Elikkästä ihan ensimmäisenä anteeksi aivan kamalasti, että sain läppärin sekoamaan ja en saa nyt kuvia, kenties huomenna tai viikonloppuna käytän enemmän aikaa sen kanssa, jotta saisin kuviakin tänne!
Sitten hypätään tiistaille. (Miten niin olen ollut laiska enkä ole kirjoittanut aikaisemmin?) Olin suunnitellut meneväni tosi mukavasti ilman satulaa ja ehkäpä kuolaimettomilla. Siivosin tallit, laitoin iltaheinät karsinoihin ja iltaruuat turpoamaan. Olin tehnyt kaiken superhyper reippaana ja olin about tunnin normaali aikatauluani edellä, sillä olin heti koulusta tultuani tullut tallille (tietysti vähän jotain syötyäni ja vaatteet vaihdettuani), jotta kerkeäisin
Lähdin hakemaan heppoja jah mitäpä muutakaan kuin että hevoset eivät antaneet kiinni. Leo yritti sinnikkäästi useaan kertaan luokseni, mutta koska Aape tietää jäävänsä yksin jos ei anna kiinni ja Leo antaa, se puri Leoa ja pidätteli sen kaukana minusta. Yritin nameilla, odottamalla, lähtemällä välillä pois, tms. Lopulta Ellu juoksi nöyränä polvi muutenkin kipeänä hevosten perässä. Ei järkevää. Reilun 40 minuuttia tuota touhua siedin ja sitten meni hermo.
Kerta kaikkiaan lähdin pois, jätin hevoset pihalle ja yritin rauhoittua. Kiehutti kyllä niin pirusti. Olisi ollut niin paljon muutakin tekemistä, ja mihin olin hukannut aikaani. Oli pitänyt tulla kivaakin kivempi ilmansatulaa kerta taas. Sitten kun äiti meni, niin johan annettiin kiinni.. Äiti kun ei ole uhka, kun se ei hinaa itseään selkään. Ei enää yhtään innostanut lähteä ratsastamaan ja menin sitten huoneeseeni aluksi vaan purkamaan turhautumistani tekemättä mitään ja sitten lukemaan.
Lisäksi illalla oli kyllä niiiin lähellä, ettei hepat jääneet pihalle yöksi, kun Aape meinasi vielä pimeässä ottaa tuon juoksuroundin uusiksi. Leo onneksi pelasti tilanteen... :D
Eilen kävi Reetta ja huomenna yritän saada kuvan Reetan kommenteista tänne, kun tosiaan tuo bucketti ei halunnut mulle nyt toimia.
Madotettiin myös Reetan ratsastuksen jälkeen ponit ja ihan hyvin onnistuikin vielä.
Tänään äiti tulikin suht ajoissa kotiin ja suosista pyysin häntä hakemaan hepat. Tein tallihommat ja sitten mama toi heppaset.
Aape oli aikasta hermoja raastava hoidettaessa, mutta kaippa sitä kaikki välillä on rasittavia. Lähdin sitten tänään ilman satulaa ja ihan kuolaimilla.
Mentiin pellolle ja aika lailla heti kun päästiin pyörimään suorakulmiotamme "viereisestä" metsästä (200-300m päässä metsänreuna) alkoi kuulua koiran haukku. Tässä on nyt pyörinyt kaksivasainen hirvi ja arvasin, että joku on koiraansa kouluttamassa. Lilli tietysti rupesi pihassa haukkumaan. Äiti kyllä sai meidän koirat hyvissä ajoin sisälle. Käveltiin Aapen kanssa ja se vaikutti ihan kivalta, mitä aluksi vähän yritti oikoa.
Hetken päästä metsästä rämpi karjalan karhukoira ja se kävi pihan nurkalla ja sitten huomasi meidät. Se jäi aika reilun matkan päähän tielle katselemaan ja haukkumaan. Koska se sielä haukkui, eikä miksikään muuttunut jatkettiin kävelyä. Koira haukkui ja aina kun tultiin pitkälle sivulle etupää sitä kohden se meni aina muutaman askeleen karkuun vaikka etäisyyttä meillä oli ainakin se sata metriä.
Hetken päästä metsästä perästä rämpi mies maastopuvussaan. Koira haukkui ja heilutti häntäänsä, kun isäntänsä huusi sitä, mutta luokse se ei lähtenyt. Mies tuli ja me pysähdyimme Aapen kanssa. Mitä lähemmäs mies lähestyi koiraansa "Iidaa", sitä lähemmäs koira tuli meitä.
Se haukkui aivan Aapen vieressä ja siitä näki, että sitä pelotti, mutta sisua näytti nuorella neidillä olevan. Mies yritti saada koiraansa, mutta se haukkui ja pyöri. Lopulta hän sai nuoren koiransa kiinni ja pahoitteli kauheasti häiriötä. Ei se mitään, tuli taas Aapen lehmänhermot todistettua!
Käveltiin vielä muutama kierros voltteineen ja lähdettiin ravaamaan. Aape oli aluksi todella mukavan tuntuinen! Muutaman kierroksen jälkeen se alkoi pikku hiljaa kiihdyttämään ja kiihdyttämään, nostamaan päätään ja tuntumakin alkoi vähän hävitä. Pikku hiljaa sain onneksi Aapen rauhoitettua. Sitten taas sujuikin ihan hyvin.
Tehtiin tosiaan voltteja ja Aape meni sinänsä ihan hyvin. Lähdettiin laukkaamaan ensin vasempaan. Laukka alkoi aika alusta saakka rullata ihan hyvin. Vähän oli lusmuilua ilmassa, mutta nyt vaikka miten omahyväiseltä tuntuisikin itseään kehua, niin olin aika hyvin hereillä ja saatiin yhdessä korjattua virheet tosi kivasti!
Muutamaan kertaan Aape yritti vaihtaa laukkaa kiitoravi vaihdoillaan, mutta kertaakaan ei onnistunut, vaikka kerkesi ravaamaan jo! Kun vasen sujui mentiin oikea. Oikea laukka ei rullannut ihan niin hyvin, mutta onnistui kuitenkin.
Otettiin kunnon loppuravit ja käynnit ja kyllä Aape oli märkä. Oli kyllä taas niin kiva fiilis lopulta, kun aluksi oli ja meinasi tulla vähän enemmänkin probleemaa, mutta sitten kun kaikki onnistuikin! Voiko olla oikeastaan mitään mukavampaa tunnetta?
Halailin ja rapsuttelin Aapea selästä, heivasin itseni naisten istuntaan ja käveltiin tallille. Se on aina yhtä hassua, hauskaa, hölmöä ja ihan pöhkön tuntuista! Tallillakin vielä Aape sai selästä rapsutusta ja kun hyppäsin alas sitä rapsutuksen määrää. Aape oli varmasti jo aivan sitä mieltä "Tuo eukko on kyllä nyt aivan seonnut. Nyt ne näpit irti!" Hahah. Kirjottelin vielä vihkoseeni fiilikset ja istuskelin karsinan nurkassa taskut täynnä namia, about Aapen pää sylissä omenan paloja tms. kerjäämässä. Oli tosi kivaa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti