torstai 31. lokakuuta 2013

yönritarit

 Mihin tämä aika on hurahtanut?! Hui kauhistus! Okei.. Vastaus on... kouluun. Keskiviikkona minulla oli saksan koe, joten alkuviikko meni sitten pitkälti siinä.
 Maanantaina luulin olevani todella nopea. Vaihdoin vaatteet nopeasti, söin nopeasti, tein tallihommat nopeasti ja hain hepatkin nopeasti. Ilmeisesti en ollut tarpeaksi nopea - ja ilmeisesti en tule olemaankaan.
 Kun sain hevoset sisään vähän viiden jälkeen oli jo hurjan hämärää. Harjasin pikapikapikaa Aapen ja heitin nassuun vain kuolaimettomat, jotta ollaan oikein super hyper nopeita!
 Kuitenkin, kun astuimme pihalle näky oli masentava... Oli pimeää. Aika pimeää. Ja koko ajan tuli vielä pimeämpää.
 Mentiin alapellolle katsomaan, jos jotain pystyttäisiin tekemään. Ihan parin kierroksen jälkeen näki vielä jotain, mutta ei paljoa mitään. Ravattiin aika sattumanvaraisesti ja Aape käytti pimeyden varsin hyvin hyväkseen kiemurtelemalla. Ravi kuitenkin sujui loppujen lopuksi ihan hyvin.
 Otettiin pari laukka pätkää ja sitten mentiin pihaan valojen luokse kävelemään. Eli pikainen ratsastus pimeässä ja märässä ilmassa.
 Tiistain pyhitin yksin kertaisesti lukemiselle ja keskiviikkona kävi Reetta.



 Tänään taas yritin olla oikein nopea. Kipitin niin nopeasti kuin pystyin tiehaarasta kotiin, vaihdoin vaatteet ja haukkasin leipää - kunnes isä soitti. Lomittajalle piti keittää kahvit. Ärrripurri. Nyt meillä on onneksi varsin mukava ja ripeä lomittaja ja tallilla olin kuitenkin "jo" viiden maissa, jolloin alkaa olemaan kiitettävän hämärää.
 Tallin puhtaaksi mahdollisimman nopeasti, heinät, vedet, iltaruuat, tms. mallilleen ja heppoja hakemaan.
 Hain hepat ja pimeys laski nopeasti. Harjasin Aapen, putsasin kaviot ja romppeet niskaan, eikä tietenkään unohdeta tähän aikaan vuodesta niitä kaikkia heijastin härpäkkeitä!
 Lähdin moikkaamaan maastoilun yhteydessä nopeasti kavereitani Jonnaa ja Jeminaa. En todellakaan halunnut lähteä mihinkään pienemmälle metsätielle, kun muutenkin ollaan jo tarpeeksi metsässä, joten tuo moikkausreissu riitti tämän päivän lenkiksi. Ja kyllä siinäkin mittaa varmaan 5 km tuli.
 Kun lähdettiin oli jo todella pimeää. Tien näki penkkoja vaaleampina rajoina ja penkkojen toiselta puolen saattoi hahmottaa vielä jotakin.
 Pimeys on yksi asia, jota pelkään kaikkein eniten. Enkä todellakaan olisi ikimaailmassa kuvitellut lähteväni pimeällä maastoon ilman mitään valoa tai seuraa. Tulipahan sekin tehtyä!
 Eka puoli kilsaa käppäiltiin kaikessa rauhassa ja silmiteltiin mustaa pimeyttä. Lauloin itsekseni ja olinkin yllättävän rentona. Laitoin puhelimesta jotain mukavaa musiikkia ja sitten köpöteltiin menemään pimeydessä ja lallateltiin iloisesti.
 Kaiken näki koko ajan epäselvemmin ja lopulta ei näkynyt kuin tie vähän vaaleampana kaistana. Luotin kuitenkin, että Aape pitää meidät tiellä ja yritin siristellä parhaani mukaan.
 Vaihdettiin Jempun ja Jonnan kanssa muutama sana ja lähdettiin kotiin päin takaisin. Huomasi, että vauhti oli reippaampi, mutta itseasiassa se ei haitannut, ainakaan minua.
 Lähes koko koti matkan meille tuolta tullessa on loivaa ylämäkeä, joten kun oltiin hetki ravattu nostettiin laukka ja aika pitkä pätkä laukattiin. Oli kyllä aika.. öö.. hullu fiilis kiitä pimeydessä sillä lailla. En nähnyt mitään muuta kuin Aapen heijastin riimun pimeässä hohtavat soljet ja Aapen vaalean harjan, joka heilahteli, ja tietysti tien näin ainakin jos tarkkaan katsoin.
 Hengissä selvittiin ja kyllä täytyy sanoa, että jäi hyvä fiilis, vaikka veikkaan, etten ihan heti samanlaista elämystä lähtisi koettamaan. Ja veikkaan myös, että jos olisin tajunnut vähänkin aikaisemmin, että tänään on "halloween" en olisi lähtenyt, sen verran taikauskoinen olen. Hyvä etten tajunnut! :p
 Nyt vaan täytyy ootella, että saan uuden otsalampun, kun Urkki tykkäsi vähän entisöidä edellistäni... :D



sunnuntai 27. lokakuuta 2013

hassu Aapelaape

 Tsiupalitsuipalilallatilaa. Tykkään niiin kovasti kun kellot siirrettiin taas talviaikaan! Tänään lähdin heti aamusta ratsastamaan, kun hirvimiehet eivät olleet silloin täällä päin.
 Aape oli niin hassu! Nauroin ihan hulluna! Otin Aapen harjalaatikon karsinaan (kuten aina) ja rupesin harjaamaan. (Tietysti kaikki aamuporkkanan ja aamuhöpöttelyt oli käytä jo läpi ennen tätä!) Aape ensin haisteli varovasti laatikkoa. Sitten se rupesi touhuamaan omiaan. Aapen laatikossa on sen ratsastuksen jälkeiset namipussit, joita se rakastaa hulluna. Effol merkkisiä minttu- ja omppunameja. Hahahaa! Ja siis Aape saa niitä aina ratsastuksen jälkeen yhden (tästä on lipsuttu...). Aape rupesi nuuhkimaan ja sitten alkoi tapahtua. Se nosti ensin linimentti pullon laatikosta maahan, sitten oli aika ottaa ensin toinen pussi, sitten toinen, ravistella molemmat kunnolla ja heittää ne seinään. Ja sitten Aape nosteli yksi harja kerrallaa ne laatikosta maahan.

 photo 006_zpsb1fc3218.jpg

 Keräsin kaikki tavarat paikoilleen ja uudelleen. Hain porkkaanaa taskuun, jotta kiinnitän Aapen huomion muualle. Se tutki minua koko ajan kun harjasin sitä, kerjäsi "kumartamalla" ja aina välillä levitteli harjalaatikon sisältöä. Aaaa! Paras, ihanin!

 photo 016_zps8bfa2fe8.jpg

 Käytiin ratsastamassa jälleen kääntöympyrällä. Aape oli aluksi aikas tahmea ja saattoi heittää äkkiä ravista tai jopa laukastakin käyntiin. Höpö! Hyvin kuitenkin meni. Tosi hyvin! Aape oli kyllä tooosi kiva ja löysi sen sopivan vaihteen ihan hyvässä kohtaa matkaa. :) Jälleen molemmat laukat nousi ja rullasikin kivasti!

 photo 018_zps32c17f4e.jpg

 Kun Aape pääsi pihalle, se oli hiukan hikinen. Sitten herra etsi mukavan kurakohdan ja pyörimään. Se oli jokaista jouheaan myöten kurassa! Hassu poni.
 Lisäksi hepat sai vielä tänään kokonaisen heinäpaalin laitumelleen. Niillä oli tooosi kivaa leikkiä paalin ympärillä, mutta vielä nuo pian kuraan uppoavat surkastuneet ruohot vei ponien huomion.

 photo 022_zpsd90782c7.jpg

perjantai 25. lokakuuta 2013

mehut pois

 Maanantain ratsastuksen jälkeen tauti otti takapakkia ja Aapella oli kolme vapaata, koska Reetalla oli keskiviikkona omat tallikisat ja torstaina hän ei päässyt tulemaan.

 photo 011_zps03e9c750.jpg

 Tänään sitten lähdin mielenkiinnolla kokeilemaan onneani. Noo ihan hyvinhän se meni. Mentiin alapellolle, koska aika pitkälti joka paikka on ihan litslots märkä ja oli tuokin, mutta pystyssä pysyttiin, hyvinkin.
 Käppäiltiin ja hyi että kun Aapesta oli niin inhottavaa tuo korsteus. Mentiin välillä kuin mato, kylki edellä, jne. Ja hui! Kaikki oli suhteellisen pelottavaakin!

 photo 009_zps9855bcd6.jpg

 Ravattiin ja vauhtia kyllä oli, mutta kyllä se vauhti pikku hiljaa hyytyi. Laukka oli aika vauhdikasta, mutta kuulolla kyllä pysyi silti hyvin. Laukattiin aika paljon ja otettiin molempiin suuntiin yhdet kunnonspurtit. Ja kyllä poni puuskutti!
 Ravattiin muutama kierros loppuraveja ja tultiin sitten valoihin pihaan kävelemään loppukäyntejä.

 photo 001_zpsc3bc88e7.jpg

maanantai 21. lokakuuta 2013

ratsailla pitkästä aikaa

  Tänään raahasin itseni väkisin ratsastamaan, vaikka olo edelleen on vähän kipeä. Mutta onneksi raahasin! Ensin tietysti kaikki jokapäiväiset tallirutiini (= karsinoiden siivoomiset, vedet, iltamössöt turpoamaan, heinät, tmstms..) ja hakemaan heppoja.
 Laitoin Aapelle ainoastaan suitset, koska ajattelin vain käveleväni ja ehkä ihan vähän ravaavani alapellolla. Mentiin etsimään vielä kadoksissa olevia harjoituskartioita (minun kielellä tötsiä). Seitsemän niitä pellossa vielä oli ja viisi olin aiemmin löytänyt. Joskus kesällä ne sinne hukkui heinien joukkoon ja nyt oikein kunnolla maastoutuneet.
 Käveltiin ensin ja pari tötsää löydettiin. Ajattelin, että otetaan nyt ihan pikku pätkä raviakin, kun kerran lähdettiin. Aape oli todella  virtaisa tänään. Herra lähti tänään aika vauhdikkaaseen raviin. Sisukkaasti yritin pysyä perässä ja sitten mentiinkin neliölle. Ensimmäiset reilut kymmenkunta kierrosta oli ihan kaahotusta ja senkun yritin vain pysyä mukana. Pikku hiljaa Aape tasaantui, lukuun ottamatta pikku kiihdytyksiä. Ruvettin lisäämään voltteja uralle.
 Kun Aape alkoi olemaan hyvin kuulolla, ajattelin, että otetaan nyt pari laukka spurttia koko ison laakean pellon mitalla. Ravattiin ja otettiin käännös vasempaan ja laukannosto. Lähdettiin suoraan ja kun Aape tajusi, että "wihii nyt mennäänkin suoraan" se heitti pari askelta ravia ja vaihtoi laukan itselleen helpompaan. Ehei, näin helpolla ei minun kanssani pääse.
 Otettiin uudestaan ja tehtiin pari spurttia suht rauhallista. Viimeinen spurtti mentiinkin sitten aika täysillä. Aaaa aaa aa! ♥

 photo 099_zps47cffe3e.jpg
 
 Aluksi ajattelin, etten varmasti saa Aapea pysymään lapasessa ja käännettyä neliöllä, mutta kaikkea on kokeiltava. Pari kierrosta mentiin aika vauhdikkaasti, mutta kuitenkin sellain ihan mukavalla tapaa. Olin ihan taivaissa. Pakkanen nipisteli kyllä ikävästi poskia, korvaan sattui ja kurkkuun koski, mutta se oli vaan niin hienoa! Aapen laukka rullasi ihan super hyvin ja se oli kuulolla, vaikka virtaa olikin runsaasti!
 Toiseen suuntaan tehtiin kaikki samat ja käveltiin piiitkät loppukäynnit ja löydettiin kuusi seitsemästä tötsästä! Viimeisen kadonneen tötsän olin alueen tiedän suunnilleen, joten ei huono! ;)

 photo 092_zps46ae9771.jpg

 photo 045_zpsfa8dc914.jpg

 photo 078_zps9914ff47.jpg

 photo 207_zpse6ff7377.jpg

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

hyvä yritys - tai sitten ei

 Eilen meille tuli sellainen puolituttu minun ikäinen tyttö kylään. Ajattelin, että ratsastamaan minusta ei vielä todellakaan ole, joten lähdettiin ajamaan.
 Oltiin pukeuduttu kuin mihinkin arktiseen koitokseen ja ei kyllä kylmä tullut. Kypärän alla minulla oli villainen, paksu kypärämyssy. Tuuli kuitenkin meni siitä läpi.
 Käytiin kääntöympyrällä ja Aape kyllä meni hyvin. Käveltiin ja ravailtiin tosi rennosti sunnunaiajelutyyliin, koska lunta kertyi kavioihin ja osittain oli muutenkin liukasta. Meidän piti käydä vielä haaskanlenkillä, mutta mentiin suosista suoraan kotiin.
 Yöllä sitten kostautui. Yskin vaikka kuinka pitkään, ja neljään saakka valvoin vihlovan korvakivun takia. Sitten tajusin puuduttavat korvatipat ja sain nukuttua.
 Tänään ei tullut mieleenkään lähteä ratsastamaan, koska olen ollut nyt aivan tukossa, kurkku edelleen varsin kipeä ja ennen kaikkea tämä korva. Huomenna kouluun ja ei muuta kuin pumpulia korvia tukkomaan. Jeah!
 Sain sitten Reetan hoitamaan liikutuksen.


 photo 007_zpsd770ae21.jpg

 photo 015_zpsf8072d21.jpg
Möö!
 photo 027_zps9e2bdd04.jpg

 photo 032_zps113327f1.jpg

perjantai 18. lokakuuta 2013

kunnon räkänokka

 Keskiviikkona Reetta kävi ratsastelemassa.

Olen pahoillani! Huono valo, huono laatu ja vielä tärähtänyt!
 Keskiviikkona oli kiva pakkasaamu ja oli pakko mennä (toppavaatteisiin + muihin vällyihin vuorattuna) ottamaan vähän hepoista kuvia.
 Torstaina sitten alkoi aamusta pikku hiljaa leijailemaan lumihiutaleita ja lumisade senkun voimistui päivää kohden. Siinä sitten vähän kiire tuli ja lähdettiin äidin kanssa tunkemaan pidempiä aitatolppia maahan, jottei hevosten talviaitaus jää tekemättä.
 Maria kävi ratsastamassa Aapen maastossa ilman satulaa ja kuolaimettomilla.







 Tämä lumi vielä (onneksi) toivottavasti sulaa pois, jotta saadaan tuo meidän kenttä tehtyä loppuun. Minulla on paaljon paaljon kuvia eiliseltä ja ripottelen niitä pikku hiljaa postauksien mukana tänne.
 Eilen alkoi jo olemaan ihan hyvä päivä ja kuumettakin oli niiiin vähän, etten halua enää sitä kuumeeksi laskea, jos errataan alku viikkoon. Muuten oli tosiaan jo ok olo, mutta iltapäivästä korva meni vähän lukkoon. Viiden jälkeen kipu oli jo sen verran pistävä, että piti lähteä terveyskeskukseen ja jotenkin oli tullut niin ärhäkkä korvatulehdus, että vaikka niinkin nopeasti mentiin, niin lääkäri sanoi että puhkeamis riiski on vielä ja että nestettä oli jo. Ja voin sanoa, että kyllä teki kipeää. Siinä se eilinenkin sitten meni.
 Tänään en saanut ketään ratsastamaan, enkä vielä itsekkään raaskinut lähteä. Huomenna saa nähdä.

 photo 011_zps8f90c980.jpg

 photo 018_zps06ff96cf.jpg



 photo 248_zpsfda9c950.jpg

 photo 049_zps4af29de4.jpg

 photo 053_zps0d70af0d.jpg

 photo 268_zps1a3c0df7.jpg

Tänään tuli tasan vuosi siitä kun pieni poninpallero Leo tuli meille! ♥ Ei ikinä uskoisi. Aika on mennyt kuin siivillä ja päivääkää en ole katunut! Tänään vietin Leon kanssa illalla vähän ylimääräistä laatuaikaa ja harjasin sen oikein kunnolla!


tiistai 15. lokakuuta 2013

happy holiday - again

 Nooooh pitihän se tietysti arvata, että tulen taas lomaksi kipeäksi. Voi #"@&¤"¤!! Nyt ei kyllä voisi paljoa paskempi fiilis olla.
 Eilen aamulla kun heräsin, kurkkuni oli todella kipeä. Otin buranan ja ajattelin selviäväni ehkä pienellä flunssalla. Vein hevoset pihalle ja lähdettiin sitten Tampereelle Alinan kanssa, kuten oli sovittu jo ajat sitten.
 Päivä sujui ihan hyvin. Pikku hiljaa alkoi väsymys painaa päälle.Yhden maissa päivällä rupesi kurkkuun sattumaan, mikään ei maistunut, oli todella heikko ja huono olo ja rupesi olemaan aika kylmäkin. Oltiin sovittu, että lähdetään viiden maissa, mutta siinä kahden jälkeen rupesin ihan tasasin väliajoin soittelemaan äidille, meneekö töissä vielä kauan.
 Puoli viiden maissa lähdettiin Koskarista kävelemään linja-auto asemalle ja siinä vaiheessa alkoi olla jo aika muumio olo. Hyvä jotta pystyssä pysyin, olin kuulemma aivan valkoinen ja silmät kiilsivät. Ja kukaan ei usko miten kylmä minulla oli! Pahaa teki niin paljon, että oksennusreaktiokin tuli pariin otteeseen, tosin mitään ei kyllä ulos tullut.
 Kun pääsin autoon, yritin olla vielä joten kuten Alinalle seurana, mutta oli niin järkyttävän kylmä, että tärisin vain ja kuulemma hourailin jotain. Meidän piti käydä ruokakaupassa vielä ja yritin vakuuttaa äidille kovasti, että jään autoon. Kuitenkaan ei antanut jäädä ja lähdin sitten kauppaan hourailemaan. Heti ensimmäisen osaston jälkeen sanoin, etten jaksa enää tulla ja lähdin kassojen taakse istumaan ja äiti laittoi Alinan vahtimaan. Siinä sitten "horrostin" jonkin aikaa. Mitään käsitystä kellosta ei ole.
 Loppu automatkasta en oikeastaan edes muista mitään. Huono olo oli, tärisin (muiden mukaan pikemminkin sätkin) ja olin höpissyt ja houraillut jotain ihan sekavaa. En ole varmaan ikinä ollut näin kipeä! Sen verran muistan, että jossain vaiheessa äiti tai alina kysyivät, olenko oikeasti näin kipeä. Senkin vielä muistan, että jossain vaiheessa jaksoin olla jopa vähän vihainen, kun äiti ja Alina vähän naurahtivat joillekkin hourailuilleni. Kotiin päästyä raahustin sisälle ja olin kuulemma melkein nukahtanut pää ruokapöydälle. Mittasin kuumeen ja ihmekköskään tuo olotila. Kuumemittari nimittäin näytti 39.6. Wuhuu! Alina lähti ja äiti meni hoitamaan hepat. Joku antoi minulle buranaa ja menin nukkumaan.
 Seuraava muistikuva on jostain yhden kieppeiltä yöllä. Huusin äitiä tai isää, koska muistin, että illalla he olivat sanoneet, että jos herään pitää ottaa lisää buranaa. Sanoin vain, että on kamalan huono olo. Olisi pitänyt yrittää ottaa burana juomisen kanssa, mutta varmuuden vuoksi menin vessaan sen hoitamaan, kun oli niin heikko olo. Rupesin vain miettimään, miten saisin sen viheliään valkoisen tabletin nielaistua ja tittidiiiu. Oksennusreaktio. Ekalla kertaa tuli jotain ylös, mutta sitten reaktioita tuli ilman mitään  "sivutuotteita".
 Siitä sarjasta kun selvisin, otin buranan ja menin takaisin sänkyyn. Muistan, että äiti sanoi jotain ja jätti yläkerran eteiseen valon ja oven huoneeseeni auki, jos tulisi jotain.
 Aamulla heräsin ja olin nukkunut jotain 14 tuntia. Ääni oli kuin jollain haudasta nousseella.
 Yritin syödä vähän jotain ja taas vähän lisää lääkettä. Tämä päivä sitten onkin kulunut nukkuessa ja kuumaa mehua juodessa. Soitin Leilan hätiin ja hän luojan kiitos pääsi tulemaan. Huomenna tuleekin sitten Reetta ratsastamaan.
 Ja kun sunnuntaina tänne kirjoitin, että tänään jotain aivan muuta, niiin. Minun ja Aapen piti mennä tänään Niinisaloon hyppäämään maastoesteitä Hennan opastukseen. Eli sen lisäksi, että oltaisiin päästy kokeilemaan maastoesteitä, ratsastamaan hienolle kankaalle ja vielä täydellisenä päivänä oltaisiin nähty Saria ja Hennaa. Siis oikeasti ketutus on sanoin kuvaamaton! Aamusta saakka hoin, että jos olisin terve olisin neljän tunnin päästä Niinisalossa, jos olisin terve olisin kolmen ja puolen tunnin päästä Niinisalossa Aapen kanssa, jos olisin terve... jne.. Ärsyttää, surettaa ja ääh. Shit happens ja tämä minun ainainen tuurini.
 Noo joka tapauksessa Leila tuli ratsastamaan ja näytti hyvin menevän. Onneksi sain edes jonkun ratsastamaan ja toivottavasti paranisin nyt mahdollisimman pian.



sunnuntai 13. lokakuuta 2013

silirimpsis

 Niin siis loma alkoi? No mitenkäs nyt sattuikaan näin, että on ollut vähän kiirettä enkä ole kerinnyt naputtelemaan ja kuvaamaan?
 Joka tapauksessa perjantaina käytiin Aapen kanssa kuolaimettomilla (ja ihan kyllä satulan kanssa) maastossa kääntölenkki. Aape oli aika vireä, mutta tosi kiva. Aluksi laukka ei mennyt kunnolla eteenpäin, vaikka rullasi tosi hyvin. Koko ajan parani ja parani ja meni niiiin hyvin!
 Eilen sitten tietoisesti annoin Aapelle vapaapäivän, kun itsellä oli vähän menoa. Mentiin Emmun möksälle pienellä porukalla "juhlistamaan" syyslomaa. Tai no miten sen nyt ottaa. Mitään juhlistettu. Kunhan vietettiin kaveriporukalla aikaa, syötiin mässyä, juotiin kolaa ja kerta kaikkiaan vain mukavaa yhdessä oloa.
 Yleensä minä olen se, joka simahtaa ensimmäisenä tai valittaa koko ajan väsymystä, mutta eilen ei väsyttänyt, ei sitten yhtään. Ja itse asiassa käytiin vähän keskustelua siitä, että pidänkö lopulta sen pääni kiinni vai en. :D
 Virkeänä parin kolmen tunnin unilla herättiin yhdeksän jälkeen ilman mitään ongelmia. Siivottiin vähän paikkoja, ja oleskeltiin. Sain yhden mukavan viestin, joka varmaan osaltaan piti minut koko päivän virkeänä ja jo pienessä "täpinässä". Soittelin äitin hakemaan ja lähdin tallille kotiin päästyäni.
 Ponit olivat niin ihanat kun ne oikein juoksivat luokseni! Sitten mentiin sisään ja Aape oli mukavan kurainen. En käsitä, miten sen korvat saattoivat olla niin kuraiset! Leikkasin siiliä (josta tuli ylhäältä katsoen aivan järkyttävä) ja häntää lyhyemmäksi.
 Yleispenkki ja suitset päälle ja menoksi. Kipusin selkään vyön kiristämisen jälkeen ja mentiin pellolle. Se oli nyt kuivunut jo sopivasti.
 Tehtiin voltteja alkuunsa ja Aape oli aluksi vähän punkemis tuulella ja yritti mennä lapa edellä. Jätti kuitenkin sen pois muutaman kierroksen jälkeen ja jatkettiin normaalisti.
 Lähdettiin ravaamaan ja tehtiin edelleen voltteja. Aape oli ihan hyvä, välillä vähän juoksi liiaksi, mutta pääsääntöisesti liikkui tosi hyvin omalla moottorilla eteenpäin. Tämän jälkeen tehtiin vähän voimakevennystä sekä nousin ravissa muutaman kierroksen ajaksi pelkkään kevyeeseen istuntaan. Ja luonnollisesti toiseen suuntaan kaikki samat.
 Lähdettiin laukkaamaan. Laukannostot olivat tänään todella hyviä ja ne olivat käynnistä! Otettiin niitä pari enemmän, kuin normaalisti ja jokainen onnistui. Laukka rullasi molempiin suuntiin ihan sairaan hyvin ja Aape oli niin kivasti kuulolla! Istuin muutaman kierroksen molempiin suuntiin kevyessä istunnassa.
 Otettiin kunnon loppuravit pitkällä ohjalla ja sitten käppäiltiin, joka tuotti vähän tuskaa, kun Aape olisi halunnut vain laahustaa. Meni kyllä niiiin hyvin taas! Ja reilun tunnin ratsastus rapsakassa, ihanassa, raikkaassa syysilmassa teki kyllä niin hyvää, eikä väsyttänyt yhtään.
 Huomenna olisi tiedossa shoppailu reissu, ja illemmalla liikutus. Saa nähdä kerkiänkö huomenissa kirjoittamaan ja sitten tiistaina tämän hetken tietojen mukaan jotain aivan erilaista! Khihihihihiii! Jännittää jo ihan itseäkin!

torstai 10. lokakuuta 2013

tilulilu vettä sataa

 Nyt jos joskus tulee syysloma oikeaan saumaan. Oon ollut tämän viikon niiiin väsynyt ja tiistaista saakka päätä särkenyt joka päivä ja olisi voinut vain mennä nukkumaan heti koulusta tultua. Kunhan terveenä pysyttäis niin kaikki olis toooosi hyvin! :)

 photo 034_zps1ed69756.jpg

 
 Tosiaan pari päivää on satanut. Mietin maastoilun ja pellolla menon välillä. Lähdin pellolle ilman satulaa. Pellolla oli kahden laisia kohtia. Märkiä ja märempiä. No, selvittiin hengissä kaikki raajat tallella. Käveltiin, ravattiin ja tehtiin voltteja. Ravissa Aape oli tosi kiva. Aluksi näytti kyllä madon kiemurtelu taidot, mutta kierroksen sisään lopetti sen. Muutaman kerran vähän meinasi säntäillä, mutta ei mitään sen kummempaa ja tällä kertaa joka ikinen oikku meni märän pohjan piikkiin!

 photo 038_zpseb54b030.jpg


 Laukattiin vasuriin. Aluksi tuli tosi hyvä nosto, mutta laukka loppui kuin seinään koirien piirityksen vuoksi. Onneksi nuo kaksi pikku petoa lähti, kun tarpeeksi kauan niille jutteli vähän tiukempaan sävyyn. Jatkettiin Laukkaa. 
 Ihan hyvin meni, välillä Aape ei olisi ihan jaksanut keskittyä. Kun saatiin se toimimaan, ravattiin ja käveltiin vain, koska pohja oli sen verran liukas.

 photo 036_zpsfd8563bc.jpg

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

enkeksiotsikkoa part.354674

 Juuups. Eilen olin aivan törkeän väsynyt koulusta tullessani ja nukahdin sänkyyni joksikin aikaa. En kerinnyt liikuttamaan enää Aapea ja koko päivän oli satanut.
 Tänään olikin pari pienokonserttia valtakunnallisen vanhustenviikon vuoksi sekä Reetalla ja minulla, joten kummitätini Leila kävi ratsastamassa.
 Jenni oli ollut matkassa ja kun Leila oli ollut ratsastamassa Jenni oli järjestellyt satulahuonetta. Wihuu! Tässä joka tapauksessa Leilan teksti:


maanantai 7. lokakuuta 2013

Ratsastustunti vol. 7

 Todellakin vasta 7. ratsastustunti Aapen ja minun aikana, mihin aika on mennyt? Noo, kesällä tehtiin paaljon töitä ihan kaksistaan, koska en kehdannut pyytää Jenniä tai ketään muutakaan, kun meni välillä niin huonosti, laukka ei toiminut, jne. Kyllä, nyt ymmärrän, idiootti olin, silloin sitä apua eniten olisin tarvinnut, mutta ollaan selvitty ihan hyvin, ehkä mentiin vain pidemmän kaavan kautta. Nyt kuitenkin yritän Jennin kansa sopia säännöllisemmin tunteja. :)
 Jenni (sekä Leila, Timo ja Anu) hakivat minut koulusta. He jättivät minut meidän tiehaarasta käppäilemään ja hakivat sillä välin heinälastin. Kipitin nopeasti vaihtamaan vaatteet ja syömään.
 Hain Aapen ja sain sen jopa kiinni ihan hyvin! Harjailin ja varustin Aapen. Koulupenkki määrättiin, koulupenkki laitettiin.

 photo 012_zps67292359.jpg

 Mentiin pellolle ja käppäiltiin aluksi ihan uraa pitkin. Siirryttiin kevyeen raviin ja tehtiin pääty-ympyröitä. Aape oli aluksi vähän tahmea ja sitten se meinasi juosta pikkaisen alta pois. Lopulta Aape alkoi olla tosi tosi kiva ja tuntumalla hyvin.
 Istuin alas haroitusraviin ja tehtiin "kulmikasta kasia", jonka lyhyiden sivujenn päätyyn tuli voltit. Tarkoituksena oli aina tulla puolivälissä suoraan Jenniä kohden. Joo tiedän, olen huono selittämään, mutta toivottavasti joku ymmärtää edes jotain.
 Aluksi oli vähän hankalaa, mutta pikku hiljaa meni kivemmin ja kivemmin. Lopulta tosi kivasti. Ja välillä Aape myötäsi päätään edes pikki riikkisen pätkän! Wiii!

 photo 035_zpsc1e76e26.jpg

 Ravin jälkeen otettiin vielä vähän laukkaa. Tehtiin edelleen kasia ja siinä suoristuskohdan keskivaiheilla nostettiin laukka, lyhyensivun jälkeen nurkassa harjoitusravi, voltti ja sitten oltiinkin jo pian taas suoristuskohdassa ja uudelleen toinen laukka. Ajattelin, että joo ei tuu kesää, mutta kummasti onnistui ja olin kertakaikkiaan niin iloinen.
 Loppuravit vähän pidemmällä ohjalla ja sitten käppäiltiin. Varmaan yksi parhaista ratsastuskerroista! :)

 photo 031_zps70109bb0.jpg

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

maastovimma

 Eilen Marian kanssa vietettiin illalla extemporee likkojen (+vähän Teronkin) iltaa. Oltiin menossa hakemaan heppoja ja eikö ne säntäilleet karkuun. Yritettiin aikamme, upottiin liejuun ja tuli jo aivan pimeää. Saatiin pariin kertaan aika lupaavasti ponit läheisyydelle nurkkaan, mutta Aape kun se ei halua jäädä kiinni, se ei jää. Se vaikka viuhahtaa yli. Ei auttanut ja jätettiin sitten hepat pihalle.

 photo 009_zpsda1714cf.jpg

 Oltiin meillä ilta, pelattiin ja kunhan kulutettiin aikaa. Yhden-kahdentoista aikaan lähdettiin Marialle. Käytiin heittämässä heidän hepoille heinät ja sitten mentiin nukkumaan hetken jutustelun jälkeen. Aamulla kuudelta Ella, Marian koira herätti meidät ja vielä pari tuntia yritettiin nukkua, mutta ei siinä paljoa enää nukuta jos sakemanni hyppii päällä ja uikuttaa korvanjuuressa. Hahah. Huvittava tapaus! :D
 Haukattiin vähän aamupalaa, vietiin Marian hepat pihalle ja sitten hän lähti heittämään minua kotiinpäin.
 Tämä päivä meni jotenkin tosi nopeasti! Tuntui, etten oikeasti kerinnyt tehdä mitään! Tein läksyjä, sitten lomittaja soitti, että lehmä poikinut, käytiin auttamassa vasikka karsinaan, tms. sitten kello olikin jo paaljon. Tänään kävin moneen moneen kertaan katsomassa heppoja, viemässä nameja ja rapsuttelemassa, jotta ne oikeasti tajuaisivat, ettei aina lähdetä töihin! Kipusin Aapen selkäänkin kerran pellolla ja istuskelin sielä hetken. Kun hyppäsin alas, Aapen ympärillä pörräsi joku ötökkä, jota se juuri huitaisi päällään. Pää napsahti suoraan minua kalloon ja jos joskus, nyt sattui. Sitä seurasi ehkä puolisen tuntia vinkuna päänsisällä ja pieni päänsärky. Ja nyt tietysti on mukava kuhmu ja onhan se aika kipeäkin, mutta vahinko mikä vahinko ja nyt kaikki kunnossa. Lopulta se Aapekin alkoi vähän empien luokse tulla.

 photo 022_zps6eac9ae0.jpg

 Sitten kun piti lähteä ratsastamaan, minulla oli eri takki. No eihän Aape oikein tupannut kiinni antamaan. Leo onneksi ei niin fiksu ole, että olisi yhdistänyt takkia talliin. Sain Leon ja vein edeltä talliin ja sitten tuli saatua Aapekin kiinni.

 photo 008_zps3394e992.jpg

  Olin koko päivän miettinyt uskallanko lähteä maastoon, koska täälä on nyt ollut hirviä ja aika paljon vasallisiakin hirviä. Lähdin kuitenkin, mutta silti kuolaimettomalla.
 Aape oli ihan intoa piukassa. Se oli tosi tosi kiva! Ravissa se oli oikein eteenpäinpyrkivä ja tahdikas. Molemmat laukat rullasivat todella hyvin (toden totta, sekä vasen, että oikea laukka nousi maastossakin!) ja Aape kuunteli kivasti. Kotiin päin tultaessa se oli aivan intoa piukassa ja poni oli ravissa välillä ihan solmussa ja sykkyrässä, kun pidätin ja Aape vain olisi halunnut mennä ja mennä. Välillä annoin kävellä ihan pitkin ohjin, jottei raasun kaula mene ihan juntturaan. :D Meni tosi hyvin ja ei meitä mikään hirvikään onneksi tullut syömään!

 photo 016_zpsee4e53ea.jpg



lauantai 5. lokakuuta 2013

Bueno!

 Oon ollut koko päivän niin super hyper iloinen! Heti aamulla kun heräsin, vetäsin ratsastuspökät jalkaan söin ja lähdin ratsastamaan. Kerran hepat ei eilen antaneet kiinni, oli luvattu suht lämmin yö eikä sadetta, saivat jäädä sitten pihalle yöksi miettimään tekosiaan, kun tuossa nykyisessä aitauksessa niillä on katoskin, jota osaavat käyttää.
 Menin hakemaan poneja ja tänään Leo kiemurteli Aapen hampaan iskujen lomasta luokseni. Aape jäi kauemmas katsomaan. Annoin Leolle porkkanaa ja otin askeleen Aapea kohti, joka oli todellakin vielä aika kaukana. Herra kääntyi heti ja meinasi lähteä. Totesin, että okei, menen sitten Leon kanssa. Lähdettiin Leon kanssa pari askelta eteenpäin ja nopeasti Aape olikin jo aika lähellä. Käännyin ja annoin porkkanaa. Olin varautunut siihen, että kun Aape saa porkkanaan tarpeeksi hyvän otteen, se kääntyy ja lähtee. Tällä kertee minä voitin! Sain tarpeeksi nopeasti kiinni ja siitä hyvästä Aape sai paaaaljon lisää porkkanaa ja rapsutusta.
 Mentiin tallille ja harjailin Aapen. Hetken emmin satulan kanssa. Kovasti mieleni teki koulusatulaa, mutta mietin, uskallanko laittaa koulusatulan vapaapäivän jälkeen, jos meneekin päin mäntyä. Koulupenkkiin kuitenkin päädyin ja hetkeäkään en katunut!
 Käveltiin aluksi ja tehtiin voltteja. Aape oli oikein kivan olonen ja yritin keskittyä istuntaani ja etenkin käsiini.
 Lähdettiin ravailemaan. Aluksi tietysti kevyttä ravia muutama kierros ja edelleen niitä voltteja volttien perään. Istuin alas ja jatkettiin samaa rataa. Aape oli muuten tosi hyvä ja oli vallanmainiosti tuntumalla. Välillä meinasi vähän pieneltä mieheltä unohtua, ettei olla kiihdytyskisoissa, mutta se oli varsin helppo asia korjata.
 Sitten olikin jo vuorossa laukka. Molemmat laukat rullasivat ihan hyvin ja Aape oli niin perfect! Se ei lusmuillut, välillä vähän kiihdytti, mutta kuunteli joka ikisen avun todella tarkkaan! Eipä ollut mitään suurempia ongelmia.
 Käveltiin hetki ennen loppuraveja ja sitten kaikki perus loppuhärpäkkeet. Taas muistaa miksi tätä hommaa tehdään! Ja nyt etenkin pintaan nousi ajatukset jälleen siitä, että ilman epäonnistumisia ei voi nauttia onnistumisista! Ei todellakaan - tai ainakaan yhtä paljoa! :)
 Nyt vihdoin Reetan keskiviikkoiset fiilikset.


 photo 20131005_124025_zps321ffff5.jpg

 photo 20131005_123415_zpsf02a2bd9.jpg



perjantai 4. lokakuuta 2013

Missä menee raja?

 Nyt jos koskaan ärsyttää. Tuossa oli kaikki tämän päivän tapahtumat tiivistettynä yhteen lauseeseen. Olisin voinut sen tiivistää yhteen sanaan, mutta tuo on asiallisempi. 
 No tänään aamusta Maria kyseli aamulla voisiko käydä aikansa kuluksi ratsastamassa Aapen, kun hänellä perjantait on koulusta vapaat. Vakuutin, että tahdon ehdottomasti tänään ratsastaa itse, kun eilenkin meni niin suht kivasti.
 Tulin kotiin, siivosin karsinat ja olin menossa ottamaan hevosia. Aape tuli hetken seisoskelun jälkeen ehkä kahden metrin päähän, käänsi perseensä ja ampaisi karkuun. Juoksentelivat taas reilun tunnin karkuun ja isäkin oli avussa jonkin aikaa. Kerran oli ihan aivan sairaan lähellä, etten saanut Leoa kiinni. Olin aivan kosketusetäisyydellä, Leo sai jo haukattua pienen palan omenaakin, kun Aape pyyhälsi selkäni tapaa häätämään Leon läheltäni. Dögfkjdölkghjpeorkaäslökäömnbölksdfölkjg. Tässä sen hetken tunne.
 En enää kauaa jaksanut katsella tuota touhua ja lähdin sitten pois. Kävin tallilta laittamassa ovet kiinni, sammuttelemassa valot, tms. No tässä taas tälläinen pirun mielenkiintoinen postaus - vai mitä? Ärhh. Ei voi muuta sanoa, kuin että on se vaan perseestä ja syvältä sieltä, kun ei edes sen vertaa koninsa kanssa pärjää, että saisi itse kiinni. Kohta varmaan pitää laittaa seisomaan johonkin postimerkkiaitaan... Ja niin kauan kuin mahdollista sitä vältetään, mutta en vain kertakaikkiaan aina voi olla riippuvainen esim. äidistä ja olettaa, että hän hakee minulle Aapen, kun muuten kiinni ei anna, koska tietää joutuvansa töihin. Vapaapäivien jälkeen luokse tulo on aina helpompaa, mutta pakko tuo liikuttaa olisi. En enää kohta itsekkään tiedä.


 photo 128_zps918b4d37.jpg

 photo 100_zps34eaf4ca.jpg

torstai 3. lokakuuta 2013

voi pikku hönö

 Dippadaai ja piupaupou! Väsymys painaa ja sen kyllä niin huomaa! Aamusta saakka on mennyt lujaa ja jutut on ollut varsin.. lennokkaita? Nooo ei se mitään. Toivon, ettei tästäkin postauksesta tulisi aivan sekava.. :D
 Elikkästä ihan ensimmäisenä anteeksi aivan kamalasti, että sain läppärin sekoamaan ja en saa nyt kuvia, kenties huomenna tai viikonloppuna käytän enemmän aikaa sen kanssa, jotta saisin kuviakin tänne!
 Sitten hypätään tiistaille. (Miten niin olen ollut laiska enkä ole kirjoittanut aikaisemmin?) Olin suunnitellut meneväni tosi mukavasti ilman satulaa ja ehkäpä kuolaimettomilla. Siivosin tallit, laitoin iltaheinät karsinoihin ja iltaruuat turpoamaan. Olin tehnyt kaiken superhyper reippaana ja olin about tunnin normaali aikatauluani edellä, sillä olin heti koulusta tultuani tullut tallille (tietysti vähän jotain syötyäni ja vaatteet vaihdettuani), jotta kerkeäisin tunnollisesti lukemaan vähän bilsan kokeisiinkin illalla. 
 Lähdin hakemaan heppoja jah mitäpä muutakaan kuin että hevoset eivät antaneet kiinni. Leo yritti sinnikkäästi useaan kertaan luokseni, mutta koska Aape tietää jäävänsä yksin jos ei anna kiinni ja Leo antaa, se puri Leoa ja pidätteli sen kaukana minusta. Yritin nameilla, odottamalla, lähtemällä välillä pois, tms. Lopulta Ellu juoksi nöyränä polvi muutenkin kipeänä hevosten perässä. Ei järkevää. Reilun 40 minuuttia tuota touhua siedin ja sitten meni hermo.
 Kerta kaikkiaan lähdin pois, jätin hevoset pihalle ja yritin rauhoittua. Kiehutti kyllä niin pirusti. Olisi ollut niin paljon muutakin tekemistä, ja mihin olin hukannut aikaani. Oli pitänyt tulla kivaakin kivempi ilmansatulaa kerta taas. Sitten kun äiti meni, niin johan annettiin kiinni.. Äiti kun ei ole uhka, kun se ei hinaa itseään selkään. Ei enää yhtään innostanut lähteä ratsastamaan ja menin sitten huoneeseeni aluksi vaan purkamaan turhautumistani tekemättä mitään ja sitten lukemaan.
 Lisäksi illalla oli kyllä niiiin lähellä, ettei hepat jääneet pihalle yöksi, kun Aape meinasi vielä pimeässä ottaa tuon juoksuroundin uusiksi. Leo onneksi pelasti tilanteen... :D
 Eilen kävi Reetta ja huomenna yritän saada kuvan Reetan kommenteista tänne, kun tosiaan tuo bucketti ei halunnut mulle nyt toimia.
 Madotettiin myös Reetan ratsastuksen jälkeen ponit ja ihan hyvin onnistuikin vielä.
 Tänään äiti tulikin suht ajoissa kotiin ja suosista pyysin häntä hakemaan hepat. Tein tallihommat ja sitten mama toi heppaset.
 Aape oli aikasta hermoja raastava hoidettaessa, mutta kaippa sitä kaikki välillä on rasittavia. Lähdin sitten tänään ilman satulaa ja ihan kuolaimilla.
 Mentiin pellolle ja aika lailla heti kun päästiin pyörimään suorakulmiotamme "viereisestä" metsästä (200-300m päässä metsänreuna) alkoi kuulua koiran haukku. Tässä on nyt pyörinyt kaksivasainen hirvi ja arvasin, että joku on koiraansa kouluttamassa. Lilli tietysti rupesi pihassa haukkumaan. Äiti kyllä sai meidän koirat hyvissä ajoin sisälle. Käveltiin Aapen kanssa ja se vaikutti ihan kivalta, mitä aluksi vähän yritti oikoa.
 Hetken päästä metsästä rämpi karjalan karhukoira ja se kävi pihan nurkalla ja sitten huomasi meidät. Se jäi aika reilun matkan päähän tielle katselemaan ja haukkumaan. Koska se sielä haukkui, eikä miksikään muuttunut jatkettiin kävelyä. Koira haukkui ja aina kun tultiin pitkälle sivulle etupää sitä kohden se meni aina muutaman askeleen karkuun vaikka etäisyyttä meillä oli ainakin se sata metriä.
 Hetken päästä metsästä perästä rämpi mies maastopuvussaan. Koira haukkui ja heilutti häntäänsä, kun isäntänsä huusi sitä, mutta luokse se ei lähtenyt. Mies tuli ja me pysähdyimme Aapen kanssa. Mitä lähemmäs mies lähestyi koiraansa "Iidaa", sitä lähemmäs koira tuli meitä.
 Se haukkui aivan Aapen vieressä ja siitä näki, että sitä pelotti, mutta sisua näytti nuorella neidillä olevan. Mies yritti saada koiraansa, mutta se haukkui ja pyöri. Lopulta hän sai nuoren koiransa kiinni ja pahoitteli kauheasti häiriötä. Ei se mitään, tuli taas Aapen lehmänhermot todistettua!
 Käveltiin vielä muutama kierros voltteineen ja lähdettiin ravaamaan. Aape oli aluksi todella mukavan tuntuinen! Muutaman kierroksen jälkeen se alkoi pikku hiljaa kiihdyttämään ja kiihdyttämään, nostamaan päätään ja tuntumakin alkoi vähän hävitä. Pikku hiljaa sain onneksi Aapen rauhoitettua. Sitten taas sujuikin ihan hyvin.
 Tehtiin tosiaan voltteja ja Aape meni sinänsä ihan hyvin. Lähdettiin laukkaamaan ensin vasempaan. Laukka alkoi aika alusta saakka rullata ihan hyvin. Vähän oli lusmuilua ilmassa, mutta nyt vaikka miten omahyväiseltä tuntuisikin itseään kehua, niin olin aika hyvin hereillä ja saatiin yhdessä korjattua virheet tosi kivasti!
 Muutamaan kertaan Aape yritti vaihtaa laukkaa kiitoravi vaihdoillaan, mutta kertaakaan ei onnistunut, vaikka kerkesi ravaamaan jo! Kun vasen sujui mentiin oikea. Oikea laukka ei rullannut ihan niin hyvin, mutta onnistui kuitenkin.
 Otettiin kunnon loppuravit ja käynnit ja kyllä Aape oli märkä. Oli kyllä taas niin kiva fiilis lopulta, kun aluksi oli ja meinasi tulla vähän enemmänkin probleemaa, mutta sitten kun kaikki onnistuikin! Voiko olla oikeastaan mitään mukavampaa tunnetta?
 Halailin ja rapsuttelin Aapea selästä, heivasin itseni naisten istuntaan ja käveltiin tallille. Se on aina yhtä hassua, hauskaa, hölmöä ja ihan pöhkön tuntuista! Tallillakin vielä Aape sai selästä rapsutusta ja kun hyppäsin alas sitä rapsutuksen määrää. Aape oli varmasti jo aivan sitä mieltä "Tuo eukko on kyllä nyt aivan seonnut. Nyt ne näpit irti!" Hahah. Kirjottelin vielä vihkoseeni fiilikset ja istuskelin karsinan nurkassa taskut täynnä namia, about Aapen pää sylissä omenan paloja tms. kerjäämässä. Oli tosi kivaa! :)