Öää. Eilen Lilli teki katoamistempun, joten reilu puolitoista tuntia meni sitä etsiessä. Lopetin jo ja istahdin ja eikö se jostain sitten pöllähtänyt ja syliin hypännyt. Samaan aikaan olin helpottunut ja vihainen. Noo pääasia, että kaikki kunnossa ja takaisin kotona. Koko päivän oli jossain, mutta mitään tietoa ei ole missä.
Kello oli jo aika paljon, joten otin Aapen vain riimunnarulla kiinni ja kiipesin selkään pienen äherryksen ja puherruksen kautta. Aape oli tosi kiire. Kierrettiin laidunta ympäriinsä ja etsittiin Aapen kadonnutta riimua. Ihan käveltiin, aina kun Aape käynnissä pysyi. Se kompuroi ja välillä hyvä jottei jalat mennyt alta, kun se ei miettinyt kinttujaan ollenkaan, kunhan puksutti menemään. Huoh. No lopuksi pyörin ja makailin selässä, olin kyykyssä sielä, tmstms. Ja Aape vähän hikosi tuossa. o.o No se ainakin parhaansa mukaan yritti pinkoa alta pois ja heti jos löysäsi se ampaisi raviin. Sitten kun tuo loppui oli hyvä lopettaa. Ei kyllä harmi kyllä löydetty riimua. Ehkä syksymmällä?
Tänään mietin, että tehdään jotain kivaa. Lähdetään maastoon, ajamaan, tms? No isä oli niittänyt pellolta tasaisen neliön ja siinä meillä oli nyt iso hyvä pohja. Pakko sitä oli mennä kokeilemaan ja mietin, että jos hyvin kävisi, voitaisiin mennä ihan kevyessä istunnassa vähän irrottelevampaakin (mutta kuitenkin hallittua ja hyvää) laukkaa.
Käveltiin monen monta kierrosta, jotta saatiin jotain tuntumaa ja Aape kulkemaan edes vähän siten miten minä halusin. Lähdettiin ravailemaan ja Aape oli joko väliltä veltto-tikitys. Rennoksi pitäisi saada, mutta meillä käy niin, että sitten tulee veltto ja sitten ollaan miljoonasatatuhatta kertaa melkein maantasalla, kun herra kompuroi. Ja sitten se ääripää oli sitä pientä tikitystä pää ylhäällä. No lopulta saatiin ihan hyvä tahti ja jotta voltit rupes rullaan ravattiin paljon.
Siirryttiin (omasta mielestäni ainakin) tosi hyvin valmiseltuun ja lämmiteltyyn laukkaan. Tänään nostoissa ei ainakaan aluksi ollut yhtikäs yhtään mitään vikaa. Nostot olivat aivan täydellisiä! Ja laukkakin aluksi. Sitten rupesi se kökkö tyhmä pyöritys ja
No ja mitä tämä pyöritys tällä kertaa oli? Aluksi Aape otti hyvän laukka pätkän, sitten tultiin kulmaan, se lähti punkemaan, vippas pään taivaisiin ja lähti ravaamaan jotenkin aivan järkyttävästi, ilman mitään tuntoa suussa. Ja siis tätä kävi kauan kauan kauan lisäksi Aape lisäsi kierroksia, kuumui ja oli vaikeampi joka kerran jälkeen. Ja edelleenkään luovutus ei ole minun lajini. Yritin myös hyvin vanhaa kikkaa, mitä muistan nähneeni joskus kauan kauan (7 vuotta sitten kenties) sitten. Hyppäsin pois selästä ja kieputin Aapea pienellä ympärillä jos kierrokset laskisivat. Kiipesin takaisin selkään ja jatkettiin. Vauhtia oli edelleen aivan tolkuttomasti. Vihaan tappelemista. En halua satuttaa hevosta. En halua, että jää huono fiilis. Yritin pysyä rauhallisena ja jatkaa, mutta koska se vaan ei kerta kaikkiaan onnistunut vaihdoin suunnan.
Siinäkin takuttiin ihan kiitettävästi, mutta kun sain kierroksen menemään edes suurin piirtein laukka loppui heti. Ravattiin siinä kierros kaksi, tehtiin parit voltit ja lähdettiin loppu raveiksi ja käynneiksi käppäilemään reilun kolmenkilsan maastolenkki.
Aape oli alussa ihan puhdas liikkeiltään ja niin oli lopuksikin. Joissain vaiheissa se tuntui epäpuhtaalta ja pyysin äitiä ja isää katsomaan, katsoin itse parhaani mukaan. Välillä tuntui, että jalka, jota Aape olisi "ontunut" olisi vaihtunut. Välillä se niin ikään varoi vasenta etustaan, sitten vuoronperään takajalkojaan. Mutta ihan loppua kohden oli taas täysin puhdas. Tätä on ollut jonkin verran aina juuri tässä keskellä ratsastusta, siitä lähtien, kun Aapella oli se kivi kaviossa ja se sain ns. oikotien onneen, kun säikhdin sitä ontumista. Nyt sitä on sitten sen jälkeen lähes joka kerta jossain vaiheessa ollut, aivan pienen pieni epäpuhtaus. Ei sellainen kuin silloin, mikä oli kiven kaviossa ollessa. Noh nyt olen joka päivä oikein tarkkaan (tarkempaan kuin normaalisti) tunnustellut jalat ja ei sielä vain kerta kaikkiaan ole mitään. Ja se on nimen omaan, että aluksi ja lopuksi ei ole mitään. Mietin vain, että hevonen on varsin fiksu elukka, että yrittääkö Aape saada helpotusta. Jos nyt ei lopu, niin sitten kyllä tietysti katsotaan jonkun ihan ammattilaisenkin kanssa.
Mutta siis, eksyttiin aiheesta. Maastossa ravailtiin ja käppäiltiin tosiaan. Ja aika runsaan hiet laski Aapesta, joten tarkoitus onnistui. Ei mikään paras kerta, mutta jos taas jatkossa tämänkin edestä parempia. :)
Tänään muutes on tasan 9 kuukautta siitä, kun Aape muutti meille! Huimaa vauhtia on aika kulunut! Aivan tajuttoman nopeasti mennyt aika. Muistan vieläkin, miten ensimmäisenä päivänä mentiin lumista metsätietä, tai seuraavana päivänä meidän otsalamppu maastoilun! Ihan huimaa! ♥ Aape alkaa jo päivä päivältä enemmän muistuttaa minua! Tänään se leikki varmaan 10 minuuttia kielellään ja teki mitä kummallisempia juttuja. Itsekkin olen varsin usein kielelläni jotain pelleilemässä tai sitä näyttämässä. Hahah! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti