video

 Ihan ekana nyt se video! Eilen illalla sen vielä nopeasti väsäsin ja tämän päivän olen sitä yrittänyt ladata ukkosten välissä. Huhheijaa! Joka tapauksessa sen löytää nyt täältä!
 Eilen käytiin Lillin kanssa Tampereella pyörähtämässä Reviirissä tarkoituksena kuvata neidon jalka, kun sitä ontui ja eläinlääkäri epäili varpaan murtumaa. No tietysti eilen oli vähän parempi päivä, eikä ontunut pahasti, antoi pidellä suht hyvin tms. joten kuvaamaan ei lähdettykään. Turha reissu, sinänsä. Nyt vaan pitäisi saada tuo ADHD termiitti rauhalliseks. Hmmmh. Kipulääkekin oli vielä sille epäsopivaa, joten se jätetään väliin.
 Mutta nyt nyt nyt itse aiheeseen, eli heppasiin. Eilen illalla menin vielä ratsastamaan. Selkäni oli pitkästä aikaa kipeä, joten koulusatula selkään. Otettiin alkuverkat rauhassa ja keskityttiin.

 Lähdettiin ravaamaan ja Aape alkoi pungeta ja kipittää alta pois. Työstettiin vielä käynnissä muutama kierros ja uusi yritys. Sujui jo paremmin ja loppua kohden rauhoittui. Nyt kuulostaa todella omahyväiseltä, mutta kuulostakoot. Olen jopa hiukan ylpeä itsestäni, koska minua ärsytti ihan sairaasti koko ajan, mutta silti olin rauhallinen kuin viilipytty. Mikäköhän muhun on mennyt? Ei vaan, ehkä oon vaan edes vähän oppinut kasaamaan hermojani.. :D

 Lähdettiin laukkaamaan ja huhhuh. Nyt taas muistan, miksi en kärryjen kanssa laukkaa, ainakaaa kertaa paria enempää yhdellä kerralla. Argh. Joo. Laukka oli täyttä sontaa. Aape oikein ärsytti, kun se joutui laukkaamaan, vaikka se yleensä pitää siitä. Takajalat jäi ihan ylivoimaisesti ja mentiin kuin mikäkin aloittelija ravurit. Jonkin aikaa työstin ja toiseen suuntaan pari kierrosta. Totesin, että tältä kertaa riittää ja ensikerraksi sitten estepainotteinen, jotta voin oikeasti työstää vähän paremmin. Loppuravit ja käynnit + finiitto.

 Tänään piti mennä aamupäivästä ratsastamaan, mutta oli aika ruma keli. Isä lähti käymään asioilla ja rupesin "hulluttelemaan". Olin jo suunnitellut kokeilevani yhtä hiehoa sisälle, joka poikii parin viikon päästä, koska isä on toitottanut, että ei me sitä kaksin saada, tarvitaan äitikin apuun. Rakensin kujan ihan vaan näön vuoksi ja tappelin Inkiväärille kaulapannan kaulaan. Neiti pois aidasta ja jännitysmomentti päälle. Ihan hyvin meni, vaikka aikaakin kului ihan kiitettävästi. Hahahaa. Oisitte nähneet isän ilmeen, kun sanoin "valkonen mulli on sisällä" "Anteeksi mitä?!".
 Joo. No sitten tulikin tämä suomenkesän monipuolisuus. Yht äkkiä alkoi sataa kaatamalla ja sitten ukkostaa. Sitä jatkui ihan iltaan saakka ja lähde siinä nyt sitten ratsastamaan..