Pukeuduin oikeen kunnolla, kerros kerrokselta, ja oli pitkää kalsaria, paksua toppahousua, poolopaitaa, hupparia, fleeceä ja toppatakki tms. Menin kaivaan kärryjä lumipöykystä, kun veljeni osti moottorikelkan ja kärryjen paikka anastettiin sille... Ja kärryt siirrettiin vain penkkaan... Olin hiukan vihanen. Lapioin sitten lunta renkaitten ympäriltä ja revin niitä.
Lähin hakemaan Aapea ja eikö tämä piruvie lähde paineleen karkuun. Leo tulee sellai "Wihuuu minä olen täällä! Take mee!!!" En nyt jaksanut lähteä leikkimään mitään panttivanki leikkejä ponin ja Aapen kanssa, joten yksinkertasesti vaan kävelin Aapen luo ja olin ihan ymmyrkäisenä kun se vaan mulkas mua korvat niskassa ja anto ittensä kiinni. Riimunnaru riimuun kiinni ja portille. Aape vaan myönty tosta noin vaikka aluksi lähti karkuun.
Noh pääsin portille ja ensimmäisenä Leo langoista läpi.. Töttöröö! Pikkuriiviö jäi kuitenkin odottamaan ja kun käännyin laittamaan Aapen ja minun perään porttia kiinni Aape päätti vähän järjestää lisää ohjelmaa. Siitä vähän pomppu ihan matalalta kahella jalalla ympäri ja rykäisy. Lensin rähmälleni Aapen perään ja ruuna lähti laukkaamaan. Päästin irti ja jäin maahan.
Nousin ja lähdin kävelemään tallille, kun ei nyt muuta tullut mieleen miksi ja minne muualle ne olisivat lähteneet. Ei ääntäkään, ei hievahdustakaan, missän ei ollut mitään. Isä ja lomittaja ryntäsivät pihalle ja huutavat, että mitä kävi, kun hevoset painattivat metsän takana pitkällä peltokaistaleella.
Kun pääsin riihentielle niin ponit päästävät jo reilusti parin kilsan päässä. Huusin ja ei mitään huomiota. Menin talliin siivoamaan tallia, mutta totesin, että parempi tehdä jotain, missä en saa mitään käsiini. Rämmin keskelle peltoa ja heitin makuulle sinne. Soitin kaverille ja no kieltämättä vähän autto.
Isä tuli ja todettiin, että auto alle ja menoksi. Ponit olivat tiellä ja hyppäsin autosta. Leo tulee kohti, mutta Aape näykkäisee ponia ja karkuun. Autoon ja sitten kuten arvelinkin ne olivat menneet yhden naapurin pihaan. Käskin isän jättää auton tiehaaraan niin ettei hevoset pääse pihasta pois, jos lähtevät karkuun.
Lähdin sitten pihanpoikki ja morjestin ikkunassa olevalle perheen äidille ja 5-vuotiaalle pojalle. Hahaa, ponit olivat lumipenkkojen saarroksissa ja taas Leo tuli luokse. Olin juuri saanut Leoon kosketuskontaktin, kun Aape porhaltaa ohitse. En keksinyt muuta kuin kädet Leon kaulan ympäri ja raahauduin parikymmentä metriä polvillani tämän perässä.
Leo ja Aape menivät menojaan, mutta jäivät pihaan jumiin. Isä sai Aapesta kiinni, mutta tämä hyppi ja pomppi ja huusin ihan täysillä, että päästäisi irti, kun roikkui ja roikkui pitkin pihaa perässä. Juoksin siihen ja nappasin Leon riimunnarulla Aapea ryntäille ja johan rauhottui.
Jos ei olisi ollut naapurit ikkunassa, ponit olisivat saaneet kuulla kunniansa.. Heti..
Lähettiin käppäileen kotiin ja no, ponit tuli perässä todella nätisti ja nöyrästi "me mitään tehty olla" ilmeellä. Siinä sitten höpötin yli puolet matkasta niille ja pidin saarnaa. Poni piilotteli Aapen takana suurimman osan matkasta, mutta kuitenkin ei nyt mitään suurempaa ongelmaan kotiin kävelyssä onneksi ollut.
"Pyydystykseen" kului yli puolitoista tuntia ja alkoi jo hämärtää, joten ei siinä sitten oikeastaan enää mitään tehty. No, heppaset talliin sillä lailla.
Eilen ajattelin, että kyllä nyt jotain liikuntaa tarvii saada, koska hevonen on luotu liikkumaan. En tiedä onko Aapea juoksutettu, mutta kovin nätisti meni, ja vielä siihen vaikeampaan suuntaan. Siinä taas näki, kuinka hieno ja ryhdikäs Aape on! Ravikin sujui ihan kivasti, mutta laukka ei noussut, vaan siitä syntyi vain ja ainostaan tikitysravia tai ravuriravia pää ylhäällä. Lopulta luovutin laukan suhteen, kun kerran meillä ollessa ainakin eka kerta. Otin vielä vasuriin sitä hyvää rentoa ravia, ja sitten suunnan vaihto, josta ajattelin ettei tulisi mitään ongelmaa.
Kun vaihdoin suunnan, Aape oli sitä mieltä, että mitä tässä nyt enää tehdään, hän teki hommansa ja nyt talliin. Ruuna veti aina poikittain ja lähti peruuttamaan pois päin pää ylhäällä.
Ravailun jälkeen sovittiin heti pelisäännöt. Aina kun heitti poikittain, tuli kierros lisää kävelyä. Tavotteena oli kolme kierrosta hyvää käyntiä ja sitten ohi. Lopulta vaihettiin pelisääntöjä ja aina tuli uusiksi täyteen ne kolme kierrosta, jos Aape heitti poikittain, koska muuten oltaisiin saatu kävellä aamuun saakka. Lopulta saatiin sujumaan neljä kierrosta käyntiä nätisti ja talliin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti