Aluksi Aape ei antanut itseään kiinni. Otin Leon ja mentiin tallille, käppäiltiin ympäriinsä kentänpohjalla ja touhuiltiin jotain. Aae juoksi ja hirnui aidassa, mutta mitä ei antanut itseään kiinni.
Leo karsinaan ja uusi kierros. Eipä Aape luokse tullut, mutta sentään antoi kiinni. Varustin sen ja lähdettiin pellolle.
Tehtiin voltteja ja Aape oli aika lusmu. Lähdettiin ravaamaan ja Aape meni alkulusmuilun jälkeen ehkä 3 kierrosta kuin unelma. Sitten sen miellyttämisen halu katosi taas johonkin ja kaikki oli jotenkin ihan mahdotonta.
Lähdettiin laukkailemaan ja aluksi Aape yritti vaan väärää laukkaa. Lopulta se vasen laukka nousi ja ihan hyvä nostokin oli, muttaaa. Aape yritti lusmuta, heittää kiitoraville ja vaihtaa laukan. Sitten se säntäili ja puolipidätteillä ei ollut paljoa mitään vaikutusta.
Laukka kyllä rullasi molempiin suuntiin paremmin kuin koskaan, mutta tänään ei todellakaan saanut "matkustaa" mukavasti mukana, vaan ratastaa - ja kunnolla. Sitten jos pidätti Aape saattoi jäädä pomppimaan paikallaan ja kun löysäsi singahti johonkin. Kerran se singahti tuosta niitetyltä alueelta päätäpahkaa pois ja minä senkun roikuin kaulalla, mutta enpäs pudonnut, hähhähää! Eka kerta pitkästä aikaa, kun noin lähellä käväsi maankamara! :D
Noh taisteltiin ja taisteltiin laukkojen kanssa ja kamalaa se oli, mutta lopulta meni ihan ookoo. Nyt meillä on kentän kaivuu aloitettu ja pohja on jo valmis. Meidän piti mennä loppuravit vetäsemään sinne, mutta eipä siitä mitään tullut, kun Aape säntäili ja meni kylki ja lapa edellä. Mentiin alapellolle loppuraveiksi, jotta saatiin ne edes.
Loppupäivä kuluikin sitten siinä, että heittelin talikolla reilun puoli paalillista märkää vasikoilta jäänyttä rehua metsään heppojen tulevalta laitumelta. No nyt ponit pääsee vihdoin parempaan aitaan täksi syksy kaudeksi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti