ERÄJORMAT vauhdissa

 Heeeiheeei! Eilen pesin Aapen ihan perusteellisesti. Aape oli ihan sitä mieltä, että hyyyi vettä, mutta alun pikku kieputtelun jälkeen vaan seisoi masentuneena paikallaan. Nyt se on puhdas, pörröinen ja pehmeä kuin karvapallo! ♥
 En kerinnyt eilen ratsastamaan, koska kummitätsyni poikkesi pitkästä aikaa ja sitten Mariakin tuli käväisemään.
 Tänään lähdettiin maastoilemaan - kuolaimettomilla. Tänään tosin satulakin pääsi taas käyttöön. Käytiin kääntöympyrällä kääntymässä. Laukattiin pitkin tietä ja sitten vedettiin liinat kiinni ja käännyttiin. En ymmärrä! Oli aivan pakko kääntyä ja lähteä metsään samoilemaan. Joku eräjormafiilis vain tuli ja niin sitä mentiin. Hitaasti ja varmasti. Oli ihan sika sika kivaa! Jormailtiin keskellä ei mitään, mentiin mitä mielenkiintoisimpia pieniä kinttupolkuja, ylitettiin pikkuisia tielle sattuvia esteitä, kuten jotain kuoppia, möykkyjä, risuja, lahonneita puunrunkoja, tms!
 Samoiltiin jo tosi kauan pitkin metsää ja en edes oikein tiedä miten kaukana tiestä kävin, mutta aika pitkällä. Kivuttiin yhden kukkulan päälle, jonne meni ihan suht tasainen pienen pieni polku.
 Oltiin jo lähdössä kotiin päin, mutta hetken tietä pitkin päästyämme, tuli toinen aivan ihanan näköinen kinttupolku. Sinne siis. Sielä, jos jossain oli aivan ihana pieni kinttupolku. Siinä oli jotain pikkuisi kiviä ja kallioita, mutta oli vaan oikeasti niin hienoa. Sielu lepää! Ja kyllä täytyy sanoa, että arvostan metsää taas ihan erilailla. Raikas metsäilma, kiva poni ja kunnon rentoutuminen. Mikä sen parempaa?
 Samoiltiin melkein tunti ja kun tuolta toiselta "harhautumiseltamme" tulimme totesin Aapelle, että ehkä meidän on joskus kotiinkin päästävä. Laukattiin isommalle tielle saakka jäljellä oleva pikku pätkä ja silti kaikkia ihania pieniä metsäpolkuja pisti silmiini nyt, ja olisin voinut kuluttaa sielä varmaan aikaa tuntikausia.
 No loppuhyvin kaikki hyvin! Ravattiin ja käveltiin. Ja mikä Aapen mielestä kenties parasta, Aape pääsi takaisin ponikavereittensa kanssa laiduntamaan. :)