jätte bra nelijalka

 Tänään ei ollut harmainta aavistusta, mitä tekisin Apsin kanssa. Mietin, että olisin lähtenyt maastoon, mutta oli sen verran pilvistä, etten sitten raaskinut näin pimeällä lähteä, eikä ollut yhtään maastoilufiilis. Mietin, että menen vain kävelemään herran kanssa, mutta huomenna kuitenkin on kävely- tai vapaapäivä, koska pääsen soittotunnilta kotiin vasta kuuden maissa..
 Lähdin taas ilman satulaa. En ymmärrä mikä buumi minulla on nyt päällä, mutta se on vain lähes joka kerta yhtä kivaa! Eilen jo takamus ja istuinluut olivat aika arat sunnuntain ratsastuksesta. Nyt kun istahdin Aapen selkään, totesin, että näiden lisäksi vielä reidetkin olivat hieman kipeät. Ei se mitään, tietää ainakin tehneensä edes jotain.
 Jäätiin tuohon kentänpohjalle. Käveltiin ensin ja ruvettiin tekemään Aapen kanssa käyntiharjoitusta, joka kieltämättä on yksi omista suosikeistani sen hyödyn ja mukavuuden vuoksi. Sai olla koko ajan suht tarkka, sillä jos vähänkin löysäsi, Aape ei suoristanut itseään suoralla ja sitten tietysti meni taipumiset plörinäksi päädyissä. Aape oli oikein kuuntelevaisella tuulella ja otti kaikki avut hyvin vastaan.
 Siirryttiin raviin ja Aape oli kyllä tosi kiva. Aluksi se yritti kaasutella suorilla, mutta kuunteli mitä pyysin. Molemmat suunnat menivät todella hyvin, vaikka toinen kierros olikin huomattavasti vaikeampi.
 Käytiin lopuksi vielä laukkaamassa. Laukattiin riiheltä tuleva loiva ylämäki pari kertaa ylös ja siitä pihaan. Ekan kerran kun lähdettiin, meidän piti mennä vain mäki ylös. Kun mäki rupesi olemaan lopulla, tuli ihan fiilis, et ei hitsi, kun tää oli lyhyt. Päähänpistosta annoin pohjetta ja jatkettiin pihaan saakka. Hallista pilkisti joku hurja perälevy tms. ja Aape otti ekalla kerralla pienen loikan. Höpsö! Laukka oli aivan ihanan rullaavaa!
 Tultiin vielä kentänpohjalle pyörimään loppukäynnit ja voin sanoa, että olen ihan super tyytyväinen tuohon omaan nelijalkaiseeni! Paras heppa kaikkine oikkuineen! ♥