Nyt riitti saikkuilu

 Mietin pidemmän aikaa, uskallanko eilisen virtapakkauman saattelemana lähteä jo "normi"maastoon ja muutenkin ruveta ihan normaalisti herraa ratsastelemaan. Tänään sitten lähdettiin ainakin kokeilemaan.
 Mentiin tuonne kääntöympyrä lenkille (voi mikä yllätys). Kotitieltä käännyttäessä, Aape ei olisi millään halunnut kääntyä, koska oikealle mentäessä on viiden ja kuuden kilometrin lenkit vaihtoehtona ja vasemmalle käännyttäessä useimmiten vain kolmen kilometrin. Pienen mutkittelun jälkeen päästiin oikeaan suuntaamme.
 Aape oli ravissa todella mukava. Juuri semmonen sopiva, ehkä inan laiska, mutta mieluummin pistän vähän eteenpäin, kun pidätän koko ajan rystyset valkoisina.
 Kun päästiin metsätielle ravattiin vielä pätkä ja sitten siirryttiin laukkaan. Aape örisi ja lähti. Lähtö oli aika ponnekas, mutta laukka itsessään oli ihan mukavaa vauhdiltaan. Laukattiin ihan vähän normaalia vähemmän, mutta ei paljoa. Lähdöissä Aape tosiaan piti jonkun oman sotamurinan laukannostoissa ja lähti sitten laukkaamaan innoissaan. Se kuunteli ja ikään kuin odotti lupaa, koska saa mennä. Yhden pätkän annoin sitten herran laukatakkin niin lujaa kuin jaloista pääsi, ja lujaa se menikin!
 Tuntui, että tuo kuuden kilsan lenkki jäi ihan kesken ja olisi voinut vielä toisenkin mennä, mutta ajattelin, että saa nyt tältä päivältä riittää. Aape oli siis ihan terveen oloinen herra ja tehtiin ihan mukava maastolenkki.

Miljoonien valintojen maailma: mennäkkö sisälle vai jäädäkkö pihalle?

Hyvää uutta vuotta!

 ja toivottavasti edellistä vuotta parempaa! :)

 Eilen Emmi ja Alina tulivat meille viettämään uutta vuotta. Lähdettiin illan hämärtyessä otsalampun kanssa ilman satulaa kävelemässä. Olin itse ensin selässä jonkin matkaa ja sitten Emmi heivattiin vajaassa puolessa matkaa selkään. Emmi ratsastelikin sitten loppumatkan kotiin ja minä ja Alina käveltiin. Emmi otti pari pätkää raviakin.
 Tänään sitten olikin aivan erilainen päivä. Herrasta ei oikein tiennyt oliko hän viisi/kuusitoistavuotias suokkiruuna vai viisi/kuusi vuotias suokkiruuna. Virtaa kyllä piisasi kuin pienessä kylässä.
 Menin taas ensin selkään. Joo o, Aape meni ihan reippaasti, mutta oli kuitenkin vielä ihan ok. Otin ravipätkänkin, eikä ongelmia. Päästiin metsätielle ja heivattiin taas Emmi kyytiin, kun tämä tahtoi. Mitä lähempänä kotia oltiin, sitä enemmän Aape puksutti sitä tahtia mitä halusi. Emmikin kyllä ravaili, mutta lopulta kysyi, haluaisinko tulla takaisin selkään, kun Aape ei kuunnellut yhtään.
 No, punkesin itseni kyytiin ja Aape oli kuin mikäkin sähköjänis. Jos otin pysähdyksen, se käännähti tiellä ympäri, pyöri, peruuttelin, yritti ampaista johonkin, tms. Runsaista pidätyksistä huolimatta Aape hyvä jottei ravannut koko ajan. Puksutti vain ja vastusti kaikin voiminsa tuntumaa. Kaikin voimin sai pidättää ja siltikään ei tuntunut olevan mitään tehoa.
 Tein ehkä maailman tyhmimmän tempun, mutta kun herra meinasin tulla alamäen kierien tai muuten hienosti alas, kun ei kerinnyt jalkojaan setvimään kiireiltään, käänsin Apsin ympäri kohti ylämäkeä ja annoin vähän pohjetta. Herra vähän päätti lennättää perää ja sitten varsin lennokasta laukkaa. Annoin muutaman askeleen ottaa laukkaa, jonka jälkeen pysähdyttiin ja käännyttiin takaisin kotiin päin.
 No eipä tuo mitään meinannut ja en vain voinut pysähtyä ja jäädä odottamaan Emmiä ja Alinaa,  joten huusin heille perään että tulkaa rauhassa, me mennään edeltä.
 "Käveltiin" kotiin jotain hyperkäyntiä. Tallille tultua hyppäsin pois ja otin Aapen liinaan. Kolmen kilsan lenkillä se oli saanut jo hyvät alkulämmöt, joten pistin sen lähes heti ravaamaan. Se oli kuin mikäkin liitokavio. Se oikein ravasi ja kauhoi oikein voimakkaasti maata jalkojensa alla. Otettiin ravit molempiin suuntiin ihan kunnolla ja muutama kierros laukkaakin. Sekin nousi yllättävän hyvin ja pysyi ylläkin vielä. Aape myös teki ihme loikkia ja oli kuin mikäkin villikko. Tätäkään puolta en ollut Aapesta vielä tämän vuoden aikana nähnyt! Vaikuttaapahan ainakin varsin terveeltä! :D

pimeetä touhuilua

 Tänään kun siivoilin heppojen karsinoita, meille tupsahti taas pellon yli "väliaikaisnaapuri" ja neljä ipanaa, joista yksi vähän isompi, joka kävi kesällä kerran ratsastamassa. No siitä sitten nuo hyörivät hevosia ihmettelemässä ja juttelin heille + jatkoin hommiani.
 Lupauduin navettamaan auttelemaan isää ja ratsastus venähti johonkin kuuteen. Otin otsalampun ja käppäiltiin ilmansatulaa ympäriinsä. Annoin Aapelle aika vapaat ohjat. Aape lähti viemään minua paikkaan, jonka saatoin ennalta arvata. Se käveli yksissä tuumin kesälaitumelle, jonne se minut aina vie jos saa. Ei tarvinnut edes ohjata, tai patistaa liikkeelle, kun Aape ensin kulki laitumen rajat ja sitten meni ympäriinsä.
 Lopulta se seisahtui yhteen kulmaan, haisteli maata useaan kertaan ja örisi kummallisesti. Se vaan seisoi ja tuijotti avaraa tyhjää edessä aukeavaa peltoa. Outoa tästä teki tuo örinä ja paikka oli juuri sellainen, jossa entinen lämppärini Leksa tykkäsi seisoskella. Hassupouni tuo Aape!
 Jatkettiin matkaa ja Aape vei meidät jonkin ryteikön läpi yhtä mäkeä alas. Se suuntasi suoraan ryteikköön, tiheään sekametsään, joka vielä viettää aika reippaasti alas. Jouduttiin peruuttamaan ryteiköstä pois ja käännyttiin.
 Tässä vaiheessa ajattelin, että palataan samoja reittejä takaisin ja mennään kotiin. Aape kuitenkin jatkoi matkaa suoraan kohti naapurimme pihaa. Meinasin jo kääntää sen, mutta herra muutti sen verran kurssia, että annoin sen jatkaa. Päästiin naapurin tielle ja siitä kipsittiin nopeasti omalle tielle ja kotiin.
 Aape on jotenkin ihan in love tuohon psylliummelassi mössöön. Kun hepat olivat vielä pihalla, ja sekoittelin mössöä, Aape tuli kuikkimaan ikkunasta ja rupesi potkimaan seiniä ja halusi sisälle. Se on niin hauska, kun hyvä jottei se tunge satulahuoneeseen saakka, kun nykyään sen iltaruokia teen.
 Se kovasti tänään taas sinne kurkotteli ja olin ilkeä ja annoin Aapen maistaa pelkkää psylliumia. Kyllä meni turpa mutrulle, puhistiin ja läpsytettiin kieltä. Sen sijaan, kun annoin herran nuolla melassilusikan, niin kyllä livottiin huulia. Luulen silti, että näiden sekoitus on Aapen mielestä parasta.. :p

psylliumia

 Otsikko... ööö.. mitä? No minäpä kerron.. Tosiaan, joka paikka tuntuu olevan vallan psylliumin peitossa, koska Aape tosiaan maiskuttelee huuliaan sitä syödessään. Lieneekö sitten niin limaista (ai lieneekö.. :D). Äsken juuri tajusin laskiessani käden reidelle, että housutkin ovat yltäpäältä siinä möhjössä..
 Elikkä, tänään päivä kului pitkälti aitahommissa, kun rakentelin aluksi aitaa hepoille, johon sitten tein vielä kahdesta kuormalavasta alustan heinillä, jonka päällystin pressulla. Hepat pääsivät siis vihdoin ulkoilemaan!

 Tänään poltettiin paalien muoveja oikein isolla kokolla ja oli aika yllättävää, että hevoset eivät pitäneet sitä lainkaan pahana.

Aapen kanssa uskalsin mennä kattoon lähempääki ja nappaan kuvan.. Leon kanssa en ees lähteny kokeilee, ettei se pöhkö ois keksiny mitää tyhmää ja grillaantunu.. 

 Päivä kului (taas) todella nopeasti. Käytiin Aapen kanssa tuo kolmen kilsan metsäreitti kävelemässä ilman satulaa. Vähän jänskätti, kun kerkesi tulemaan pimeä siinä matkan aikana, enkä tyhmänä ollut varautunut siihen, eli otsalamppua ei ollut mukana. Yksi hurja traktori meidän yllätti, ja Aape käännähti kotiin päin ja lähti laukalla. Minulla oli vielä tosi fiksusti ihan pitkät ohjat maantiellä. Noo ei siinä mitään, käännyttiin takaisin oikeaan menosuuntaan ja jatkettiin matkaa.
 Kun oltiin pienemmällä metsätiellä, laulelin koko ajan jotain todella sekopäistä "karkottaakseni hirvet". Tosiaan oli jo todella hämärää ja tuolla on aika paljon hirviäkin liikkunut. Kerran olin jo aivan vakuuttunut, että nyt tulee joku uroshirvi ja tappaa meidät, mutta se olikin vain iso kuusen oksa, joka heilahteli. Lallatilei ja päästiin isommalle tielle ilman, että joku verenhimoinen tappajahirvi olisi meitä vastaan tullut... x)
 Loppumatkassa ei sitten mitään ihmeellistä ollutkaan.. 

päivä kerrallaan

 Yö meni hyvin. Aamulla laitoin sitten ensimmäisen puolikkaan psylliumsatsin turpoamaan. Käytiin äitin ja heppojen kanssa kävelemässä parin kilsan kävelylenkki. Yllättäen äiti ei suostunut taluttamaan Leoa, vaan halusi ehdottomasti Aapen. Sinänsä se on se ja sama kumpaa itse talutan, kun saan molempia joka päivä ihan tarpeeksi talutella. Toki Aape on aina mukavampi ja helpompi taluttaa... :D Äiti sai haluamansa ja käytiin kävelemässä.
 Kun tultiin tuolta päästin Leon hetkeksi aitaukseen ja äiti oli Aapen kanssa pihalla. Siivosin karsinat ja heebot "pääsivät" takaisin puhtaaseen talliin.
 Sekoitin psylliumiin pellavansiemenlimaa, melassia ja porkkanan raastetta. Onneksi Aape sen sitten söikin, ja söi kyllä mielellään. Tuntui, että joka paikka oli siinä psylliumniljassa, kun Aape nuoleskeli ja maiskutteli huuliaan tyytyväisenä.
 Nyt illemmalla hyppäsin vielä ilman satulaa Aapen selkään ja käveltiin kentänpohjalla. Tehtiin vähän kahdeksikkoa ja mentiin sitten takaisin tallille.
 Toinen psylliumsatsi ei meinannut Aapeen ihan niin helpolla upota. Se söi siitä noin puolet, mutta sitten se vaan tuijotteli pihalle. Äsken sekoitin joukkoon lisää melassia ja sitten kyllä kelpasi.
 Sain tänään todella hyviä vinkkejä juurikin hiekkaähkyn kanssa ja nyt paljon fiksumpana seuraillaan tilannetta! :)

Arvaamatta tuuli kääntyy vastaan, varoita ei myrsky matkoistaan

 Näinhän se menee. Eilen jo kerkesin ruveta elättelemään toiveita kaikennäköisestä. Katselin ensi kesän leirejä, johon pääsisi oman hepan kanssa, puhelin Jennin kanssa keskustasta maneesin vuokraamisesta, jotta saisi kunnon tunnin ja vaikka mitä muuta. Juuri, kun pääsi huokaisemaan helpotuksesta kahden viikon takaisesta ähkystä.
 Aamulla taas kaikki oli toisin. Tai ei aivan aamulla. Aamulla, kun isä meni navettaan, Aape oli normaali, söi, eikä mitään ongelmaa. Kahdeksan jälkeen se alkoi yhtäkkiä kuopia ja esittää jälleen ähkyn oireita.
 Lähdin kävelyttämään ja jälleen soitto eläinlääkärille. Onneksi jälleen Krasimir oli päivystämässä. Ell tuli ja taas mitattiin ensimmäisenä pulssia. Jälleen se oli aivan normaali. Sitten taas kaiveltiin vähän peräsuolta. Tällä kertaa löytyi ummetusmassa. Pistettiin kipulääkettä.
 Letkutettiin Aape. Nyt kun edellisestä letkutuksesta oli niin vähän aikaa, saatiin tehdä ihan kunnotta töitä, että saatiin letku sisään, kun herra pisti luonnollisestikkin hanttiin. Niin paljon laitettiin menemään parafiini öljyä ja haaleaa vettä, kun vain pystyi.
 Pitkän aikaa Aape oli todella apaattinen. Tuijotteli vain karsinanseiniä ja seisoskeli. Kävelytin sitä puolen tunnin välein.
 Neljän maissa illalla saimme antaa vähän heinää ja Aape kyllä söi enemmän kuin mielellään. Aikaisemmin iltapäivällä se oli kuin uhmaikäinen mököttävä muksu. Se osoitti ihan reilusti mieltään, koska halusi ruokaa. Tallin seinät paukkui ja se mökötti nurkassa.
 Vesi ei laskenut kovin hyvin, mutta iltapäivällä Aape suostui edes kastelemaan turpansa ja kulauttamaan pienen suullisen vettä alas. Nyt juuri vähän aika sitten sain Aapen juomaan onneksi vähän enemmänkin.
 Nyt taas tätä jännityshelvettiä siitä, tuleeko paska vaiko ei. Alan olemaan vaan niin väsynyt. Kaksiviikkoa olen yömyöhään valveilla miettinyt, mistä ähky on tullut, sitten tulee vähän toivoa, että ehkä se oli nyt oikeasti tässä ja käy taas näin. Olen yrittänyt miettiä mitä voisin tehdä toisin, mutta en enää keksi mitään.
 Joka tapauksessa, jos yö  menee hyvin, huomenna aloitetaan psyllium kuuri, koska todennäköisesti ähkyilyt ovat johtuneet hiekasta, jota on sitten heinien mukana mennyt.
 Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

ärripurri

 Heipsuliveei!

 Tänään ärripurri ei tosiaan ollut Aapeen, vain tähän ainaiseen sateeseen. Vesi seisoo pellolla, hiekalla, ihan missä vain. Leoponilla on yli kymmenen sentin talvikarva, joten loimea ei viitsisi pistää, kun raasu paahtuu vuorellisen loimen kanssa tuola viiden asteen säässä ja tähän hätään ei ole ohutta loimea löydetty. Aapekaan ei juurikaan pihalla viitsi syödä, vaan kyhjöttää sateessa persus tuulta vasten.
 Aamupäivästä lähdin suht aikaisin ratsastamaan. Olen ollut nyt sen sorttisessa flunssassa, että oli kyllä sitten vaatettakin. Aluspaidan, hupparin, sadetakin ja toppaliivin (tähän vielä turvaliivi toppaliivin alle) niin kyllä tarkeni!

 Mentiin kentänpohjalle ja aluksi se oli vielä ihan ookoo. Tosin joissakin kohdissa upposi liejuun polvia myöten. Aape oli ravissa oikein mukava, alun pienen tahmeuden jälkeen. Meillä oli tuo minimaalinen pikkupikku este.
 Lämmittelyn jälkeen lähdettiin estettä kohden. Ehkä kaksi ekaa kertaa Aape jopa viitsi ponnistaa vähän, mutta sitten se totesi esteen niin pieneksi, että juoksi vain sen yli ja välillä ihan suoraan läpi vain. Hölömö fiksu poika!

 Koska tuossa kentänpohjalla kaiken kuran keskellä ei mitään kovin ihmeellistä voinut tehdä, ajattelin, että käydään ottamassa yksi kunnon laukkaveto pellolla. Mentiin pellolle ja nostettiin laukka. Aapea sai ajaa ihan täyteen laukkaan, koska pellollakkin upposi niin paljon. Huoh. Laukattiin sopivalla tahdilla pitkä paana ja ravattiin sitten takaisin.
 Käveltiin vielä kentänpohjalla ja sitten ponit pääsivät pihalle.