Iltapäivällä rupesin puhumaan isää Aapen selkään. Aluksi ei oikein lämmennyt ja vastaus oli "En minä mihinkään hevosen selkään mene itteäni rikkomaan, polvikin leikataan tiistaina..". Hahaa! Olin ovelampi ja varautunut tähän vastaukseen! "No jos se nyt rikkuu selässä istumisesta, se korjataan heti tiistaina." Mitä tuohon voi enää sanoa vastalauseeksi? Ispyli kävi viemässä yhden satsin rehupaaleja yhdelle tutullemme ja siksi meni aika myöhään.
Laitoin Aapen valmiiksi ja soitin isälle. Kotiintulomatkassa kulahtikin miehillä enemmän aikaa, joten jouduin odottelemaan hetken. Odotellessa kipusin itse selkään ja käppäilin aluksi. Otettiin raviakin ja Aape oli tosi ihanan tuntuinen! Olisin voinut jatkaa vaikka pidempäänkin, mutta kello oli jo paljon ja isä tuli.
Isä selkään ja taluttelin pari kierrosta. Aape kulki niin varovasti. Isää nauratti kamalasti ja kysyi vain, että tämäkö sitten on hauskaa..? Kovasti Aape sai taputuksia ja on isää hymyilyttänyt. :D
Ja voi kyllä, jalustimet ovat tooooodella paljon liian lyhyet, mutta tuskin siitä kukaan kuolee.. :p
ps. Se miksi tämä oli näin valtava saavutus, oli se, että isä on vannonut, ettei mene hevosen selkään! :D
ps. Se miksi tämä oli näin valtava saavutus, oli se, että isä on vannonut, ettei mene hevosen selkään! :D
Aikamoinen saavutus, kun sait isäsi houkuteltua selkään :) Varmaan ikimuistoinen isänpäivä ;)
VastaaPoistaTotta! En olisi ikinä uskonut saavani häntä tuonne! Ihmeiden ajat eivät ole ohi! ;) Ja varmasti oli. :)
Poista