No tänään aamusta Maria kyseli aamulla voisiko käydä aikansa kuluksi ratsastamassa Aapen, kun hänellä perjantait on koulusta vapaat. Vakuutin, että tahdon ehdottomasti tänään ratsastaa itse, kun eilenkin meni niin suht kivasti.
Tulin kotiin, siivosin karsinat ja olin menossa ottamaan hevosia. Aape tuli hetken seisoskelun jälkeen ehkä kahden metrin päähän, käänsi perseensä ja ampaisi karkuun. Juoksentelivat taas reilun tunnin karkuun ja isäkin oli avussa jonkin aikaa. Kerran oli ihan aivan sairaan lähellä, etten saanut Leoa kiinni. Olin aivan kosketusetäisyydellä, Leo sai jo haukattua pienen palan omenaakin, kun Aape pyyhälsi selkäni tapaa häätämään Leon läheltäni. Dögfkjdölkghjpeorkaäslökäömnbölksdfölkjg. Tässä sen hetken tunne.
En enää kauaa jaksanut katsella tuota touhua ja lähdin sitten pois. Kävin tallilta laittamassa ovet kiinni, sammuttelemassa valot, tms. No tässä taas tälläinen pirun mielenkiintoinen postaus - vai mitä? Ärhh. Ei voi muuta sanoa, kuin että on se vaan perseestä ja syvältä sieltä, kun ei edes sen vertaa koninsa kanssa pärjää, että saisi itse kiinni. Kohta varmaan pitää laittaa seisomaan johonkin postimerkkiaitaan... Ja niin kauan kuin mahdollista sitä vältetään, mutta en vain kertakaikkiaan aina voi olla riippuvainen esim. äidistä ja olettaa, että hän hakee minulle Aapen, kun muuten kiinni ei anna, koska tietää joutuvansa töihin. Vapaapäivien jälkeen luokse tulo on aina helpompaa, mutta pakko tuo liikuttaa olisi. En enää kohta itsekkään tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti