Mentiin tuonne kääntöympyrä lenkille (voi mikä yllätys). Kotitieltä käännyttäessä, Aape ei olisi millään halunnut kääntyä, koska oikealle mentäessä on viiden ja kuuden kilometrin lenkit vaihtoehtona ja vasemmalle käännyttäessä useimmiten vain kolmen kilometrin. Pienen mutkittelun jälkeen päästiin oikeaan suuntaamme.
Aape oli ravissa todella mukava. Juuri semmonen sopiva, ehkä inan laiska, mutta mieluummin pistän vähän eteenpäin, kun pidätän koko ajan rystyset valkoisina.
Kun päästiin metsätielle ravattiin vielä pätkä ja sitten siirryttiin laukkaan. Aape örisi ja lähti. Lähtö oli aika ponnekas, mutta laukka itsessään oli ihan mukavaa vauhdiltaan. Laukattiin ihan vähän normaalia vähemmän, mutta ei paljoa. Lähdöissä Aape tosiaan piti jonkun oman sotamurinan laukannostoissa ja lähti sitten laukkaamaan innoissaan. Se kuunteli ja ikään kuin odotti lupaa, koska saa mennä. Yhden pätkän annoin sitten herran laukatakkin niin lujaa kuin jaloista pääsi, ja lujaa se menikin!
Tuntui, että tuo kuuden kilsan lenkki jäi ihan kesken ja olisi voinut vielä toisenkin mennä, mutta ajattelin, että saa nyt tältä päivältä riittää. Aape oli siis ihan terveen oloinen herra ja tehtiin ihan mukava maastolenkki.
Miljoonien valintojen maailma: mennäkkö sisälle vai jäädäkkö pihalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti