Klara vappen!

 Sain ihan urakalla aivojani kaivella, kun en enää alkuviikkoon muistanut! Varhaisdementia iskee todenteolla. Hetken mietiskelyn jälkeen muistui taas meidän tekemiset mieleen!
 Maanantaina pyörittiin tuossa kentänpohjalla ilman satulaa. Päästettiin Leokin mukaan juoksentelemaan vapaana. Se tuo aina sellaisen oman pienen vaikeusasteen kaikkeen. Keskittymisharjoitukset tekee ihan hyvää niin Aapelle kuin minullekkin.
 Käveltiin vain ja tehtiin enimmäkseen voltteja. Pienenä lisänä jonkin sortin kiemurauraa, tms.
 Tiistaina sitten oltiin sovittu, että tämä meidän "keskiviikkoratsastaja", jota aion tästä lähin K:lla lyhentää, tulee Aapen liikuttelemaan. Kun tulin koulusta K:ta ei ollut vielä näkynyt.
 Viiden maissa tulikin puhelu, että hänen autonsa oli hajonnut ja ettei pääsekkään tulemaan. Minulla oli kokeet edessä ja pienen paniikin vallassa laitoin Reetalle jo viestiä ja Reetta olikin jo melkein lähtöasemissa, kun K soitti, että saikin auton käyntiin ja loppujen lopuksi pääsi joten kuten kotiinsa vaihtamaan vaatteet ja autoa.
 Tosiaan sitten tiistaina K kävi Apsin kanssa maastoilemassa tuolla kääntöympyrä lenkillä ja laukkakin oli kuulemma rullannut oikein mukavasti.
 Keskiviikkona sitten Emmi tulikin meille yöksi. Kun päästiin kotiin kuuden maissa (soittotuntini jälkeen) syötiin ja lähdettiin tallille. Tallit siivottuamme, Emmi kipusi hetkeksi Aapen selkään ilman satulaa ja piteli vähän harjasta kiinni ja minä taluttelin. Tuli edes jotain pikku liikettä herralle.
 Tänään sitten Emmi sai jälleen kunnian ratsastaa. Emmi tosiaan ei elämässään ole kovin montaa kertaa ratsastanut (joskus yli 7-8 vuotta sitten vain jonkin aikaa ratsastanut + pari kertaa Aapella). Laitoin koulusatulan Aapelle ja mentiin ponien autaukseen. Olin itse liinan päässä.
 Aluksi kävi vähän jo mielessä, että tästä ei tule yhtään mitään, koska Emmin oli vähän hankala keskittyä, koska hän on vähän yli pirteä. No lopulta palat loksahtelivat kohdalleen ja Emmin keskittymiskyky nousi pintaan oikein kunnolla.
 Oikeasti olin aika hämilläni siitä, miten hienosti meni. Kun käynti sujui hyvin, siirryttiin raviin ja aluksi Emmi ei oikein meinannut pysyä pompotuksen tahdissa, mutta suht nopeasti sai jutun juonesta kiinni.
 Suurimmat kohdat missä ehkä jouduin neuvomaan, oli jotain perus kantapäät alas, tasainen käsi, "maitolasi", ja sisäpohje kiinni, kun Aape yritti aina oikoa, kun huomasi Emmin keskittymisen herpaantuneen.
 Lopulta meni kuitenkin tosi hienosti ja molemmat suunnat tuli hoidettua kunnialla. Yksi laukkakin sieltä sattumalta tuli ja oli muutes nätti nosto ja nättiä laukkaa.
 45 minuuttia Emmi sai Aapen kanssa käynti-ravi työskentelyyn käytettyä ja hienosti meni!