homma hoidettu

 Tänään tosiaan oli tuo meidän kuljetustyömme. Ensin askartelin kärryihin taakse isolla tekstin Mikapikaexpress. Hain Aapen hyvissä ajoin ja valjastin sen. Luulin, että minulla on kiire, ja katsoin, että huhheijaa. Valjastin Aapen vartissa ja olin varannut aikaa 45 min.. Ohhoh.

 Kärryjen laitto kesti toki hetken, mutta oltiin kyllä vähän liiankin hyvissä ajoin. Lähdin sitten käymään kääntöympyrä lenkin ja täytyy sanoa, että se vähän jopa toi ehkä vähän varmuutta, kun sai tuntumaa tästä päivästä. Aape oli kyllä tosi hyvän oloinen! Onneksi sielä käytiin ensin, nimittäin lukkosolmuni alkoi purkautumaan. Pysähdys ja vedin uusiksi sen kiinni. Aape onneksi pysyi rauhallisena paikallaan ja oltiin metsätiellä.
 Lähdin käpöttelemään määränpäätä kohti ja soitin äitille. Äiti oli inan myöhässä, joten soitin yhdelle tutulle ja kieppasin hänen pihan kautta. Seisoskeltiin siinä hetki, äiti tuli ja matka jatkui. Sitten alkoi elämäni pisimmät 2 kilometriä. Ihan hyvin nekin meni. Aluksi tuli pari ihmistä autoilla ihan suht rauhassa, mutta tuli myös niitä jotain mökkiläisidiootteja jotka ei joko hidastanut, tai painoi meidän kohdalla kaasun pohjaan.
 Päästiin asfaltti tieosuus määräänpäähämme paloasemalle. Ei keritty siinä oleen kuin ehkä minuutti, kun synttärisankaria jo tuotiin paksu pipo silmillä. Aape hirnahteli ja Marian hepat vastasi. Mika (synttärisankari) tosiaan oli "sokeana" ja ihan pihalla maailman menosta. Häntä oli kieputeltu autolla ympäriinsä. Nainen, joka häntä toi, talutti Mikan kärryjen viereen ja sanoi kaikessa yksinkertaisuudessaan "istu". "No mihin mää ny tässä istun?!" oli vastaus. Siihen sitten Mika pyllähti ja tunnusteli. Ensimmäisenä hän sitten tarrasi minua polveen. "Kuka tää on?" "Kaveri". Hahah. Oltiin sovittu, että minä olen koko ajan hipihiljaa, kunnes saavutaan synttäripaikalle. Laitettiin sankari tukevaan asentoon pitämään kiinni ja lähdettiin matkaan.
 Kyllä jotkut katsoi pitkään, että mitäs pirua, kun aluksikin hevonen menee kärryjen kanssa, kyydissä nuori tyttö + iso mies huomiotakissa, paksu pipo silmillä ja tummat silmälasit vielä pipon päällä.. :D
 Koska mitään maisemien katselu kokemusta Mika ei voinut saada, en säälinyt vauhdissa ja ravattiin välillä aika reippaastikkin. Toki oli lönköttelyäkin, mutta ravissa pääsääntöisesti meidän 3:n kilometrin taival mentiin.

 Tultiin juhlapaikalle ja pysähdyttiin. "Loppuko bensa" Mika kysyi. Joku avasi skumppa pulloa. Korkki oli tosi tiukassa ja sitten pamahti aika voimalla pois. Aape säpsähti hiukan, muttei liikkunut ollenkaan. "Mitäs vittua?" oli synttärisankarin kommentti. Skumppaa lasiin ja pipo pois. Aluksi Mika katsoi ihan hämmentyneenä ympärilleen, sitten minua ja sitten tuli isolta mieheltä itku. Tuli kyllä hyvä mieli, kun oikeasti tunsi onnistuneensa. Mika siis ei tosiaan ollut aavistanut mitään juhlia. Hänen äitipuolensa kiitteli todella paljon ja sanoi, ettei ole nähnyt koskaan ennen Mikan itkeneen. "kärryaskartelut" saivat kiitosta ja meitä kyllä kuvattiin ihan kiitettävästi! Toivottavasti oli oikein hyvä 40v päivä. :)
 Sitten tultiin kotiin ja ravailtiin paloasemalle 3 kilometriä aika pitkälti kokonaan ihan hyvää vauhtia. Saatiin ihan hikeäkin pintaan. Äiti odotti siellä ja tarjosi Aapelle vettä. Ei se juonut, mutta puklasi vettä äitin päälle. Heheh! Sitten asfaltti osuus Mikan äitipuolen ja oman äidin välissä. Oli kyllä ihan turvallinen olo!
 Hiekkatiellä ei sitten enää mitään jännitystä ollutkaan ja kun äiti vielä vaihtoi pari sanaa Mikan äitipuolen kanssa, minä jatkoin jo matkaani Aapen kanssa kotiin. Aape oli saanut aika rutkastikkin kehuja ja kuulemma ollut todella komea! ;)
 Pesin Aapen vielä sienellä ja vedellä + linimenttasin sen jalat. Lopuksi ponit saivat taas vaihtaa isooooon isoon laitumeen, jossa on taas paljon syötävää. Loppujen lopuksi sain itsekkin olla hieromassa linimenttiä omaan selkääni, kun naksautin sen tehdessäni heppojen iltaruokia...