Tänään ärripurri ei tosiaan ollut Aapeen, vain tähän ainaiseen sateeseen. Vesi seisoo pellolla, hiekalla, ihan missä vain. Leoponilla on yli kymmenen sentin talvikarva, joten loimea ei viitsisi pistää, kun raasu paahtuu vuorellisen loimen kanssa tuola viiden asteen säässä ja tähän hätään ei ole ohutta loimea löydetty. Aapekaan ei juurikaan pihalla viitsi syödä, vaan kyhjöttää sateessa persus tuulta vasten.
Aamupäivästä lähdin suht aikaisin ratsastamaan. Olen ollut nyt sen sorttisessa flunssassa, että oli kyllä sitten vaatettakin. Aluspaidan, hupparin, sadetakin ja toppaliivin (tähän vielä turvaliivi toppaliivin alle) niin kyllä tarkeni!
Mentiin kentänpohjalle ja aluksi se oli vielä ihan ookoo. Tosin joissakin kohdissa upposi liejuun polvia myöten. Aape oli ravissa oikein mukava, alun pienen tahmeuden jälkeen. Meillä oli tuo minimaalinen pikkupikku este.
Lämmittelyn jälkeen lähdettiin estettä kohden. Ehkä kaksi ekaa kertaa Aape jopa viitsi ponnistaa vähän, mutta sitten se totesi esteen niin pieneksi, että juoksi vain sen yli ja välillä ihan suoraan läpi vain.
Koska tuossa kentänpohjalla kaiken kuran keskellä ei mitään kovin ihmeellistä voinut tehdä, ajattelin, että käydään ottamassa yksi kunnon laukkaveto pellolla. Mentiin pellolle ja nostettiin laukka. Aapea sai ajaa ihan täyteen laukkaan, koska pellollakkin upposi niin paljon. Huoh. Laukattiin sopivalla tahdilla pitkä paana ja ravattiin sitten takaisin.
Käveltiin vielä kentänpohjalla ja sitten ponit pääsivät pihalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti