hyttysryöppy

 Ihanaa, että kesä on tullut, mutta hukun hyttysiin ja kuolen kutinaan!
 Tänään tallille meno venyi ja vanui. Meinasin lähteä ratsastamaan, mutta sitten en jaksanut. Kävästiin Tanjan kanssa vähän korjailemassa aitaa. Tuo pirun poni kun ei kunnioita yhtään.
 Katsottiin salkkarit ja sitten lähdettiin ponijahtiin. Ne juoksivat tänään karkuun ja meni reilu puoli tuntia, että saatiin ne kiinni. Molemmat olivat hikisiä ja eipä tarvinnut pahemmin Aapen kanssa muuta tehdä kuin kävellä.
 Olin laiska ja minulla oli kamat mukana. Kun saatiin Aapelle suitset oli homman nimi saada minut selkään.
 Aape ei suostunut seisomaan ojassa... Ihme ja kumma.. o.o Ja Tanja sanoi jo itsekkin ettei ole hyvä punttaamaan... ja minä olen huono ponnistamaan.
 Jooh.. Nukuin toissa yönä sen neljä tuntia ja Tanja viime yönä sitten kolme tuntia. Minä olin jo kuitannut viime yön 10:n tunnin nokosilla velkoja, mutta kuitenkin molemmat olivat väsyneitä. Naurettiin ihan sairaasti.
 Kaksin saatiin Aape juuri ja juuri ojaan ja sitten yritettiin siitä, että Tanja punttaa. Ei. Aape lähti. Ei auttanut muu.. Otin tieltä vauhtia ja yritin hypätä. Lopulta kuitenkin pääsin selkään jotenkin ja Aapehan lähti heti pellolle syömään. Roikuin siellä persuksen päällä ja makasin kaulalla, enkä saanut otetta ohjista. Hyvä jotten jo tässä vaiheessa lentänyt.
 Naurettiin ihan sairaasti. Kun sain Aapen pysähtymään lähdettiin möksälle, kun lupasin saattaa Tanjan.
 Tanja yritti haastaa minua kisaan, kumpi ensin mökillä ja saikin vähän yllytettyä mentyään pyörällä edelle. Nostin laukan, mutta Aape sen kun kiihdytti kiihdytti ja kiihdytti. Äkkiä jarrua ja sitten ihan vaan käveltiin.
 Kun päästiin möksälle Tanja repi saappaat pois jalasta. Järveen mars ------>. Ahhahahahaaaa. Kuolema! Aape repi taas niitä niljaisia kaisloja ja heitteli ympäriinsä. Monta kertaa mentiin ja käytiin syvemmällä kuin koskaan. 
 Jossain vaiheessa tajusin, että sukkani olivat jo märät ja, että olin varsin hankalassa mytty asennossa selässä. Ei muuta kuin jalat alas ja humps, nehän uppos.
 Käytiin ottamassa vielä neljännen tai viidennen kerran vauhtia rannasta ja Aape ihan ui. Siinä vaiheessa kun vesi oli yltänyt jo shortseihin tuli paniikki, että puhelin on taskussa. Aape kyllä kääntyi onneksi aika nokkelasti ja päästiin vähän takamus märkänä turvallisesti rantaan.
 Siitä sitten oli vielä saappaiden takaisin sullomis operaatio. Sukat pois ja saappaat jalkaan.
 Nyt ponit saavat olla yön pihalla, jos poni ei enää kerkeä tekemään jotain tyhmää.. :D