Mutta siis tosiaan. Sunnuntaina tein, tein, tein ja tein (vielä kerran tein) henkilökuva esitystä 8 tuntia. En kerinnyt ratsastamaan. Tuohon kun vielä lisätään muut kouluhommat, sain koko päivän paiskia kouluhommien kanssa. Tämä viikko ei muutenkaan ollut yhtään minun viikko.
Maanantaina tallille mennessäni olin ihan hermona, stressaantunut, jne. Aluksikin se henkilökuvatyö, jota olin hikihatussa vääntänyt lähes koko edellisen päivän, oli tehty väärin ja jouduin tekemään sen uusiksi, jippijee! Tosiaan edellisellä viikolla olin kolme tuntia viidestä pois, enkä ollut ohjeistusta kuullut, tai saanut tarkempaa selitystä.
Tallille oli kuitenkin mentävä, ja sanoin vielä, että nyt Aapelle ei enää vapaata ja lähdin tuossa mielentilassa ratsastamaan. Kyllähän se Aape sen heti vaistosi.
Herra vengurteli heti tiellä, eikä olisi millään halunnut mennä siinä missä minä pyysin. Jossei saanut mennä keskellä tietä, olisi pitänyt mennä ojan pohjalla, tai jossain sielä päin..
Siirryttiin raviin. Niin... Aapen pää oli ihan taivaissa. Ja vauhti oli varsin epätasainen. Välillä sitä sai puskea kevennyksellä eteenpäin ja välillä meinas poni ampasta. Noo, ei mitenkään pahasti.
Päästiin metsätiellä laukkaamaan ja se sujui kyllä ihan hyvin. Matka jatkui.
Sitten päästiinkiin ehkä päivän mielenkiintoisimpaan tapahtumaan. Laukattiin tuttuun tapaan kohti kääntöympyrää. Laukka rullaili ihan hyvin ja näin ees päin. Kääntöympyrä meni ihan hyvin ja kehuinkin Aape ihan reippaasti. Juuri mietiskelin päässäni kääntöympyrän jälkeisellä suoralla, että nyt kyllä menee varsin hyvin. No sitten tuli kammottava ojan pientareella oleva risu! Kauhistuksen kanahäkki! Sivuloikka ja mamma veti stopin. Tämän jälkeen palattiin ainakin 3-4 kertaa suoran päähän ja otettiin alusta, mutta tuli ihan täyttä sählinkiä. En oikein tiedä laukkasiko, ravasiko, vai kenties kävelikö Aape vielä sinne joukkoon? Kenties jotain noiden kaikkien sekoitusta. Outoa se ainakin oli! Ajattelin jo, että ontuuko se ja hyppäsin alas tarkistamaan jalat. Ei mitään. Sitten kun piti kiivetä takaisin, eihän Aape ois paikallaan halunnut seistä.
Sitten tehtiinkin niin, (kun olin selässä) että mentiinkin toiseen suuntaan, laukattiin kääntöympyrä ja jatkettiin siitä. Sekin jouduttiin pariin keertaan ottamaan uusiksi, mutta lopulta, lopulta yritykset palkittiin!
Sitten Aape olikin ihan ok, mitä vähän meni pää taivaissa ja tuppasi kaahottamaan. Loppumatkasta jouduttiin ottamaan vielä yksi pätkä muutamaan kertaan uudelleen, mutta sitten joo ihan hyvin meni.
Tiistai kului taas kouluhommissa.
Keskiviikkona minulla piti olla ratsastaja, mutta hän ei päässytkään tulemaan. Kakkosvaihtoehtona oli Reetta, mutta Reettakaan ei omilta kiireiltään päässyt.
Kaksi vapaata takana ja keksittiin, että Reetta tulee tänään ja lähdetään maastoilemaan molempien heppojen kanssa. Oltiin juuri lähdössä tallille ja tultiin rappusia huoneestani alas. Enkös onnistunut kaatumaan rappusissa ihan kunnolla. Ei mitään hajua mitä kävi, mutta omasta mielestäni en astunut ohi, tai liukastunutkaan.. Jotenkin vain kaaduin. Kyynerpää meni ihan heti mustaksi ja turposi, lisäksi koko oikea kylki ja yleensäkkin oikea puoli oli täynnä jomottavia kohtia. Hetken maassa manattuani lähdettiin tallille.
Hehee. Oikea käsi ei mennyt, eikä mene suoraksi. Tehtiin ensin tallihommat pois alta ja sitten mentiin pyydystämään meidän parivaljakkoa. Leo saatiin kyllä kiinni, mutta Aape sitten käännähti ympäri ja lähti. Leo säntäsi karkuun, eikä sitä pidätellyt mitään. Eikös tämä pikku enkeli painattanut läpi langoista ja Aape juoksi aidan sisällä henkensä edestä karkuun, ettei joutuisi töihin. Pikku hämmingin jälkeen ponit oli tallissa ja varustettiin hepat.
Lähdettiin tuonne n. 4 km lenkille. Tehtiin paljon pysähdyksiä ja Aape ei olisi sitten millään malttanut odottaa. Pikku hiljaa se kuitenkin tyytyi kohtaloonsa kulkemaan Leon perässä ja alkoi sujui varsin hyvin.
Leolla oli vähän jarrut unohtunut, etenkin jos Aape oli rinnalla tai edessä. Ei lähdetty ollenkaan Leon kanssa sitten edes kokeilemaan ravia, ettei Reetta ja Leo olisi jossain pitäjän toisessa päässä.. :D
Reetta hyppäsi joksikin aikaa pois selästä, että sain ottaa Aapella vähän muutakin kuin kävelyä. Otettiin yksi kunnon laukkapätkäkin.
Sitten vain käveltiin kotiin ja ihan suht hyvin meni. Vähän jotain pientä, kun kumpikaan pojista ei olisi millään malttanut.
Kotiin päästyä Reetta vielä hyppäsi Aapen selkään ja käveli + ravaili kentänpohjalla varmaan jonkun puolisen tuntia. Aapea selkeästi otti pottuun, kun luuli pääsevänsä talliin, mutta meni kuitenkin ihan nätisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti