Ihanaakin ihanampi lumi ja kuutamo!

 Tänään oli hyytävä aamu! Hepat sai oikein repiä pihalle, kun ne olisivat niin paljon mielellään jääneet sisään.
 Ilalla taas kunnon varustus päälle ja lähdin tallille. Tallihommat tehtyäni sain ottaa hepat sisälle.
 En ole ikinä eläessäni varmaan tehnyt niin paljon töitä varustaessa, kuin tänään! Aape oli ihan sitä mieltä, että mitä sitä satulaa nyt enää laitetaan, kuin ei pitkiin aikoihinkaan ole ollut. Herra pullisti niin pirusti, että huhhuh. Suitsia laitettaessa se kiskaisi varmaan ensimmäisiä kertoja päänsä ylös ja katseli ilmeellä, että koita sinä rääpäle sielä nyt jotain.
 Lopulta kamppeet oli hollilla ja päästiin lähtemään maastoilemaan. Otin otsalampun varmuuden vuoksi mukaan, mutta ajattelin, että niin paljon kuin pystytään, mennään luonnonvalossa.
 Aluksi käppäiltiin ja katseltiin kauniita lumisia maisemia. Nyt taas muistan, miksi rakastan talvea! Lunta, lunta, lunta! Valoisaa, ihanaa, valkoista, puuterilunta!
 Ravissa Aape oli ihan mukava. Aika pitkälti kuitenkin laukkailtiin metsätiellä. Aape oli aluksi todella nelitahtinen, mutta pikku hiljaa vertyi ja parani koko ajan ja lopulta oli ihan hyväkin!
 Ei käytetty ollenkaan otsalamppua, koska lähes täysi kuu valaisi niin hyvin! Joillain suorilla oli ihan fiilis, kuin jostain unesta. Kuun valossa laukattiin ja missään ei kuulunut ääntäkään. Oikeasti aivan kuin metsä olisi vaipunut uneen. Ei rasahdustakaan. Ainoastaan Aape ja minä. Oli niin hienoa ja kivaa! Ja Aape oli oikeasti oma energinen itsensä, hyvällä tapaa.. :)