Eilen lähdin jo aamupäivästä ratsastelemaan. Meidän piti käydä ihan vaan rennosti kaikki askellajit läpi tuossa about 3 km lenkillä.
Alusta saakka Aape oli todella virtasa ja teki jos jonkin näköistä. Se ei ollut kuulolla yhtään siitä mihin päin sitä halusin asettaa ja mentiin kylkimyyryä-punkemis vaihde päällä.
Saatiin tuohon minimaaliseen lenkkiin kulutettua aikaa yli tunti. Yhtä mäkeä rullattiin miljoona + sata kertaa, kun ei, ei vaan onnistunut. Mentiin ihan sairasta kyytiä, väärää laukkaa, ja sitten vielä oli päänheittelyä ja kaikennäköistä pomppimista, pyörimistä ja ylimäärästä kekkulointia.
Ärsytti, ärsytti ja ärsytti. Olin muutaman kerran kaulankin lähikontaktissa, mutta täytyy sanoa, että kertaakaan en kerinnyt ajattelemaan, että jos putoan.
Käväsin viereisellä tiellä lyhentämässä jalustimia ja taas jatkettiin. En saanut Aape menemään ihan niin kuin olisin toivonut ja mietin, että menen ensin lenkin tulen takaisin ja menen lenkin toiseen kertaan.
Kun jatkettiin siitä eteenpäin menikin jo paljon paremmin. Metsätiellä laukka oli todella ihanan rullaavaa ja rauhallista, täysin erilaista, kuin edellämainittu.
Kun Aape meni sielä niin hyvin ppäätin, että se riittänee nyt sitten.
Iltapäivällä tehtiin vähän (4 h :D) aitaa ja nyt hepat pääsee myös metsäänkin tallustamaan ja Aape tykkää. Poni sen sijaan ei arvosta senkään vertaa, vaan menee oman mielensä mukaan läpi miten kiinnostaa.
Argh. Nyt täytyy vaan hoitaa maadotustikku parempaan jamaan, jotta saisi vähän voimakkaampaa tälliä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti