Viikonloppuna katsoin sattumalta Uskomaton eläinlääkäri Polia, jossa oli juuri pitkäksi venynyt poikiminen. Kuten ohjelmassa hain nopeasti tajuttuani puoli ämpärillistä kylmää vettä ja heitin vasikan päälle! Se tunne kun se pärskähti ja alkoi räpiköimään. Ämpäri huitsin nevadaan ja sitten kuivaamaan heinillä vasikkaa ja hieromaan sitä. Raahasin vasikan mamin luokse ja mamma sai nuolla ja "hieroa" omaa vaaviaan jonkin aikaa.
Pesin kädet ja rimpuutin isälle ja äidille vuoron perään. Lopulta sain äidin kiinni ja isä tuli. Hehee! Ihana pikkuinen neiti ammu tuli! Olin yltä päältä veressä, limassa tms. joten suihku kutsui ja kellokin oli jo lähemmäs puoli yksitoista. Eipä siinä enää paljoa ratsasteltu..
Eilen sitten taas koko päivä oli suurin piirtein huono. Hain Aapen ja laitoin koulupenkin, tarkoituksena hoitaa tänään ne kaikki kivat ja "syvälliset" raviharjoitukset, temponvaihtelut, tms. Lähdettiin pellolle ja melkeinpä suututtaa, itkettää ja harmittaa tätä kirjoittaessa - taas.
Ruvettiin tekemään niitä hemmetin voltteja ja Aape vaikutti ihan ookoolta, mutta varsin eteenpäinpyrkivältä ja reippaalta. Kun siirryttiin raviin karu totuus alkoi pikku hiljaa jo taas avautua. Yritin pysyä rauhallisena ja muutaman kierroksen jälkeen istuin alas. Mitään tempovaihteluita ei voinut kuvitellakkaan. Ei tosiaan. Aapella oli taas on/off vaihde, ja se joko tikitti, meni kamalalla höökällä ravilla eteenpäin, tai nosti laukan ja viskoi päätään.
Yhdessä vaiheessa, yhdessä, edes yhdessä vaiheessa oli yksi hyvä pätkä, mutta sitten tuli maitoauto (josta Aape ei yleensä välitä) josta Aape sai hyvän syyn menettää keskittymisensä ja ruveta riehumaan.
Se käänsi kokonaan ympäri, painoi meidän niitetyltä alueelta pois, pyörähteli, viskoi päätään ja riekkui kuin mikäkin keskenkasvuinen nuori koni.
Siinä sitten rauhoiteltiin hetki ja jatkettiin. Lähdettiin laukkaamaan ja eihän siitä yhtään mitään tullut. Aape nosti kaarteessa päänsä ylös ja sinkosi ihan mihin tahansa suuntaan kiitoravilla, saattoi purra kuolaimelle tms. Saatiin toinen pääty menemään, mutta sitten se teki sen, että yhdessä nurkassa se melkein pysähtyi seinään tai kääntyi 90 astetta ja sinkosi ravilla. Reilusti yli tunti yritettiin, mutta kun ei vaan meinannut tulla mistään mitään. Sitten vielä ponit karkasivat. Se siitä vielä puuttuikin. Päästiin todellakin rimaa hipoen jotenkuten laukka kierros ja lopetettiin ravilla ja käynnillä ilman mitään ihmeellisyyksiä.
Tosiaan minulla oli tänään vuoden ensimmäinen koe ja ei oikein hyvältä vaikuttanut... Eilen Aapen kanssa temutessa se aika sitten kului.
Kaiken kukkuraksi olen TAAS ollut jo kaksi päivää aika kipeä. Onneksi tänään soittotunti peruttiin, koska opettajakin oli flunssassa. Reetta kävi ratsastamassa ja jännityksellä katsoin, mitä siitä tulee. Pyh pah ja pöh. Piru vieköön. Aape meni kuin mikäkin parempi suokkiputte. Katsoin vain välillä ihan ymmälläni, että hemmetti mulla on hieno hevonen - kun en itse ratsasta sillä. Se meni letkeästi ja teki ainakin lähes kaiken mitä pyydettiin. Ja laukka. Se rullasi, siinä ei ollut mitään ongelmaa, kaarteet meni, pääty-ymyprät, ihan kaikki. No ei voi mitään. Lisäksi nyt Memmu on tajunnut tuon samperin karkailun ja se on oikea idootti. Se ei anna kiinni ja vie Leon perässään. Aape jää yksin aitaan turhautuneena ravaamaan ja hirnumaan. Koko elukka saisi jo lähteä oikeaan kotiinsa, kun piti vain kesän olla, ponit pitäisi pikku hiljaa saada sisälle ja koko pirun Memmu vaan karkailee ja aiheuttaa hämminkiä. Ihq! Jag gillar!
Reetta ratsasti myös Leon nopsaan. Itse olen nyt ihan kaikkialta kipeä ja nyt vielä en voi ymmärtää mikä piru jalkaani tuli. Ehkä se siitä.
peeäs. Kone kenkkuilee, jos joku tämän nyt vielä lukee, liitän tähän postaukseen huomenissa muutaman kuvan ja Reetan kommentit ratsastuksesta.
peeäspeeäs. Joku pitää minua nyt aivan sekopäänä, koska valkoinen satulahuopa. Noh tässäpä selitys. Talvea varten kaikki satulahuovat ovat kiepsahtaneet pesussa ja valkoinen oli enää ainut likainen, muut vielä kosteita, joten siksi se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti