Iida sai ratsastella melkein tunnin ja yritettiin kokeilla vähän laukkaakin liinassa. Pari kertaa sai nousemaan pariksi askeleeksi.
Lisäksi meille tuli vähän extempore Reetta, jonka on pitänyt tulla meille jo kauan aikaa sitten katsastamaan ja ratsastamaan Leo ponia. Reetta on minua vuoden vanhempi, pienikokoinen ja hintelä liimaperse, joten vallanmainio Leolle.
Harjailtiin Leo ja suitset päähän. Käveltiin tuonne alapellolle ja Reetta hyppäsi selkään. Oltiin aivan varauduttu pukkilaukkarodeonäytökseen, mutta Leo seistä jöpötti paikallaan. Kun sitä vähän talutti se lähti liikkeelle. Se välillä hyppi pystyyn ja kerran teki pukkisarjan, mutta ei muuta. Siis olihan tuossakin, mutta paljon vähemmän mitä odotettiin. Kääntymään Leo ei suostunut, vaan siinä kohtaa aina tuli pystyynnousu. Lisäksi se käveli vain ainoastaan vähän ilman minua kävelemässä vierellä. Kun saatiin hyvä pätkä vietiin Leo takaisin.
Illemmalla otettiin vielä Aape ja Reetta sai ratsastaa herran. Oli hienoa nähdä, kun joku minua osaavampi ratsasti. Reetta muistutteli Aapelle pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia ja käynnissä toimi todella hyvin. Ravissa oli vähän touhua enemmän, mutta ruosteessahan tuo mies on, niin siihen nähden meni hyvin. Reetta ratsasti kaikki askellajit ja teki vielä kunnon loppuverkat. Sitten pääsi Aapekin illan viettoonsa.
Aamusta otettiin taas herra Leo. Totaalinen yllätys. Liikkeelle lähtö oli enää ainut joka tuotti tuskaa, muuten se kulki ihan nätisti, kääntyi, eikä temunnut. Todettiin sen kävelevän tiellä hyvin, joten Reetta keksi, että heitetään Memmu karsinaan ja minä lähden Aapen kanssa vetohevoseksi maastoon. Töttöröö.
Heitettiin Leo odottelemaan karsinaan ja haettiin Aape. Laitettiin ihan varan vuoksi jos Leo keksisi jotain niin olympiat. Lähdettiin matkaan ja Leo jumitti aina kun meni selkään. Koitettiin, että Reetta hyppää vauhdista, mutta lopputulos oli pitkälti aina sama. Pari askelta ja pysähdys. Tätä jatkui noin kilometri, mutta Reetta ei luovuttanut. Sitten tapahtui jotain. Kuin taikaiskusta, Leo rupesi liikkumaan. Kiepattiin mökillä ja kierrettiin tuo yksi metsä lenkki.
Ei mitään ongelmia. Reetta käveli ja ravaili ja loppumatkasta Leo alkoi tajuta oikeasti, mitä tarkoittaa se kummallinen pohkeilla paukutus. Se lähti liikkelle vaikka pysähdeltiin, tms. Ihan uskomaton. Ja kyllä Aapekin oli. Se kulki rauhassa koko matkan ja odotteli (lähes) aina kun oli sen aika.
Oioi. Ehkä vielä joskus saan kunnon maastokaverin!
ps. Oon joutunut nyt poisteleen jotain kuvia photobucketista, jotta saan lisää kuvia, joten olen hyvin hyvin pahoillani noista vanhemmista postauksissa, joista löytyy noita poistettuja kuvia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti