tiistai 2. huhtikuuta 2013

vauhtihirmu

 Eilen kerkesi sattumaan ja tapahtumaan paljon! Minulle tuli yöksi Emmi, joka on hyvin rohkea ja eläinrakas ihminen!
 En nyt ihan kaikkia yksityiskohtia kertoile, joten pääasiassa ratsastelusta. Kun lähdettiin ratsastamaan Aape ei halunnut ollenkaan asettua. Kun käynti alkoi sujua (eli Aape alkoi asettua oikein) ruvettiin ravailemaan.
 Voih, mitä ihanuutta. Sieltä tuli sellaista oikein mukavaa ravurinravia ja muutenkin jotain aivan kamalaa sähellystä. Aape meni aikasta lujaa ja koko ajan pää ylhäällä. Ja kun ravi vähän rauhottui nostin laukan siinä mielessä, jotta saisin vähän purettua energiaa.
 Laukka oli ihan kamalaa! Aape pisti menemään mutkat suoriksi ennen kun sain tarpeeksi himmattua. Yht äkkiä tunsin vaan, että nyt kyllä maan kamara lähestyy ja tunsin, kuinka paino laskeutui aivan jalkani viereen. Tajusin, että Aape kaatui!
 Ensimmäisenä säikähdin, että mitä Aapelle kävi ja sitten mietin vasta jalkojani. Jalat olivat Aapen vieressä, enkä siis jäänyt alle. Aape nousi ylös ilman vammoja (luojan kiitos!) ja sitten selkään. Totesin, että tahti ei ollut mihinkään hävinnyt ja käytiin Emmin kanssa vaihtamassa Olympia suuhun. Otin pari laukkapätkää tiellä, mutta totesin, että oli sellasita kyytiä, ettei enää ollut ihan turvallistakaan.
 Hain liinan, mutta sen sijaan Aape vain jolkotteli ja mennä lampsi liinanpäässä ihan rentona. No Emmi uskaltautui kaikesta huolimatta selkään ja ravailikin. Emmi ei ole yli viiteen vuoteen ollut hevosen selässä ja silloinkin ratsastuskokemusta kertyi vajaa puoli vuotta hänelle.
 Aape kuitenkin meni ihan nätisti, vaikka välillä olinkin vähän kauhuissani, että Aape lähtee tallille, kun oli pellolta hanakasti tielle menossa. Huusin Emmille ihan kauhuissani ohjeita, mutta sen sijaan Emmi vaan tokaisi "Älä nyt hätäile, kyllä me selvitään! Ei mua satu, menee max raajoja poikki..." Ei luoja. :D
 No, otettiin satulakin pois ja Emmi ravasikin ilman satulaa. Ja ei mitään ongelmia. Otin vielä Aapen kanssa yhden laukkapätkän ja se sujuikin suht rauhassa sitten, onneksi.
 Tänään irtojuoksuttelin poneja ja kasasin esteenkin. Leo hyppi innoissansa estettä ja juoksi, mutta se ketä yritin juoksuttaa livisti toiseen päähän aitausta puun taakse piiloon... :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti