Perjantaina koulusta tultuani laitoin hevoset hetkeksi ulkoilemaan. Plussakeli ja tuuli olivat saaneet lumet aika mallikkaasti pois ja en voinut kovin kauaa antaa hevosten pihalla olla, koska aina kun käänsin selkäni, Aape lähti kalvamaan jäistä ruohoa. Puolisen tuntia seisoskelin Aapen vieressä ja seurasin sitä, jotta se sai olla edes vähän ulkoilmaakin nuuhkimassa.
Käytiin myös vähän kävelemässä. Kiipesin selkään ilman satulaa ja Aapella oli vain riimu ja siitä lähti narut. Aape vaikutti niin tyytyväiseltä, kun sai vain olla pihalla!
Eilen Aape ja Leo saivat olla pihalla varmaan jo kuutisen tuntia, koska mietin, että hulluksihan ne tuolla tallissa tulee. Onneksi ne sitten pysyttelivät pitkälti heinäkasoilla, eikä tullut mitään ongelmia.
Iltapäivällä käytiin reilun kolmen kilometrin metsäreitti Aapen kanssa. Otettiin myös vähän jo ravia ja Aape oli niin rento ja motivoitunut! Se kuunteli kaiken niin tarkasti ja lähti todella mielellään lenkille.
Tänään käytiin tuo samainen reitti. Ravattiin hiukan enemmän ja sanoin Aapelle, että jos haluat laukata, niin käy, ja heti kun haluat lopettaa, käy. Aivan kuin se olisi ymmärtänyt! Se nosti laukan ja laukkasi juuri niin pitkään kuin halusi, enkä yrittänyt patistaa sitä jatkamaan. Se mennä porskutti korvat hörössä ja höristeli.
Loppumatkasta Aape olisi mielellään mennyt lujempaakin, mutta yksi pätkä laukkaa riitti meille tänään, sillä kyllä sen jälkeen huomasi, ettei vielä aivan entisellään herra ole. Eikä vielä tarvikkaan. Hurjaa vauhtia silti Aape on parantunut, jos verrataan esim. viime vuoteen. Aape on taistelija ja toivotaan, että nyt ei enää tulisi ähkyjä tai mitään muutakaan hämminkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti