K kävi eilen maastoilemassa Aapen kanssa ja olivat heittäneet ihan perus reippaan lenkin.
Tänään tuntui, että pitkästä aikaa oli suht nätti keli. Lähdettiin Aapen kanssa kääntöympyrälenkille.
Se oli kuin tervassa uitettu kärpänen. T-A-H-M-E-A, todella isolla t:llä. :D
Jo käynnissä herraa sai vähän väliä laittaa liikkumaan eteen päin. Ravissa jo ajattelin, että ontuuko se, kun tuntui jotenkin niin kummalliselta. Käännyin jo kotiinkin, mutta päätin vielä kokeilla ravia ja sitten kotiin päin tulikin ihan hyvä ja tahdikas ravi. Käännyttiin takaisin alkuperäiseen suuntaan.
Jatkettiin ravissa. Tuntui kuin oltaisiin tarvottu paikallamme. Välillä istuin harjoitusraviin, jotta sain Aapen kunnolla "buustattua" siihen normi raviinkin.
Laukkakin vähän tökki. Koko ajan sai olla kannustamassa eteen päin. Kerran Aape pudotti laukasta raviinkin ihan itsestään, jota ei ole koskaan, ikinä ennen vapaaehtoisesti maastossa tehnyt.
Jotenkuten saatiin lenkki pakettiin. Tänään oli vähän tahmeaa, mutta jatkossa sitten taas sulavemmin. Ja ei siinä mitään, kun muuten ihan mukavasti meni.
torstai 26. kesäkuuta 2014
tiistai 24. kesäkuuta 2014
Aape the real putte
Eilen ennätin kaikelta työmäärältäni ratsastamaan vasta lähempänä yhdeksää illalla. En viitsinyt enää ruveta laittamaan satulaa, joten mentiin ilman satulaa.
Käytiin tuo pikkuinen 4 km lenkki. Aape oli putempi kuin koskaan ennen. Se oli todella laiska. Käynnissä se tuntui tallaavan lähes paikallaan ja tahdista sai muistuttaa aluksi aika tiuhaankin tahtiin.
Ravissa mentiin todella rennolla meiningillä. Aape jolkotti tasaisesti ja annoinkin sen vaan hölköttää.
Laukka ei ollut mitenkään nelitahtista tai tökkivää, mutta se oli aika hassua. En tiedä mikä siinä oli, mutta jotenkin tosi outoa ja aluksi tasapainoa etsiessäni olin pariin otteeseen jo aika kyljellä. Ajattelin, että menkööt nyt, kun kuitenkin meni suht nätisti. Sitten Aape näki jonkun pienen vihreän miehen ja lähti. Käännyttiin takaisin ja otettiin koko laukkapätkä uusiksi ja meni sitten oikein hyvin.
Lopuksi Aape ravaili jo ihan kunnolla ja tarmokkaasti. Törmättiin yhdellä pikkutiellä autoon ja olin haljeta onnesta kuinka fiksusti Aape (+ kuski) toimi. Vähän jännitti, kun tie on sen verran pieni, että auto menee aika läheltä, mutta Aape ei ottanut suotta pulttia. En tiedä miksi olisi ottanut, mutta vähän jänskäsi. Sitten vain käveltiin kotiin pitkin ohjin. Rento kiva pikku lenkki. :)
Tänään Aapelle varmaan tulee taas vapaa, jollen innostu (ja saa jostain lisäenergiaa) yöratsastukselle. Huomenissa tuleekin K, niin pitäisi Aapen liikutus olla varmistettu. Sunnuntaihin saakka varmaan vielä aika tohotusta, koska rippijuhla valmistelut, mutta sitten pitäisi helpottaa. :)
Käytiin tuo pikkuinen 4 km lenkki. Aape oli putempi kuin koskaan ennen. Se oli todella laiska. Käynnissä se tuntui tallaavan lähes paikallaan ja tahdista sai muistuttaa aluksi aika tiuhaankin tahtiin.
Ravissa mentiin todella rennolla meiningillä. Aape jolkotti tasaisesti ja annoinkin sen vaan hölköttää.
Laukka ei ollut mitenkään nelitahtista tai tökkivää, mutta se oli aika hassua. En tiedä mikä siinä oli, mutta jotenkin tosi outoa ja aluksi tasapainoa etsiessäni olin pariin otteeseen jo aika kyljellä. Ajattelin, että menkööt nyt, kun kuitenkin meni suht nätisti. Sitten Aape näki jonkun pienen vihreän miehen ja lähti. Käännyttiin takaisin ja otettiin koko laukkapätkä uusiksi ja meni sitten oikein hyvin.
Lopuksi Aape ravaili jo ihan kunnolla ja tarmokkaasti. Törmättiin yhdellä pikkutiellä autoon ja olin haljeta onnesta kuinka fiksusti Aape (+ kuski) toimi. Vähän jännitti, kun tie on sen verran pieni, että auto menee aika läheltä, mutta Aape ei ottanut suotta pulttia. En tiedä miksi olisi ottanut, mutta vähän jänskäsi. Sitten vain käveltiin kotiin pitkin ohjin. Rento kiva pikku lenkki. :)
Tänään Aapelle varmaan tulee taas vapaa, jollen innostu (ja saa jostain lisäenergiaa) yöratsastukselle. Huomenissa tuleekin K, niin pitäisi Aapen liikutus olla varmistettu. Sunnuntaihin saakka varmaan vielä aika tohotusta, koska rippijuhla valmistelut, mutta sitten pitäisi helpottaa. :)
sunnuntai 22. kesäkuuta 2014
Juhannus
Toivottavasti kaikilla oli mukava juhannus! Toivon mukaan ainakin parempi kuin täällä meillä..
Perjantaina en ennättänyt ollenkaan ratsaille, kun jouduin kotona (ja mökillä) avustelemaan siivoamisessa, ruoanlaitossa, tms. koska illalla tuli vieraita.
Yöllä sitten mökiltä juhannuksenvietosta palatessamme kurkkasin vielä laitumille, että hepoilla ja lehmillä on kaikki kunnossa. Huomasin heti, että meidän 5 pv vanhaa pikkuneitivasikkaa ei näkynyt missään ja sen emo seisoi muista erillään aidan nurkassa. Hain saappaat ja lähdin pellolle.
Pikkuneitiä ei näkynyt missään. Lopulta vasikka löytyi makaamasta kummallisessa asennossa heinikossa aidan väärällä puolella. Pieni typykkä hengitti ja soitin isälle. Lopulta saatiin vasikka sisälle navettaan lämpöisempään (juhannusyönä +5 astetta pihalla, Suomen kesä ♥). Hierottiin sitä pitkään, yritettiin saada juomaan, tms. Lopuksi peiteltiin Leon loimilla ja vielä paalimuovi päälle, ettei pienikään lämpö pääse karkaamaan.
Aamulla askeleet suuntasivat ensimmäisenä navettaan. Neiti oli vielä hengissä, joten kuten. Kovin voimaton ja flegmaattinen. Äidin kanssa saatiin se nielemään lämmintä maitoa vajaa litra. Istuin sen vierellä reilun pari tuntia hieroen ja lämmittäen sitä taukoamatta ja tyttö lämpisikin vähän ja alkoi jo hiukan liikutella jalkojaan ja kieltään.
Soitettiin Johannalle, jolta nämä meidän 5 (+2 vasikkaa) ensimmäistä emoa tulivat ja hän lähti apuun. Johannalla itsellään on ollut jo pitkään emoja ja sanoi, ettei aiemmin ole tällaisesta kuullut. Hänen äitinsä sitten oli keksinyt, että vasikkaa on pitänyt purra käärme, koska se oli niin pirteä ja elinvoimainen ensimmäisestä päivästä lähtien.
Johannan kanssa sitten juotettiin neitokaiselle pari kyytablettia ja ne onneksi menivät hyvin alas. Pian vaikutus alkoikin jo näkyä ja vasikka rupesi kovasti liikuttelemaan jalkojaan, refleksit silmissä ja muualla voimistuivat.
Odottelimme reilun puolituntia ja sitten letkutimme pikku neidille mahaan lämmintä maitoa. Vasikka alkoi muutenkin jo lämmitä ja kaikki näytti vallan lupaavalta. Se nosti jo päätään, liikutteli jalkojaan ja koitti ylös. Oltiin juuri mittaamassa lämpöä uudelleen, kun Johanna vaan sanoi "hetkinen" ja vasikka lakkasi reagoimasta ja hengittämästä.
Lopulta löysimme kaulasta turvonneen kohdan. Käärmeen myrkky oli päässyt liikaa vaikuttamaan ja ilmeisesti neidin sydän ei kestänyt, kun rupesi virkoamaan. Meidän kaunis pikku neiti lähti tästä maailmasta vain 6 pv ikäisenä. Kuulemma todella harvinaista tällainen, mutta tämä oli nyt pelkkää huonoa tuuria ja tästä viisaampana seuraavaa vasikkaa odotellessa..
Eilenkään en sitten kerinnyt ratsastamaan ollenkaan, kun koko päivä kului pikkuneidin pelastusyritykseen..
Tänään sitten onkin satanut ihan koko päivän, ihan kaatamalla. Säätiedotus lupasi illaksi vielä kovempaa sadetta, joten lähdin aamupäivästä ratsastamaan.
Kun lähdettiin, ei vielä satanut. Käytiin ensin haaskanlenkillä. Aapella oli mukavan reipas, tasainen ja matkaataittava askellus päällä, vaikka vähän enemmän joutuikin vastaan pitämään kahden vapaapäivän jälkeen.
Herra oli aikamoinen virtapommi - tosin mukava pommi tänään. Oltiin jo käännytty haaskan metsätielle ja sitä menty ehkä joku 100 m, kun isommalla tiellä meni pieni mopo. Aluksi ei ollut mitään, mutta kun mopo oli jo mennyt pitkälti ohi, Aape päätti lähteä. Palattiin sitten takaisin ja otettiin uusiksi tuo tien alkupätkä.
Laukannosto oli oikein säpäkkä ja vauhdikas, mutta varsin hyvä sellainen. Laukkakin rullasi tosi kivasti. Aapea sai pidättää toden teolla, mutta se kuunteli suht hyvin ja liikkui niin kovin ryhdikkäästi ja hienosti.
Ensimmäinen iso vesilätäkkö tuli vastaan ja sen nähdessäni ajattelin, että "mehän mennään tuosta". Jotenkin en epäröinyt hetkeäkään ja kun oltiin sen kohdalla, Aape yritti vetää liinat kiinni ja kiertää, mutta toinen pohje vain kylkeen kiinni, Aape otti pikkiriikkisen loikan ja jatkoi lätäkön läpi niin, että vesi vain roiskui! Hehee, hieno Aape! Tuolla tahdonvoimalla on aikamoinen vaikutus!
Jatkettiin tätä vesilätäköistä menoa ja se oli hauskaa. Aape ei aina niinkään tykännyt niistä ja sen vuoksi saattoi vähän jotain hölmöillä, mutta joka lätäköstä mentiin, josta halusin meidän menevän! Ja mentiin vielä vauhdilla.
Yhdellä suoralla Aape oli tosi raskas kädelle. Suora on pitkä, todella hyväpohjainen ja suoran jälkeen tulee suht pitkä ja loiva mäki. Annoin Aapelle vähän ohjaa ja pohjetta ja johan lähti. Nyt taas tämä tuttu lause: Ei olla varmaan koskaan ennen menty noin pirun lujaa! Aape meni kuin hornetti! Mäen päälle päästyä herra kyllä puuskuttikin vähän. Käännyttiin vielä takaisin päin, kun ajattelin, että otetaan tuo vielä rauhallisestikkin, ettei jää mitään mielikuvaa, että tässä saa päästellä.
Laukkailtiin sitten vielä rauhallisemmalla tahdilla ja matka jatkui. Kotiin päin tultaessa vähän mielijohteesta käytiin vielä kääntöympyrä lenkki, kun Aapella tuntui virtaa piisaavan.
Siihen saakka oltiin päästy vielä kuivin nahoin. Kun oltiin tuon kääntöympyrälenkin metsätiellä, vettä rupesi satelemaan, ensin rauhakseltaan ja sitten aivan kaatamalla.
Välillä ei meinannut eteensä nähdä, mutta hyvin selvittiin ja Aapekin meni oikein näppärästi tuollakin.
Kotiin päästyä oltiin ihan litimärkiä, alusvaatteita myöten. Mutta eipä tuo haitannut, meni sen verran hyvin. :)
Perjantaina en ennättänyt ollenkaan ratsaille, kun jouduin kotona (ja mökillä) avustelemaan siivoamisessa, ruoanlaitossa, tms. koska illalla tuli vieraita.
Yöllä sitten mökiltä juhannuksenvietosta palatessamme kurkkasin vielä laitumille, että hepoilla ja lehmillä on kaikki kunnossa. Huomasin heti, että meidän 5 pv vanhaa pikkuneitivasikkaa ei näkynyt missään ja sen emo seisoi muista erillään aidan nurkassa. Hain saappaat ja lähdin pellolle.
Pikkuneitiä ei näkynyt missään. Lopulta vasikka löytyi makaamasta kummallisessa asennossa heinikossa aidan väärällä puolella. Pieni typykkä hengitti ja soitin isälle. Lopulta saatiin vasikka sisälle navettaan lämpöisempään (juhannusyönä +5 astetta pihalla, Suomen kesä ♥). Hierottiin sitä pitkään, yritettiin saada juomaan, tms. Lopuksi peiteltiin Leon loimilla ja vielä paalimuovi päälle, ettei pienikään lämpö pääse karkaamaan.
Aamulla askeleet suuntasivat ensimmäisenä navettaan. Neiti oli vielä hengissä, joten kuten. Kovin voimaton ja flegmaattinen. Äidin kanssa saatiin se nielemään lämmintä maitoa vajaa litra. Istuin sen vierellä reilun pari tuntia hieroen ja lämmittäen sitä taukoamatta ja tyttö lämpisikin vähän ja alkoi jo hiukan liikutella jalkojaan ja kieltään.
Soitettiin Johannalle, jolta nämä meidän 5 (+2 vasikkaa) ensimmäistä emoa tulivat ja hän lähti apuun. Johannalla itsellään on ollut jo pitkään emoja ja sanoi, ettei aiemmin ole tällaisesta kuullut. Hänen äitinsä sitten oli keksinyt, että vasikkaa on pitänyt purra käärme, koska se oli niin pirteä ja elinvoimainen ensimmäisestä päivästä lähtien.
Johannan kanssa sitten juotettiin neitokaiselle pari kyytablettia ja ne onneksi menivät hyvin alas. Pian vaikutus alkoikin jo näkyä ja vasikka rupesi kovasti liikuttelemaan jalkojaan, refleksit silmissä ja muualla voimistuivat.
Odottelimme reilun puolituntia ja sitten letkutimme pikku neidille mahaan lämmintä maitoa. Vasikka alkoi muutenkin jo lämmitä ja kaikki näytti vallan lupaavalta. Se nosti jo päätään, liikutteli jalkojaan ja koitti ylös. Oltiin juuri mittaamassa lämpöä uudelleen, kun Johanna vaan sanoi "hetkinen" ja vasikka lakkasi reagoimasta ja hengittämästä.
Lopulta löysimme kaulasta turvonneen kohdan. Käärmeen myrkky oli päässyt liikaa vaikuttamaan ja ilmeisesti neidin sydän ei kestänyt, kun rupesi virkoamaan. Meidän kaunis pikku neiti lähti tästä maailmasta vain 6 pv ikäisenä. Kuulemma todella harvinaista tällainen, mutta tämä oli nyt pelkkää huonoa tuuria ja tästä viisaampana seuraavaa vasikkaa odotellessa..
Eilenkään en sitten kerinnyt ratsastamaan ollenkaan, kun koko päivä kului pikkuneidin pelastusyritykseen..
Tänään sitten onkin satanut ihan koko päivän, ihan kaatamalla. Säätiedotus lupasi illaksi vielä kovempaa sadetta, joten lähdin aamupäivästä ratsastamaan.
Kun lähdettiin, ei vielä satanut. Käytiin ensin haaskanlenkillä. Aapella oli mukavan reipas, tasainen ja matkaataittava askellus päällä, vaikka vähän enemmän joutuikin vastaan pitämään kahden vapaapäivän jälkeen.
Herra oli aikamoinen virtapommi - tosin mukava pommi tänään. Oltiin jo käännytty haaskan metsätielle ja sitä menty ehkä joku 100 m, kun isommalla tiellä meni pieni mopo. Aluksi ei ollut mitään, mutta kun mopo oli jo mennyt pitkälti ohi, Aape päätti lähteä. Palattiin sitten takaisin ja otettiin uusiksi tuo tien alkupätkä.
Laukannosto oli oikein säpäkkä ja vauhdikas, mutta varsin hyvä sellainen. Laukkakin rullasi tosi kivasti. Aapea sai pidättää toden teolla, mutta se kuunteli suht hyvin ja liikkui niin kovin ryhdikkäästi ja hienosti.
Ensimmäinen iso vesilätäkkö tuli vastaan ja sen nähdessäni ajattelin, että "mehän mennään tuosta". Jotenkin en epäröinyt hetkeäkään ja kun oltiin sen kohdalla, Aape yritti vetää liinat kiinni ja kiertää, mutta toinen pohje vain kylkeen kiinni, Aape otti pikkiriikkisen loikan ja jatkoi lätäkön läpi niin, että vesi vain roiskui! Hehee, hieno Aape! Tuolla tahdonvoimalla on aikamoinen vaikutus!
Jatkettiin tätä vesilätäköistä menoa ja se oli hauskaa. Aape ei aina niinkään tykännyt niistä ja sen vuoksi saattoi vähän jotain hölmöillä, mutta joka lätäköstä mentiin, josta halusin meidän menevän! Ja mentiin vielä vauhdilla.
Yhdellä suoralla Aape oli tosi raskas kädelle. Suora on pitkä, todella hyväpohjainen ja suoran jälkeen tulee suht pitkä ja loiva mäki. Annoin Aapelle vähän ohjaa ja pohjetta ja johan lähti. Nyt taas tämä tuttu lause: Ei olla varmaan koskaan ennen menty noin pirun lujaa! Aape meni kuin hornetti! Mäen päälle päästyä herra kyllä puuskuttikin vähän. Käännyttiin vielä takaisin päin, kun ajattelin, että otetaan tuo vielä rauhallisestikkin, ettei jää mitään mielikuvaa, että tässä saa päästellä.
Laukkailtiin sitten vielä rauhallisemmalla tahdilla ja matka jatkui. Kotiin päin tultaessa vähän mielijohteesta käytiin vielä kääntöympyrä lenkki, kun Aapella tuntui virtaa piisaavan.
Siihen saakka oltiin päästy vielä kuivin nahoin. Kun oltiin tuon kääntöympyrälenkin metsätiellä, vettä rupesi satelemaan, ensin rauhakseltaan ja sitten aivan kaatamalla.
Välillä ei meinannut eteensä nähdä, mutta hyvin selvittiin ja Aapekin meni oikein näppärästi tuollakin.
Kotiin päästyä oltiin ihan litimärkiä, alusvaatteita myöten. Mutta eipä tuo haitannut, meni sen verran hyvin. :)
torstai 19. kesäkuuta 2014
täällä taas!
Noniin! Tänään kotiuduttiin rippileiriltä. Tiivistetysti oli mahtava leiri, mahtavat ihmiset, ikävä varmasti tulee, mutta toivottavasti jatketaan yhteydenpitoa!
Sitten asiaan. Aapella oli yksi vapaapäivä tässä viikon aikana ja tässä Reetan sekä K:n kommentit.
Olen pahoillani, koska tuo ylempi kuva on väärin päin... En tiedä, tämä kone käy kierroksilla ja sekoilee tolkuttomasti. Yli puolentunnin kääntöprosessin ja yli kymmenen lataamisen jälkeen, se aina palaa takaisin noin päin, joten vähän niskojen liikuttelua...
Jokatapauksessa sen verran avaan tätä, että Helmi on ikäiseni tyttö, joka ei ole koskaan ennen(?) ollut hevosen selässä ja oli ratsastanut melkein koko haaskanlenkin, Reetta vierellään kävellen/juosten. Reetta oli muutamat laukkapätkät vetänyt ja saanut Helminkin kokeilemaan kaikki askellajit. Superponi taas!
Tänään sitten kotiin päästyä ja Aapea aikani rapsuteltua ja halailtua lähdettiin maastoilemaan.
Käytiin ihan tuo perus kääntöympyrälenkki ja meni ihan hyvin. Vähän tuntui, että omat reisilihakset on menettänyt voimaansa (nivelsiteiden takia taukoa satulan kanssa ratsastuksesta + ripari), mutta ihan hyvin meni ja sehän vaatii vain ratsastusta, ratsastusta ja ratsastusta, jotta kaikki tulee taas ennalleen. :p
Aape oli aluksi vähän tahmea, mutta vetristyi koko ajan ja oli lopulta kuin rasvattu salama! Vähän kompuroi ja näki mörköjä, mutta muuten meni kyllä tosi hyvin ja oli kiva lenkki. (:
Sitten asiaan. Aapella oli yksi vapaapäivä tässä viikon aikana ja tässä Reetan sekä K:n kommentit.
Jokatapauksessa sen verran avaan tätä, että Helmi on ikäiseni tyttö, joka ei ole koskaan ennen(?) ollut hevosen selässä ja oli ratsastanut melkein koko haaskanlenkin, Reetta vierellään kävellen/juosten. Reetta oli muutamat laukkapätkät vetänyt ja saanut Helminkin kokeilemaan kaikki askellajit. Superponi taas!
Tänään sitten kotiin päästyä ja Aapea aikani rapsuteltua ja halailtua lähdettiin maastoilemaan.
Käytiin ihan tuo perus kääntöympyrälenkki ja meni ihan hyvin. Vähän tuntui, että omat reisilihakset on menettänyt voimaansa (nivelsiteiden takia taukoa satulan kanssa ratsastuksesta + ripari), mutta ihan hyvin meni ja sehän vaatii vain ratsastusta, ratsastusta ja ratsastusta, jotta kaikki tulee taas ennalleen. :p
Aape oli aluksi vähän tahmea, mutta vetristyi koko ajan ja oli lopulta kuin rasvattu salama! Vähän kompuroi ja näki mörköjä, mutta muuten meni kyllä tosi hyvin ja oli kiva lenkki. (:
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
pakkaamaan
Tänään lähdettiin Aapen kanssa ilman satulaa maastoilemaan. Tarkoitus oli mennä vain rauhallinen käyntimaasto Apsin kanssa. Ötökät kuitenkin olivat sen verran päälle käyviä, että otettiin ravia ja lopulta yksi laukkapätkäkin.
Aape oli tosi ihana kaikissa askellajeissa. Varis, naapurin uudet paalit ja lupiinit tuottivat vähän sydämen tykytyksiä, mutta muuten meni kyllä todella hienosti.
Käytiin kiertämässä tuo pikkuinen neljän kilometrin lenkki. Kotiin tultua pojat pääsi takaisin laitumelle.
Se oli sitten viimeinen ratsastuskerta viikkoon. Huomen aamulla starttaa ripari. Pelkkä ajatuskin aiheuttaa jo pienen ikävän.. Jotenkin ollaan etenkin Aapen kanssa nyt lähennytty hurjan paljon pienessä ajassa. Se tulee nykyään lähes aina luokseni, jos menen hevosia katsomaan. Jos olen lehmien luona, se tulee portille odottamaan. Se painaa nykyään lähes joka päivä päänsä syliini ja oikeastaan minä olen ainoa, joka sitä saa halia. Sitten se saattaa painaa turpansa olkapäälleni ja laittaa silmiään kiinni. Tai raaputtaa minua turvallaan. Kaikkea ylisöpöä nallekarhutoimintaa. ♥ Luulen kuitenkin, että viikko kuluu aika nopeasti, sillä meillä vaikuttaisi olevan riparilla aivan mahtava porukka.
Nyt tämä tyttö sanoo hastalavista viikoksi ja kuulemiin!
Aape oli tosi ihana kaikissa askellajeissa. Varis, naapurin uudet paalit ja lupiinit tuottivat vähän sydämen tykytyksiä, mutta muuten meni kyllä todella hienosti.
Käytiin kiertämässä tuo pikkuinen neljän kilometrin lenkki. Kotiin tultua pojat pääsi takaisin laitumelle.
Se oli sitten viimeinen ratsastuskerta viikkoon. Huomen aamulla starttaa ripari. Pelkkä ajatuskin aiheuttaa jo pienen ikävän.. Jotenkin ollaan etenkin Aapen kanssa nyt lähennytty hurjan paljon pienessä ajassa. Se tulee nykyään lähes aina luokseni, jos menen hevosia katsomaan. Jos olen lehmien luona, se tulee portille odottamaan. Se painaa nykyään lähes joka päivä päänsä syliini ja oikeastaan minä olen ainoa, joka sitä saa halia. Sitten se saattaa painaa turpansa olkapäälleni ja laittaa silmiään kiinni. Tai raaputtaa minua turvallaan. Kaikkea ylisöpöä nallekarhutoimintaa. ♥ Luulen kuitenkin, että viikko kuluu aika nopeasti, sillä meillä vaikuttaisi olevan riparilla aivan mahtava porukka.
Nyt tämä tyttö sanoo hastalavista viikoksi ja kuulemiin!
tiistai 10. kesäkuuta 2014
Tänään käytiin Aapelin kanssa "näpsäkkä" ja kiva maasto ilman satulaa.
Kyllä huomasi, ettei ollut viikkoon ratsastanut. Aamulla herätessä totesin, että persus, selkä ja niskat olivat vähän jumissa. Hevosen selkään hypätessä tähän listaan tuli vielä reidet.
Ennen kuin lähdettiin maastoon, käytiin taas tutkailemassa vähän noita emolehmiä, nimittäin tänä aamuna saapui neljä leidiä lisää. Aape vähän kiinnosti, tosin kauempaa. Nämä uudet emot, Stiina, Siiri, Ama ja Lady Jane (naurakaa vaan, niin minäkin.. :D) olivat hiukan arempia, kuin nämä meidän ensimmäiset. Hyvin huomasi, että matameja kiinnosti, mutta vähän oli kuitenkin pelottavaa.
Kolmen muun jo lähtiessä huitsan kuuseen Ama jäi vielä tutkailemaan. Kun yritettiin mennä lähemmäs Aapen kanssa, mamma lähti karkuun, mutta kun käännyttiin ja lähdettiin pois päin Ama seurasi perässä kuin hai laivaa. Hahah. Lopulta ei kuitenkaan päästy lähemmin tutustumaan uusien emojen ja heppojen kanssa. Myöhemmin sitten. :p
Laitoin tänään joidenkin mörköjen tai yhtäkkisten virtapiikkien varalta olympiat Aapelle ihan omaksi turvaksi ja varmuuden vuoksi. (NÖSSÖ minä) Torstaina alkaa rippileiri ja sinne en halua mennä pää kainalossa, joka minun tuurilla on hyvinkin mahdollista.
Sitten lähdettiin taittamaan matkaa, ilman satulaa. Käveltiin aluksi ihan rauhakseltaan ja mentiin aika pitkällä ohjalla. Tienvarressa oli tutulla jo rehunteko käynnissä ja se oli Aapen mielestä vähän jännää. Ei paljoa, mutta vähän kuitenkin.
Ravissa Aape oli taas ihan super kiva. Se meni hyvällä tahdilla ja liikkui tasaisesti. Meitä vastaan tuli traktori ja mielessä kävi kyllä vaihtoehto hypätä alas selästä ja yrittää kiivetä takaisin. Kuitenkaan tähän en ruvennut, koska olen tuossa takaisin kiipeämisessä niin kovin huono ilman satulaa. Höpötin taukoamatta Aapelle. "Raaauha, raauha, hieno poika, hyvin se menee, raauha, rauha" ja sitä rataa. Ja hyvin se meni. Olin haljeta onnesta, kun Aape vähän epäluuloisena otti vain pari tikutikuteputusaskelta vähän sivuttain!
Sitten siirryttiin laukkaan ja saatiin molemmat laukat nousemaan, joka on omasta mielestäni jokseenkin jo pieni saavutus ilman satulaa ja taas mamma oli niiiin iloinen! Laukka rullaili tänään ihan hyvin ja Aape pysyi aika hyvässä "paketissa" (meidän paketti = ei aivan koko pituuksinen pätkylä). Tahti oli oikein hyvä ja päästiin menemään aika löysin ohjin. Törmättiin pariin Aapen mielikuvituskaveriin, jotka tulivat puskista, mutta mamman palautettua Apsi maanpinnalle puheella, ei ollutkaan enää mitään hätää.
Kotiin päin tullessa kiitin hiljaa mielessäni olympioista, jotka suussa olivat. Laukka kotiin päin sujui todella hienosti, mutta ravissa Aape oli vähän isompi vaihde silmässä. Sotki hyvin alleen, mutta vauhti pysyi hyvin hallinnassa ilman kauheaa voimankäyttöä ja päästiin jatkamaan aika rennosti.
Loppumatkaa kohden ravissa Aape alkoi himmata vähän ja saatiin mennä taas suht löysin ohjin. Sitten käppäiltiin kotsaan. :)
Kyllä huomasi, ettei ollut viikkoon ratsastanut. Aamulla herätessä totesin, että persus, selkä ja niskat olivat vähän jumissa. Hevosen selkään hypätessä tähän listaan tuli vielä reidet.
Ennen kuin lähdettiin maastoon, käytiin taas tutkailemassa vähän noita emolehmiä, nimittäin tänä aamuna saapui neljä leidiä lisää. Aape vähän kiinnosti, tosin kauempaa. Nämä uudet emot, Stiina, Siiri, Ama ja Lady Jane (naurakaa vaan, niin minäkin.. :D) olivat hiukan arempia, kuin nämä meidän ensimmäiset. Hyvin huomasi, että matameja kiinnosti, mutta vähän oli kuitenkin pelottavaa.
Kolmen muun jo lähtiessä huitsan kuuseen Ama jäi vielä tutkailemaan. Kun yritettiin mennä lähemmäs Aapen kanssa, mamma lähti karkuun, mutta kun käännyttiin ja lähdettiin pois päin Ama seurasi perässä kuin hai laivaa. Hahah. Lopulta ei kuitenkaan päästy lähemmin tutustumaan uusien emojen ja heppojen kanssa. Myöhemmin sitten. :p
Laitoin tänään joidenkin mörköjen tai yhtäkkisten virtapiikkien varalta olympiat Aapelle ihan omaksi turvaksi ja varmuuden vuoksi. (NÖSSÖ minä) Torstaina alkaa rippileiri ja sinne en halua mennä pää kainalossa, joka minun tuurilla on hyvinkin mahdollista.
Sitten lähdettiin taittamaan matkaa, ilman satulaa. Käveltiin aluksi ihan rauhakseltaan ja mentiin aika pitkällä ohjalla. Tienvarressa oli tutulla jo rehunteko käynnissä ja se oli Aapen mielestä vähän jännää. Ei paljoa, mutta vähän kuitenkin.
Ravissa Aape oli taas ihan super kiva. Se meni hyvällä tahdilla ja liikkui tasaisesti. Meitä vastaan tuli traktori ja mielessä kävi kyllä vaihtoehto hypätä alas selästä ja yrittää kiivetä takaisin. Kuitenkaan tähän en ruvennut, koska olen tuossa takaisin kiipeämisessä niin kovin huono ilman satulaa. Höpötin taukoamatta Aapelle. "Raaauha, raauha, hieno poika, hyvin se menee, raauha, rauha" ja sitä rataa. Ja hyvin se meni. Olin haljeta onnesta, kun Aape vähän epäluuloisena otti vain pari tikutikuteputusaskelta vähän sivuttain!
Sitten siirryttiin laukkaan ja saatiin molemmat laukat nousemaan, joka on omasta mielestäni jokseenkin jo pieni saavutus ilman satulaa ja taas mamma oli niiiin iloinen! Laukka rullaili tänään ihan hyvin ja Aape pysyi aika hyvässä "paketissa" (meidän paketti = ei aivan koko pituuksinen pätkylä). Tahti oli oikein hyvä ja päästiin menemään aika löysin ohjin. Törmättiin pariin Aapen mielikuvituskaveriin, jotka tulivat puskista, mutta mamman palautettua Apsi maanpinnalle puheella, ei ollutkaan enää mitään hätää.
Kotiin päin tullessa kiitin hiljaa mielessäni olympioista, jotka suussa olivat. Laukka kotiin päin sujui todella hienosti, mutta ravissa Aape oli vähän isompi vaihde silmässä. Sotki hyvin alleen, mutta vauhti pysyi hyvin hallinnassa ilman kauheaa voimankäyttöä ja päästiin jatkamaan aika rennosti.
Loppumatkaa kohden ravissa Aape alkoi himmata vähän ja saatiin mennä taas suht löysin ohjin. Sitten käppäiltiin kotsaan. :)
maanantai 9. kesäkuuta 2014
jättipaarmojen hyökkäys
Torstaina Tanja kävi ratsastelemassa Aapen. He olivat käyneet tuolla neljän kilometrin lenkille ja lisänneet siihen vielä piiiitkän mäen ylös ja alas. Kotiin palatessa herra oli kyllä hikinen, mutta niin oli myös kuskikin! Vähän oli kuulemma mörköjä näkynyt, muuten mennyt hyvin.
Perjantaina Maria tuli ratsastelemaan ja viikonloppuna Reetta hoiti liikutuksen molempina päivinä. Alla tyttöjen omat kommentit ja pari kuvaa.
Sitten koittikin maanantai, eli tämä päivä. En ollut tarkoituksella hommannut ketään ratsastamaan ja lähdin koittamaan onneani ilman satulaa. Ja joo, onneksi lähdin. :)
Piitkien jutustelusessioiden ja harjauksen jälkeen käppäiltiin pellolle. Aape oli aluksi ihan lentoon lähdössä, mutta pellolle päästyä malttoi jo hyvin.
Käveltiin pitkät alkukäynnit, jotta saatiin kunnon tuntuma. Samalla pienennettiin vähän meidän uraamme. Aape oli tosi mukava kädelle ja voltit onnistui oikein hyvin.
Siirryttiin raviin ja Aape kulki oikein mukavasti, vaikka herralla olikin aikalailla meno päällä. Jatkettiin volttien tekoa ja sujui hyvin.
Nyt valitettavasti tännekin on paarmat saapuneet. Ja ne ovat aivan tolkuttoman isoja tänävuonna(kin)! Joka vuosi kuulee tämän, mutta eivät ne ennen ole noin isoja olleet (tai sitten muisti reistailee). Mutta oli paarmat tai ei, kesäkesäkesä! ♥
Perjantaina Maria tuli ratsastelemaan ja viikonloppuna Reetta hoiti liikutuksen molempina päivinä. Alla tyttöjen omat kommentit ja pari kuvaa.
Veera on siis Reetan 6v pikkusisko.
Sitten koittikin maanantai, eli tämä päivä. En ollut tarkoituksella hommannut ketään ratsastamaan ja lähdin koittamaan onneani ilman satulaa. Ja joo, onneksi lähdin. :)
Piitkien jutustelusessioiden ja harjauksen jälkeen käppäiltiin pellolle. Aape oli aluksi ihan lentoon lähdössä, mutta pellolle päästyä malttoi jo hyvin.
Käveltiin pitkät alkukäynnit, jotta saatiin kunnon tuntuma. Samalla pienennettiin vähän meidän uraamme. Aape oli tosi mukava kädelle ja voltit onnistui oikein hyvin.
Siirryttiin raviin ja Aape kulki oikein mukavasti, vaikka herralla olikin aikalailla meno päällä. Jatkettiin volttien tekoa ja sujui hyvin.
Vasen laukka oli aluksi aika tönkkö, mutta siitä se lähti hyvin vetristymään ja sujuikin lopulta ihan hyvin. Pari ensimmäistä kierrosta meni oikein hienosti ja saatiin hyvät ratsastustiet. Sitten Aape päätti laittaa vähän isomman vaihteen silmät ja vetää mutkat suoriksi. Jouduttiin siirtymään tämän takia laukkojen ajaksi vanhalle ja isommalle urallemme.
Jälleen tänään oli nämä aika "perinteiset" jekut. Aape toisella pitkällä sivulla vähän puri kiinni kuolaimeen ja lähti kaahottamaan. Yritti vaihtaa laukkaa (ravin kautta) tms. Saatiin kuitenkin suht pienellä hommat skulaamaan ja sitten menikin aika kivasti.
Oikeaan kierrokseen oli välillä vauhtia vähän reippaasti, mutta muuten sujui todella hyvin ja pidätteet meni hienosti läpi.
Otettiin loppuravit ja Aape oli ihan superkiva! Yltiökiva! Ylistyssanat ei riitä kuvaamaan! Se kulki sopivalla temmolla ja tarmokkuudella ja oli kädelle todella mukava, eikä yhtään se junttiputte, mikä sielä piuhan päässä aika usein on. Lopulta kuitenkin Aape sai ravailla vielä pidemmällä ohjalla, kun meni niin nätisti.
Sitten vaan käveltiin ja Aape oli kuin se olisi käynyt uimassa. Ei tarvinnut miettiä kahta kertaa leikitäänkö vähän vesiletkun kanssa. Onneksi Apsi on tuon veden kanssa niin helppo. :)
Aape rakastaa auringossa makailua ja sen näkee makaamassakin lähes tulkoon joka aamupäivä ihan pitkin pituuttaan. Nyt sain ensimmäisen kerran kameraankin kuvat! Säikähdin jo, että herra oli heittänyt henkensä, kun Leo pomppasi heti vähänkin lähestyttäessä ylös ja Aape vaan makasi maha pystyssä. Herra oli vain aivan täydessä unessa. Olisin päässyt varmaan aivan lähelle, jollen olisi jo hätäännyksissäni sitten huutanut Apsia nimeltä. Sitten pää pomppasi pystyyn ja Aape nousi silmät ristissä. :D
Aape rakastaa auringossa makailua ja sen näkee makaamassakin lähes tulkoon joka aamupäivä ihan pitkin pituuttaan. Nyt sain ensimmäisen kerran kameraankin kuvat! Säikähdin jo, että herra oli heittänyt henkensä, kun Leo pomppasi heti vähänkin lähestyttäessä ylös ja Aape vaan makasi maha pystyssä. Herra oli vain aivan täydessä unessa. Olisin päässyt varmaan aivan lähelle, jollen olisi jo hätäännyksissäni sitten huutanut Apsia nimeltä. Sitten pää pomppasi pystyyn ja Aape nousi silmät ristissä. :D
Nyt valitettavasti tännekin on paarmat saapuneet. Ja ne ovat aivan tolkuttoman isoja tänävuonna(kin)! Joka vuosi kuulee tämän, mutta eivät ne ennen ole noin isoja olleet (tai sitten muisti reistailee). Mutta oli paarmat tai ei, kesäkesäkesä! ♥
keskiviikko 4. kesäkuuta 2014
Nyt on todella hassua ja outoa kirjoitella, kun ei itse ole päässyt ratsastamaan.. Kuitenkin yritän tänne jotain naputella.
Eilen sain Roosan aika pikaisella aikataululla ratsastamaan. Roosa ratsasteli pellolla ja olin itsekkin seurailemassa.
Roosa teki käynnissä ja ravissa voltteja ja Aape liikkui aika hyvin. Roosankin mukaan aika vaivattomasti.
Laukassa Aapella oli vähän jälleen vauhti päällä ja Roosakin sanoi, että sai ihan tosissaan pitää. Kuitenkin näytti alun jälkeen rullailevan ihan mallikkaasti.
Roosa otti Aapen kanssa pitkät loppuverkat ja sitten herra pääsi takaisin laitumelle.
Tänään tuttuun tapaan Kaisa kävi ratsastamassa. He olivat käyneet kääntöympyrälenkillä ihan perusmaaston ja hyvin oli jälleen mennyt.
Eilen sain Roosan aika pikaisella aikataululla ratsastamaan. Roosa ratsasteli pellolla ja olin itsekkin seurailemassa.
Roosa teki käynnissä ja ravissa voltteja ja Aape liikkui aika hyvin. Roosankin mukaan aika vaivattomasti.
Laukassa Aapella oli vähän jälleen vauhti päällä ja Roosakin sanoi, että sai ihan tosissaan pitää. Kuitenkin näytti alun jälkeen rullailevan ihan mallikkaasti.
Roosa otti Aapen kanssa pitkät loppuverkat ja sitten herra pääsi takaisin laitumelle.
Tänään tuttuun tapaan Kaisa kävi ratsastamassa. He olivat käyneet kääntöympyrälenkillä ihan perusmaaston ja hyvin oli jälleen mennyt.
maanantai 2. kesäkuuta 2014
hammasta purren kesälomille
Oolraait, pientä tekstintynkää taas hetkeen!
Elikkäs tuota tosiaan. Mistä sitä taas aloittaisi. Perjantaina Aape sai vapaapäivän, koska leivoimme koko iltapäivän ja illan rippijuhliankmi varten tätini ja äitini kanssa. Lauantaina Aapelle napsahti toinenkin vapaapäivä, koska aamu alkoi koulun kevätjuhlalla ja sitten loppupäivä ravattiin ylioppilasjuhlissa, joita tänä vuonna tuntui olevan tavallista enemmän..
Sunnuntaina meillä oli vielä yhdet valmistujaisjuhlat, mutta illalla jo liikeni aikaa ratsastukseenkin.
Torstaina sattui se pieni välikohtaus, jossa Aape säikähti (?) jotain ja ponkaisi jalalleni vahingossa aikamoisella voimalla ja saattoi siihen vielä useamman kerran kaviollaan huitaista. Jalka tosiaan siitä jonkin verran kipeytyi, mutta päätin kaikesta huolimatta lähteä hammasta purren kokeilemaan ratsastusta.
Jalan jalustimessa pito sattui ihan kiitettävästi ja olin varmasti aivan jännittynyt, joka teki osansa. Kaikki käyntiosuudet roikutin jalkaa pois jalustimesta.
Ravi oli aluksi ihan sujuvaa. Omalta osaltani kevennys oli varmaan aika varovaista ja jäykkää vaappumista.
Laukka meni välillä ehkä hiukan räpellyksen puolelle ja paremminkin on mennyt, mutta oli diellä niitä ihan hyvinkin rullaavia pätkiä ja ennen kaikkea tahti pysyi hyvänä lähes koko ajan. Melkein noista huonommistakin pätkistä syyttäisin itseäni, kun jalka nyt ei välttämättä parhaiten jalustimessa pysynyt ja osa omasta keskittymisestäkin meni sen varomiseen.
Loppuraveissa sitten kävi jotain ihmeellistä. Aape rupesi vähän temppuilemaan. Oltiin jo varmaan kilometrin päässä kotia, ja sitten herra rupesi näkemään pieniä vihreitä miehiä ja muita hirviöitä. Se tuijotti pelottavaa kivistä piennarta puhisten ja otti vähän sivuloikkaa välillä. Sitten se ei olisi millään halunnut liikkua muuten kuin töpöttämällä pääpystyssä tai kaahottaen kotiin. Yritinpienestä kivusta huolimatta pysyä rauhallisena ja hokea itselleni "Ei enää pitkä matka, rauha."
Useampaan kertaan jouduttiin palaamaan ja ottamaan uusiksi, mutta kunnialla tästäkin yhdessä selvittiin. :)
Ratsastuksen jälkeen jalkaa vihloi aivan järkyttävästi. Yölläkin tuli herättyä useampaan kertaan särkyyn.
Aamulla soitto terveyskeskukseen sillä toivolla, että selvittäisiin vain soitolla, mutta käskettiin lähteä näyttämään.
Lääkärin mukaan jalasta on ainakin nivelsiteet "nirhaantuneet" ja mahdollisesti jokin pikku luukin murtunut. Jalkaa ei kuitenkaan kuvattu, koska lääkärin mukaan siitä ei varsinaista hyötyä olisi, koska samat ohjeet - oli murtunut tai ei. Kielsi nyt ratsastuksen (ja muun ylimääräisen rasituksen) ainakin pariksi viikoksi... Taas tällainen mun tuurilla höystetty loman alku.. Mutta ainahan sitä voi ilman satulaa mennä varovasti. Ja jos hölskyminen sattuu, niin sitten rentoja käyntilenkkejä ilman satulaa, juoksutusta, ajamista, tms. jos en saa ketään ratsastamaan. :) Nyt kuitenkin jo aika hyvin saanut apua hommattua.
Tänään käytiin Aapen kanssa ajamassa. Mentiin tuo kääntöympyrälenkki.
Mentiin aika rennosti, mutta otettiin kyllö parit ihan reippaat ravipyrähdykset. Kerran Aape näki puskassa jotain todella pelottavaa, otti pienen sivuloikan ja ampaisi. Mammalla pomppasi sydän kurkkuun, mutta Aape kyllä rauhoitti tosi nopeasti. Muuten sitten olikin todella mukava ja rento lenkki.
Vielä plussana täytyy kehua miten hienosti Aape seisoi paikallaan, kun purin kärryt ja valjaat siltä, vaikken saanut ketään apuun ja Aape sai seistä vapaana! :)
Huomenna yritän latailla taas teille kuviakin!
Elikkäs tuota tosiaan. Mistä sitä taas aloittaisi. Perjantaina Aape sai vapaapäivän, koska leivoimme koko iltapäivän ja illan rippijuhliankmi varten tätini ja äitini kanssa. Lauantaina Aapelle napsahti toinenkin vapaapäivä, koska aamu alkoi koulun kevätjuhlalla ja sitten loppupäivä ravattiin ylioppilasjuhlissa, joita tänä vuonna tuntui olevan tavallista enemmän..
Sunnuntaina meillä oli vielä yhdet valmistujaisjuhlat, mutta illalla jo liikeni aikaa ratsastukseenkin.
Torstaina sattui se pieni välikohtaus, jossa Aape säikähti (?) jotain ja ponkaisi jalalleni vahingossa aikamoisella voimalla ja saattoi siihen vielä useamman kerran kaviollaan huitaista. Jalka tosiaan siitä jonkin verran kipeytyi, mutta päätin kaikesta huolimatta lähteä hammasta purren kokeilemaan ratsastusta.
Jalan jalustimessa pito sattui ihan kiitettävästi ja olin varmasti aivan jännittynyt, joka teki osansa. Kaikki käyntiosuudet roikutin jalkaa pois jalustimesta.
Ravi oli aluksi ihan sujuvaa. Omalta osaltani kevennys oli varmaan aika varovaista ja jäykkää vaappumista.
Laukka meni välillä ehkä hiukan räpellyksen puolelle ja paremminkin on mennyt, mutta oli diellä niitä ihan hyvinkin rullaavia pätkiä ja ennen kaikkea tahti pysyi hyvänä lähes koko ajan. Melkein noista huonommistakin pätkistä syyttäisin itseäni, kun jalka nyt ei välttämättä parhaiten jalustimessa pysynyt ja osa omasta keskittymisestäkin meni sen varomiseen.
Loppuraveissa sitten kävi jotain ihmeellistä. Aape rupesi vähän temppuilemaan. Oltiin jo varmaan kilometrin päässä kotia, ja sitten herra rupesi näkemään pieniä vihreitä miehiä ja muita hirviöitä. Se tuijotti pelottavaa kivistä piennarta puhisten ja otti vähän sivuloikkaa välillä. Sitten se ei olisi millään halunnut liikkua muuten kuin töpöttämällä pääpystyssä tai kaahottaen kotiin. Yritin
Useampaan kertaan jouduttiin palaamaan ja ottamaan uusiksi, mutta kunnialla tästäkin yhdessä selvittiin. :)
Ratsastuksen jälkeen jalkaa vihloi aivan järkyttävästi. Yölläkin tuli herättyä useampaan kertaan särkyyn.
Aamulla soitto terveyskeskukseen sillä toivolla, että selvittäisiin vain soitolla, mutta käskettiin lähteä näyttämään.
Lääkärin mukaan jalasta on ainakin nivelsiteet "nirhaantuneet" ja mahdollisesti jokin pikku luukin murtunut. Jalkaa ei kuitenkaan kuvattu, koska lääkärin mukaan siitä ei varsinaista hyötyä olisi, koska samat ohjeet - oli murtunut tai ei. Kielsi nyt ratsastuksen (ja muun ylimääräisen rasituksen) ainakin pariksi viikoksi... Taas tällainen mun tuurilla höystetty loman alku.. Mutta ainahan sitä voi ilman satulaa mennä varovasti. Ja jos hölskyminen sattuu, niin sitten rentoja käyntilenkkejä ilman satulaa, juoksutusta, ajamista, tms. jos en saa ketään ratsastamaan. :) Nyt kuitenkin jo aika hyvin saanut apua hommattua.
Tänään käytiin Aapen kanssa ajamassa. Mentiin tuo kääntöympyrälenkki.
Mentiin aika rennosti, mutta otettiin kyllö parit ihan reippaat ravipyrähdykset. Kerran Aape näki puskassa jotain todella pelottavaa, otti pienen sivuloikan ja ampaisi. Mammalla pomppasi sydän kurkkuun, mutta Aape kyllä rauhoitti tosi nopeasti. Muuten sitten olikin todella mukava ja rento lenkki.
Vielä plussana täytyy kehua miten hienosti Aape seisoi paikallaan, kun purin kärryt ja valjaat siltä, vaikken saanut ketään apuun ja Aape sai seistä vapaana! :)
Huomenna yritän latailla taas teille kuviakin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)