Ihanaa nyt kun on niin pitkään valoisaa! Siivosin tallit ja huomasin jo kotiin tullessa, että aita portilta oli rikki ja ylälanka oli kuitenkin ehjänä, oma moka en korjannut heti.
Tallit siivottuani, lähdin hakemaan heppasia ja kävin ensin ottamassa sähkön pois, jotta saan korjata sitten aidan. Käännähdän ja voi kuinka ihana yllätys, Aape ja Leo kävelevät vastaan. Leo lähtee tosi reippaasti vastaan sellain "moi!" fiiliksellä ja olisi taas antanut kiinni. Ja tämä mamman oma mussukka Aape ympäri ja lähtee karkuun... Huoh. Ajattelin, että onneksi tallin ovi on auki sattumalta tänään, josko sinne menisivät. Menin lastaussillan alta tallille ja kun Aape näki minut, täyttä laukkaa karkuun.
Taas, TAAS samaa rataa umpihangen/hiihtoladun kautta yhden satunnaisnaapurin pihaan ja näin. Tero (veljeni) soittaa, että näinkö?! Joo, todellakin näin. Veliselle äkkiä toppavarustus päälle ja juoksujalkaa kelkalle.
Eipä me mitään kypäåriä keritty etsimään ja sitten vauhdin"hurmaa". Oli kyllä aikasta viileää kyytiä. Tero huutaa, ettei näe missä on pehmeää ja missä ei. Nooh, siinä sitten kaikki pakkaslumet naamalle ja otsa oli ihan jäässä. Jälkiä seuraten päästiin omaan pihaan.
Isä sanoi, että ne ovat navetan takana, mutta kun näkivät minut, ampuivat uusiksi samalle kierrokselle. Siinä oli varmaan yli kilometri umpihankea ja olisiko kierroksessa sen lisäksi yli 2 km tietä. Riihelle ja sieltä ponit yrittivät vielä sen satunnaisnaapurin Ilmeisesti Leo oli jo niin väsynyt, että hepat jäivät vain riihen nurkille pyörimään. Hetken ne sielä olivat ja kohta ne ampuivat jo moottorikelkkauraa pitkin. Tero oli jo matkalla vastaan ja kohta kaikki kolme tulivat. Aape oli lähdössä hangen kautta naapurin pihaan, mutta veli hyppäsi moottorikelkan kyydistä ja nappasi Aapen kiinni! Katsoin mäen päällä ihan silmät ymmyrkäisinä.. :D
Lähdin riihelle juoksemaan vastaan ja poni antoi kiinni. Aapelle sitten vähän kurinpalautusta ja talliin. Leo oli ihan luminen ja hiestä märkä. Vettä meni varmaan pikku Leolle pelkästään yli 10 litraa ja kyllä höyryä nousi. Puhinakin oli ihan kiitettävä. Säikähdin jo, että mitä on käynyt, kun Leon vasemmasta sieraimesta valui verta. Vedin veret sormeeni ja Leo oli sitten kaatunut karkumatkalla, kun ei niitä hokkeja ole ja yrittää pikku jaloillaa pysyä Aapen perässä.
Puhdistin haavan ja heitin heinää. Putsasin Aapen kaviot ja pikasesti harjasin Aapen. Suitset päähän ja Sarilta ja Hennalta saadut heijastinputsit jalkaan. :)
Selkään ja menoksi. Meillä oli naapurin Lyyti taas ja aluksi jo ajattelin, että ei tule mitään, kun se kyöräsi ja haukkui. Tosiaan liikuttiin ilman satulaa ja meni hienosti. Mentiin naapurin navetan kulmalle kiertävä lenkki, jolle sitä pituutta tulee reilu 3,5 km. Koska Aape oli vetänyt hyvät alkulämmöt ei tarvinnut aluksi kävellä niin paljoa. Ravattiin ja laukattiin yllättävän paljon! Olin itsekkin ihan yllättynyt! Mentiin kuin satula olisi ollut mukana.
Ravattiin piiiitkäää pitkääkin pätkää, kuten myös laukattiin. Yksi auto meni ohi ja ei mitään ongelmia. Lyytikään ei haukkunut enää ensimmäisten 300 metrin jälkeen. Se vain juoksi tyytyväisenä vierellä.
Laukattiin muutama pätkä ja myös yksi todella pitkä pätkä! Oli ihan parhautta! Leikittiin vähän Lyytinkin kanssa. Se oli hyvä kun koiruli juoksi jo mäen päälle ja jäi katsomaan. Kysyin Aapelta otetaanko Lyyti kiinni ja ruuna nosti korvat pystyyn. Pohkeet ja menoksi. Lyyti hyppäsi penkalle metsän puolelle ja jäi kurkkimaan, mitä seuraavaksi. Lyyti on ihan hauska koira, tosin myös rasittavan haukun omaava, mutta kun ei sitä tänään sitten loppujen lopuksi liiaksi käyttänyt oli tosi mukavaa ratsastaakkin sen kanssa!
Aape tienasi sitten ratsastuskerralla muutaman porkkanan ja omenan palan iltamössöönsä, vaikka karkuretki niitä vähän rajoittikin. :p
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti