Tänään Jennin piti tulla pitämään tuntia, tosin pakkasvarauksella, joka sovittiin -17. -14 luvattiin tälle päivälle, mutta eikö aamulla mittari näyttänyt sen reilun -22. Shiiiit.
Aamusta koklasin, josko hepat pysyisivät toisessa aitauksessa. Ne saivat juoksukiksit ja poni meni tietysti läpi.. Aape sentään ei mennyt perässä, mutta molemmat juoksivat aivan täysiä, toinen aidassa, toinen sen toisella puolen. Sain Aapen kiinni ja poni tuli perässä sitten edelliseen aitaukseen.
Mietin pitkälti koko päivän mitä tekisin. Ärsytti, koska olin odottanut tätä tuntia. Lähdin sitten illan hämärtyessä koulusatulan kanssa kokeilemaan. Tämä kerta oli kyllä aikamoinen pohjanoteeraus, mutta ehkä tälläkin oli joku tarkoituksensa.
Oli tosi kirkas keli ja vielä näki vallanmainiosti eteensä, kun lähdettiin. Aape oli alkuunsakkin todella hankala. Se oli vaikea suoristaa, asettaa, jne.
Käveltiin aluksi, ja kun alkoi toimia, siirryttiin raviin. Ravissa herra oli tosi herkkä. Se oli taas varsin virtaisan oloinen. Pää ponnahti aina taivaisiin pienimmästäkin pohjeavusta, esim. kulmassa tai voltilla.
Pitkän työn tuloksena, saatiin ravi ihan hyvälle mallille. Kun vaihdettiin suunta, oltiin taas ihan nollapisteessä. Oma mielikin siinä harhahtui hetkeksi ja liian pitkäksi sellaiseksi, eli oma vika.
Aape pääsi vähän määräämään tahtia hetkeksi, kun omat ajatukset menivät jossain aivan muualla. Siinä olikin sitten hommaa saada herra tottelemaan yhtään mitään. Hetken jälkeen, totesin, etten saa enää oikeasti Aapea kunnolla rentoutumaan ja laskemaan päätään. Ravattiin sitten pää vähän koholla, mutta kun Aape alkoi edes asettua jotenkin, ruvettiin koettamaan laukkaa.
Vasen laukka nousi ja oli aluksi ihan ok, mutta vauhti rupesi kiihtymään. Huhhuijjaa. Aapella oli oikea muulivaihde silmässä. Se viskoi päätään, ei kuunnellut mitään pidätteitä, välillä mentiin kylkiedellä, tms. Huuhaaheehaahuu. Kerran oikein pysähdyttiin ja laitoin Aapen kääntymään vasempaan. Se vastusti kaikin voimin ja peruutti varmaan 20 metriä. Vastusti vastustamistaan ja temusi, mutta kun ei halunnut kääntyä, ei meinannut kääntyä. Lopulta Aapekin antoi periksi ja sitten vähän pyörittiin.
Ratsastuksessa kului kauan aikaa. Tuli jo aika pimeää ja koko ajan tuntui, että tähtiä syttyi koko ajan enemmän ja enemmän!
Kun saatiin laukassa edes kierros suuntaansa niin, että korvat olivat melkein koko ajan menosuuntaan. Laukan laatu oli ihan hyvä ja tehtiin saatiin jopa tehtyä pääty-ympyröitä. Siinä sitten olikin ehkä kaikki, mikä onnistui. Edes jotain hyvää! :)
Loppuravit menin ilman jalustimia, koska jalat alkoivat olemaan aika kohmeessa. Minusta tuntui, että aikaisemmin olen pysynyt jokseenkin paremmin, mutta en tiedä.
Loppukäynneissä oltiin oikein tarkkoja tahdin kanssa. Aina kun hyytyi, napautin raipalla omaan jalkaani. Aape piti varmaan minua aivan v-mäisenä ämmänä, mutta kävelipähän ainakin tahdikkaasti!
Nyt tähtitaivas on ihan käsittämättömän upea! Näin muutes moneen vuoteen tähdenlennonkin tuossa ratsastuksen aikana! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti