Koska halusin vähän vaihtelua maastoiluun, lähdettiin ilman satulaa. Heti jo meidän omalla tiellä tuli ensimmäinen kammotus. Paalit. Paalit, joita on samaisessa tienreunassa jököttänyt koko Aapen meillä olon ajan. Se kyttäsi, puuskutti ja kääntyili, juoksi ohi, tms. Muutama kerta sitten niiden vierestä ees taas mentiin, jotta Aapekin pystyi taas rauhallisin mielin toteamaan, ettei ne valkoiset möhkäleet sieltä ojan toiselta puolelta hyökkää ja syö pientä suomipoikaa.
Matka jatkui kääntöympyrä lenkille. Aapea ei olisi yhtään huvittanut kulkea siinä missä piti, herra oli vähän hätähousu ja vielä pikkuisen raskas kädellekin.
Laukka ei ollut ihan parasta mahdollista, mutta ihan kelpo menoa herra päästeli. Vähän välillä tuppasi kiihdyttämään ja pari kertaa meinasi kompuroida jalkoihinsa.
Jotain hurjia uusia yksityiskohtia tuosta meidän maastolenkistä taas löytyi, mutta muuten meni ihan ok.
Eilen käväisi meidän "keskiviikonratsastaja" taas. He olivat Aapen kanssa käyneet kuulemma reippaassa ja maastossa ja ihan hyvinkin oli mennyt.
Tänään lähdettiin ihan pikkuiselle maastolenkille. Aape taas juoksenteli vähän aikaa ennen kuin antoi kiinni.
Olen aina kehunut, kuinka minun rakasmussukka Aapeni seisoo aina niin hienosti jakkaran vieressä, kun minä pienenä ja pyöreänä kääpiönä kipuan sen selkään (ja kiristän vyön). Nyt Aape on hiffannut, että jos se ei menekkään ihan penkin viereen, tai astuu kauemmas, kun olen kiristämässä vyötä, tms. pitkittyy ratsastamaan lähtö. Ungh ja argh. Noo aina muutaman yrityksen jälkeen onnistuu.
Mentiin tuo pikkiriikkinen neljän kilometrin maastolenkki. Saatiin ihan hyvin kaikki askellajit. Ravi oli varsin matkaa taittavaa ja vauhdikasta ja laukka rullasi tänään oikein hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti