Irrottelulenkki

 Tänään lähdin ratsastamaan meiningillä makso mitä makso.. Tämä päivä on mennyt oikeastaan niistäessä. Välillä tuntuu, että hukun tähän räkään.
 Kysäisin yhtä tuttua ratsastamaan nyt kun olen kipeä, mutta laittoi viestiä että voisi tulla loppu viikosta, kun olen purkanut Aapesta energiaa, kun ei ole kuulemma moneen kuukauteen ratsastanut ja outo hevonen. No, sinänsä ihan fiksu päätös ja ei siinä mitään.
 Lähdin hakemaan Aapea, mutta eikös tämä lähtenyt karkuun. Otin sitten Leon ja laitoin sen hyppäämään muutaman kerran oman ratansa. Ja olin ihan äimänkäkenä. Se hyppäsi paremmin kuin kertaakaan ennen.
 Onneksi veli ilmaantui juuri jostain ja otti Aapen sitten kiinni. Vein Leon ja käskin pitää vielä Aapea. Tehtiin vaihtokaupat. Veli piteli Leoa, kun otin Aapen aidasta. Leo jäi kiljumaan aitaan ja minä menin varustamaan Aapelia.
 Satulavyön kiristyt sujui varsin kivuttomasti, mutta kun Aape hiffasi, että nyt tehdään töitä, kun lyötiin penkkikin selkään, niin eipä tuo avannut suutaan kun olisi suitset pitänyt laittaa. Veli sattui olemaan onneksi peltihallilla, joten huusin hänet apuun, koska kun Aape jotain päättää niin se on sitten siinä. Ei aukea suu yhdellä, parilla tai vielä kolmellakaan. Toisin sanoen tämän herran suuhun tungetaan about koko käsi jos sille päälle sattuu. Sitten sain vielä vähän turpaani, kun Aape kiskaisi päänsä ylös.
 Noh veli tuli ja ohjasi kuolaimet suuhun, kun minä tungin kättä suuhun, ja mitäs siinä sitten enää. Aape ei oikein enää voinut mitään.
 Kiristin vyötä ennen kuin kipusin selkään. Äiti oli ikkunassa ja onneksi ymmärsi, kun näytin nenääni, että tarvin nenäliinoja. Homma hoitui ja äiti toi neljä nenäliinaa ja jälleen veljeni kiristi satulavyön siihen reikään mihin piti.
  Minulla oli tänään raippa mukana, joka sinänsä oli ihan kätevä, vaikkei sitä tarvinnutkaan käyttää kuin kerran ihan pikkusena huomautuksena siitä, että käytetään oikeata kaistaa. Kävästiin ensin kääntöympyrä reitti. Päästeltiin siellä suuremman höyryt poies. Mentiin kuitenkin ihan sellain rauhassa toiseen suuntaan. Mutta sitten kotiin päin, kun oli pitkä tasainen pätkä annoin Aapen mennä niin lujaa kun sielu sieti. Ja hienosti meni. Nousin kevyeeseen istuntaan ja Aape anto vaan mennä. Käveltiin vähän pidempi pätkä niin kauan, että Aape ei enää puuskuttanut ja siitä vähän eteenkin päin. Sitten pätkä ravia ja taas käveltiin.
 Tultiin jyrkimmän mäen alle ja kysyin Aapelta, että käyntiä vai kuuraketti vaihteella. Laukattiin mäki ylös ja vähän reippaammin. Mäen päällä sitten taas käyntiä ja näin maassa yhden jalkaheijastimista. Yritin raipan avulla kurkottaa siihen, mutta ei onnistunut. Jatkettiin matkaa ja tässä vaiheessa Aape oli aika kuumahko. Ravattiin niin kauan, että Aape meni ihan rauhassa. Otettiin viellä sillä tiellä yksi rauhallinen  laukkapätkä ja loppu ravattiin.
 Seuraavan suunnattiin nokkakohti haaskanlenkkiä. Käveltiin jonkun matkaa ja sitten otettiin rentoa ravailua vähän tossa isommalla tiellä. Kun päästiin mettätielle mentiin aika pitkälti ravia tai laukkaa. Ja laukka tänään suoritettiin pääsääntöisesti kevyessä istunnassa.
 Kun päästiin haaskalta jatkettiin meidän tiehaarasta vielä eteenpäin. Aape ei tätä meinannut ihan ymmärtää, mutta menin yllättävän nöyrästi.
 Matkan varrella oli yksi naapuri koiransa kanssa hakemassa postia, sekä toinen naapuri hiihtäen hakemassa postia. Pysähdyin juttelemaan hetkeksi ja sitten jatkettiin vielä äkkiä se lenkki, mikä käytiin kävelleen usein silloin, kun Aapella oli se ähky Lopuksi käveltiin pari kilometriä.
 Aape meni kyllä ihan mahtavasti tänään! Vaikka kurkkuun sattui ihan kiitettävästi ja räkä valui, niin oli sen arvoista! Ja ei ollut angiinaa, kun kävin lääkärissä, vaikka kaikki näytteet otettiinkin, kun lääkäri epäili peitteistä päätellen. Totesi kuitenkin virusperäiseksi.
 Äiti oli pyynnöstä laittanut tallin kuntoon ja sinänsä tultiin juuri sopivaan aikaan, sillä äiti haki juuri Leoa pihalta. Taputukset Aapella ja alas selästä. Varusteet pois (+ huopa erilleen :D) ja sitä rataa. Totesin toisenkin jalkaheijastimen tippuneen ja ihme kyllä veli lähti niitä etsimään. Fleece loimi Aapelle niskaan, panta kaulaan ja pellavalima + porkkanat Aapelle.
 Meidän lenkki kesti yhteensä ehkä n. puolitoista tuntia ja kilometrejä kertyi jonkinverran yli kymmenen. Ja sain tietää, että entinen "kuudenkilsan" lenkki onkin n. viisi kilometriä. Mutta, kilometri sinne tänne.
 Jos  nyt mitään ihmeellistä ei tule, pienen mieleni salainen toive saattaisi olla, että pääsisin Aapen kanssa joihinkin matkaratsastus kilpailuihin. :)
 Veli tuli vasta noin tunnin päästä ja löysi vain toisen heijastimista, mutta sitten minulla sytytti! Toinen oli tietysti jäänyt kääntöympyrä lenkille, kun mentiin lujaa ja Aape vaihtoi toiselle traktorinuralle penkan läpi. Joten se on varmaankin sielä lumipöykyssä. Täytyy huomenna käydä tarkistamassa asia! :)
 Mutta joo, kaikin puolin aivan mahtava päivä! Nyt kun vielä itse parantuisin! Ainiin, ja TAAS kerran veljeni oli kiltti ja aurasi minulle tuon neliöni uudestaan. :)

ps. En eilen muistanut ollenkaan, että kääntöympyrä lenkillä säikäytettiin yksi metsokin puusta lentoon, ja arvatkaapa mitä Aape teki! Ei tietysti mitään! ;)