perjantai 31. tammikuuta 2014

Mie romahan!

 Meinaa mulla on nii superheppa! Eilen olikin riparitapaaminen ja Reetta kävi sitten ratsastamassa.



 Tänään uskaltauduin jo itse "varovasti" ratsastamaan tämän "pikkuisen" taudin alaisena. Meidan piti mennä nopeasti, rennosti ja ihan vähän vain.
 Nappasin Leon sisälle ja Aapelle suitset päähän ja lähdettiin ilman satulaa, vielä valoisaan (okei, hämärtyvään) aikaan. Lähdettiin pellolle ja lähdettiin kiertämään uraa. Aape oli aluksi aika pitkälti kankea kuin rautakanki, mutta vetristyi nopeasti ja hyvin!
 Päästiin ravaamaan ja Aape oli oikein mukava. Oikein mieleen pongahti, että nyt kun olisi koulupenkki ja vaikkapa Jenni huutelemassa ohjeita. Tehtiin volttia ja Aape oli oikeasti tosi kiva.
 Päästiin laukkaamaan ja tämä oli nimenomaan se mie romahan kohta! Aaahh! Laukka oliniin rullaavaa, meni juuri sopivasti eteenpäin, ei yhtään liikaa, mutta ei liian vähääkään! Halleluuja! Nostotkin olivat todella näppärät, vaikka tein niitä sellaisissakin kohdissa, jotka tiesin Aapelle olevan vaikeita! Superherra! Ja etenkin vasen oli nyt niin ihanaa ja hyvää jajaja!
 Kun oltiin laukattu molemmat suunnat, annoin Aapelle vähän enemmän ohjaa ja ravattiin loppuravit. Tittiditiii! Sitten käveltiin reippahat loppukäynnit ja päästiin tallille. Tosiaan käytiin nopeasti ja kevyt aloitus itselleni tämän taudin jälkeen... Hmm.. Eihän oltu ratsastamassa kuin se aika perus tunti, mutta minkäs teet kun on tuollainen heppa - ja vielä hurmuri päällä..? Oikeasti ainut miinus tänään oli jotkut pikku oikut, kun Aape olisi vähän halunnut yhdessä nurkassa oikoa ja teputti, mutta ei mitään muuta valitettavaa!

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

 Tarvitaanko sanoja? No ehkä vähän. Eli edelleenkin olen kipeänä, mutta Reetta lupasi uhrata kokeensa ja tulla tänään (ja huomenna) ratsastamaan.
 Kun tulin soittotunnilta, äiti sanoo "menikö tuolla hevonen?". Itse en nähnyt mitään, mutta sitten näin Reetan ja miehen menevän heppojen isoa aitausta kohden.
 Reetta oli tullut ratsastamasta ja ruvennut siivoamaan vielä karsinoita ja hepat päätti ottaa pikku reissun taas, tosin tänään menivät suorilta aitaukseen ja jättivät sen pikku lenkkinsä välistä.
 Kipitin avuksi ja jahdattiin heppoja jonkin aikaa. Leo meni aidoista läpi, mutta saatiin Reetan kanssa Aape nurkkaan ja kiinni. Kun Aape oli kiinni, Leo tuli hetken päästä tallille perässä ja saatiin hepat takaisin aitaukseensa.
 Meillä käväisi tosiaan tänään "meidän" rakennusmies vähän fiksailemassa tallilla. Nyt on taas Aapen karsinan ovi huomattavasti helpompi (sen saranat olivat vääntyneet... x)) ja satulahuoneessa vihdoinkin kunnonkahva, eikä mitään lukkosalpa viritelmää! Jeee!

tiistai 28. tammikuuta 2014

niiif

 Sunnuntaina meillä oli riparitapaamin, joka kesti yli neljä tuntia (+matkat, kun täältä metsistä tullaan!), enkä sitten kerinnyt ratsastelemaan.
 Maanantai aamuna tunsin jo hieman kurkkuni kipeäksi. Koulussa tunsin varsin hyvin, kun kuume nousi. Kotiin päästyä kuumetta olikin sitten jo reilut 38 astetta. Tässä vaiheessa raahasin itseni tallille raatona ja meinasin lähteä vielä ratsastamaan, mutta hyytävä viima sai viimeiset järjen rippeet heräämään.
 Onneksi sain sitten tänään Leilan ratsastamaan:



lauantai 25. tammikuuta 2014

ratsastustunti vol. 8

 Sovittiin, että tänään kello yhdeksän aamulla olen jo Apsin selässä. Aamusella lähdin sitten tallille. Harjailin ja varustin Aapen. Huomasin kolmea minuuttia vaille yhdeksän, että Jenni oli yrittänyt soittaa minulle. Yritin soittaa takaisin, mutta Jenni ei vastannut. Olin muutes ihan tasan yhdeksän reikä reikä Aapen selässä! :D
 Mentiin jo edeltä pellolle kävelemään. Laskin yhden paalin päälle meidän oranssit tötsät ja hui kauhistus ne olivat kamalia Aapen mielestä! Käveltiin vasta kolmatta kierrosta voltteja tehden, kun Jenni tuli, eli aika hyvä ajoitus. Käveltiin ja jatkettiin volttien kera.
 Jenni rupesi heti rakentamaan tötsistä ensimmäistä tehtävää. Siirryttiin kevyeeseen raviin ja tehtiin päätyihin omasta mielestäni aika tarkoilla kriteereillä tehdyt pääty-ympyrät. Hahah! Me kun ollaan aina menty kuin maantiejyrät... Aluksi Jenni saikin olla aika tiuhaan tahtiin nostelemassa tötsiä.
 Aape oli aluksi aika hankala, vaikkei se välttämättä siltä näyttänyt sivusta katsojalle. Se vähän tuppasi kaahottamaan, punkesi, ja oli vielä aika raskas kädellekkin. Yhden pääty-ympyrän jälkeen Aape olikin jo vähän sitä mieltä, että hei muija, nyt laukataan! Ei kuitenkaan mitään sen ihmeempiä säätöjä järjestänyt.
 Siirryttiin käyntiin ja kuunneltiin seuraava tehtävä. Olin itse toivonut pohkeenväistöä, koska olen tehnyt sitä ihan pari kertaa elämässäni, kauan sitten. Pitkä sivu harjoitusravissa ja sitten käynnissä keskihalkaisijalle tötsien väliin. Voin todellakin sanoa, että tämä oli hankalaa.. Joo suoristus sujui ihan hyvin ja vielä pari kolme askelta väistätystäkin, mutta sitten Aape oli sitä mieltä, että nyt riitti, ei kiinnosta ja meni sitten miten meni.
 Tuli ihan aloittelija fiilis! Jenni joutui välillä tulla vähän avittamaan ihan vierestäkin. Aape oikein puski koko hommasta välillä pois ja tehtiin sitten välillä urallakin, koska Jenni sanoi, että Aapelle ei saa jäädä mielikuva, että kun ei tee, pääsee koko hommasta pois.
 Pohkeenväistöjä tehtiin pitkään. Kai ne meni ihan hyvinkin..? Ainakin ne muutamat askeleet aina alussa. Tästä kuitenkin tullaan jatkamaan!
 Ravattiin loppuravit keventäen ja sitten käveltiin. Loppuraveissa Aape olikin jo oikein kiva. Ratsastus meni todella nopeasti, vaikka kelloon vilkaistessa oltiinkin puolitoista tuntia! Kyllä sen ajan saa kulumaan ihan käynti-ravityöskentelylläkin.. ;)
 Annoin Aapen kuivua fleece päällä ja sillä välin kuurasin ponien ruokakipot ja vesikipot puhtaaksi. Pudotin heinää ja puruja navetanvintiltä ja tein tällaisia "alkuvalmisteluja". Vaihdoin Aapelle loimen ja ponit pääsivät pihalle. Siivosin karsinat ja hepat saivat lähes kokonaan uudet ja puhtaat purut. 

perjantai 24. tammikuuta 2014

still alive

 Hepat oli jo tänään aamupäivästä lähteneet omille teilleen aitojen läpi. Isä oli täällä sitten niiden perässä juossut, mutta tosiaan tehneet samaa kuin minulle. Tulleet luokset, yrittänyt laittaa riimua, pää ylös ja karkuun. Ne sitten koko päivän olivat vapaana täällä. Välillä herrat olivat käyneet heittämässä tuon pikku lenkin ja kun itse tulin kotiin, ne pyörivät navetan takana ja kaivelivat ruohoja lumien alta. Kuitenkin pojilla tuntui olevan niin nälkä, että mielellään tultiin omaan aitaukseen, jossa oli vielä heiniä. Helppo nakki!
 En tiennyt mitä tekisin. Olin miettinyt sitä maastoilua, mutta oli pimeää ja viidentoista kilometrin päässä on liikuskellut karhu ja susi.. Ja tosiaan se susihan voi liikkua sen 60km päivässä. Uhahee!
 Ajattelin, että jos ei tulla yhtenä kökköänä metsätieltä pois niin sitten ei tulla, mutta ei voida jäädä tänne pihapiiriinkään ikuisiksi ajoiksi pyörimään.. :D
 Otsalamppu päähän ja menoksi. Aluksi tuli rekka vastaan - ei vielä paha, vähän steppiä ja sivuaskeleita, mutta ei sen isompaa. Eikö sitten tullut auto, joka ei yhtään viitsinyt hidastaa. Tunsin oikein miten Aape jännittyi, mutta yritin vaan hengitellä syvään. Aape onneksi otti ihan rauhallisesti ja sai kuski vielä otsalampun valokeilan peräänsä, kun yritin katsoa kenen auto, mutta en kyllä tunnistanut.
 Matka jatkui. Päästiin metsätielle ja ravailtiin. Aape oli ravissa ihan kiva, mutta sitten tuli kammottava sula kohta! Härreguud! Väistöliike ja laukkaa karkuun! Maa voi syödä pienen Apsiraukan syövereihinsä...! Kun sain Aapen pysähtymään muutaman laukka-askeleen jälkeen, käännyttiin ja otettiin kohta pariin kertaan uudestaan ilman häslinkiä.
 Päästiin laukkailemaan ja Aape oli aluksi tosi tahmea ja sai ajaa ihan kunnolla eteenpäin. Tuntui, kuin jurrattaisiin paikallaan tai ettei oltaisi oltu oikealla metsätiellä. Lopulta suoran jälkeen tuli tuttu mutka.
 Käveltiin yhtä jyrkkää mäkeä alas. Puolivälissä Aape säpsähti. Rupesi kuulumaan aivan järkyttävää ryminää, ikään kuin laukka askeleita ja kamalaa läpsytystä. Aape hyppäsi keskelle tietä ja ihan kauhuissani yritin tuijottaa metsään. Tuossa kohtaa metsä oli niin tiheää, etten mitään nähnyt oksien taakse pimeyteen. Seistiin hetki ja kuunneltiin niitä ääniä jännittyneenä. Se jos joku oli kamalaa. En ole varma oliko siinä pelkästään jotain saamarin isoja lintuja vai oikeasti niiden lisäksi joku isompikin elukka, joka lähti ihan maantasolla liikkeelle. Tuntui kuin monta todella isoa elävää olisi yrittänyt lentoon, mutta takertuivat oksiin, koska kamala läpsytys ja oksien rahina, katkeilu, takertumis, tms. ääni. Ei pysty edes selittämään. :D
 Mietin hetken, että nyt kyllä lähdetään kotiin, mutta mietin, että puoleen väliin pois kotoa ollaan selvitty, selvitään loppuunkin saakka.
 Käveltiin mäki loppuun ja otettiin laukkaa. Saatiin tänään molemmat laukatkin ja kääntöympyrällä päästiin pitkästä aikaa reenailemaan vähän vasempaakin laukkaa.
 Vielä kotiinkin päin tullessa Aape oli vähän tahmea, mutta hetken ajettuani Aape alkoi löytää sen kaasuvaihteen. Tuli vähän tempoa ja herra tuntui oikein mukavalta!
 Kun päästiin isolle tielle, oli kyllä aika iso helpotus. Joo, kyllä, olen vainoharhainen... Ravattiin isommalla tiellä ja Aape kuunteli kivasti, eikä tarvinnut ollenkaan lähteä mihinkään kiskomis kisaan, vaikka kotiin mentiinkin.
 Tuli kuitenkin ihan hyvä lenkki tehtyä, vaikka vähän tällästä "jännitystäkin" oli mukana. :D

 photo 082_zps35330776.jpg

 photo 053_zps8da5f3fa.jpg

torstai 23. tammikuuta 2014

ehkä epäonnistunein kokeilu ikinä

 Ei otsikosta paniikkia, itseäni tämä ainakin enemmänkin naurattaa! Eilen Aapella siis tosiaan oli vapaapäivä. Pääsin vasta vähän ennen seitsemää tallille, koska soittotunti. Teki melkein vielä mieli lähteä ratsastamaan, koska pakkasta oli vain reilu kymmenen astetta, mutta vielä piti tehdä läksyt, käydä suihkussa, tms. Yllätykseksi tallille mennessä, siellä oli kotturit, joihin oli kerätty jo lannat ja märät kohdat! Lisäksi vesikin oli lämmintä ja kannettu! Isällä oli tullut tylsää maitoautoa odotellessa ja sitten ruvennut siivoamaan talleja. Jee! ♥
 Tänään hepat olivat karanneet keskellä päivää yht äkkiä ja juosseet jonkin lenkin ihan hengästymiseen saakka. Ne olivat taas menneet tuohon isoon aitaan, jossa on pari tolppaakin poikki ja aidat maassa. Isä kuitenkin laittoi siihen portit kiinni, ja eivät ne lähde siitä mihinkään, vaikka aitoja onkin maassa.
 Illemmalla vähän jänskäsin, miten saan ne kiinni, kun herroilla ei ollut riimuja. Ihan hyvin sain naruviritelmälläni ja sitten ponit talliin.
 Pakkasta oli tallille lähtiessäni vähän reilu 20 astetta ja kiristyi koko ajan. En viitsinyt lähteä mitään kovin raskasta tekemään, vaikka alunperin piti lähteä maastoilemaan. Mietin hetken ja sain idean kokeilla ratsastaa pelkällä kaulanarulla. Ihan intoa piukassa lähdin kokeilemaan. Aluksi meni ihan hyvin. Käveltiin tietä pitkin, jotta päästäisiin pellolle.
 Aape kuunteli tuolloin vielä ihan hyvin, mutta huomasi olevansa huomattavasti vahvemmilla. Kun olisi pitänyt kääntyä pellolle, se lähti puksuttamaan jotain hyper reipasta käyntiä eteen päin. Lopulta sain sen käännettyä ja oltiin hollilla, niin herra käänsi vielä pidemmälle ja lähti kotiin ravilla. Shit. No sain herran edes jotenkin rauhoiteltua ja käveltiin nopeasti kotiin.
 Vaihdettiin naru suitsiin ja mentiin sitten vielä pellolle vähän ilman satulaa. Aivot eivät jaksaneet keksiä mitään ihmeellistä, joten mentiin ihan vain käynnissä ja ravissa uraa pitkin voltteja tehden. Aape oli aluksi ravissa vähän virtaisan oloinen, mutta parin kierroksen jälkeen rupesi taas kuuntelemaan ihan hyvin. Taipui kivasti, tempo oli ihan mukava, mitkä tänään olikin sitten ne pääasiat. :)
 Huomenna taas katsellaan, mitä jutskuillaan! :)

 photo 085_zps16f35e58.jpg

 photo 060_zpsd0365d3f.jpg

tiistai 21. tammikuuta 2014

jätte bra nelijalka

 Tänään ei ollut harmainta aavistusta, mitä tekisin Apsin kanssa. Mietin, että olisin lähtenyt maastoon, mutta oli sen verran pilvistä, etten sitten raaskinut näin pimeällä lähteä, eikä ollut yhtään maastoilufiilis. Mietin, että menen vain kävelemään herran kanssa, mutta huomenna kuitenkin on kävely- tai vapaapäivä, koska pääsen soittotunnilta kotiin vasta kuuden maissa..
 Lähdin taas ilman satulaa. En ymmärrä mikä buumi minulla on nyt päällä, mutta se on vain lähes joka kerta yhtä kivaa! Eilen jo takamus ja istuinluut olivat aika arat sunnuntain ratsastuksesta. Nyt kun istahdin Aapen selkään, totesin, että näiden lisäksi vielä reidetkin olivat hieman kipeät. Ei se mitään, tietää ainakin tehneensä edes jotain.
 Jäätiin tuohon kentänpohjalle. Käveltiin ensin ja ruvettiin tekemään Aapen kanssa käyntiharjoitusta, joka kieltämättä on yksi omista suosikeistani sen hyödyn ja mukavuuden vuoksi. Sai olla koko ajan suht tarkka, sillä jos vähänkin löysäsi, Aape ei suoristanut itseään suoralla ja sitten tietysti meni taipumiset plörinäksi päädyissä. Aape oli oikein kuuntelevaisella tuulella ja otti kaikki avut hyvin vastaan.
 Siirryttiin raviin ja Aape oli kyllä tosi kiva. Aluksi se yritti kaasutella suorilla, mutta kuunteli mitä pyysin. Molemmat suunnat menivät todella hyvin, vaikka toinen kierros olikin huomattavasti vaikeampi.
 Käytiin lopuksi vielä laukkaamassa. Laukattiin riiheltä tuleva loiva ylämäki pari kertaa ylös ja siitä pihaan. Ekan kerran kun lähdettiin, meidän piti mennä vain mäki ylös. Kun mäki rupesi olemaan lopulla, tuli ihan fiilis, et ei hitsi, kun tää oli lyhyt. Päähänpistosta annoin pohjetta ja jatkettiin pihaan saakka. Hallista pilkisti joku hurja perälevy tms. ja Aape otti ekalla kerralla pienen loikan. Höpsö! Laukka oli aivan ihanan rullaavaa!
 Tultiin vielä kentänpohjalle pyörimään loppukäynnit ja voin sanoa, että olen ihan super tyytyväinen tuohon omaan nelijalkaiseeni! Paras heppa kaikkine oikkuineen! ♥

 photo 018_zps9c66d06b.jpg

maanantai 20. tammikuuta 2014

puolipidätteiden ihmeellinen maailma

 Tänään lähdin koittamaan onneani ilman satulaa. Mentiin pellolle ja käveltiin ensin muutama kierros voltin kera.
 Ravissa Aape oli aluksi todella mukava ja tasainen. Välillä oli jotain pikku oikkuja, mutta meni kyllä pääsääntöisesti tosi kivasti!
 Kun vaihdettiin vasempaan kierrokseen, Aape oli aluksi ravissakin aika mielenkiintoinen. Muutaman kierroksen jälkeen, se siitä tasoittui ja meni nätisti. Herra taipui tänään molempiin suuntiin hienosti! Muutenkin Aape oli ihan super, kun itse pysyi hereillä ja virkkuna ja muisti tehdä aina silloin tällöin ja joissain tietyissä kohtia puolipidätteitä, jotka Aape otti tänään ihan hyvin vastaan.
 Päästiin laukkailemaan. Otettiin ensimmäisenä vasen kierros. Nostot olivat hyviä ja meidän lukuisista nostoista vain yksi oli väärä. Aape oikkuili aluksi aika pitkään. Toisen pitkän sivun vajaassa puoli välissä se ampaisi aivan täyteen vauhtiin ja sähelsi jotain, pompotteli paikallaan ja vaikka mitä muuta. Oikeastaan en tiedä, mitä se teki, mutta välillä se meni todella lujaa, ja välillä se ei liikkunut mihinkään... Sitten toinen tämän päivän juttu oli toisen pitkän sivun alussa täydestä laukasta pysähtyminen, joku ihme loikka ja sitten jäätiin joko siihen liikkumaan, tai ampaistiin johonkin toiseen suuntaan.
 Oolrait, monta kierrosta saatiin temuta, ennen kuin alettiin pääsemään yhtenäistä kierrosta, ilman pysähdyksiä. Aape teki myös jonkun ihme loikan, jollaista en ole eläessäni kokenut! Se oli ihan sairasta! En tiedä mitä tai miten se sen teki, mutta lensin varmaan oikeasti vähintää puoli metriä Aapen selän rajasta. Hahah.
 No lopulta päästiin laukkaamaan ihan hyvin ja saatiin tehtyä toiseen päähän pääty-ympyrätkin, ja vielä onnistuneesti.
 Oikeaan kierrokseen ei sitten ollutkaan mitään ongelmaa, kun vaan silloin tällöin muisti pidättää! Laatukin on oikeasti ollut nyt varsin hyvää.
 Loppuravit ja sitten käveltiin taas reippahat loppukäynnit. Tänään oli kyllä omasta mielestäni varsin onnistunut ja kiva kerta, vaikka usko meinasi vähän noissa laukkakenkuissa aluksi loppuakin. Ja tänään taas tuo yhtä mahtava, ihana ja upea tähtitaivas valaisi ratsastustamme! :)

 photo 006_zps067fd34d.jpg
lällänlällänlieeru

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Näiden tähtien alla

 Tänään Jennin piti tulla pitämään tuntia, tosin pakkasvarauksella, joka sovittiin -17. -14 luvattiin tälle päivälle, mutta eikö aamulla mittari näyttänyt sen reilun -22. Shiiiit.
 Aamusta koklasin, josko hepat pysyisivät toisessa aitauksessa. Ne saivat juoksukiksit ja poni meni tietysti läpi.. Aape sentään ei mennyt perässä, mutta molemmat juoksivat aivan täysiä, toinen aidassa, toinen sen toisella puolen. Sain Aapen kiinni ja poni tuli perässä sitten edelliseen aitaukseen.
 Mietin pitkälti koko päivän mitä tekisin. Ärsytti, koska olin odottanut tätä tuntia. Lähdin sitten illan hämärtyessä koulusatulan kanssa kokeilemaan. Tämä kerta oli kyllä aikamoinen pohjanoteeraus, mutta ehkä tälläkin oli joku tarkoituksensa.
 Oli tosi kirkas keli ja vielä näki vallanmainiosti eteensä, kun lähdettiin. Aape oli alkuunsakkin todella hankala. Se oli vaikea suoristaa, asettaa, jne.
 Käveltiin aluksi, ja kun alkoi toimia, siirryttiin raviin. Ravissa herra oli tosi herkkä. Se oli taas varsin virtaisan oloinen. Pää ponnahti aina taivaisiin pienimmästäkin pohjeavusta, esim. kulmassa tai voltilla.
 Pitkän työn tuloksena, saatiin ravi ihan hyvälle mallille. Kun vaihdettiin suunta, oltiin taas ihan nollapisteessä. Oma mielikin siinä harhahtui hetkeksi ja liian pitkäksi sellaiseksi, eli oma vika.
 Aape pääsi vähän määräämään tahtia hetkeksi, kun omat ajatukset menivät jossain aivan muualla. Siinä olikin sitten hommaa saada herra tottelemaan yhtään mitään. Hetken jälkeen, totesin, etten saa enää oikeasti Aapea kunnolla rentoutumaan ja laskemaan päätään. Ravattiin sitten pää vähän koholla, mutta kun Aape alkoi edes asettua jotenkin, ruvettiin koettamaan laukkaa.
 Vasen laukka nousi ja oli aluksi ihan ok, mutta vauhti rupesi kiihtymään. Huhhuijjaa. Aapella oli oikea muulivaihde silmässä. Se viskoi päätään, ei kuunnellut mitään pidätteitä, välillä mentiin kylkiedellä, tms. Huuhaaheehaahuu. Kerran oikein pysähdyttiin ja laitoin Aapen kääntymään vasempaan. Se vastusti kaikin voimin ja peruutti varmaan 20 metriä. Vastusti vastustamistaan ja temusi, mutta kun ei halunnut kääntyä, ei meinannut kääntyä. Lopulta Aapekin antoi periksi ja sitten vähän pyörittiin.
 Ratsastuksessa kului kauan aikaa. Tuli jo aika pimeää ja koko ajan tuntui, että tähtiä syttyi koko ajan enemmän ja enemmän! 
 Kun saatiin laukassa edes kierros suuntaansa niin, että korvat olivat melkein koko ajan menosuuntaan. Laukan laatu oli ihan hyvä ja tehtiin saatiin jopa tehtyä pääty-ympyröitä. Siinä sitten olikin ehkä kaikki, mikä onnistui. Edes jotain hyvää! :)
  Loppuravit menin ilman jalustimia, koska jalat alkoivat olemaan aika kohmeessa. Minusta tuntui, että aikaisemmin olen pysynyt jokseenkin paremmin, mutta en tiedä.
 Loppukäynneissä oltiin oikein tarkkoja tahdin kanssa. Aina kun hyytyi, napautin raipalla omaan jalkaani. Aape piti varmaan minua aivan v-mäisenä ämmänä, mutta kävelipähän ainakin tahdikkaasti!
 Nyt tähtitaivas on ihan käsittämättömän upea! Näin muutes moneen vuoteen tähdenlennonkin tuossa ratsastuksen aikana!  ;)

 photo 068_zps9d0899d1.jpg

 photo 052_zps4aff3b24.jpg


lauantai 18. tammikuuta 2014

pakkaset paukkuu

 Eilen käveltiin Aapen kanssa kentänpohjalla pelkällä riimulla. Pidettiin ns. palautumiskerta toissapäivän suht raskaasta ratsastuksesta. Taivuttelin Aapea aika paljon, ja hyvin herra taipuikin.
 Tänä aamuna poijjaat päätti tehdä pienen aamulenkin. Olin jättänyt tarkoituksella portin auki, koska tarkoitus oli lähteä ratsastamaan heti aamusta.  Yleensä jos meillä on lomittaja, laitan hevoset itse pihalle,  ainakin viikonloppuisin.  Tämä lomittaja oli päästänyt hevoset, eikä ollut katsonut porttia.
 Hepat heitti ainakin parin kilsan lenkin ihan alta aikayksikössä! En voi käsittää, miten ne mahtoikin olla niin nopeita. Poni lankesi kesälaitumeen, eikä päässyt pois, kun laitoin portit kiinni. Aape leikki taas vähän rosvoa ja poliisia. Se antoi taas kiinni, otti porkkanan ja kun olin saanut riimun jo puoliksi päähän, Aape nosti päänsä, käänsi persuksensa, pukitti ja lähti tiehensä. Se laukkasi meidän tietä ees taas, kuin ei olisi saanut liikuntaa vuoteen! Enkä ole ikinä nähnyt sen pukittelevan kunnolla. Se viuhtoi häntäänsä ja lennätti perää ihan olan takaa! Olisikin saanut kuvan!
 Joka tapauksessa poni oli kiinni. Vein Leon takaisin talliin, koska tiesin, ettei Aape mihinkään kauas yksin lähtisi. Aape meni lähes heti ihan kipsiin ja antoi itsensä kiinni.
 Lopulta kun päästiin ratsastamaan, laitoin Aapelle vain suitset. Lähdettiin maastoileen ilman satulaa. Jälleen kerran käytiin kääntöympyrällä.
 Aape oli ihan huikea! Se oli suht herkkä, mutta koko ajan kuulolla! Laukka oli ihan taivaallista! Se rullasi hyvin, oli pehmeää ja oikeasti aivan käsittämättömän hyvää, miettien mitä se on ollut.
 Kotiin päin tullessa ekalla ravipätkällä Aape vähän oli sellai, että "Jeeeee! Nyt kotiin ja nopiaan", mutta kuunteli niin hyvin ja rauhoitti ihanan tasaiseen ja rentoon raviin.
 Otettiin matkan varrella pari spurttia ja päästettiin aivan täysiä. Aape oikein kauhoi ilmaa jalkojensa alle. Oli kyllä niin mahtavaa! Ja nämä lumiset maisemat, aurinon paiste... Voi voi! Vaikka olen kuinka haaveillut jostain esim. Californiasta, sen hiekkarannoista, tms. en voisi elää ilman talvea ja ennen kaikkea lunta! Kyllä suomi on aina suomi! :p

torstai 16. tammikuuta 2014

Maan vetovoima vetää puoleensa

 Eilen meidän piti lähteä kävelylenksulle, mutta en sitten saanut iltaan sovitettua ratsastusta, kun kiirettä piti..
 Tänään arvoin koulunväännön tai alapellolla "päästelyn" välillä. Alunperin meidän piti lähteä vähän koulun kanssa vääntämään. Kun tuli satulan laiton hetki, mietin ankarasti. Päätä särki, joten aivot eivät varmasti jaksaisi keskittyä hyviin kiemuroihin.. Koulu unohdettiin ja mentiinkin alapellolle.
 Onneksi päädyin tähän ratkaisuun. Käppäiltiin ihan aluksi ja tehtiin jonkin näköistä uraa. Tehtiin oooikein iso suorakulmio, että kyllä tilaa piti riittää.
 Lähdettiin ravailemaan. Aape oli todella virtaisa. Se teputti niin, että vähän väliä oltiin jalat solmussa. Rupesin lisäämään volttia pitkän sivun keskelle. Aape oli muuten kyllä ihan kiva, mutta tempo oli kyllä varsin menevä.
 Kerran käytiin kyllä jo niin lähellä ruohonjuuritasoa, että. Aape kerta kaikkiaan meni niin sekaisin jaloistaan, että aluksi se kompastui, luulin jo sen saaneen taas tasapainonsa takaisin, sitten se heittikin jo polvilleen ja kynti maata ihan kunnolla. Eikö ollut kaukana, etten olisi pois kyydistä ollut.
 Hetken jo kuvittelin Aapen ontuvan, mutta käveltiin muutaman kierros ja katselin varjosta, selästä ja tunnustelin tilannetta. Otettiin varovasti ravia ja ihan normaalilta vaikutti. Ravattiin lisää.
 Otettiin aluksi oikea laukka. Aape painatti menemään. Annoin sen laukata muutaman kierroksen niin lujaa kuin kintuista lähti (ookoo, mutkissa tietty hidastettiin) ja suorilla annoin vielä vähän lisää vauhtia. Otettiin vähän käyntiä ja ravia. Uusi nosto ja kun virtaa tuntui vieläkin riittävän niin pirusti, en viitsinyt lähteä vetokisaan, vaan jatkettiin vielä lisää vauhdikkaasti.
 Lopulta päästiin siihen pisteeseen, mitä toivoin. Sain jonkin näköistä tuntumaa laukassakin ja ruvettiin kiinnittämään huomiota tempoon. Saatiin lopulta muutama tosi hyväkin kierros laukalla, ilman kaahotusta.
 Vaihdettiin suunta ja aluksi meni hyvin. Vasen laukka nousi ihan hienosti. Aape kuitenkin kekkasi, että hei, nyt ruvetaan oikomaan! Kun ohjasin sitä takaisin uralle, se viuhtoi häntäänsä vihaisena ja kiskoi päällään. Vauhti kiihtyi ja lopulta otettiin tähänkin kierrokseen muutama vauhdikkaampi kierros. Tehtiin vähän enemmän töitä vasemmalle, ennen kuin Aape rauhoittui. Loppu hyvin - kaikki hyvin.
 Loppu raveissa Aape oli ihan super! Se olisi mielellään venyttänyt enemmänkin päätään eteen ja alas, mutta en paljoa uskaltanut löysää antaa, ettei olla heti ympäri. Se kuunteli ihan perfecto pienimmätkin avut ja saatiin hyvät ja ennen kaikkea rennot loppuravit! Käveltiin vielä kuunvalossa ja palattiin tallille ihan valkoisina kuurasta.

 photo 040_zpse60ee6b3.jpg

 photo 051_zpsd6c9411b.jpg

tiistai 14. tammikuuta 2014

Ihanaakin ihanampi lumi ja kuutamo!

 Tänään oli hyytävä aamu! Hepat sai oikein repiä pihalle, kun ne olisivat niin paljon mielellään jääneet sisään.
 Ilalla taas kunnon varustus päälle ja lähdin tallille. Tallihommat tehtyäni sain ottaa hepat sisälle.
 En ole ikinä eläessäni varmaan tehnyt niin paljon töitä varustaessa, kuin tänään! Aape oli ihan sitä mieltä, että mitä sitä satulaa nyt enää laitetaan, kuin ei pitkiin aikoihinkaan ole ollut. Herra pullisti niin pirusti, että huhhuh. Suitsia laitettaessa se kiskaisi varmaan ensimmäisiä kertoja päänsä ylös ja katseli ilmeellä, että koita sinä rääpäle sielä nyt jotain.
 Lopulta kamppeet oli hollilla ja päästiin lähtemään maastoilemaan. Otin otsalampun varmuuden vuoksi mukaan, mutta ajattelin, että niin paljon kuin pystytään, mennään luonnonvalossa.
 Aluksi käppäiltiin ja katseltiin kauniita lumisia maisemia. Nyt taas muistan, miksi rakastan talvea! Lunta, lunta, lunta! Valoisaa, ihanaa, valkoista, puuterilunta!
 Ravissa Aape oli ihan mukava. Aika pitkälti kuitenkin laukkailtiin metsätiellä. Aape oli aluksi todella nelitahtinen, mutta pikku hiljaa vertyi ja parani koko ajan ja lopulta oli ihan hyväkin!
 Ei käytetty ollenkaan otsalamppua, koska lähes täysi kuu valaisi niin hyvin! Joillain suorilla oli ihan fiilis, kuin jostain unesta. Kuun valossa laukattiin ja missään ei kuulunut ääntäkään. Oikeasti aivan kuin metsä olisi vaipunut uneen. Ei rasahdustakaan. Ainoastaan Aape ja minä. Oli niin hienoa ja kivaa! Ja Aape oli oikeasti oma energinen itsensä, hyvällä tapaa.. :)

 photo 032_zps46d7f5b5.jpg

maanantai 13. tammikuuta 2014

No nyt se talvi tuli!

 Nyt voidaan taas odottaa kesää, kun pakkasta on kaksikymmentä astetta. Ei vaan, on ihanaa, kun vihdoin on lunta maassa ja on paljon valoisampaa. Lisäksi ei tarvi kestää sitä kamalaa liejua ja kuraa!
 Kouluviikko alkoi todella mukavasti! Kolme tuntia luokassa, jossa oli huikeat 6 astetta lämmintä, kun pösilö opettajamme oli unohtanut ikkunan auki meidän luokkaamme. Oltiin aivan syväjäässä, koska takkeja ei saatu hakea kahdelle tunneista, kun ihana opettajamme sanoi, että ilmastoinnit eivät toimi, jos tulee liikaa hiilidioksidia luokkiin. Mistä voi päätellä, että ollaan Ikaalisissa?
 Noh nyt heppahommeleihin. Tosiaan kotiin päästyäni, istuin jalat uunin kyljessä yli puoli tuntia. Lähdin tallille oikein eskimokerrospukeisena ja silti tuntui, että paleltaa. En halunnut laittaa satulaa, koska kylmää hohkaavat jalustimet.. Ja ei, en ole vielä tähänkään päivään mennessä saanut hankittua muovijalkkareita.
 Menin sitten ilman satulaa (taas vaihteeksi... :D). Mentiin kentällä ja Aape oli aluksi oikein mukava. Se taipui ihan mukavasti. Tehtiin volttia toisen pitkän sivun keskelle. Aape oli todella keskittynyt, kunnes vaihdettiin ravissa suuntaa. Aape oli silti ihan ok ja pikku hiljaa herra alkoi keskittyä taas ihan hyvin.
 Otettiin laukkaakin. Aluksi se oli ihan kamalaa nelitahtista räpellystä. Kesti tosi kauan, että sain rytmistä kiinni, mutta sitten kun pääsi mukaan, päästiin koko kierrostakin ihan hyvin.
 Laukat toiseen suuntaan ja sitten loppu ravit, joissa Aape oli tosi kiva, kun rauhoittui. Se venyttikin itseään tosi kivasti. Sitten käveltiin ja talliin.
 Kauhee pikapostaus, mutta nyt saksanläksyjen kimppuun...

 photo 022_zps17713040.jpg

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

poniinimaasto

 Tänään Reetta tuli pitkästä aikaa poikkeamaan ja nähtiin sellain ihan kahden kesken. Oltiin aluksi hetki koirien kanssa pihalla ja sitten tultiin sisälle vähäksi aikaa lämmittelemään tuolta reilun kymmenen asteen pakkasesta.

 photo 014_zps5b7129d0.jpg

 Varattiin aikaa ihan reilusti ennen hämärän tuloa ja lähdettiin maastoon ilman satuloita kokoonpanolla minä + Aape ja Reetta + Leo. Leolla oli paljon virtaa. Nyt kun ne on ollut tuossa pikku aitauksessaan, se on siinä omat pikku aamurituaalinsa tehnyt, mutta ei ole saanut tehdä suurempia pukkijuoksu näytöksiään.

 photo 031_zpsddae6fbf.jpg

 Mentiin ihan hiljakseen ja Aapen kanssahan ei nyt ollut mitään ongelmaa. Yllättävän hyvin kuunteli pysähdyksetkin ja odotti ihan suht nätisti, vaikka Leo ja Reetta olisi mennytkin ohi.
 Otettiin varovasti ravia ja jumpesoikoon, kun poni ampas, siis Leo! Siirryttiin Aapenkin kanssa takaisin käyntiin, mutta Leo mennä teputti, eikä kuunnellut pidätteitä. Hahah! Olisi pitänyt saada videolle..! Varmaan elämäni hauskin näky.
 Lopulta kun poni pysähtyi, päästiin metsätielle. Kokeiltiin ravia varovasti uudestaan. Poni lähti raviin, eikä tuntunut kuuntelevan yhtään. Otettiin Aapen kanssa vähän enemmän vauhtia ja kiilattiin tuon pikku ratsukon eteen. Leo ei pysähtynyt vaikka käveltiin poniherran edessä. Jouduttiin pysähtymään ja Leo vieläkin yritti epätoivoisesti Aapen persuksen läpi/ojankautta ohi, mutta lopulta pysähtyi. Hölömö!
 Käveltiin suosista loppumatka kotiin. Laitettiin Leo talliin ja sanoin, että jos Reetta  haluaa, hän saa ratsastaa kentällä vielä Apsilla.
 Reetta kipusi selkään ja minä menin riisumaan ponilta suitset. Reetta teki Aapen kanssa käynnissä ja ravissa kaiken maailman kiemuroita ja Aape liikkui toosi kivasti! Se on tuntunut ja näyttikin nyt tooosi kivalta! Reetta sanoi, että on ihan "fall in love" mun heppaan! En ihmettele, aika hurmuri tuo Aape on... 8)
 Reetta otti myös pienet laukkapätkät, ja kun siirtelin kahta rengasta ja puomia, sanoin, että voin kasata ihan pikkiriikkisen pystyn heille, jos haluaa kokeilla.
 Kaksi pikku rengasta lappeelleen maahan ja puomi siihen. Ekan kerran Aape oli ihan sitä mieltä, et en minä nyt kinttujani jaksa nostella, lähti pieneen hyppyyn, mutta jätti sen ihan kesken. Pitkälti se vain nosteli jalkansa sen yli, mutta hyväähän harjoitusta sekin!
 Reetta vielä ravaili ja käveli loppu käynnit ja hepat pääsi loimituksen jälkeen takaisin pihalle hetkeksi ulkoilemaan.

 photo 070_zps20cb716d.jpg

 photo 018_zps36770e8c.jpg

 photo 067_zpseb4c6f93.jpg

 photo 044_zps5c48e0cd.jpg

 photo 054_zpse2f2290c.jpg

lauantai 11. tammikuuta 2014

Ollako vai eikö olla?

 Jepulis ja tsaukki taas pitkästä aikaa! Tämä viikko on nyt pitkälti palloiltu kuumeita mittaillessa. Aamuin illoin mittasin tosiaan kuumeen herralta. Aapen lämpö liikkui siinä 37.5-37.6. Ajattelin, että ottakoot nyt sitten pari vapaapäivää kaiken varalta ja tarkoitus oli eilen lähteä ratsastamaan, jos lämpö edelleen olisi tuossa.
 Olin henkisesti varautunut ratsastukseen ja olin oikeastaan innolla lähdössä ratsastamaan. Sain tallihommat hoidettua ja otin hepat sisään. Tyrkkäsin kuumemittarin Aapen takalistoon ja eikö se lämpö ollut tietysti noussut. Huoh, lääh ja pyyh. En uskaltanut lähteä sitten ratsastamaan, kun niin moni on tuon kuumeen kanssa varoitellut.
 Päätin aikalailla sillä samalla sekuntilla, että huomen aamuna lähden heti tallille, mittaan kuumeen ja ratsastan, jos lämpö on ok. Näin jälkikäteen mietittynä Aapen lämpöä on saattanut nostaa se, kun se steppasi ja käveli, kun menin talliin, koska herra olisi jo kovasti halunnut sisälle syömään iltamössöjään...
 Aamusta lähdinkin sitten ihanassa viiden asteen pakkasessa tallille. Pakkasta oli luvattu ja isä illalla tasotti kentänpohjan perälevyllä ja nyt ihan innosta kireenä sitä katselin!
 Suunnattiin ilman satulaa kentänpohjalle. Jatkettiin kaheksikko harjoitusta käynnissä ja ravissa, kun viimeksi jäi niin vähälle.
 Toinen suunta oli huomattavasti helpompi, mutta olin niin iloinen ja ylpeä mun omasta pikku suokkimiehestäni, kun se oli niin hienosti kuulolla, vaikka vähän lomaa olikin! Loppuvaiheilla sitä virtaa alkoi löytyäkkin, mutta kuitenkin Aape kuunteli niin kivasti. Kaikin puolin meni niin hyvin, että en oikein mitään pahaa sanottavaa keksi! Kaikki suoristukset ja asettamiset oikeaan suuntaan onnistui niin hurjan hyvin alkukankeuden jälkeen! Kamalasti olisi tehnyt mieli ampaista vielä vaikka maastoilemaan, mutta sitten mietin, että ehkä alkuun vähän kevyemmin... :)

 photo 001_zps92e3772d.jpg

 photo 006_zps04b9668e.jpg

 photo 014_zpsae4f96fc.jpg



tiistai 7. tammikuuta 2014

hypersupernopeekännypostaus

 Elieli, eilen käytiin vähän extempore käyntilenkki, jonka extemporeksi teki mukaan temmatut Maria ja Leo... :D
 Sanoin Marialle, että oon menossa Aapen kanssa käyntilenkille ja tämä ehdotti, että voi tulla kävellen ponin kanssa mukaan.
 Käytiin tuo kolmen kilsan lenkki ja lähdettiin käymään katsomassa (ja ratsastamassa) Mariankin poni Osaralla.
 Tänään ihmettelin, kun molemmat hepat yskivät. Ovat satunnaisesti yskineet pari päivää (enimmäkseen poni), mutta tänään jotenkin pisti erityisesti korvaan. Hain kuumemittarin ja se näytti 38.4. Kävelin vain pikkusen Aapen kanssa ja sitten herra sai mennä suoraan tallin lämpöön. Huomen aamulla sitten mittaillaan uusiksi.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

letkeä maastomopo

 Lähdettiin jälleen aamusta ratsastelemaan. Aape oli varmaan hankalampi kuin koskaan aikaisemmin laittaa. Se jöpötti korvat vähän luimussa karsinassaan ilmeellä "evvk". Satulavyötä kiristäessä sai tehdä oikein töitä, kun herra pullisteli niin perusteellisesti. Suitsia tuodessa Aape päätti harrastaa vähän pyörimishippaa ja voin sanoa, että mammalta meinas jo savu nousta päästä.
 Lopulta päästiin ulkoilmaan. Yöllä oli satanut vähän lunta, mutta sillä välin kun laitoin Aapen, oli alkanut satamaan jo vettä. Höh. Vielä viimeinen vyön kiristys, ja sitten ratsaille.
 Lähdettiin kävelemään tietä pitkin. Matkalla vielä mietin, pitäisikö mennä pellolle ja vähän olisi houkutelut. Oli niin lähellä ettei menty, mutta sitten mietin, miten tälläkin hetkellä taas vaihteeksi kaikki on niin lilluvan löllyvää kuraa..
 Tosiaan suuntasimme taas kääntöympyrälenkille. Aape oli ihan superponi! Ikinä ei ole ollut varmaan noin kiva maastossa! Etenkin ravissa Aape oli todella mukava, rento ja letkeä. Se selvästi alussa odotti lupaa laukalle, mutta ei lähtenyt kaahottamaan pää ylhäällä, kuten yleensä. Herra kuunteli istuntaa tänään niin hyvin, että aijjai!
 Kun lopulta annoin luvan laukalle, Aape oikein loikkasi laukkaan, varmaan sutaisi askeleen ilmassakin ja sitten mentiin. Okei, se lähtö oli "vauhdikas" (pitemminkin ehkä voimakas), mutta muuten tahti oli ihan sopiva.
 Tehtiin toisen kerran elämässämme se, että laukattiin koko kääntöympyrä ympäri ja siite jatkettiin kotiin päin laukalla, nimittäin kääntöympyrän jälkeen on loiva alamäki. Varovasti, mutta Aapen konkarityylillä selvittiin jälleen! Aape sai laukkailla pitkilläkin ohjilla, koska se oli istunnalle niin hyvin kuulolla. Varsin fiksua, kun metsässä liikkuu hirviä...! 
 Ravattiin vähän enemmän kuin yleensä, koska Aape tosiaan oli niin mukava siinä. Ei tarvinnut yrittää kevennyksessä pinnistää ja yrittää vielä ohjista "nykimällä" Aapea hidastella, vaan se oli just eikä melkeen se tahti mitä halusin ja vielä suht löysillä ohjilla. Otettiin myös pienet välikäynnit matkanvarrella. 
 Tepasteltiin kotiin kaikessa rauhassa, ja kyllä jäi niin kiva fiilis taas! Taas mietin, lähdetäänkö jatkamaan vielä haaskanlenkille, mutta kun oli jotenkin niin hyvä ja lunkki fiilis, niin mietin, että ei sitten viitsi Aapeakaan kiusata... :D
 Sateisen sään takia ei nyt ole tullut kuvattua/saatua hyviä kuvia ja olen hyyyvin pahoillani siitä.. 
 Illalla siivosin vielä satulahuoneen, koska olin luvannut itselleni, että teen sen tämän loman aikana, enkä halunnut viimeiselle päivälle jättää. Melkein kaksi tuntia siinä meni, mutta nyt mahtuu taas tuolla meidän kokoihmeessäkin liikkumaan.. x) 

lauantai 4. tammikuuta 2014

paranemisen merkkejä

 Nyt tosiaan ihan kolmessa-neljässä päivässä tuntuu, kuin Aape olisi heittänyt muutaman vuoden pois. Se on sama ööööm vireä, mutta toki kuuntelevainen herra.
 Eilen mentiin pellolle ratsastelemaan. Laitoin koulusatulan ihan kokeilun vuoksi ja mentiin asenteella "katsotaan mitä tulee". Aape oli käynnissä ihan ookoo, tosin myös sen pilke silmäkulmaan on palannut. Ennen itse ähkyä, Aape saattoi Aapemaiseen tapaan jotain pientä kokeilla, mutta uskoi kerrasta, nyt se taas saattoi yrittää lusmuta ja venkoilla ja sitä piti muutamaan kertaan komentaa ja korjata. Ihan hyvä vain. :)
 Ruvettiin ravaamaan ja tehtiin volttia. Yksi sivu oli Aapen mielestä todella inha, koska se oli kurainen. Sillä sivulla sai tehdä töitä, että sai herran pidettyä siinä kohtia missä halusi. Aape saattoi ottaa sivuloikain ihan toiseen suuntaan ja kaahottaa pitkän sivun, ja toisessa päässä taas enkeli-Aape aivan fiiliksillä, että enhän minä mitään tehnyt.
 Aape liikkui todella reippahasti ja rytmikkäästi eteen päin. Huomasin itsekkin välillä oikein keskittyväni ja vellaavani kieltä suussani. Yleensä jos keskityn oikein, laitan ihan tiedostamatta kieleni rullalle suussani, ja niin kävi eilenkin. Vaihdettiin suuntaa ja jatkettiin samoissa merkeissä.
 Laukannostot jännittivät pikkuisen. Laukannostot sai muutenkin valmistella entistä paremmin, kun Aape yritti kaikin voimin kiemurrella itsensä pois uralta ja mudasta. Vasen laukka nousi ja siinä vaiheessa oli jo ihan voittaja fiilis!
 Laukattiin vain ehkä kolme kierrosta, jotta saatiin varmasti hyvä kierroskin alle. Kahden kierroksen jälkeen Aape puuskutti jo sillä lailla, että pelkäsin jo, että kohta se saa jonkun slaagin.Otettiin välikäynnit ja Aape kyllä palautui todella nopeasti.
 Toiseen suuntaan laukkaa myös vain pari kolme kierrosta ja Aape sai taas hetken kävellä. Kuten arvata saattaa, laukkojen laatu on kärsinyt nyt todella paljon, mutta ei lopu ainakaan hommat kesken.. :p Vaikka Aapen kunto nyt onkin vielä mikä on, siitä näki miten se nautti laukkaamisesta! Se laukkasi korvat hörössä ja nosti laukat iloisesti. Loppuraveissakin se yritti vielä tarjoilla laukkaa.
 Loppuraveissa olin kiltti mamma Aapelle ja mentiin vain puolella alueella meidän uraa ja näin kiersimme pahimman kurakon. Käveltiin loppukäynnit ja Aape sai rapsutuksia.
 Tänään käytiin äidin kanssa huonekalukauppoja kiertämässä, kun pitäisi sohva ostaa. Hyhhyh, mitä touhua! Kotimatkalla poikkesin Hööksillä, koska olin jo hyvissä ajoin joulukuussa sanonut äitille, että ostan Aapelle joululahjaksi apple mouth kolmipalat 15 euron alennuskortillani. Hain kuolaimet ja huomenna mennään sitten niitä kokeilemaan.
 En enää jaksanut/pystynyt kamalan päänsärkyni takia ratsastamaan tänään, mutta juoksuttelin Aapen. Aape näytti ihan hapanta naamaa ja varmaan ajatteli että, "juokse ite ämmä". Se oli niin höppänä, kun se yritti kovasti lusmuta ja päästä karkuun. Lopulta se antoi periksi ja käveli + ravasi ne vaatimani kierrokset. Sen jälkeen olikin sitten hyvä mennä ruokakipon ääreen!

torstai 2. tammikuuta 2014

Nyt riitti saikkuilu

 Mietin pidemmän aikaa, uskallanko eilisen virtapakkauman saattelemana lähteä jo "normi"maastoon ja muutenkin ruveta ihan normaalisti herraa ratsastelemaan. Tänään sitten lähdettiin ainakin kokeilemaan.
 Mentiin tuonne kääntöympyrä lenkille (voi mikä yllätys). Kotitieltä käännyttäessä, Aape ei olisi millään halunnut kääntyä, koska oikealle mentäessä on viiden ja kuuden kilometrin lenkit vaihtoehtona ja vasemmalle käännyttäessä useimmiten vain kolmen kilometrin. Pienen mutkittelun jälkeen päästiin oikeaan suuntaamme.
 Aape oli ravissa todella mukava. Juuri semmonen sopiva, ehkä inan laiska, mutta mieluummin pistän vähän eteenpäin, kun pidätän koko ajan rystyset valkoisina.
 Kun päästiin metsätielle ravattiin vielä pätkä ja sitten siirryttiin laukkaan. Aape örisi ja lähti. Lähtö oli aika ponnekas, mutta laukka itsessään oli ihan mukavaa vauhdiltaan. Laukattiin ihan vähän normaalia vähemmän, mutta ei paljoa. Lähdöissä Aape tosiaan piti jonkun oman sotamurinan laukannostoissa ja lähti sitten laukkaamaan innoissaan. Se kuunteli ja ikään kuin odotti lupaa, koska saa mennä. Yhden pätkän annoin sitten herran laukatakkin niin lujaa kuin jaloista pääsi, ja lujaa se menikin!
 Tuntui, että tuo kuuden kilsan lenkki jäi ihan kesken ja olisi voinut vielä toisenkin mennä, mutta ajattelin, että saa nyt tältä päivältä riittää. Aape oli siis ihan terveen oloinen herra ja tehtiin ihan mukava maastolenkki.

Miljoonien valintojen maailma: mennäkkö sisälle vai jäädäkkö pihalle?

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Hyvää uutta vuotta!

 ja toivottavasti edellistä vuotta parempaa! :)

 Eilen Emmi ja Alina tulivat meille viettämään uutta vuotta. Lähdettiin illan hämärtyessä otsalampun kanssa ilman satulaa kävelemässä. Olin itse ensin selässä jonkin matkaa ja sitten Emmi heivattiin vajaassa puolessa matkaa selkään. Emmi ratsastelikin sitten loppumatkan kotiin ja minä ja Alina käveltiin. Emmi otti pari pätkää raviakin.
 Tänään sitten olikin aivan erilainen päivä. Herrasta ei oikein tiennyt oliko hän viisi/kuusitoistavuotias suokkiruuna vai viisi/kuusi vuotias suokkiruuna. Virtaa kyllä piisasi kuin pienessä kylässä.
 Menin taas ensin selkään. Joo o, Aape meni ihan reippaasti, mutta oli kuitenkin vielä ihan ok. Otin ravipätkänkin, eikä ongelmia. Päästiin metsätielle ja heivattiin taas Emmi kyytiin, kun tämä tahtoi. Mitä lähempänä kotia oltiin, sitä enemmän Aape puksutti sitä tahtia mitä halusi. Emmikin kyllä ravaili, mutta lopulta kysyi, haluaisinko tulla takaisin selkään, kun Aape ei kuunnellut yhtään.
 No, punkesin itseni kyytiin ja Aape oli kuin mikäkin sähköjänis. Jos otin pysähdyksen, se käännähti tiellä ympäri, pyöri, peruuttelin, yritti ampaista johonkin, tms. Runsaista pidätyksistä huolimatta Aape hyvä jottei ravannut koko ajan. Puksutti vain ja vastusti kaikin voiminsa tuntumaa. Kaikin voimin sai pidättää ja siltikään ei tuntunut olevan mitään tehoa.
 Tein ehkä maailman tyhmimmän tempun, mutta kun herra meinasin tulla alamäen kierien tai muuten hienosti alas, kun ei kerinnyt jalkojaan setvimään kiireiltään, käänsin Apsin ympäri kohti ylämäkeä ja annoin vähän pohjetta. Herra vähän päätti lennättää perää ja sitten varsin lennokasta laukkaa. Annoin muutaman askeleen ottaa laukkaa, jonka jälkeen pysähdyttiin ja käännyttiin takaisin kotiin päin.
 No eipä tuo mitään meinannut ja en vain voinut pysähtyä ja jäädä odottamaan Emmiä ja Alinaa,  joten huusin heille perään että tulkaa rauhassa, me mennään edeltä.
 "Käveltiin" kotiin jotain hyperkäyntiä. Tallille tultua hyppäsin pois ja otin Aapen liinaan. Kolmen kilsan lenkillä se oli saanut jo hyvät alkulämmöt, joten pistin sen lähes heti ravaamaan. Se oli kuin mikäkin liitokavio. Se oikein ravasi ja kauhoi oikein voimakkaasti maata jalkojensa alla. Otettiin ravit molempiin suuntiin ihan kunnolla ja muutama kierros laukkaakin. Sekin nousi yllättävän hyvin ja pysyi ylläkin vielä. Aape myös teki ihme loikkia ja oli kuin mikäkin villikko. Tätäkään puolta en ollut Aapesta vielä tämän vuoden aikana nähnyt! Vaikuttaapahan ainakin varsin terveeltä! :D