Aape oli alusta saakka tosi kettuuntuneen olonen ja hyvä jottei jo siinä vaiheessa riuhtaissut ja lähteynt, kun olin saanut sen jo täysin kiinni.
Lällänlällänlieru!
Hyppäsin jälleen jonkun kiven tai kannon päältä kyytiin. Aapea todellakin otti pottuun ja se osoitti mieltään varsin avoimesti. Se saattoi yhtäkkiä kääntyä vastakkaiseen suuntaan, potkia ja sätkiä ympäriinsä, spurttailla vähän tms. 
Ajattelin, että niin kauan menen, että rauhoittuu, koska oli hyvä keli ja ei ollut edes ötököitä paljoa. Koklasin ravinkin, mutta totesin, että tuona päivänä pelkkä käynti riittää ilman satulaa mentäessä. Lopulta herra rauhoittui ja sai rapsutuksia, nameja ja ehkä kaikkein paras palkinto oli se, että ponit pääsivät laitumensa toiseen kasvaneeseen puoliskoon!
Tänään lähdin aamupäivästä metsään ratsastamaan ratsastusvyöllä.. Heti kun sain vaan Aapen kiinni. Pyydystin sitä tunnin ja kyllä taas hiukan ärsytti. Ei hättää. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Tosiaan lähdettiin mäkireittiä hinkuttamaan ees taas. Kävästiin se pariin kertaan käynnillä ylös ja pariin kertaan ravilla ylös.
Matkalla kotiin meidät pysäytti se samainen kesäasukas, joka kerran ilmestyi katsomaan pellonlaitaan. Siinä sitten hetki juteltiin, kun en kehdannut heti lähteä.
Kukkuu
Kävästiin vielä tarkistamassa lehmät, kun ne siirtyivät myös uuteen aitaan ja ne tuntuivat kovasti tykkäävän Aapesta, kun koko joukko lähti perään marssimaan. 
Astetta komiampi mies! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti