überpikapostaus

 Iuuu! Noniin noniin. Täälä edelleen on sateet jatkuneet. Eilen ajattelin, että on aivan pakko liikuttaa, vaikka sitten juoksuttaen, jos aion saada mukavia kertoja Aapen kanssa! Herra ei antanut kiinni ja yritin houkutella, juoksentelin perässä, tms. Lopulta sain sen kiinni liinaan. Oltiin lähdössä ja luojan kiitos vielä aitauksessa, kun Aape rykäisi ja lähti menemään. Ei ollut mitään mahkuja roikkua perässä. Se juoksi hulluna liina perässään tuota epätasaista laiduntaan. Kyllä mua vähän karmi.
 Kun lopulta sain sen kiinni ja päästiin isolle tasaiselle pellolle, herra ei kuluttanut oikeastaan aikaansa kuin kenkkuiluun. Se saattoi pysähtyä ja ampaista siitä heti vetämään, heittää poikittain tmstms.. Huhhuij.
 Se vaan viskoi päätään ja oli aivan sekaisin. Hyviä pätkiä oli... vähän, mutta silloin ei ollut mitään ongelmaa. Kuitenkin Aape viskoi päätään ja sen fysiikka petti ihan täysin märällä maalla ja se humpsahti kokonaan ympäri. Paniikissa juoksin sen luokse katsomaan, sattuiko mitään. Herra sai sitten ravata kierroksen ja kävellä pari, jotta näin, että liikkui normaalisti. Sitten Aape oli kyllä taas niin mammanmussukka, kun tiesi olleensa ärsyttävä. Yleensä kun päästän sen takaisin laitumelle se suuntaa heti syömään. Nyt se olisi seurannut minua hyvä jottei maailman tappiin hyvä jottei pää olkapäällä. Hauska elikko. :D
 Tänään lähdettiin maastoilemaan ja oli koko viikkoon päivä, ettei satanut.. ainakaan paljoa (yksi pieni tihku kuuro). Pellolle en tosiaan uskaltanut lähteä koettamaan onneani, joten maastoilu jatkui. Käytiin ensin haaskanlenkki ja meni ihan superisti. Meillä oli koko ajan ihan rento meisinki ja meillä oli oma matkaradiokin (puhelin).
 Käveltiin ja ravailtiin aluksi tosi pitkään, koska oli ihan sellanen superkivalöllöfiilis! Elisa wtf?! Ja niin. Aape laukkaili tosi kivasti, reipasta, kolmitahtista, mutta kuitenkin tosi sellaista "rauhallista" laukkaa. En osaa kuvailla. Juuri sellaista sopivaa! Ja sitten pyynnöstä mentiin välillä vähän kovempaakin. 
 Tavattiin myös yksi ällö varmaan puolimetriä pitkä kyykäärme haaskanlenkillä, mutta Aape senkun käveli ohi ja loppujen lopuksi se otus jäi mua naurattamaan, kun suhisin sille ja se jäi katsomaan ihan tyhmänä perään. 
 Haaskalta jatkettiin kääntöympyrälenkille. Ihan ilman mitään ongelmia. Yksi iso ukkometsä meinasi meille ruveta isotteleen ja levitteleen siipiään keskellä tietä, mutta päätti lopulta perääntyä. Loppumatkasta tajusin, että oho, mentiin koko ajan lähes pitkin ohjin, enkä oikeastaan kerännyt ohjia kunnolla kertaakaan. Hahah! Ihan parhautta! Huomiseksi sitten onkin taas luvattu kaato sadetta...