Tiistaina lähdettiin pellolle ilmansatulaa ja kuolaimettomilla menemään ihan vaan "rennosti". Se oli kaikkea muuta.
Aape oli kuin sillä olisi ollut tuli hännän alla. Se yritti vaan puskea tielle ja siitä kotiin. Kaahotusta, poukkoilua, äkkikäännöksiä.. Olihan niitä hyviäkin pätkiä, mutta ei kovinkaan paljoa. Tunti yritettiin, mutta jos esim. laukkasimme, Aape saattoi pysähtyä täydestä vauhdista, ja kun antoi pohkeita kuinka varovasti, niin herra sinkosi johonkin suuntaan, jota oli mahdoton arvata. Ja laukka muutenkin, vauhtia tuli ja tuli, kontrolli hupeni pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Ajattelin, että jatketaan sitten toisena päivänä.
Eilen itselläni oli pianokonsertti ja Liisa kävi ratsastamassa Aapen illan tullen. Aape oli edelleen vähän säntäillyt, mutta mennyt ihan hyvinkin.
Illalla kun tulin puoliyhdeksän jälkeen konsertista lähdin vielä tallille viemään hepoille iltaheiniä. Ensimmäisenä kuulin kolinaa ja ihmettelin kovasti, mitä tapahtuu. Aape kuopi maata, heinät oli pyöritetty ympäriinsä ja herra nyki päätään.
Ensimmäisenä kuuntelin sen suolistoäänet ihan vaistomaisesti. Vielä sillointällöin kuului ihan normaaleja ääniä. Kokeilin veden, joka oli jo hieman jäähtynyt, muttei tosiaan kylmää. Hetken siinä sai funtsia. Kannoin lisää lämmintä vettä. Sitten kävin välissä vähän tekemässä ruokaa.
Takaisin tallilla ja Aape makasi. Se nyki päällään ja kuopi maata. Heti jos lähdin pihalle hetkeksi Aape meni maate.
Loimi selkään ja menoksi. Talutin Aapea hetken, mutta Aape oli todella haluton liikkumaan pois tallilta. Soitettiin eläinlääkärille ja onneksi soitettiin noin ajoissa, kun matkan taittoon häneltä meni reilu tunti.
Tultiin pihan puolelle kävelemään, niin ei tarvinnut repiä herraa pois koko ajan tallin kutsuvalta ovelta.
Eläinlääkäri tuli ja mentiin tallin puolelle. Lääkäri mittasi pulssin ja kuunteli mahaa. Mahasta kuului "kilinää", mutta pulssi oli vielä onneksi suht alhainen.
Aape letkutettiin ja sitten uusiksi kuuntelut. Vähän heiniä eteen ja tarkkailuun. Nyt ollut ihan hyvässä kunnossa ja heinää pieniä määriä parin tunnin välein ja vesi pitää pitää haaleana.
Kävin taluttelemassa illalla vähän Aapea, kun se joutui Leon kanssa olemaan päivän sisällä. Joka tumma läiskä piti tarkistaa, voisiko se olla ruokaa. Mentiin ympäriinsä tuola vetisellä jäätiköllä. Nyt sitten vaan tarkkailua ja yritetään taas pikku hiljaa palata arkeen. Toivotaan, että selvittiin vain säikähdyksellä. :)
"Ulkoilma, minä tulen taas pian!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti