Aapella oli taas kevyen liikunnan lisäksi kaksi vapaapäivää. Aluksikin torstaina olin ajatellut ratsastavani oikein kunnolla, mutta vettä tuli taivaan täydeltä ja oli oikein mukava tuuli! Ei tarvinnut edes arvuutella, että antaako Aape kiinni ja tuleeko talliin.. :D Eilen minulla oli teoriasta konsertti matka ja tuli itse kotiin vasta puoli yhdentoista jälkeen illalla.
Nohnoh, Leo on tähän mennessä koko talven tullut aitaukseen vapaana ja myös talliin. Nyt rupeaa olemaan taas noita houkutuksia (ruokaa, ruokaa, rakasta ruokaa) niin paljon, että poni tarvii jo talutuksen..
Aape oli niin mustis, kun Leo sai nyppiä pieniä vihreitä yksittäisiä ruohoja pellon reunasta, kun herra joutui sen sijaan seisomaan kiinni harjauksessa. Aape tuntui olevan niin ärsyyntynyt, että jouduin laittamaan Leonkin kiinni. Teki ihan hyvää pikku pallerolle!
Heitin Leon karsinaan ja lähdettiin Aapen kanssa maastoon. Mentiin aika, tai no tosi varovasti ja tarkkailtiin tietä. Ruvettiin pikku hiljaa ravailemaan. Käännyttiin kääntöympyrä tielle ja tarkkailtiin sitäkin. Totesin sen olevan varsin hyvässä kunnossa! Sielä päästiin vähän purkamaan energiaa ja tosiaan sielä ei ainakaan vielä ollut ainuttakaan routimisen merkkiä.
Meni varsin hyvin. Ravailtiin ja laukkailtiin ja meni varsin hyvin. Kääntöympyrän jälkeen oli tietysti vähän enemmän matkaa taittavaa askelta, mutta kuitenkin rauhallisemmin meni kuin yleensä.
Jossain vaiheessa sai koko ajan antaa puolipidätettä ja kerran jouduin rykäsee vähä enemmän ja sitten rupesi taas löytymään jarruja paremmin.
Kävästiin vielä sen lisäksi tuo parin kolmen kilsan kierros mistä Aape aina silloin tällöin on saanut niitä pieniä apinanraivojaan. Kun mentiin meidän kotitiehaaran ohi siitä seuraavat puoli kilometriä oli suoraan sanoen yhtä h*l***tiä.
Aape mongersi ja väänteli kuin mikäkin suuri mato. Jos laittoi pohjetta kylkeen, luvassa oli käännöstä kotio päin, ravia tai muuta. Kun Aape vähän rauhottui otettiin laukka pätkä. Alku meni hyvin, mutta yht äkkiä tuli jotain pomputusta ja sitten oltiin toisella puolen tietä ja yhtäkkiä poikittain keskellä tietä. Pieni muistutus raipan napautuksella, kuka määrää ja mihin mennään, niin rupesi pikku hiljaa sujumaan.
Loppu matkasta ei mitään ongelmia taas! Sillä lenkillä olikin sitten vähän enemmän routimisia, muttei kuitenkaan mitenkään kovin paljoa.
Aape sai tänään kehuja ulkomuodostaan, kun meillä nyt on lomittamassa sellainen ihminen, jolla itselläänkin on ollut jotain vähän astetta parempia puoliverisiä. Erityisen huomion sai Aapen kaula ja sitten toisena käynti. Saa olla kyllä ylpeä näistä meidän molemmista heppuleista, molemmat niin mahtavia! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti