höntyilyä

 Eilen oli taas varsin kiire päivä. Lähdin taas ihan hupi meiningillä ratsastaan, jotta voin edes sanoa ratsastaneeni. Sain Aapen pienen taistelun jälkeen kiinni ja laitoin taas riimunnarut poskissa olevista klipuista tulemaan. 

 Aape oli alusta saakka tosi kettuuntuneen olonen ja hyvä jottei jo siinä vaiheessa riuhtaissut ja lähteynt, kun olin saanut sen jo täysin kiinni. 

Lällänlällänlieru!

 Hyppäsin jälleen jonkun kiven tai kannon päältä kyytiin. Aapea todellakin otti pottuun ja se osoitti mieltään varsin avoimesti. Se saattoi yhtäkkiä kääntyä vastakkaiseen suuntaan, potkia ja sätkiä ympäriinsä, spurttailla vähän tms. 

 Ajattelin, että niin kauan menen, että rauhoittuu, koska oli hyvä keli ja ei ollut edes ötököitä paljoa. Koklasin ravinkin, mutta totesin, että tuona päivänä pelkkä käynti riittää ilman satulaa mentäessä. Lopulta herra rauhoittui ja sai rapsutuksia, nameja ja ehkä kaikkein paras palkinto oli se, että ponit pääsivät laitumensa toiseen kasvaneeseen puoliskoon!

 Tänään lähdin aamupäivästä metsään ratsastamaan ratsastusvyöllä.. Heti kun sain vaan Aapen kiinni. Pyydystin sitä tunnin ja kyllä taas hiukan ärsytti. Ei hättää. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

 Tosiaan lähdettiin mäkireittiä hinkuttamaan ees taas. Kävästiin se pariin kertaan käynnillä ylös ja pariin kertaan ravilla ylös. 

 Matkalla kotiin meidät pysäytti se samainen kesäasukas, joka kerran ilmestyi katsomaan pellonlaitaan. Siinä sitten hetki juteltiin, kun en kehdannut heti lähteä. 

Kukkuu

 Kävästiin vielä tarkistamassa lehmät, kun ne siirtyivät myös uuteen aitaan ja ne tuntuivat kovasti tykkäävän Aapesta, kun koko joukko lähti perään marssimaan. 

Astetta komiampi mies! ♥

harrastuksena töpöravi

 Eilis aamu oli varsin ihana! Oli vain 17.5 astetta lämmintä ja kävi raikas tuuli! Lähdin nappaamaan pounit ja sain äidin houkuteltua mukaani. Äiti halusi taluttaa Aapen - kuten aina..



 Mentiin sitten ja poni sai jäädä karsinan viileyteen odottelemaan. Harjattiin Aape ja äiti sai setviä Aapen häntää (heheheheee! >:)) ja tietysti nakitin sen homman hänelle, koska vihaan sitä.



 Sitten ei muuta kuin romppeet niskaan ja menoks. Lähdettiin ihan ekana peltoja pitkin mäkireitille ja jumppailtiin mäki kolmeen kertaan ylös. Metsätie joka ollaan jo monen kuukauden ajan menty toisesta suunnasta on nyt molemmilla kerroilla ollut juuri vastakkaisesta suunnasta todella pelottava! Yksi oksakin oli niin hurja, että sen yli piti hypätä ja vielä ilmassa kiertää. :D



 Kun päästiin mäelle, kiivettiin se eka kerta käynnissä ylös. Seuraavat kaksi kertaa sitten ravattiin oikein hitaasti. Aape ähisi ja puhisi kiukusta sekä takapäästä tuli kaasua. Eli koville otti!



 Tultiin takaisin ja Aape sai hieman siedätystä, koska pellolla oli lätäkkö johon sitä yritin kovasti saada menemään. Otettiin kauempaa vähän vauhtia ja käveltiin tosi reippaasti kotia kohti ja sainkin Aapen siinä mielenhäiriössä lätäkköön. Kun oltiin siellä keskellä lätäkköä ja Aape havahtui se veti liinat kiinni, peruutti ensin järkyttyneenä ja hyppäsi sitten sen yli. Diiva(ko?).



 Siitä lähdettiin etsimään kuivaa peltoa ja löydettiinkin ihan hyvä. Aape oli aikamoinen punkijaponi tänään - aluksi.



 Työstettiin ensin käynnissä jälleen volttien kera. Löydettiin tosi kiva kohta, jossa oli varjokin nimittäin siinä pellonlaidassa oli rivistö puita, ja sitten oli myös vähän siinäkin mielessä piilossa, ettei aina joku katsele, huutele tai tule juttelemaan. Kyllä olen erakko. Ei vaan, minusta on hieman rasittavaa aina keskeyttää työnteko ja jatkaa sitten kun hiki on laskenut itseltä ja hevoselta, kenties työmoraali kadonnut jommalta kummalta... Alottaa alusta, ym. 



 Noh tänään saatiinkin työskennellä rauhassa, onneksi. Aloteltiin jälleen käynnistä ja tehtiin voltteja. Aape oli tänään aluksi tosi kankea ja huono asettumaan, ohjaa sai vetää miljoona metriä kaulasta irti ja jalan nirhata kyljestä läpi. No ehkei nyt ihan. :D Pienen herättelyn jälkeen Aape alkoi vihdoin asettua ja päästiin ravaamaan. Herra päästeli menemään oikein ihanaa töpöravia. Argh. Nooooo mikäs siinä, suurin ongelma oli ehkä se, että Aape lähti heti kiihdyttämään kun en keskittynyt ja sitten meinasi kaatua, kun ei enää kerinnyt miettimään jalkojaan.



 Pidin pintani ja saatiin ravi tasasemmaks ja huomattavasti mukavemmaksi. Vaihdettiin suunta koko rata leikkaalla ravissa ja tehtiin oikeellekkin voltit tms. Pientä herättelyä kaipasi tämä suunta ja olen kyllä sitä mieltä, että vasen suunta sujui kokonaisuudessaan paremmin kuin oikea.



 Vaihdettiin taas vasuriin ja otettiin laukka. Tänään. Vihdoin tänään. Vasen laukka rullasi himpun verran paremmin ja sen huomasi ihan oikeasti. Sen tunsi satulaan, miten Aape käytti jo peräänsä ja miten se oikein vavahteli voimaa persuksistaan. Jes! Olin tooodella tyytyväinen! Sain vasuriinkin tehtyä pääty-ympyröitä ja herra hoiti homman hienosti kotiin.



 Sitten oikea suunta. Lähtö... öö.. oli järkyttävä. Aape nimenomaan ampui itsensä liikkeelle ja meinasin jo pysäyttää ja nostaa uusiksi, mutta sitten hammasta purren ajattelin, että nyt saakeli soikoon minä en pysäytä vaan himmaan pikku hiljaa hinnalla millä hyvänsä, koska muuten tiedossa olisi vain miljoona samanlaista kamalaa lähtöä jne.



 Ihan hyvä valinta! Ei siinä auttanut kuin pidätystä peräjälkeen ja kyllä se siitä pikku hiljaa! Sitten vaadinkin jo Aapelta rauhallisia nostoja ja lopulta herra alkoi himmailla ja keskittyä. Kyllä joistain kohtia näki, että todellakin sitä turhautti ja maassa oli kamalat kavioniskemät. Pääty-ympyrätkin sujui ihan hyvin.



 Loppuraveihin annoin pitkät ohjat ja Aape asettui paremmin kuin aluksi, ihan pienestäkin pyynnöstä. Hieno mies! Ravikin oli paljon parempi laatuista ja kerta kaikkiaan tosi kivaa!
 Loppu käynnit ja oli tuo Aape niin märkä. Kun se ravisti päätään niin minuunkin lensi hikitippoja. Raukka parka. :D



 No niin. Nyt noissa kuvissa teitä hämmentänyt mustalammasponi! >:)



 Joo ja tosiaan meille tuli kesäksi(?) asustamaan 24v minishettis tamma Memmu. Eipä siinä ollut mitään ongelmia. Leo ja Memmu juoksi pari kertaa aidan ympäri (josta en saanut kuvaa, kun olin vasta matkalla laitumen luokse, näin kyllä!) ja Aape käppäili perässä. Leo oli aivan myyty ja roikkui Memmussa kuin takiainen. Lopulta ponit rupesivat syömään ja ei tosiaan ollut mitään sen ihmeellisempää ja toivottavasti ei tulekkaan. :)

jytinää ilmassa

 Elikkästä, eilen oli taas tooosi kuuma. Odotin, odotin ja odotin iltaa. Aamulla seitsemänkin maissa oli jo liian kuuma ratsastukseen. Olin ajatellut, että menen edes vaikka mäkireeniä tekemään, mutta kun kello oli jo yli yhdeksän asteita oli se +26...
 Säälin Aapea ja kävin vaan hakemassa tallilta taskun täyteen namia ja kypärän. Nappasin herran kiinni ja laitoin riimun sivuilta lähtemään Leon ja Aapen riimunnarut.
 Aluksi oli homma päästä kyytiin, joka onnistui yllättävän helposti kannon päältä pienistä vauhdeita. Käveltiin ja ravailtiin Aapen kanssa laitumella ja ponikin sai samalla liikuntaa, kun käveli, ravasi tai laukkasi persuksissa kiinni.
 Leolla oli joku ihme ongelma päivä, ja sen täytyi kovasti yrittää isotella Aapelle, purra tms. mutta Aape ei paljoa tuosta rääpäleestä jaksa välittää, joten ei mitään ongelmia.
 Selästä annoin Aapelle nameja ja poni sai kerätä maahan pudonneet. Oli kyllä ihan kivaa, jokseenkin kyllä todella kuuma, vaikkei saisi valittaa.
 Tänään sitten pitkälti koko päivän satoi kaatamalla ja ukkosti ja minulla sekä äidillä oli hammaslääkärit, joten päivä kuluikin sitten ympäriinsä, kun oli muitakin ostoksia joita piti hoitaa.

soijaa pukkaa

 Elikkästä nyt on ollut todella hautovia ja kuumia päiviä takana jo muutama! Tosiaan sunnuntainakin tulin ratsastamasta siinä yhdentoista jälkeen illalla.

 Toissapäivänä oli niin kuuma, etten viitsinyt edes lähteä rasittamaan toista raasua. Olisi varmaan juossut itsensä kuoliaaksi ja illalla kun olin jo henkisesti lähdössä, tuli minulle määräys lähteä lämmittämään sauna mökille.

 Eilen kun kävin vähän rehustamassa hepoille ajattelin, että nythän olisi ihan ookoo keli, kun aurinko oli pilvessä. Ei mennyt minuuttiakaan, kun pilvet väistyivät ja tukahduttava kuumuus tuli.
 Koko päivän sää arpoi siinä tukahduttavan kuumuuden, sateen ja ukkosen rajalla. Odotin sadetta, että lähden silloin ratsastamaan, mutta kun ei yhtään tiennyt tuoko se mukanaan ukkosen. Jossain vaiheessa vähän jyrähteli.

 Illalla oli ihan pakko päästä ratsastamaan, kun mieli teki, mutta sitten jäi mäkireenit välistä, koska en kovin mielelläni ole parin kolmen kilometrin päässä kotoa, keskellä metsää jos alkaa ukkostaa.
 Mentiin siis suorilta Aapen kanssa pellolle ja verkattiin oikein kunnolla. Mentiin ensin vasempaan suuntaan käynti ja ravi. Tehtiin paljon ympyröitä ja tällä kertaakin lähti asettumaan hyvin hetken lämpenemisen jälkeen.

 Kun oltiin saatu vasen puoli hyvälle mallille ja suunnittelin juuri suunnan vaihtoa Aape löi liinat kiinni. Siinä vaiheessa huomasin vasta, että joku oli hiippaillut meidän riihen nurkalle ja toljotti sielä noin sadan metrin päässä. Hän lähti tulemaan kohden ja selvisi, että hän oli yksi tuttu kesänaapurimme. Siinä tuli vaihdettua muutama sana ja jatkettiin.

 Jouduttiin ottamaan vielä vähän vasuria ja sitten vaihdettiin suunta. Ravit ja käynnit ja nappasin yhden laukkapätkän.

 Otettiin ensin vasen laukka ja sujui kyllä huomattavasti paremmin, mutta tekemistä kyllä vielä on. Laukattiin peltoa ympäri pääty-ympyröiden kanssa. Tässä vaiheessa soitin veljen ottaan pari kuvaa.
 Laukattiin toiseen suuntaan ja pääty-ympyrät taas ja sitten ravia muutama kierros molempiin suuntiin.

 Lopuksi käveltiin pitkin pellonreunoja loppu käynneiksi. Kuvia katsellessa tuli varsin karmea fiilis. Yhh.. Kamala tankki, joka pompottaa Aapen selässä, kädet ilman minkäänlaista kulmaa ja jalat välillä milloin missäkin. No positiivisella mielellä mennään ja epäkohtia lähdetään korjaamaan. :)