutama väärää ja kun saatiin pari hyvää laukkaa niin suunnan vaihto.
 Oikeeseen suuntaan ei pitänyt olla mitään ongelmaa, mutta Aape päätti sitten ruveta meneen omia reittejään ja miten vaan itse huvitti. Sen perään tuli kameliravia pää milloin missäkin. Aapea ei olisi huvittanut nostella jalkoja ja mukellettiin kerran aika näyttävästi. Sitten kun saatiin laukka sujumaan ongelmitta, joka oli aika työn takana, ravasin jonkin verran ja käveltiin kunnolla.
 Muuten ei mitään ja tällänen päivä tänään.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Irrottelulenkki

 Tänään lähdin ratsastamaan meiningillä makso mitä makso.. Tämä päivä on mennyt oikeastaan niistäessä. Välillä tuntuu, että hukun tähän räkään.
 Kysäisin yhtä tuttua ratsastamaan nyt kun olen kipeä, mutta laittoi viestiä että voisi tulla loppu viikosta, kun olen purkanut Aapesta energiaa, kun ei ole kuulemma moneen kuukauteen ratsastanut ja outo hevonen. No, sinänsä ihan fiksu päätös ja ei siinä mitään.
 Lähdin hakemaan Aapea, mutta eikös tämä lähtenyt karkuun. Otin sitten Leon ja laitoin sen hyppäämään muutaman kerran oman ratansa. Ja olin ihan äimänkäkenä. Se hyppäsi paremmin kuin kertaakaan ennen.
 Onneksi veli ilmaantui juuri jostain ja otti Aapen sitten kiinni. Vein Leon ja käskin pitää vielä Aapea. Tehtiin vaihtokaupat. Veli piteli Leoa, kun otin Aapen aidasta. Leo jäi kiljumaan aitaan ja minä menin varustamaan Aapelia.
 Satulavyön kiristyt sujui varsin kivuttomasti, mutta kun Aape hiffasi, että nyt tehdään töitä, kun lyötiin penkkikin selkään, niin eipä tuo avannut suutaan kun olisi suitset pitänyt laittaa. Veli sattui olemaan onneksi peltihallilla, joten huusin hänet apuun, koska kun Aape jotain päättää niin se on sitten siinä. Ei aukea suu yhdellä, parilla tai vielä kolmellakaan. Toisin sanoen tämän herran suuhun tungetaan about koko käsi jos sille päälle sattuu. Sitten sain vielä vähän turpaani, kun Aape kiskaisi päänsä ylös.
 Noh veli tuli ja ohjasi kuolaimet suuhun, kun minä tungin kättä suuhun, ja mitäs siinä sitten enää. Aape ei oikein enää voinut mitään.
 Kiristin vyötä ennen kuin kipusin selkään. Äiti oli ikkunassa ja onneksi ymmärsi, kun näytin nenääni, että tarvin nenäliinoja. Homma hoitui ja äiti toi neljä nenäliinaa ja jälleen veljeni kiristi satulavyön siihen reikään mihin piti.
  Minulla oli tänään raippa mukana, joka sinänsä oli ihan kätevä, vaikkei sitä tarvinnutkaan käyttää kuin kerran ihan pikkusena huomautuksena siitä, että käytetään oikeata kaistaa. Kävästiin ensin kääntöympyrä reitti. Päästeltiin siellä suuremman höyryt poies. Mentiin kuitenkin ihan sellain rauhassa toiseen suuntaan. Mutta sitten kotiin päin, kun oli pitkä tasainen pätkä annoin Aapen mennä niin lujaa kun sielu sieti. Ja hienosti meni. Nousin kevyeeseen istuntaan ja Aape anto vaan mennä. Käveltiin vähän pidempi pätkä niin kauan, että Aape ei enää puuskuttanut ja siitä vähän eteenkin päin. Sitten pätkä ravia ja taas käveltiin.
 Tultiin jyrkimmän mäen alle ja kysyin Aapelta, että käyntiä vai kuuraketti vaihteella. Laukattiin mäki ylös ja vähän reippaammin. Mäen päällä sitten taas käyntiä ja näin maassa yhden jalkaheijastimista. Yritin raipan avulla kurkottaa siihen, mutta ei onnistunut. Jatkettiin matkaa ja tässä vaiheessa Aape oli aika kuumahko. Ravattiin niin kauan, että Aape meni ihan rauhassa. Otettiin viellä sillä tiellä yksi rauhallinen  laukkapätkä ja loppu ravattiin.
 Seuraavan suunnattiin nokkakohti haaskanlenkkiä. Käveltiin jonkun matkaa ja sitten otettiin rentoa ravailua vähän tossa isommalla tiellä. Kun päästiin mettätielle mentiin aika pitkälti ravia tai laukkaa. Ja laukka tänään suoritettiin pääsääntöisesti kevyessä istunnassa.
 Kun päästiin haaskalta jatkettiin meidän tiehaarasta vielä eteenpäin. Aape ei tätä meinannut ihan ymmärtää, mutta menin yllättävän nöyrästi.
 Matkan varrella oli yksi naapuri koiransa kanssa hakemassa postia, sekä toinen naapuri hiihtäen hakemassa postia. Pysähdyin juttelemaan hetkeksi ja sitten jatkettiin vielä äkkiä se lenkki, mikä käytiin kävelleen usein silloin, kun Aapella oli se ähky Lopuksi käveltiin pari kilometriä.
 Aape meni kyllä ihan mahtavasti tänään! Vaikka kurkkuun sattui ihan kiitettävästi ja räkä valui, niin oli sen arvoista! Ja ei ollut angiinaa, kun kävin lääkärissä, vaikka kaikki näytteet otettiinkin, kun lääkäri epäili peitteistä päätellen. Totesi kuitenkin virusperäiseksi.
 Äiti oli pyynnöstä laittanut tallin kuntoon ja sinänsä tultiin juuri sopivaan aikaan, sillä äiti haki juuri Leoa pihalta. Taputukset Aapella ja alas selästä. Varusteet pois (+ huopa erilleen :D) ja sitä rataa. Totesin toisenkin jalkaheijastimen tippuneen ja ihme kyllä veli lähti niitä etsimään. Fleece loimi Aapelle niskaan, panta kaulaan ja pellavalima + porkkanat Aapelle.
 Meidän lenkki kesti yhteensä ehkä n. puolitoista tuntia ja kilometrejä kertyi jonkinverran yli kymmenen. Ja sain tietää, että entinen "kuudenkilsan" lenkki onkin n. viisi kilometriä. Mutta, kilometri sinne tänne.
 Jos  nyt mitään ihmeellistä ei tule, pienen mieleni salainen toive saattaisi olla, että pääsisin Aapen kanssa joihinkin matkaratsastus kilpailuihin. :)
 Veli tuli vasta noin tunnin päästä ja löysi vain toisen heijastimista, mutta sitten minulla sytytti! Toinen oli tietysti jäänyt kääntöympyrä lenkille, kun mentiin lujaa ja Aape vaihtoi toiselle traktorinuralle penkan läpi. Joten se on varmaankin sielä lumipöykyssä. Täytyy huomenna käydä tarkistamassa asia! :)
 Mutta joo, kaikin puolin aivan mahtava päivä! Nyt kun vielä itse parantuisin! Ainiin, ja TAAS kerran veljeni oli kiltti ja aurasi minulle tuon neliöni uudestaan. :)

ps. En eilen muistanut ollenkaan, että kääntöympyrä lenkillä säikäytettiin yksi metsokin puusta lentoon, ja arvatkaapa mitä Aape teki! Ei tietysti mitään! ;)

ponien karkuretki & juoksutuspäivä

 Eilen kurkku oli edelleen todella kipeä, ja nyt oikeasti paino tuolle sanalle todella. Katsottiin sitten oikeen kunnolla lampun kanssa kurkkuun ja kipein kohta aivan valkoinen.. Raahauduin kuitenkin kouluun ja eipä ollut kovin fiksua. Kaksi ekaa tuntia meni hyvä jottei nukahdellessa ja mitään suuria muistikuvia ei ole. Joka tapauksessa parin tunnin jälkeen vähän virkistyin, mutta kun kotiin pääsin olin aivan rätti väsynyt.
 Pukeuduin oikeen kunnolla, kerros kerrokselta, ja oli pitkää kalsaria, paksua toppahousua, poolopaitaa, hupparia, fleeceä ja toppatakki tms. Menin kaivaan kärryjä lumipöykystä, kun veljeni osti moottorikelkan ja kärryjen paikka anastettiin sille... Ja kärryt siirrettiin vain penkkaan... Olin hiukan vihanen. Lapioin sitten lunta renkaitten ympäriltä ja revin niitä.
 Lähin hakemaan Aapea ja eikö tämä piruvie lähde paineleen karkuun. Leo tulee sellai "Wihuuu minä olen täällä! Take mee!!!" En nyt jaksanut lähteä leikkimään mitään panttivanki leikkejä ponin ja Aapen kanssa, joten yksinkertasesti vaan kävelin Aapen luo ja olin ihan ymmyrkäisenä kun se vaan mulkas mua korvat niskassa ja anto ittensä kiinni. Riimunnaru riimuun kiinni ja portille. Aape vaan myönty tosta noin vaikka aluksi lähti karkuun.
 Noh pääsin portille ja ensimmäisenä Leo langoista läpi.. Töttöröö! Pikkuriiviö jäi kuitenkin odottamaan ja kun käännyin laittamaan Aapen ja minun perään porttia kiinni Aape päätti vähän järjestää lisää ohjelmaa. Siitä vähän pomppu ihan matalalta kahella jalalla ympäri ja rykäisy. Lensin rähmälleni Aapen perään ja ruuna lähti laukkaamaan. Päästin irti ja jäin maahan.
 Nousin ja lähdin kävelemään tallille, kun ei nyt muuta tullut mieleen miksi ja minne muualle ne olisivat lähteneet. Ei ääntäkään, ei hievahdustakaan, missän ei ollut mitään. Isä ja lomittaja ryntäsivät pihalle ja huutavat, että mitä kävi, kun hevoset painattivat metsän takana pitkällä peltokaistaleella.
 Kun pääsin riihentielle niin ponit päästävät jo reilusti parin kilsan päässä. Huusin ja ei mitään huomiota. Menin talliin siivoamaan tallia, mutta totesin, että parempi tehdä jotain, missä en saa mitään käsiini. Rämmin keskelle peltoa ja heitin makuulle sinne. Soitin kaverille ja no kieltämättä vähän autto.
 Isä tuli ja todettiin, että auto alle ja menoksi. Ponit olivat tiellä ja hyppäsin autosta. Leo tulee kohti, mutta Aape näykkäisee ponia ja karkuun. Autoon ja sitten kuten arvelinkin ne olivat menneet yhden naapurin pihaan. Käskin isän jättää auton tiehaaraan niin ettei hevoset pääse pihasta pois, jos lähtevät karkuun.
 Lähdin sitten pihanpoikki ja morjestin ikkunassa olevalle perheen äidille ja 5-vuotiaalle pojalle. Hahaa, ponit olivat lumipenkkojen saarroksissa ja taas Leo tuli luokse. Olin juuri saanut Leoon kosketuskontaktin, kun Aape porhaltaa ohitse. En keksinyt muuta kuin kädet Leon kaulan ympäri ja raahauduin parikymmentä metriä polvillani tämän perässä.
 Leo ja Aape menivät menojaan, mutta jäivät pihaan jumiin. Isä sai Aapesta kiinni, mutta tämä hyppi ja pomppi ja huusin ihan täysillä, että päästäisi irti, kun roikkui ja roikkui pitkin pihaa perässä. Juoksin siihen ja nappasin Leon riimunnarulla Aapea ryntäille ja johan rauhottui.
 Jos ei olisi ollut naapurit ikkunassa, ponit olisivat saaneet kuulla kunniansa.. Heti..
 Lähettiin käppäileen kotiin ja no, ponit tuli perässä todella nätisti ja nöyrästi "me mitään tehty olla" ilmeellä. Siinä sitten höpötin yli puolet matkasta niille ja pidin saarnaa. Poni piilotteli Aapen takana suurimman osan matkasta, mutta kuitenkin ei nyt mitään suurempaa ongelmaan kotiin kävelyssä onneksi ollut.
 "Pyydystykseen" kului yli puolitoista tuntia ja alkoi jo hämärtää, joten ei siinä sitten oikeastaan enää mitään tehty. No, heppaset talliin sillä lailla.
 Eilen ajattelin, että kyllä nyt jotain liikuntaa tarvii saada, koska hevonen on luotu liikkumaan. En tiedä onko Aapea juoksutettu, mutta kovin nätisti meni, ja vielä siihen vaikeampaan suuntaan. Siinä taas näki, kuinka hieno ja ryhdikäs Aape on! Ravikin sujui ihan kivasti, mutta laukka ei noussut, vaan siitä syntyi vain ja ainostaan tikitysravia tai ravuriravia pää ylhäällä. Lopulta luovutin laukan suhteen, kun kerran meillä ollessa ainakin eka kerta. Otin vielä vasuriin sitä hyvää rentoa ravia, ja sitten suunnan vaihto, josta ajattelin ettei tulisi mitään ongelmaa.
 Kun vaihdoin suunnan, Aape oli sitä mieltä, että mitä tässä nyt enää tehdään, hän teki hommansa ja nyt talliin. Ruuna veti aina poikittain ja lähti peruuttamaan pois päin pää ylhäällä. Pienen työn jälkeen rupesi homma taas sujumaan ja jonkin verran ravia, käynnin jälkeen.
 Ravailun jälkeen sovittiin heti pelisäännöt. Aina kun heitti poikittain, tuli kierros lisää kävelyä. Tavotteena oli kolme kierrosta hyvää käyntiä ja sitten ohi. Lopulta vaihettiin pelisääntöjä ja aina tuli uusiksi täyteen ne kolme kierrosta, jos Aape heitti poikittain, koska muuten oltaisiin saatu kävellä aamuun saakka. Lopulta saatiin sujumaan neljä kierrosta käyntiä nätisti ja talliin. :)

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

vapaata

 Elikkästä tänään meillä kaikilla kolmella, Leolla, Aapella ja jopa minulla oli vapaapäivä.. Ensimmäiset poissa olot koko ylä-asteella! Noh siis tosiaan olin kipeä ja tämä päivä onkin sitten kulunut mukama "mukavasti" sängyn pohjalla. Kurkku on ihan perhanan kipeä ja mikään ei oikein auta. Nyt vain ootellaan ja parannellaan. Aamulla ajattelin, että sinänsä sopivasti, että on sitten aikaa muokkailla niistä Leon "hyppy"kuvista itseäni pois, mutta enpä ole päässyt ollenkaan kuvien kimppuun. Kattellaan nyt, tuleeko vielä tänä iltana, huomenna, ylihuomenna, viikonloppuna vai peräti vasta ensi viikolla. Sinänsä hyvään aikaan jos nyt sairastan ja ensiviikolla kun on hiihtoloma voisi olla terve.. Tai sitten ei.. :D Mutta joo, tällästä sitten tänään.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Leon päivä

 Tänään..... ei oikeastaan mikään mennyt putkeen! Aamualkoi jo kovin huonosti. Laittautuminen ei onnistunut, taksi odotti tiehaarassa, eli periaatteessa myöhästyin, kurkku oli kipeä, tmstms..
 Noh, kun vihdoin pääsin kotiin musiikinteoriakokeen jälkeen (joka meni LÄPI!!!!, tosin aika huonoin arvosanoin.. :D) kinusin veljen kuvaamaan. Ja tattadataa! Kun aikani olin kinunnut, sain veljen mukaani.
 Kiiruhdin hakemaan poniinia ja sitten, kun poni oli radalla, hain porkkanaa. Lähettiin ihan pikku esteistä. Poni oli niin laiskan punkea ja ei oikeastaan jaksanut tehdä töitä. Noh sainpahan kuvia. Jossei hyviä, niin huonoja ainakin.. :D No ookoo, ne oli hyviä, mutta tarvinee rajailla vähän itseäni pois suurimmasta osasta, kun jotain ninjailen taustalla, jotta poni oltaisiin saatu syttymään.
 Otti Leo muutaman ihan mukavankin ponnauksen ja sitten oli hyvä lopettaa.
 Siivosin tallit ja kannoit vedet. Hain Aapen ja heitin vain heijastimet ja suitset päähän. En halunnut laittaa kylmiä ratsastuskenkiä jalkaani ja luopua kuomistani, koska päivällä liikuntatunnilla putosin kaverin kanssa kävellessäni (onneksi suht rannassa) jäätieltä jäistä läpi. Vettä oli vähän yli nilkkaan saakka ja yli 6 tuntia märillä sukilla! (Y) Etenkin tämä kurkkukipu ja flunssan tynkä tykkäsi tosi paljon tästä hommelista..
 Lähettiin sitten ilman satulaa menemään. Eka ohitettiin traktori heti pihassa ja Aape käyttäyty tosi fiksusti. Käveltiin ja sitten otettiin yksi suht pitkä ravipätkä, ja jälleen huomasin, että oikeasti tasapainoni on kehittynyt.
 Otettiin laukkapätkä, joka tuotti vähän ongelmia, kun Aape syöksähti salamana oikealta laidasta vasempaan laitaan tilaisuutensa koittaessa. Laukattiin vielä kun sain ensin herraseni oikealle kaistalle. Sitten ravattiin huuurjan pitkä pätkä. Kävästiin kääntymässä ja sitten ravattiin taas aika pitkään.
 Nostin vielä kerran laukan, joka oli vielä ihan hyvä ja rauhallinen laukka. Kun pyysin hitaampaa vauhtia, eli sanoin prr ja pidätin hellästi Aape lähti kiihdyttämään vauhtia entisestään. Olin jo hetken varma, että nyt lennän ja Aape vain rymistää kotiin. Yritin himmata rauhallisesti ja roikkua samaan aikaan kaulalla, mutta ruuna vaan nosti päätänsä vastustelleen kuolainta ja kiihdytti vauhtiaan. Lopulta oli niin lähellä lentäminen ja meni hermo, kun kiltisti himmaminen ei mennyt läpi, että nykäisin kovemmin ja johan pysähtyi. Heti kun myötäsin, Aape lähti ravaamaan, mutta käänsin pois päin kotoa, ja sitten käveltiin hitaammin tai vähemmän hitaammin takaisin, vastusteluista huolimatta. Käveltiin sitten takaisin ja mentiin kotiin.
 Tämä päivä ei taas ollut ihan minun päiväni, eikä varmaan Aapenkaan, muttamutta kaikki joet on tehty laskettaviksi! ;)
 ps. kuvia pikku Leon hypyistä tulee joskus ;);)

maanantai 18. helmikuuta 2013

Pesupäivä

 Tänään tallihommissa meni lähes kaksin kertainen aika, kun otin ja pesin taas oikein kunnolla ihan tiskiharjalla hinkuttaen kaikki käytössä olevat astiat. Kantelin vedet ja laitoin taas paikat valmiiksi.
 Heitin ponille pikkasen heinää ja otin Aapen. Varustin Aapen ja laitoin koulusatulan selkään. Suitset päähän, vyön kiristys ja kipusin selkään. Totesin vyön löysäkis, alas selästä, kiristys ja takaisin.
 Mentiin pellolla suht rennosti. Otettiin kuitenkin volttia ja no miten sen nyt ottaa, paremminkin on mennyt, mutta kuitenkin meni ihan kivasti.
 Lähettiin ravailemaan ja tehtiin volttia. Oli vähän ongelmaa, kun mentiin vähän kylkiluisulla, kun Aape ei olisi halunnuy kääntää taaskaan, vaan jatkaa suoraan kotiin päin. Saatiin pikku hiljaa ylimääränen kaahotus jotenkuten pois ja jatkettiin.
 Kerran kun Aape ei saanut kaahottaa lähti kiihdyttämään voltilla ihan johonkin muulle, tein puolipidätteen ja "himmasin äänellä", mutta poni päättikin ampaista laukkaan umpihankeen, ihan minne sattui. Pysähtyi kuitenkin melko pian.
 Kun ravi sujui laukka... Voivoi.. Tänään ei ollut meidän päivä. Mutta eläin on eläin, ihminen on ihminen (eläinpeto) ja meillä kaikilla on oma mieli ja tahto, ja joka päivä on erilainen. Aluksi tuli väärä laukka, ei siinä mitään, ihan ok, uusi nosto ja tuli aivan UPEA laukka ja vielä oikeana. Siitä hyvilläni annoin taputukset ja seuraava nosto, väärä, seuraava, väärä, seuraava, väärä, seuraava, väärä, jne... Kunnes: HornettikuurakettiAapetrix! 
 En olisi ikinä uskonut, että niin pieni hevonen pääsee niiiiiin lujaa! Se vaan lähti laukan nostossa ja päästi menemään, himmasi kyllä kun pidätti. Uusi nosto ja taas. Ravattiin pari kierrosta, niin kauan että rauhoittu, mutta hullu meno laukannostossa jatkui. Varmaan tätä reilu viisi kertaa ja sitten täytyy sanoa, että meni hieman hermo, joten tämä keino taas, mikä on yleensä aina toiminut kaikkiin hevosin, mitä itse olen ratsastanut.
 Pohkeet kiinni kylkiin ja menoksi. Laukattiin vähän vajaa kierros, kun ajattelin, että siinä radalla on yksi kohta hiukan huonompi. Rauhoteltiin ja käveltiin ja sitten laukannosto, ja fiiium, Aape vei satanolla. Taas pohkeet ja sitten olin juuri himmaamassa kahden kokonaisen kierroksen jälkeen, kun sivu oli lopussa. En kerinnyt vielä tekemään mitään, kun herra päättikin kääntyä yheksänkytä astetta keskelle peltoa ja oikaista radan kautta kotia päin. Ei muuta kuin takaisin uralle ja vielä ylimääräinen kierros.
 Sitten taas käveltiin, jotta Aape sai vähän tasoittaa. Se oli kyllä kuin tuulispää, ja oikeasti, ilma kuin imaisi sen kiitäväksi sukkulaksi! Otettiin laukannosto, ei ollut enää vauhtia, mutta väärä. Toinen laukannosto, väärä. Kolmas ja taas lähti poni hyvä jottei alta. Pitkä sivu mentiin sitten vielä ihan täysiä. Pari kertaa tuli vielä väärä laukka rauhassa ja sitten tuli vihdoin oikea!
 Otettiin toiseen suuntaan kaks laukannostoa. Ravattiin ihan vähän ja käveltiin oikein kunnolla! Aape oli kyllä aikalailla hikinen, mutta kukapa tuollaisesta rääkistä ei olisi? Vähän sääliksi käy, mutta pitää se pomo välillä selvittää.
 Ponia en sitten kerinnytkään tänään tossa radalla koittaa, mutta josko huomenna. :)

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

hanki humppailua ja Leon oma pikku rata

 Aamusta ihan ekana harjailin molemmat heppaset taas kunnolla. Oon luullut että Aapesta lähtee paljon karvaa, mutta ponin karvan lähtö on nyt aivan käsittämätön! En edes harjannut kauaa ja ponista lähti ehkä vähän reilu yksneljäsosa kotturillinen karvaa.
 Sitten olin heppojen kanssa laitumella muuten vaan reilun tunnin ja nappailin vähän kuvia. Aape ei ollut oikein päivänsäde tänään ja yritti pitää Leonkin kaukana kamerasta välillä! On ne niin hassu parivaljakko. ;)


 Kahden maissa olin siivonnut tallin ja menin hakemaan Aapea. Tänään poni oli jopa ihan kauniisti eikä yrittänyt tunkea mukaan.
 Äiti huusi juuri ovesta syömään kun vein Aapea, joten kun sain ruunaseni talliin heitin ihan pienen tukon heinää eteen ja käväisin nopeasti syömässä. Menin ratsastelemaan ja menimme umpihangessa. Oli kyllä ihan totista työtä. Kiivettiin vielä tuo yksi todella jyrkkä mäki pellolla.
 Aape puuskutti jo vähäsen kun päästiin mäen päälle, vaikkei matka niin kovin pitkä ole, mutta lunta kyllä oli sitäkin enemmän.
 Tehtiin mäen päälle kaviouraa ja ravailtiin siellä. Mentiin mäki alas, ja en käsitä, miten pääsin sen joskus Aapen kanssa alas ilman satulaa...
 Kiivettiin vielä toisen kerran mäki ylös ja sitten takaisin alas ja pihaan.
 Laukattiin tiellä kolme kertaa ja sitten ravattiin tuossa auratulla pellolla kolme kierrosta harjotusravia per suunta ja sitten käveltiin taas. :)


 Kun Aape oli loimineen pihalla rupesin omin pikku kätösini heittelemään lunta sivuun lumilapiolla... (koska meillä ei ole lumikolaa, nimittäin meillä on traktori, ja eihän tälläsiä "pikkutöitä" sitten tarvita) Oon parin päivän ajan kehittänyt pienessä mielessäni jonkin sortin Leon liikutus tyyliä, mutta ajovehkeitä ei ole, ratsastaa ei voi, kun ponilla kokoa on 86cm, en kerkiä kävelyttämään kovinkaan paljoa. Vaikkeihan tuo nyt tähänkään mennessä liikuntaa ole "tarvinnut", mutta oisihan se tosi kiva.
 Kaivoin lumihankeen suoran ja sen kumpaankin päätyyn silmukat + toiseen päähän ulospääsyn penkasta pihaan. Voin sanoa, että oli vähän lämpönen.
 Lähdin ettimään siirtotolppia, mutta eihän niitä löytynyt yhtään, ja kaikista suurin niiden varastopaikka oli lumen piirittämä...
 No ei muuta kuin tyhjät paalimuovi "hylsyt" penkkaan pystyyn ja kotinarua parissa kierroksessa ympäri! Ja oli ihan toimivakin vielä. :)

                                                                                                   On meinaan hieno toi portti! (Y)

 Sitten poni sisään ja kokeileen! On mulla edelleenkin parhaat ponit ! ♥ Aluks Leo oli vähän sitä mieltä, että mitäs tämä on?! Mutta kun hiffasi jutun juonen, niin johan lähti. Lopuksi hyppäsi reilun 40 cm korkusen esteen ja ilmavaraa oli ihan runsaasti! Superpulla!
 Se oli niin mainio, kun jos meni hyvin, se tajusi että saa namia. Sitten se ei olisi enää halunnutkaan lähteä minun luota mihinkään. Mutta oli kyllä mahtava. Jos huomenna aikaa, lisää reeniä Leonkin kanssa. Jos saisin vielä veljen kuvaamaan, joka on tosin harmikyllä hyvin epätodennäköistä.


















                                                                                                        Whiiiiii, äkkiä ohi!!!








lauantai 16. helmikuuta 2013

Lähes täydellinen päivä

 Elikkästä, mistäköhän alottelisin. Noo kävin päivällä siivoilemassa tallin ja sitten oonkin sisällä siivonnut, siivonnut ja siivonnut, koska meille tuli pari äidin ja isän kaveria kylään.
 Lähin neljän aikaan tallille ja nappasin Aapen kiinni, joka kävikin aika helposti. Meillä on ollut eilis illasta saakka naapurin koira tuossa pihassa pyörimässä, kun oli päässyt ilmeisesti karkuun.
 Varustin Aapen ja no satulavyön kiristys oli yllättävän helppoa. Eli siis poni ei pullistellut tai mitään ihmeellistä.
 Lähettiin sitten pellolle ja tehtiin taas voltteja. Ainut ärsyke tänään oli Lyyti, eli tuo naapurin nuori husky narttu, joka juoksi perässä, vastaan, haukkui ja riehui. Aape ei kuitenkaan välittänyt, ja minua itseäni se haittasi reilusti enemmän kuin Aapea.
 Kun vähän meni hermo, lähettiin käveleen umpihankeen ja tyttydyy, eipä jaksanut Lyyti pinkoa perässä ja jätti meidät rauhaan.
 Päästiin ravailemaan ja tehtiin volttia. Kun Aapen ratsasti käynnissä hyvin, onnisti myös tällä kertaa ravikin toooosi kivasti. Vasempaan taas kävelyä ja voltteja. Aape on aina vasempaan vähän kankeempi, joten alustettiin ruunarompsukka oikein hyvin volteille.
 Ekan voltin Aape yritti luistaa ja mentiin ihan jossain muualla kuin piti ja jossain vaiheessa poni sukelsi lumi hankeenkin. Sitten saatiin sujumaan ja voltit kyllä meni varmaan kivemmin kuin koskaan ennen.
 Otettiin eka vasempaan laukka, ja tattadadattadaaaa! Kerrasta oikee laukka ja jeee, vielä vaikeimmasta kohdasta, mistä se ei yleensä koskaan nouse helposti saati sitten kerrasta! Ja toiseen kertaan, sitten laukattiin pitkä sivu, lyhyt sivu + pitkä sivu, eli lähes koko kierros. Ja sitten uusiksi. Ja kaikki kolme kertaa, kerrasta aina oikea laukka! ♥
 Sitten oikeaan suuntaan laukat ja edelleenkään ei mitään ongelmia. Oli kyllä ihan paras poni, vaikka Lyyti aluksi vähän olikin häiriöksi.
 Vielä vähän ravia ja sitten lähettiin käveleen loppu käynnit tielle. Tuli yksi auto, ja vielä kapealla tiellä, joten auto meni todella läheltä ja Aape... Ei mitään! Aape poni, paras poni!
 Ja niin tosiaan olisi ollut kyllä lähes täydellinen kerta ilman Lyytiä. :p




  ps. Kuvissa Aapella äitin eilen löytämä riimu. 2€! Siis 2! :D Aivan paras. Ihan käsittämättömän pehmee ja muutenkin ihan kiva. :) Äiti oli aatellut, että vaikka olisi väärän kokoinen ottaa kuitenkin, kun yksi oli enää jäljellä.

perjantai 15. helmikuuta 2013

onnistunut ratsikerta + Ratsastustunti vol. 4

 Elikkästä, eilen en käynyt taaskaan ollenkaan koneella, joten en sitten tietenkään kirjoittanutkaan tänne.
 Eilen ratsastelin ihan sellain kunnolla, mutta kuitenkin aika rennosti. Tehtiin käynnissä volttia joka toiseen päätyyn ja samoin ravissa. Otettiin kumpaankiin suuntaan kolme onnistunutta laukannostoa.
 Vasuriin onnistui ekalla ja toisella kerralla aivan mahtavasti ja kolmas kerta sitten menikin vähän kökösti kuten neljäskin, kun tuli se väärä laukka. Sitten tsadaa tuli taas oikea ja siihen oli hyvä lopettaa jällein laukkaaminen. Ja sitten vähän ravia ja volttia. Voltissa jäätiin yhteen kulmaan kinnaamaan vähän pidemmäksi aikaa, kun Aape olisi tykännyt vaan ja ainoostaan mennä suoraan ja kipittää. Saatiin sujuun ja ravattiin kierros ja sitten käveltiin loppukäynnit. :)
 Tänään sitten Jenni tuli pitämään pitkästä aikaa tuntia. Tein ennätyksen, siinä missä ajassa menin tallille koulusta päästyäni. Potkin itseni potkukelkalla äkkiä kotiin ja sitten vaihoin vaatteet jota ennen laitoin veden kiehumaan. Tein rasiaan nopeasti yhden leivän, jos varustamisen jälkeen jäisi aikaa.. No eipä jäänyt, ponit päätti toisin.
 Kun menin portille ponit ootteli siinä ja sitten... Tyttydyyyy.. Aape lähti karkuun, mulkas vaan ja lähti. Sain Leo ponin kiinni ja sitten Aapekin tuli. Kun olin saamassa Aapen aidasta pihalle Jenni jo tulikin, koska Aapen "saalistus" kesti niin kauan. Ja samassa, Leoponi juoksi suoraan aidoista läpi. Tosiaan ei jäänyt ylimääräistä aikaa, koska tavoitteena oli päästä vielä valoisaan aikaan.
 Annoin Jennille luvan "rääkätä" minua koulusatulalla ja pidentää jalustimia. Humps taas kaksi reikää pidemmäksi, eikä ne tuntunut hetken päästä enää lainkaan niin pahalta!
 Ruvettiin ravailemaan ja sitten Jenni laitto mut opetteleen kevyttä istuntaa juurta jaksaen, mulle vielä pitkillä jalustimilla, koulupenkillä ja umpihangessa päästettiin tänään neliöö. No ookoo, oli siinä jo pieni ura käynnistä, mutta kuitenkin. Veikkaampahan vaan, että oon huomenna kipee. :p
 Mutta tosiaan, Aape meni kyllä ihan kivasti, mitä vähän sai kääntää aika vahvastikkin kurvissa, josta lähtee kotiin päin tie. Jenni lyhensi kuitenkin laukkaan yhellä reiällä jalustimet, jotta pääsen siinäkin kevyeeseen istuntaan.
 Laukka sujui ihan hyvin ja vasempaan suuntaan tuli kaksi tai kolme kertaa vain väärää laukkaa. Mutta niin kaikin puolin ihan hyvin. Virtaa oli ja välillä oli vähän vauhti ja jarrut hakusessa. Mutta selvittiin jälleen! :)

tiistai 12. helmikuuta 2013

Tiistai on tarmoa täynnä!

 Elikkästä, tänään tein talli hommat vähän reippaammi, jotta kerkeisin alotteleen ratsastuksen vielä hiukan valoisaan aikaan. Kun varustin Aape oli tosi juro ja yhteistyöhaluton, kun poni sai syödä, mutta iso herra ei saanut syödä kun lähettiin ratsastaan. :D
 Aape pullisti kuin viimeistä päivää ja loppujen lopuksi kiristin pelkkää satulavyötä varmaan noin puolituntia... Ja kun pääsin ratsastamaan oli jo pimeää. Kuitenkin, se ei haitannut menoa.
 Käveltiin ja tehtiin voltteja joka toisessa nurkassa. Lähdettiin ravaileen ja tehtiin edelleen ne voltit. Aluksi vauhtia oli paljon ja vähän päälle. Pidätämyötääpidätämyötääpidätämyötäää... Eli siis puolipidätteitä paljon ja rauhottui aika lailla, ja Aape meni aika rennosti ja kulki tosi kivasti ja pyöreenä ravissa.
 Otettiin vasuriin eka laukan nosto ja shalaa! Heti oikea laukka! Toisella kerralla väärä laukka ja sitten kolmannella kerralla taas oikea! Ja siihen oli hyvä lopettaa tämän suunnan laukkaaminen.
 Vaihdettiin suunta ja sitten kun saatiin ravi taas rauhalliseksi ja rennoksi, kolme laukannostoa ja laukkaa vajaa pitkä sivullinen. Sitten vähän ravia ja loppukäynnit.
 Oli kyllä aivan mahtava päivä vaikka Aape olikin (kuten luonnollisesti hevonen on seisoskelun jälkeen) aikasta virtaisa! :)

maanantai 11. helmikuuta 2013

vähän vauhtia lissää!

 En ole nyt kerinnyt kirjoitteleen, joten nyt kolmen päivän jutskulit.
 Lauantaina kävin heti aamusta maastossa kävelemässä ilman satulaa. Ja taas kerran Lempi oli mukana ja oli aivan mahtavaa. Oli oikein hieno keli ja Aape meni hienosti. Nyt kun Aape on parantunut, on myös huomattavissa sitä virtaa!
 Iltapäivästä käväisin kaverilla yötä, joka sinänsä oli rentouttavaa ja hiukan myös stressaavaa samaan aikaan. Kuitenkin enemmän rentouttavaa. Sai olla hetken niin, ettei tarvinnut miettiä ähkyäähkyäjaähkyä, toki sitä ajatteli vähän väliä miten menee ja soitinkin pari kertaa kotiin. Kuitenkaan onneksi mitään ei tullut.
 Sunnuntaina (eilen) olisin kovasti laittanut pulkan perään ja vetänyt veljeäni pulkassa laskiaisen kunniaksi. Tämä urpo ei kuitenkaan suostunut tulemaan kyytiin joten käväisin vain vähän kävelemässä.
 Tänään päästiin jo vähän lisäämään vauhtia. En ole ikinä nähnyt Aapea niin lusmuna! Kaippa tässä itsekukin on jo vähän päässyt tottumaan siihen, ettei tarvi välttämättä lähteä tekemään töitä. Vaikka oli pimeää lähdin maastoon, koska huomenna aika varmasti menen teorian jälkeen pellolla. Käväisin tuossa tiellä ja otettiin jo raviakin.
 Vauhtia riitti vähän liiaksikin ja sai himmata ihan kunnolla vaikka olympiat olikin. Otettiin kaksi ihan pikkupikku pätkää laukkaa ja sitten loput ravia ja käyntiä.
 Kun käännyttiin kotiin oli meinaan vauhtia. Sai kyllä pitää ohjat aika tarkasti kädessä ja heti jos löysäsi Aape lähti raviin. Pikku hiljaa tämä jäi, mutta jos liikautti vähänkin jalkaa korjatakseen asentoa, se meinasi Aapelle menolupaa. Päästiin kuitenkin ihan suht hyvin kotiin.
 En nyt voi mitenkään sanoa nauttiineeni tästä maastosta, mutta onhan se todella hienoa että päästään nyt pian normaaliin tahtiin, ja kyllähän se virtakin siinä sitten katoaa! :)

perjantai 8. helmikuuta 2013

kahen päivän kuulumiset

 Elikkäs, aamulla vasta muistin etten eilen kirjoitellut. Ja selvisi se syykin. Olin nukahtanut seitsemän maissa läksyjen keskelle.. :D Eli joo.. Tosiaan tuota Aapen mahaa vahtiessa on menny yllättävänkin paljon energiaa.
 Mutta siis. Eileneileneilen.. ööm. Niin! Aamulla tosiaan kaikki oli ookoo, mutta Aape ei ollut juonut toisen tukoksen jälkeen eli n. kahteen päivään ollenkaan. Ei mennyt sokerivesi tms. Soitettiin eläinlääkärille ja sitten kokeileen siirappivettä.
 Kyllä jännitti kun toin Aapen sisälle ja löin veden eteen. Ja shalaa. Äkkiä katos kuutisen litraa siirappi vettä. :) Tein toisenkin satsin.
 Nyt kun vettä menee edes vähän, saa heinää ruveta pikkuhiljaa lisäämään. Aape joi vielä ratsastuksen jälkeen ja oli yönaikana juonut, sekä n. 10 litraa siirappivettä ja lisäksi vielä normaali vettä.
 Tänään vielä aika samanlainen päivä, ei mitään ihmeellisempää, paitsi että yritin ottaa vähän päikkäreitä hevosten hoidon jälkeen, mutta isä sabotoi sen, kun olin juuri nukahtamassa, niin tämä paviaani tulee kurkkimaan sinne huoneeseen ja sitten ei enää tullut unta! (Y)

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

askel kerrallaan..

 Viime yönä tuli nukuttua ehkä kolme tuntia.. Kävin viime yönä muutaman kerran kurkkaamassa Aapea ja kaikki oli ok. Heräsin ennen yhtä ja kello oli soittamassa seuraavan kerran vasta kahdelta. En saanut nukuttua ja pyörin valveilla. Kun vihdoin olin nukahtamassa kello soi. Kävin tallilla ja olossa ei muutosta. Seuraava kellosoitto kelloon ja nukkumaan.
 Aamulla olin ihan rättiväsynyt. Ei muuta kun kouluun. Nyt mulla on aivan kamala yskä ja välillä ja hyvä kun välillä ei lennä keuhkot pihalle.
 Aape oli tänää kauemmassa laitumessa ja ihan hyvä, koska sielä se käveli paljon, kun poni oli toisessa aidassa.
 Nyt ihan pienenpieniä heinänrippuja annetaan kerrallaan muutaman kerran päivässä ja pikku hiljaa lisätään määrää. Kun kuulin vähän enemmän niin sunnuntaina oli ilmeisesti ollut ähky ja kun ei eläinlääkäri käynyt, oli suolistoon jäänyt jonkin sortin "toimintahäiriö", jonka takia eilen tuli suolistoon tukos. Eli eilen ei ollut ähkyä, "vain" tukos.
 Aamulla ei ruoka maittanut, eikä oikein vielä koulussakaan, soittelin välkillä isälle ja kyselin tilannetta. Iltapäivällä päätäni särki kyllä ihan mukavasti. Lisäksi meillä oli viimeisellä tunnilla fysiikkaa ja sytyttelimme kaasupolttimia. Johan oli kivat olotilat päässä!
 Kun pääsin bussiin, oli nälkä, päätäsärki, väsytti ja vaikka mitä! Kun kotiin pääsin silloin ei ainakaan ollut vielä kuumetta. Söin vähän ja ihan pikkasen helpotti oloa. Lähdin tallille ja siivoilin tallit. Vein lisää puruja ja laittelin ponien vedet haaleiksi.
 Kun hain Aapen kävelin ensin noin 300 metriä portille. Aape jäi sinne toiseen päähän seisomaan eikä tullut luokse. Lähdin tietä pitkin ja sitten ylitin ojan. Aluksi hanki kantoi ja sitten, humps! Putosin reilusti mahaani myöten ojaan. Siinä sitten mongertelin itseni pois lumesta. En päässyt enää seisomaan, koska hanki ei kantanut, joten konttasin Aapen luo.
 Jossain vaiheessa riimunnarun lukko oli mennyt rikki ja sidoin sen vain rusetinsolmulla riimuun kiinni. Ja sepä sitten oli hyvin hienoa. Yritin lähteä rämpimään portille jonne oli matkaa vielä yli 200 metriä. Lunta oli varmaan lantioon saakka. Ei mitään upposin joka askeleella hankeen ja lopulta päätin kokeilla jotain pöhköä.
 Konttasin ojan yli ja menin tienpenkalla ja riimunnaru riitti kuin riittikin juuri ja juuri siihen, että pystyin taluttamaan Aapen portille. Loppumatkassa Aape kyllä nykäisi kohtalaisesti ponia kohden toiseen suuntaan ja humpsahdin ojaan mutta se siitä. Kun sain Aapen pihalle aidasta lähdin kävelemään. .Yhtäkkiä rupesi kuulumaan kamalaa rahinaa. Käännyin ja joku varjo kiiti portille, ja mikäs tai kukas muukaan kuin Leo poni se siinä! Se oli taas tullut aidasta läpi Aapen perään.. :D
 Jäi odottamaan ja empi kun lähdimme. Olimme sitä ehkä 150 metriä edellä ja se lähti sellaisilla jäniksenloikilla pukkilaukkaamaan meidän perään aidassa. Lunta oli sitä reilusti kaulaan saakka. Se jos joku oli hauskan näköistä.
 Kun päästiin talliin Aape oli tosi "hankala" suitsia, kun kerran herralla oli nälkä ja heiniä ei saanut syödä. Kun Sain suitset päähän, jouduin pitämään Aapea ohjista kiinni ja kurotin satulahuoneesta kypärän ja hanskat. En viitsinyt sitten hidastella ja oottaa turvaliiviä, kun soittotunnillekkin oli hiukan kiire, kun se tänään oli puoli seitsemän.
 Aluksi oli hiukan hankaluuksia pysähtyä jakkaran kohdalle ja jouduttiin muutaman kerran ottamaan uusiksi. Kun pääsin selkään Aape olisi kovasti tykännyt ravata ja mennä aika paljon nopeammin. Lopulta kuitenkin tilanne rauhoittui ja käveltiin jonkin aikaa, vähän vajaa puolituntia.
 Eipä tässä tänään mitään muuta. Jälleen kerran, toivotaan ettei enää tulisi mitään! ♥

tiistai 5. helmikuuta 2013

takapakkiatakapakkia........

 Ihan ekana tästä päivästä mulle tulee mieleen huokaus, huokaus, huokaus, huokaus, huokaus, huokaus, huokaus.......
 Jhoo, elikkäs, soitin isälle yhden jälkeen välitunnilla, että ottaa yhden kirjan mukaan, josta näen reseptin runebergin kakkuu, jotta voin hakea teorian jälkeen kaupasta tarvikkeet. Ensimmäisenä isä sanoo, että joo hän katsoo jos kerkeää, että kun on ollut vähän kiirettä. Olin ihan sellai että mitäs ihmettä ja kysäsin. Noh tämä sitten sanoo, että Aape on kipeä.
 Siinä vaiheessa mun olis tehnyt mieli lyödä pääni seinään niin, että olis haljennu. Aamulla nukahdin sohvalle ja heläsin varttin päästä. Myöhästyin melkein taksista (jolla menen bussipysäkille n. 3 km päähän) ja en kerinnyt käydä tallilla. Ajattelin, että kyllä nyt isä sitten osaa kuunnella kuuluuko Aapen mahasta ääntä. Mutta liikaa ei voi laskea sen varaan. Selitin kyllä ihan tarkalleen mistä kuuntelee, mitä kuulee ja näin. Hetken päästä soitin ja vastaus oli jotakuinkin tälläinen: "No, en mä ny ihan varma oo, mut saatto sieltä kuulua jotain.." Siinä vaiheessa mun olis tehnyt mieli lähtee juokseen bussipysäkiltä kotiin.
 Tosiaan, isä oli sitten tehnyt jotain muuta eikä katsonut hevosten perään ja sitten kun katsoi, Aape heitti pihalle ylös, maate, ylös, maate. Oli sitten säikähtänyt sen verran, että soitti eläinlääkärin ja lähti taluttamaan el:n käskystä. Soitti lomittajan apuun joka ei ymmärrä hevosista pätkääkään.
 No, eihän kouluhommeleista tullut mitään kun ajatukset olivat missä olivat. Sitten teoria. Päästiin sieltä yli 20 min etuajassa ja soitin isälle missä oli. Ne olivat jo parin kilsan päässä, mutta menivät sitten johonkin valtran myyntiliikkeeseen juttelemaan veljen kanssa jollekkin myyntimiehelle. Soitin varmaan kymmenen minuutin välein. Kun olin odottanut tunnin, hakeuduin kirjastoin kauimpaan nurkkaan. Olisi tehnyt mieli huutaa ja itkeä ja ruveta riehumaan ja vaikka mitä.
 Kun pääsin autoon sanoin, että juoksen kaupassa. Noh siitä vastaukseksi sain että pitää hevosta mennä taluttamaan. Kysyin etteikö lomittaja sitä nyt sitten sitä paria ylimääräistä minuuttia voi katsoa, niin ei kuulemma, kun tekee navetta hommia.
 Olin ihan hermona ihan koko matkan ja lähestulkoon vedet silmissä koko ajan. Kun pääsin kotio ekana Aapen luo kun sain vaatteet vaihdettua. Kävelin sitten varmaan tunnin ja kun Aape oli jo siinä kohtaa aika normaali kun minä tulin vein sen talliin.
 Meinasin säikähtää kuoliaaksi, kun oven takaa alkoi kuulua kolinaa, enkä ollut lukinnut sitä. Luulin että joku lukitsi sen ja kokeilin. Ovi ei hievahtanutkaan. Potkaisin, ei mitään. Menin päin isommalla voimalla ja sitten se raottui ja joku tumma viuhahti vain pimeydessä. En ikinä kilju, mutta kyllä nyt lähti ääntä. Ja ponihan se oli päättänyt, ettei aidassa ole, kun kaverikin pääsi talliin.
 Että tällästä tänään, yöllä muutaman kerran täytyy käydä Aapea kurkistamassa, ja katsoa sitten miten eteenpäin.