Mentiin sitten ja poni sai jäädä karsinan viileyteen odottelemaan. Harjattiin Aape ja äiti sai setviä Aapen häntää (heheheheee! >:)) ja tietysti nakitin sen homman hänelle, koska vihaan sitä.
Sitten ei muuta kuin romppeet niskaan ja menoks. Lähdettiin ihan ekana peltoja pitkin mäkireitille ja jumppailtiin mäki kolmeen kertaan ylös. Metsätie joka ollaan jo monen kuukauden ajan menty toisesta suunnasta on nyt molemmilla kerroilla ollut juuri vastakkaisesta suunnasta todella pelottava! Yksi oksakin oli niin hurja, että sen yli piti hypätä ja vielä ilmassa kiertää. :D
Kun päästiin mäelle, kiivettiin se eka kerta käynnissä ylös. Seuraavat kaksi kertaa sitten ravattiin oikein hitaasti. Aape ähisi ja puhisi
Tultiin takaisin ja Aape sai hieman siedätystä, koska pellolla oli lätäkkö johon sitä yritin kovasti saada menemään. Otettiin kauempaa vähän vauhtia ja käveltiin tosi reippaasti kotia kohti ja sainkin Aapen siinä mielenhäiriössä lätäkköön. Kun oltiin siellä keskellä lätäkköä ja Aape havahtui se veti liinat kiinni, peruutti ensin järkyttyneenä ja hyppäsi sitten sen yli. Diiva(ko?).
Siitä lähdettiin etsimään kuivaa peltoa ja löydettiinkin ihan hyvä. Aape oli aikamoinen punkijaponi tänään - aluksi.
Työstettiin ensin käynnissä jälleen volttien kera. Löydettiin tosi kiva kohta, jossa oli varjokin nimittäin siinä pellonlaidassa oli rivistö puita, ja sitten oli myös vähän siinäkin mielessä piilossa, ettei aina joku katsele, huutele tai tule juttelemaan. Kyllä olen erakko. Ei vaan, minusta on hieman rasittavaa aina keskeyttää työnteko ja jatkaa sitten kun hiki on laskenut itseltä ja hevoselta, kenties työmoraali kadonnut jommalta kummalta... Alottaa alusta, ym.
Noh tänään saatiinkin työskennellä rauhassa, onneksi. Aloteltiin jälleen käynnistä ja tehtiin voltteja. Aape oli tänään aluksi tosi kankea ja huono asettumaan, ohjaa sai vetää miljoona metriä kaulasta irti ja jalan nirhata kyljestä läpi. No ehkei nyt ihan. :D Pienen herättelyn jälkeen Aape alkoi vihdoin asettua ja päästiin ravaamaan. Herra päästeli menemään oikein ihanaa töpöravia. Argh. Nooooo mikäs siinä, suurin ongelma oli ehkä se, että Aape lähti heti kiihdyttämään kun en keskittynyt ja sitten meinasi kaatua, kun ei enää kerinnyt miettimään jalkojaan.
Pidin pintani ja saatiin ravi tasasemmaks ja huomattavasti mukavemmaksi. Vaihdettiin suunta koko rata leikkaalla ravissa ja tehtiin oikeellekkin voltit tms. Pientä herättelyä kaipasi tämä suunta ja olen kyllä sitä mieltä, että vasen suunta sujui kokonaisuudessaan paremmin kuin oikea.
Vaihdettiin taas vasuriin ja otettiin laukka. Tänään. Vihdoin tänään. Vasen laukka rullasi himpun verran paremmin ja sen huomasi ihan oikeasti. Sen tunsi satulaan, miten Aape käytti jo peräänsä ja miten se oikein vavahteli voimaa persuksistaan. Jes! Olin tooodella tyytyväinen! Sain vasuriinkin tehtyä pääty-ympyröitä ja herra hoiti homman hienosti kotiin.
Sitten oikea suunta. Lähtö... öö.. oli järkyttävä. Aape nimenomaan ampui itsensä liikkeelle ja meinasin jo pysäyttää ja nostaa uusiksi, mutta sitten hammasta purren ajattelin, että nyt saakeli soikoon minä en pysäytä vaan himmaan pikku hiljaa hinnalla millä hyvänsä, koska muuten tiedossa olisi vain miljoona samanlaista kamalaa lähtöä jne.
Ihan hyvä valinta! Ei siinä auttanut kuin pidätystä peräjälkeen ja kyllä se siitä pikku hiljaa! Sitten vaadinkin jo Aapelta rauhallisia nostoja ja lopulta herra alkoi himmailla ja keskittyä. Kyllä joistain kohtia näki, että todellakin sitä turhautti ja maassa oli kamalat kavioniskemät. Pääty-ympyrätkin sujui ihan hyvin.
Loppuraveihin annoin pitkät ohjat ja Aape asettui paremmin kuin aluksi, ihan pienestäkin pyynnöstä. Hieno mies! Ravikin oli paljon parempi laatuista ja kerta kaikkiaan tosi kivaa!
Loppu käynnit ja oli tuo Aape niin märkä. Kun se ravisti päätään niin minuunkin lensi hikitippoja. Raukka parka. :D
No niin. Nyt noissa kuvissa teitä hämmentänyt musta
Joo ja tosiaan meille tuli kesäksi(?) asustamaan 24v minishettis tamma Memmu. Eipä siinä ollut mitään ongelmia. Leo ja Memmu juoksi pari kertaa aidan ympäri (josta en saanut kuvaa, kun olin vasta matkalla laitumen luokse, näin kyllä!) ja Aape käppäili perässä. Leo oli aivan myyty ja roikkui Memmussa kuin takiainen. Lopulta ponit rupesivat syömään ja ei tosiaan ollut mitään sen ihmeellisempää ja toivottavasti ei tulekkaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti