Hyvää itsenäisyyspäivää!

 Tänään on ollut aivan mahtava päivä, vaikken ole oikeastaan kuin kerinnyt menemään paikasta toiseen.
 Aamulla kello soitti ja nousin rauhassa ylös. Käväsin heittämäsä hepat pihalle ja siivosin karsinat heti aamusta.

 Käytiin Urkin kanssa hakemassa posti kävellen. Muutamaan kertaan kävin heppoja moikkaamassa pihalla. Sitten olikin vuorossa piparkakkutaikinan tekemisen vuoro, kun eilen en kerinnyt. Kun taikina oli saatu jääkaappiin lähdin ratsastamaan.

 Lähdettiin Aapen kanssa maastoilemaan. Lähdettiin aluksi kääntöympyrälenkille ja siinä kun ravattiin, hiffasin, että tasan vuosi sitten ensimmäistä kertaa siinä ratsastin Aapella, seuranani edelliset omistaajat. Toki aamusta lähtien tämä "vuosipäivä" mielessä on ollut, koska tätä on aika hankala unohtaa! ;)
 Laukattiin aluksi vasenta laukkaa ja Aape oli vallan mainiosti kuulolla. Hyvin piti nuo meidän mikälienurmihokitkin, eikä ollut mitään ongelmia. Kääntöympyrällä saatiin vielä hiottua oikein kunnolla vasentalaukkaa ja Aape oli niin mahtava! Otettiin toiseen suuntaan oikeaa laukkaa ja ravattiinkin aina silloin tällöin. 
 Jatkettiin tästä vielä meidän tiehaaran ohitse toinen pikku lenkki. Ravailtiin ja käveltiinkin välillä ihan rauhassa. Metsätiellä otettiin piiitkä laukkapätkä ja mennä viipotettiin rennosti. Mentiin peltoja pitkin takaisin ja naapurin poika heiluttelikin ikkunasta. Saatiin myös naapurilta hurja ja pelottava rapiseva paperipussi, jossa oli leipiä. Aluksi Aape oli aivan kauhusta kankeana, mutta hetken sitä rapisuttelin ja annoin sen haistella ja katsella sitä selästä.
 Aluksi oli vähän jännää, mutta nopeasti Aape tottui. Huippupouni! Kotiin tullessa pussi olikin sitten oikein mukava, kun sen sisältö tuli täysin selväksi!

koulun tuuppailua, hassuttelua, samoilua...

 Miten nämä tunnit ja minuutit menevät?! Maanantaina minulla oli mukama hyvin aikaa kirjoittaa tänne, noh näkyikö postausta? Ei tainnut näkyä, koska en kerinnyt tietokoneelle. Toissapäivänä sama, vaikka olenkin ollut omasta mielestäni ihan suht hyvään aikaan sisällä. No en tiedä. Valitettavasti joudutte nyt lukemaan näitä pitkiä romaaneja, joissa ei ole pimeyden vuoksi kuvia..
 Eli maanantaina tuuppailtiin pellolla koulua ja Aape oli tosi tosi kiva! On vaan niin persuksesta revittyä kirjoittaa siitä nyt, kun kaikki päällimmäiset fiilikset ja onnistumiset on jo kerinnyt kaiken muun häsellyksen takia unohtua. Mutta näin tiivistettynä.
 Tehtiin taas voltteja. Aape oli todella mukava kädelle. Ravissa Aape oli jopa alusta saakka tosi mukava ratsastaa. Ensin mentiin tietysti keventäen ja sitten istahdin alas. Tosiaan voltti sinne, voltti tänne ja Aape meni kyllä todella nätisti.
 Siirryttiin laukkaamaan. Laukannostot etenkin vasempaan olivat hyviä. Oikeaan kierrokseen oli aluksi vähän tahmeat. Vasen laukka oli aivan perfecto! Eikä oikeakaan hassumpaa ollut, vaikkei ihan yhtä hyvää ollukkaan. Otettiin nostoja normaaleja enemmän ja Aape oli kyllä niin hyvä! Kertaakaan ei tullut väärä laukka ja herra oli oikein mukava ja kevyt ratsastaa.
 Loppuravit, käynnit ja Apsipapsi pääsi takaisin Leoponin luo.
 Tiistaina ei vaan inspannut ratsastaa, mutta halusin tehdä Aapen kanssa kuitenkin jotain. Aape oli ollut juuri tuolloin aika rasittava taluttaa. Se pyöri ja yritti mennä ohi. Silppusin porkkanaa taskuuni ja otin Aapen yksin pihalle tuohon kentän pohjalle. Ensin palautettiin mieleen, että minun ohitse ei mennä. Tai no palautettiin ja palautettiin. Eihän siinä mitään tekemistä ollut, kun Aape seurasi kuin koira, koska Leo oli tallissa.
 Pysähtelin ja vaihtelin tempoja ja katselin miten Aape reagoi. Aape saaai paaaljon porkkanaa. Lopulta päästin sen täysin vapaaksi (ja siis tuossahan ei mitään aitoja ole). Aape seurasi minua ja siinä sitten juoksenneltiin ja tehtiin mitä ihmeellisimpiä kiemuroita.
 Onnistuin eilen aamulla jotenkin näppärästi naksauttamaan polveni ja lonkkani. Polvi naksahti takaisin paikalleen, mutta lonkka on vielä jotenkin kummallisesti. Siihen jossain asennossa pistää ja kävellessä sattuu, jos ottaa vähänkin pidempää askelta. Ja kaiken kukkuraksi, kun nostan sitä sivulle se naksahtaa + muljahtaa ja takaisin laskiessa sama. Uh!
 No tänään kuitenkin lähdin ilman satulaa ja kuolaimettomilla johonkin vain samoilumatkalle. Selkään kiipeämin oli korokkeenkin kanssa aika mielenkiintoista tuon lonkan kanssa. Ihme kyllä selässä se ei oikeastaan huomatellut olemassa olostaan.
 Oikaistiin pellon kautta "viereiselle" tielle. Kokeilin jo pellolla ravata. Aape vaikutti todella energiseltä ja pompin kuin mikäkin rehusäkki puolelta toisella ja tasapainoisuudesta ei ollut tietoakaan.
 Päästiin tielle ja kokeiltiin varovasti pohjaa, koska kengittäjämme oli laittanut Aapelle erehdyksissään nurmihokit, jotka ovat vielä kiinteät. Tosiaan, kun Aape kengitettiin sunnuntaina olin siellä pakollisessa rippikirkossa. Kengittäjä sitten oli ilmeisesti johonkin toiseen asiakkaaseen sekoittanut ja isä kun noista hommista ei mitään ymmärrä. Ja se vielä, että kun ennen on pelkillä hokeilla tullut ne talvihokit. No nuo nyt on ja niillä yritetään mennä.
 Loppujen lopuksi kyllä oli hyvä pito. Ravattiin ja siis sitä menohalua oli herralla vaikka muille jakaa. Se meni pääylhäällä ja välillä kyllä kävi mielessä, että mitenköhän tässäkin käy. Otettiin laukkaakin jonkin verran ja säikäytettiin yksi naapuri. Katsoi ihan kauhuissaan, että mikä pirun valoilmiö tuolta tulee, kun mennä viipotettiin laukalla ohi otsalamppu päässä. Pysähdyin kyllä, käännyin takaisin ja tervehdin, mutta naapuri oli kiiruhtanut jo sisään.
 Palattin lopulta peltoja pitkin kotiin.

voihan myrsky soikoon

 Noniin! Eihän viime postauksesta ole kuin viikko...
 Tiistaina minulla oli fysiikan kokeet mukavalla 130 sivun koealueella. Keskiviikkona sitten oli historian koe.
 Kokeita edeltävät päivät eli maanantai ja tiistai olivat mukavat pakkaspäivät, jolloin olisi hyvin voinut ratsastella. Olisi tehnyt ihan kamalasti mieli lähteä ratsastamaan, mutta päätin, että luen sitten mieluummin rauhassa ja jätän ratsastuksen, kun ratsastan hermoheikkona ja luen kiireellä niin, että mitään ei jää päähän.

 Keskiviikkona tulikin sitten plussa kelit ja maa oli peilijäällä. Loppuviikkona ei ollut sitten mitään asiaa etenkään koulun jälkeen pimeällä ratsastamaan.
 Eilen lauantaina lähdin pellolle varovasti kokeilemaan viiden vapaapäivän jälkeen. Talutin Aapen pellolle ja kipusin selkään. Huhhuh! Siinä oli punkeaminen turvaliivin kanssa, kun sen käyttö on jokseenkin vähentynyt luottamuksen kasvaessa.
 Etsittiin sopiva pelto ja ruvettiin kävelemään ja tekemään jonkin sorttista uraa. Kun siirryttiin raviin, muutaman kierroksen Aape vaikutti tosi virtaisalta, mutta rauhoittui nopeasti. Ravattiin ja tehtiin volttia silloin tällöin, mutta pääasiassa mentiin vain uralla.
 Laukat nousi ihan mukavasti, ja uraa pitkin mentiin. Laatu oli ihan ookoo. Parempaakin olisi voinut olla, mutta ihan hyvin silti meni.
 Olin kyllä positiivisesti yllättynyt, miten hyvin Aape oli kuulolla näiden vapaiden jälkeen. Kunnolliset loppuravit ja käynnit ja takaisin tallin lämpöön. Ei nyt mitään ihmeellistä kehumista, koska pohja ei ollut mikään paras.
 Käväistiin eilen myös Ylöjärvellä Hööksillä. Ostin talviratsastus kengät ja voin sanoa olevani todella tyytyväinen! 42 euroa ja todella ihanat ja lämpimät jalassa! Lisäksi ostin Aapella kouluhuovan. Kouluhuopaa olen jo piitkän aikaa katsellut, mutta mitään mieluista ei ole löytynyt. Nytpä löytyi!

 Tänään saatiin Aapelle vihdoin talvikengät jalkaan! Aamusta käväsin siivoamassa Aapen karsinan ja lähdin siitä ensimmäiseen pakolliseen rippikirkkoon.
 Oli tosi kiva keli. Hain hepat ja laitoin Aapelle suitset. Lähdettiin pellolle ilman satulaa.
 Käveltiin jonkin aikaa ja siirryttiin ravailemaan. Aape oli aivan super alusta saakka! Se kuunteli aivan mahtavasti! Tehtiin volttia ja oikeasti herra meni niin hyvin, että pystin vallanmainiosti keskittymään voltin muotoon, kokoon ja siihen miten Aape sen teki!
 Vaihdettiin suunta ja Aape meni edelleen hyvin. Kun tulimme pellolle tuuli pikkaisen. Pikku hiljaa tuuli voimistui voimistumistaan ja alkoi sataa lunta ja jäätihkua. Lisäksi loimivyöllä köytetty satulahuopa oli aivan mykkyrällä.
 Mentiin lähimmille paaleille ja hyppäsin alas. Suoristin huovan ja kiipesin paalin päälle. Paalit oli julmetun liukkaita ja kun otetaan vielä Aapen koko huomioon, pelkkä yksi paali on Aapen selän korkeudella. Sain kuitenkin itseni ihan hyvin Aapen selkään.

 Päästiin jatkamaan. Nostettiin laukat ja laukka oli taivaallista! Nostokin oli taas hyvä! Olisin voinut laukat vaikka kuinka paljon, aina oli vaan fiilis "vielä kierros"! Vaihdettiin suunta ja edelleen toimi. Jäälumitihkumikäliesade yltyi ja en meinannut nähdä eteeni. Lisäksi välillä tuntui, että tuuli olisi voinut temmata minut selästä pois, jossen olisi rutistanut jaloillani itseäni Aapeen kiinni.
 Ravattiin loppuravit ja käppäiltiin. Minun piti viedä vielä hevoset pihalle, mutta tuuli oli jo niin kova, että jätin mieluummin hepat sisään. Kun astuin talliin, radiosta juuri kuulutettiin, että ennustettu myrsky on saapunut Suomeen! Voi miten mukavaa.
 Aina kun lykkään karsinan oven kiinni Aape tietää, ettei se saa poistua karsinaastaan! Se ei ole ikinä astunut tallin eteisen puolelle. Kävin hakemassa heiniä ja kun tulin, Aape ryökäle oli avannut karsinan oven ja avoimesta satulahuoneen ovesta se hotki sisäänsä sekä omiaan, että Leon iltaruokia. Pöhkö!

ilo irti pakkaspäivästä

 Aapella oli kaksi vapaapäivää taas alla, koska perjantaina menin pitkästä aikaa minnekkään yöksi ja sitten lauantaina(kin) oli niin liukasta, ettei uskaltanut lähteä oikein mihinkään. Kengittäjä tosiin tulee nyt viikon sisään.
 Tänään sitten olikin nelisen astetta pakkasta. Aivan ihana keli. Aurinko paistoi, pikkaisen pakkaslunta ja mukava pakkanen. Lähdin aamupäivästä ratsastelemaan. Mentiin pellolle ja löydettiinkin entistä parempi ratsastuspaikka. Tai no löydettiin ja löydettiin. Tuolla pellolla on viimeksi menty kesällä, kun harjoiteltiin kisoihin.
 Tehtiin ura ja tunnusteltiin pohjaa. Pohja ei tuntunut lainkaan liukkaalta ja kevyt pakkaslumi ei pakkautunut kenkiin. Tehtiin voltteja milloin mihinkin ja Aape oli oikein kivan tuntuinen.
 Lähdettiin ravailemaan ja jatkettiin volttien parissa. Aape edelleen oli varsin hyvä. Se keräsi yllättävän paljon itseään ja pysytteli koko ajan ihan mukavassa tahdissa. Vaihdettiin suunta pariinkin kertaan.
 Nostettiin ensin vasen laukka ja se nousi! Pitkästä aikaa päästiin laukkaamaan oikein kunnolla! Laukannosto oli todella hyvä! Reipas ja terävä! Laukan laatukin oli todella mukavaa! Otettiin muutama nosto lisää, kun ensimmäinenkin onnistui niin hyvin. Saatiin laukka nousemaan jopa aivan matelukäynnistä! Oivoi! Hieno Aape. Ainiin, ja jottei tämä kehujen ryöppy loppuisi, saatiin pitkästä, pitkästä aikaa tehtyä pääty-ympyrät! Kertaakaan ei ollut mitään ongelmaa! Ihan kymppi! Toiseen suuntaan sama ja Ellu leijaili taivaissa.
 Käveltiin vähän ja sitten otettiin loppuravit pitkällä ohjalla ja sinne tänne tehtiin voltti. Käveltiin lopuksi kunnolla. Ihan huippuponi, oikeasti!
 Ja niin.. Tänään tuli tasan vuosi siitä, kun tapasin Aapen ensimmäisen kerran tuolla etelärannikolla! Oikeasti on vaikea kuvitella, että nyt ollaan tässä. Kun mennään tasan vuosi taaksepäin, en olisi Aapea ottanut. Kun kävimme Aapea katsomassa, herralla oli vähän virtaa enkä kyllä oikein tykännyt ja olin kauhusta kankeana, kun selvisin selästä alas. Aape kuitenkin tuli koeajalle ja kahden viikon aikana herraan tykästyin ja kokeilin mitä hulluimpia juttuja sen kanssa! Nyt voisi sanoa, että meidän on luotu toisilleen! ♥

huhhuijjaa...

 ... miten pitkä aika edellisestä postauksesta on!! Mutta jos totta puhutaan, mitään erikoista ei ole tapahtunut.
 Viime perjantain illalla kurkkuni tuli taas vaihteeksi kipeksi... Lauantaina vielä ratsastin, mutta sunnuntaina oli niin kova tuuli, että en lähtenyt ratsastamaan ja kaiken lisäksi tuohon kentän alulle oli lentänyt varsin kaukaa painava peltiovi.

 Maanantaina, jos koskaan olisi tehnyt mieli lähteä ratsastamaan ilmansatulaa, mutta olin sen verran kipeä, että tyydyin vain tekemään tallihommat ja siivoamaan karsinat.
 Tiistaina Liisa kävi ja sain syventyä luojan kiitos kouluhommiin.

 Eilen juoksuttelin Aapen käynnissä ja ravissa. Ihan perusperus. Aape meni ihan hyvin, mutta kuten lähes tulkoon aina aloitus ja suunnanvaihto on hankala, kun Aape haluaisi jo tallille.
 Tänään sitten ratsastin pitkstä aikaa. Menin alapellolle ja hiulasin sitä pitkää baanaa ees taas ravissa. (Tietysti heti, kun olin kävellyt.)

 Otettiin moooonta monta laukka pätkää, koska laukka oli niin pirun hyvää! Menohaluja oli kyllä enemmän kuin tarpeeksi, mutta hyvin kuitenkin meni.
 Tultiin kentänpohjalle loppuraveiksi ja käynneiksi. Aape oli ihan sitä mieltä, että minähän en enää tee mitää, mutta lopulta meni ihan hyvin ja etenkin käynnissä oli ihan super helppo, kun yleensä möngertää minne sattuu. Hyvä poni! :)

 Ainiin tänäään satoi lunta!! Wii! Tosin se nyt vähän rajoittaa ratsastelua.

lallatilaa

 Onneksi mun aivot keksivät näitä otsikoita näin pirun hyvin! Huhhuh.
 Tsippadaai. Eilen, eli siis perjantaina lähdin ratsastelemaan kentänpohjalle ilman satulaa. Tuo pohja oli edes inan kuivempi. Käppäiltiin uraa pitkin ja tehtiin volttia toisen pitkän sivun keskelle. Aape oli ihan mukavasti kuulolla jo alku käynneissä.
 Siirryttiin ravaamaan ja ensimmäiset ajatukset oli, että oh shit. Ekat kaksi kierrosta oli kaahotusta, mutta sitten se katosi kuin taikaiskusta.
 Ravattin ja tehtiin sitä volttia. Aape oli tosi mukava tasaisen ja hyvän tahtinsa vuoksi, sekä se oli todella kiva kädelle. Se ei painanut oikeastaan ollenkaan ja oikeasti teki suurimman osan pyynnöistäni ilman mitään ongelmia ja kiemurteluja.

 Ei otettu laukkaa, mutta käveltiin ihan kunnolla ja Aape olikin edes jonkinverran hikinen.
 Tänään lähdin päivännäöllä maastoilemaan. Aape oli varmaan parempi kuin koskaan aikaisemmin maastossa! Se oli ravissa juuri sopivan eteenpäin pyrkivä. Laukat nousi molemmat ja se niiden laukkojen laatu! Olin aivan taivaissa. Aape oli muutenkin hyvin kuulolla. Jatkettiin vielä peruskääntöympyrältämme pienemmälle metsätielle ja mentiin sen päätyyn saakka, josta löytyy toinen pienempi kääntöympyrä. Aape oli vaan niiiin mukava putteputte! ♥

mä viheltelen vaan

 Eilen en kerinnyt ollenkaan liikuttamaan Aapea, vaikka tarkoitukseni oli edes juoksuttaa. Meidän edelliseltä lomittajalta meni selkä, joten meille tuli nyt extempore aivan tuntematon lomittaja. Aivan huippua! Heppa ihminen!
 Aluksikin Leon silmä on parantunut todella hyvin! Ei huomaa enää oikeastaan mitään poikkeusta, mutta rasvaa laitellaan simmuun maanantaihin saakka.
 Ja nyt lisää lomittajasta. Alinan kanssa oltiin jo pari viikkoa sitten sovittu, että juuri tänään lähdetään vähän nollaamaan ajatuksia ja päästään juttelemaan ihan kahdestaan (niin kuin yli tunti päivässä bussissa ei riittäisi? :D Eieiei). Jäätiin keskustaan ja käytiin Denizissä syömässä. Oli kyllä mukavaa. Tuli edes pikku hetki, jolloin ei muistanut ressata näistä jäljellä olevista neljästä kokeesta (+esitelmästä).
 Eilen sitten lomittaja Liisan kanssa juttu luisti ja sovittiin, että Liisa ratsastaa tänään. Hyvin oli kuulemma mennyt ja tuli niin hyvä mieli, kun kiitoksia tuli ja Aape sai taas kehuja. :)