maastomöhkelöt

 Tänään lähdettiin taas tuonne meidän perusmaastoon, koska ajattelin, että siellä saisin ehkä kaikkein parhaiten tuota Aapen nelitahtista laukkaa kontrolloitua.
 Menin hakemaan hevosia ja Leon kiinni saamisessahan ei ollut mitään ongelmaa. Aape sen sijaan oli sitä mieltä, että lällällää, mulla on iso aitaus, mulla on karkuun juoksu tilaa. Otin sitten ensin Leon ja vein sen karsinaan.
 Palasin aidalle ja Aape juoksi pari pätkää. Ajattelin, että nyt olisi oikeasti se kerta, kun Aape saisi tulla luokseni, enkä hakisi sitä, vaikka se kiinni antaisikin. Se tuli seisomaan 5-10 m päähän ja toljotti minua. "Tule ja ota minut nyt kiinni". Se olisi varmasti antanut kiinni, mutta päätin odottaa. Käänsin selkääni ja ajoin sitä välillä kauemmas, jotta herra oikeasti tulisi luokseni kunnolla. Aina se tuli siihen muutaman metrin päähän. Aikaa kului ja kului. Selailin puhelimesta nettiä ja yritin kuluttaa aikaa. Aape senkun tuijotti minua tyhmänä ja odotti sekin. Lopulta kello alkoi olla niin paljon, että luovutin, marssin Aapen luo ja vein talliin.
 Kello tosiaan oli jo sen verran, etten ruvennut satulaa laittamaan. Lähdettiin kääntöympyrälenkille tällä kertaa siis ilman satulaa.
 Tänään ei kokonaisuudessaan ollut yhtään minun päivä. Mikään ei oikein sujunut. Paitsi ratsastus kyllä meni tänään ihan hyvin.
 Aape oli ravissa jälleen ihan mukava. Ehkä vähän normaalia kovasuisempi, mutta muuten ihan ok.
 Laukka oli aluksi ihan järkyttävää taas ja tuntui, ettei se lähdekään paranemaan. Loppujen lopuksi se alkoi askel askeleelta pyöriä paremmin ja olikin ihan hyvää loppuvaiheilla!
 Loppuun tietysti taas ravailtiin ja käveltiin kotsaan.