Tänään..... ei oikeastaan mikään mennyt putkeen! Aamualkoi jo kovin huonosti. Laittautuminen ei onnistunut, taksi odotti tiehaarassa, eli periaatteessa myöhästyin, kurkku oli kipeä, tmstms..
Noh, kun vihdoin pääsin kotiin musiikinteoriakokeen jälkeen (joka meni LÄPI!!!!, tosin aika huonoin arvosanoin.. :D) kinusin veljen kuvaamaan. Ja tattadataa! Kun aikani olin kinunnut, sain veljen mukaani.
Kiiruhdin hakemaan poniinia ja sitten, kun poni oli radalla, hain porkkanaa. Lähettiin ihan pikku esteistä. Poni oli niin laiskan punkea ja ei oikeastaan jaksanut tehdä töitä. Noh sainpahan kuvia. Jossei hyviä, niin huonoja ainakin.. :D No ookoo, ne oli hyviä, mutta tarvinee rajailla vähän itseäni pois suurimmasta osasta, kun jotain ninjailen taustalla, jotta poni oltaisiin saatu syttymään.
Otti Leo muutaman ihan mukavankin ponnauksen ja sitten oli hyvä lopettaa.
Siivosin tallit ja kannoit vedet. Hain Aapen ja heitin vain heijastimet ja suitset päähän. En halunnut laittaa kylmiä ratsastuskenkiä jalkaani ja luopua kuomistani, koska päivällä liikuntatunnilla putosin kaverin kanssa kävellessäni (onneksi suht rannassa) jäätieltä jäistä läpi. Vettä oli vähän yli nilkkaan saakka ja yli 6 tuntia märillä sukilla! (Y) Etenkin tämä kurkkukipu ja flunssan tynkä tykkäsi tosi paljon tästä hommelista..
Lähettiin sitten ilman satulaa menemään. Eka ohitettiin traktori heti pihassa ja Aape käyttäyty tosi fiksusti. Käveltiin ja sitten otettiin yksi suht pitkä ravipätkä, ja jälleen huomasin, että oikeasti tasapainoni on kehittynyt.
Otettiin laukkapätkä, joka tuotti vähän ongelmia, kun Aape syöksähti salamana oikealta laidasta vasempaan laitaan tilaisuutensa koittaessa. Laukattiin vielä kun sain ensin herraseni oikealle kaistalle. Sitten ravattiin huuurjan pitkä pätkä. Kävästiin kääntymässä ja sitten ravattiin taas aika pitkään.
Nostin vielä kerran laukan, joka oli vielä ihan hyvä ja rauhallinen laukka. Kun pyysin hitaampaa vauhtia, eli sanoin prr ja pidätin hellästi Aape lähti kiihdyttämään vauhtia entisestään. Olin jo hetken varma, että nyt lennän ja Aape vain rymistää kotiin. Yritin himmata rauhallisesti ja roikkua samaan aikaan kaulalla, mutta ruuna vaan nosti päätänsä vastustelleen kuolainta ja kiihdytti vauhtiaan. Lopulta oli niin lähellä lentäminen ja meni hermo, kun kiltisti himmaminen ei mennyt läpi, että nykäisin kovemmin ja johan pysähtyi. Heti kun myötäsin, Aape lähti ravaamaan, mutta käänsin pois päin kotoa, ja sitten käveltiin hitaammin tai vähemmän hitaammin takaisin, vastusteluista huolimatta. Käveltiin sitten takaisin ja mentiin kotiin.
Tämä päivä ei taas ollut ihan minun päiväni, eikä varmaan Aapenkaan, muttamutta kaikki joet on tehty laskettaviksi! ;)
ps. kuvia pikku Leon hypyistä tulee joskus ;);)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti