Perjantaina oli jälleen armoton kuumuus. Mentiin ilmansatulaa pellolle. Aape jälleen pelleili, mutta meni ihan ok viime aikaisiin kertoihin verraten.
Heti käynnissä Aape näki tappavan apilatupon. Piti hyppiä sivuun ja kipittää ohi pää ylhäällä tms. Saatiin apilatuposta kuitenkin monen, monen kerran jälkeen ihan suht turvallinen apilatuppo. Sitten käynti sujuikin ihan hyvin.
Siirryttiin raviin ja uudessa askellajissa se kamala apilatuppo alkoi taas kummittelemaan. Monien sivuloikkien jälkeen Aape päätti, että ehkä siitä voi mennä ohi - jos saa kipittää. Sitä sitten tasailtiin pitkään ja meille tuli ihan super pitkät alkuravit.
Ja sitten laukka. Hmm... Meni ihan ok. Aape oli suusta aikas kova, mutta kuitenkin meni joten kuten pidätteet läpi. Apilatupon kohdalla tietysti piti ampaista aivan täysiä lapasesta ja pompottaa pidätteestä, mutta se oli sitä ja se saatiin kitkettyä pois kovan työn tuloksena.
Loppuraveissa Aapella oli jotain omia pikkukenkkuja, mutta ihan suht rennosti meni ja kulki. Sitten vain käveltiin. Roosa oli näpsimässä kuvia, mutta en niitä ole vielä itselle saanut. Josko sitten vielä jossain vaiheessa niitä tänne saisi.
Lauantaina mentiin pellolle ratsastelemaan ihan satulan kanssa. Olin heti perjantai-iltana käynyt sabotoimassa sen apilatupon, joten siitä ei enää ollut ongelmaa. Mutta. Sitten tuli kammottava Aapen oma varjo. Veikkaan, että vielä jonain päivänä Aape säikähtää vielä omaa kavioidensa kopinaa...
No käynnissä väännettiin ja käännettiin uralla volttien kera. Ravissa Aape oli kuuliaisempi kuin pitkiin aikoihin ja olin jo ihan jes -fiiliksellä.
Laukka sitten muuttikin taas aivan kaiken. Mikään ei meinannut mennä taaskaan läpi ja siis Aape vain kaahotti päättömänä ja yritin pidättää rystyset valkosina. Ja kun Aape ei mene mitenkään koko ajan täysiä, vaan se menee vajaan puoli kierrosta hyvin, sitten aina samassa kohtaa se rupeaa teputtamaan, yrittää vaihtaa laukkaa, ampasee vain täysiä, tai tekee jotain vastaavaa. Ja sitten se lähtee painattamaan ja päästää seuraavan sivun ilman mitään tuntoa suussa. Todella kauan työstettiin ja molemmilla oli varmasti aivan liian kuuma, mutta periksi antaminen kun ei minulle edellenkään sovi.
Sitten otettiin loppuravit, joissa Aape päätti mennä pää ylhäällä. Ihmelaama. Käveltiin ja Aape pääsi takaisin laitumelle.
Tänään jouduin pitkästä aikaa turvautumaan olympiakuolaimeen. Ärsyttää, kun niin pitkään ollaan sinnitelty ja pystytty menemään taukoamatta kolmipalalla. No ei voi mitään.
Mentiin jälleen pellolle. Aikalailla samanlainen päivä kuin eilenkin. Ravissa tosin Aape oli kuolaimen takia huomattavasti helpompi.
Laukassa oli taas tuota kipityskaahotus -touhua. Olympiasta oli kyllä paljon apua, mutta silti sai aina välillä ottaa aika lujasti kiinni.
Loppuravit sujui ihan hyvin ja sitten käveltiin. Täytyy nyt pyytää joku raspaamaan heppojen hampaat, jos tuo temppuilu johtuisi siitä.
Meille tosiaan tuli alkuviikosta ensimmäiset emolehmät. Aape oli heti tallista navettaan katsellessaan sitä mieltä, että tuollaiset möhkäleet eivät minun tontilleni tuli ja hyökki tallista hampaat ojossa lehmien päälle. Naurettiin meinaan hiukan, kun tuollainen junttiApsi yrittää hyökkiä itseään isompien lehmien kimppuun, jotka vain yrittävät nuuhkimalla tehdä tuttavuutta.
Tänään ratsastuksen jälkeen tehtiin vähän lähempää tuttavuutta ja Aape olikin aluksi pari sekuntia ihan ok. Sitten se taas näytti hapanta naamaa ja yritti antaa hammasta ja kaviota. Elviiran sitä haistellessa, herra näytti kovin ahdistuneelta ja aika nopeasti sitten Aapen veinkin omaan laitumeen.
Sitten otin vielä ponin tutustumaan lehmiin. Leo ei ollut moksiskaan. Se oli todella hyvin ja meni itsekin haistelemaan. Lopulta sen ympärillä oli kuusi ammua sitä haistelemassa ja tutkailemassa, eikä ollut mitään ongelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti