Kesä tulla tupsahti ihan kunnolla!

 Nyt on ollut monta aivan ihanaa lämmintä kuumaa päivää. Torstaina juoksuttelin Aapen ja nyt liikkui parhaiten kaikista juoksutuiskerroisvta. Saatiin vähän hikeäkin pintaan, ihmekös tuo, kun on näin kuuma.
 Aape on nyt saanut lomailla pari päivää(?). Perjantaina viimeisten kouluhässäköiden myötä en kerinnyt ratsastamaan ja lauantaina oli sitten kevätjuhla ja ylioppilasjuhlat.
 Käytiin Jämsässä ylppäreissä ja siellä se koko päivä sitten menikin, kun matkoihinkin meni kuitenkin se 2½ tuntia. En ole aivan varma ratsastiko Tanja Aapella, kun en kerinnyt illalla häntä näkemään, mutta luulisin, ettei kerinnyt ja sääkin oli hieman arpova ukkosen ja sateen välillä.
 Eilen sain illemmalla idean, että menenkin vasta joskus puoli kahdeksan/yhdeksän maissa ratsastamaan. Harjailin Aapen ja myrkytin hyönteisiä vastaan. Harkitsin kovin pitkään koulusatulaa ja päätin mennä noiden laitumessa, vaikka onkin vähän epätasainen.
 Päädyin lopulta kiefferiin ja ihan hyvä niin lopputulokseen nähden.
 Mentiin pellolla ja tehtiin voltteja. Aape oli hetken päästä varsin hyvin kuulolla, ja asettui yllättävän kivasti miten pyysin.
 Käynti alkoi sujumaan ja siirryttiin raviin. Oli varsin virtaisa poika! Se oli kamalaa! :D Mentiin miten sattui ja jos lähti volttia tekemään se oli halkaisijoiltaan iso, mahdollisimman iso. Hyvä jottei kyljet hiponeet aitalankoja. Otin laukkapätkän ja mietin, että eka vähän virtaa pois, mutta tuolla energialla pelto jäi pieneksi.
 Lähdettiin maastoon jatkamaan ja ravasin oman tien ja kun päästiin isommalle tielle, missä mistään ei kuulunut auton ääntä kaasuhanat pohjaan.
 Aape oli aluksi hiukan hämillään, että saako nyt oikeasti mennä? ja saikin ihan kunnolla antaa aluksi vauhtia.
 Käännyttiin metsätielle ja siellä vasta mentiin. Aluksi oli hieman tahmeaa hakua, että mennäänkö oikeasti. Sitten kun Aape ymmärsi jutun idean, niin johan mentiin! Ja nyt ymmärrään, miksi jos mennään ihan täysillä istutaan kevyessä istunnassa... :D
 Painettiin menemään toiseen suuntaan se reilu 3 km täyttä laukkaa lukuun ottamatta paria mäkeä. Se on niin hienoa, siinä ei ajattele yhtään mitään, ja näin kesällä lämmin kesätuuli puhaltaa kasvoihin!
 Loppumatkasta kääntöympyrälle päin ei tarvinnut enää kysyä, että mennäänkö, vaan sitten mentiin. Aluksi vielä sai sanoa erikseen laukka.
 Kotiinpäin tultiin aluksi myös aika lujaa, mutta mitä lähemmäs tultiin, alettiin himmailemaan, jottei jää herralle ymmärystä, että kotiin saa tulla lujaa.
 Se oli hienoa. Se vapauden tunne. Loppumatkasta Aape kyllä otti tosi kivaa ihan rauhallista ja "koottua" laukkaa ja että se poni oli märkä.. ja vaahdossa. :D
 Päästin ne hetkeksi täyttämään mahojaan ojanreunolla rehottavilla ruohoilla ja täytin niiden laitumella olevan vesiastian. Hepat aitaan ja iltaruuat.
 Nyt tulee varmaan kolmenpäivän kirjoitustauko, kun lähden kotoa pois vähän kauemmaksi! Siitä lisää myöhemmin.. ;)