Ihanaakin ihanampi lumi ja kuutamo!

 Tänään oli hyytävä aamu! Hepat sai oikein repiä pihalle, kun ne olisivat niin paljon mielellään jääneet sisään.
 Ilalla taas kunnon varustus päälle ja lähdin tallille. Tallihommat tehtyäni sain ottaa hepat sisälle.
 En ole ikinä eläessäni varmaan tehnyt niin paljon töitä varustaessa, kuin tänään! Aape oli ihan sitä mieltä, että mitä sitä satulaa nyt enää laitetaan, kuin ei pitkiin aikoihinkaan ole ollut. Herra pullisti niin pirusti, että huhhuh. Suitsia laitettaessa se kiskaisi varmaan ensimmäisiä kertoja päänsä ylös ja katseli ilmeellä, että koita sinä rääpäle sielä nyt jotain.
 Lopulta kamppeet oli hollilla ja päästiin lähtemään maastoilemaan. Otin otsalampun varmuuden vuoksi mukaan, mutta ajattelin, että niin paljon kuin pystytään, mennään luonnonvalossa.
 Aluksi käppäiltiin ja katseltiin kauniita lumisia maisemia. Nyt taas muistan, miksi rakastan talvea! Lunta, lunta, lunta! Valoisaa, ihanaa, valkoista, puuterilunta!
 Ravissa Aape oli ihan mukava. Aika pitkälti kuitenkin laukkailtiin metsätiellä. Aape oli aluksi todella nelitahtinen, mutta pikku hiljaa vertyi ja parani koko ajan ja lopulta oli ihan hyväkin!
 Ei käytetty ollenkaan otsalamppua, koska lähes täysi kuu valaisi niin hyvin! Joillain suorilla oli ihan fiilis, kuin jostain unesta. Kuun valossa laukattiin ja missään ei kuulunut ääntäkään. Oikeasti aivan kuin metsä olisi vaipunut uneen. Ei rasahdustakaan. Ainoastaan Aape ja minä. Oli niin hienoa ja kivaa! Ja Aape oli oikeasti oma energinen itsensä, hyvällä tapaa.. :)

No nyt se talvi tuli!

 Nyt voidaan taas odottaa kesää, kun pakkasta on kaksikymmentä astetta. Ei vaan, on ihanaa, kun vihdoin on lunta maassa ja on paljon valoisampaa. Lisäksi ei tarvi kestää sitä kamalaa liejua ja kuraa!
 Kouluviikko alkoi todella mukavasti! Kolme tuntia luokassa, jossa oli huikeat 6 astetta lämmintä, kun pösilö opettajamme oli unohtanut ikkunan auki meidän luokkaamme. Oltiin aivan syväjäässä, koska takkeja ei saatu hakea kahdelle tunneista, kun ihana opettajamme sanoi, että ilmastoinnit eivät toimi, jos tulee liikaa hiilidioksidia luokkiin. Mistä voi päätellä, että ollaan Ikaalisissa?
 Noh nyt heppahommeleihin. Tosiaan kotiin päästyäni, istuin jalat uunin kyljessä yli puoli tuntia. Lähdin tallille oikein eskimokerrospukeisena ja silti tuntui, että paleltaa. En halunnut laittaa satulaa, koska kylmää hohkaavat jalustimet.. Ja ei, en ole vielä tähänkään päivään mennessä saanut hankittua muovijalkkareita.
 Menin sitten ilman satulaa (taas vaihteeksi... :D). Mentiin kentällä ja Aape oli aluksi oikein mukava. Se taipui ihan mukavasti. Tehtiin volttia toisen pitkän sivun keskelle. Aape oli todella keskittynyt, kunnes vaihdettiin ravissa suuntaa. Aape oli silti ihan ok ja pikku hiljaa herra alkoi keskittyä taas ihan hyvin.
 Otettiin laukkaakin. Aluksi se oli ihan kamalaa nelitahtista räpellystä. Kesti tosi kauan, että sain rytmistä kiinni, mutta sitten kun pääsi mukaan, päästiin koko kierrostakin ihan hyvin.
 Laukat toiseen suuntaan ja sitten loppu ravit, joissa Aape oli tosi kiva, kun rauhoittui. Se venyttikin itseään tosi kivasti. Sitten käveltiin ja talliin.
 Kauhee pikapostaus, mutta nyt saksanläksyjen kimppuun...

poniinimaasto

 Tänään Reetta tuli pitkästä aikaa poikkeamaan ja nähtiin sellain ihan kahden kesken. Oltiin aluksi hetki koirien kanssa pihalla ja sitten tultiin sisälle vähäksi aikaa lämmittelemään tuolta reilun kymmenen asteen pakkasesta.

 Varattiin aikaa ihan reilusti ennen hämärän tuloa ja lähdettiin maastoon ilman satuloita kokoonpanolla minä + Aape ja Reetta + Leo. Leolla oli paljon virtaa. Nyt kun ne on ollut tuossa pikku aitauksessaan, se on siinä omat pikku aamurituaalinsa tehnyt, mutta ei ole saanut tehdä suurempia pukkijuoksu näytöksiään.

 Mentiin ihan hiljakseen ja Aapen kanssahan ei nyt ollut mitään ongelmaa. Yllättävän hyvin kuunteli pysähdyksetkin ja odotti ihan suht nätisti, vaikka Leo ja Reetta olisi mennytkin ohi.
 Otettiin varovasti ravia ja jumpesoikoon, kun poni ampas, siis Leo! Siirryttiin Aapenkin kanssa takaisin käyntiin, mutta Leo mennä teputti, eikä kuunnellut pidätteitä. Hahah! Olisi pitänyt saada videolle..! Varmaan elämäni hauskin näky.
 Lopulta kun poni pysähtyi, päästiin metsätielle. Kokeiltiin ravia varovasti uudestaan. Poni lähti raviin, eikä tuntunut kuuntelevan yhtään. Otettiin Aapen kanssa vähän enemmän vauhtia ja kiilattiin tuon pikku ratsukon eteen. Leo ei pysähtynyt vaikka käveltiin poniherran edessä. Jouduttiin pysähtymään ja Leo vieläkin yritti epätoivoisesti Aapen persuksen läpi/ojankautta ohi, mutta lopulta pysähtyi. Hölömö!
 Käveltiin suosista loppumatka kotiin. Laitettiin Leo talliin ja sanoin, että jos Reetta  haluaa, hän saa ratsastaa kentällä vielä Apsilla.
 Reetta kipusi selkään ja minä menin riisumaan ponilta suitset. Reetta teki Aapen kanssa käynnissä ja ravissa kaiken maailman kiemuroita ja Aape liikkui toosi kivasti! Se on tuntunut ja näyttikin nyt tooosi kivalta! Reetta sanoi, että on ihan "fall in love" mun heppaan! En ihmettele, aika hurmuri tuo Aape on... 8)
 Reetta otti myös pienet laukkapätkät, ja kun siirtelin kahta rengasta ja puomia, sanoin, että voin kasata ihan pikkiriikkisen pystyn heille, jos haluaa kokeilla.
 Kaksi pikku rengasta lappeelleen maahan ja puomi siihen. Ekan kerran Aape oli ihan sitä mieltä, et en minä nyt kinttujani jaksa nostella, lähti pieneen hyppyyn, mutta jätti sen ihan kesken. Pitkälti se vain nosteli jalkansa sen yli, mutta hyväähän harjoitusta sekin!
 Reetta vielä ravaili ja käveli loppu käynnit ja hepat pääsi loimituksen jälkeen takaisin pihalle hetkeksi ulkoilemaan.

Ollako vai eikö olla?

 Jepulis ja tsaukki taas pitkästä aikaa! Tämä viikko on nyt pitkälti palloiltu kuumeita mittaillessa. Aamuin illoin mittasin tosiaan kuumeen herralta. Aapen lämpö liikkui siinä 37.5-37.6. Ajattelin, että ottakoot nyt sitten pari vapaapäivää kaiken varalta ja tarkoitus oli eilen lähteä ratsastamaan, jos lämpö edelleen olisi tuossa.
 Olin henkisesti varautunut ratsastukseen ja olin oikeastaan innolla lähdössä ratsastamaan. Sain tallihommat hoidettua ja otin hepat sisään. Tyrkkäsin kuumemittarin Aapen takalistoon ja eikö se lämpö ollut tietysti noussut. Huoh, lääh ja pyyh. En uskaltanut lähteä sitten ratsastamaan, kun niin moni on tuon kuumeen kanssa varoitellut.
 Päätin aikalailla sillä samalla sekuntilla, että huomen aamuna lähden heti tallille, mittaan kuumeen ja ratsastan, jos lämpö on ok. Näin jälkikäteen mietittynä Aapen lämpöä on saattanut nostaa se, kun se steppasi ja käveli, kun menin talliin, koska herra olisi jo kovasti halunnut sisälle syömään iltamössöjään...
 Aamusta lähdinkin sitten ihanassa viiden asteen pakkasessa tallille. Pakkasta oli luvattu ja isä illalla tasotti kentänpohjan perälevyllä ja nyt ihan innosta kireenä sitä katselin!
 Suunnattiin ilman satulaa kentänpohjalle. Jatkettiin kaheksikko harjoitusta käynnissä ja ravissa, kun viimeksi jäi niin vähälle.
 Toinen suunta oli huomattavasti helpompi, mutta olin niin iloinen ja ylpeä mun omasta pikku suokkimiehestäni, kun se oli niin hienosti kuulolla, vaikka vähän lomaa olikin! Loppuvaiheilla sitä virtaa alkoi löytyäkkin, mutta kuitenkin Aape kuunteli niin kivasti. Kaikin puolin meni niin hyvin, että en oikein mitään pahaa sanottavaa keksi! Kaikki suoristukset ja asettamiset oikeaan suuntaan onnistui niin hurjan hyvin alkukankeuden jälkeen! Kamalasti olisi tehnyt mieli ampaista vielä vaikka maastoilemaan, mutta sitten mietin, että ehkä alkuun vähän kevyemmin... :)

hypersupernopeekännypostaus

 Elieli, eilen käytiin vähän extempore käyntilenkki, jonka extemporeksi teki mukaan temmatut Maria ja Leo... :D
 Sanoin Marialle, että oon menossa Aapen kanssa käyntilenkille ja tämä ehdotti, että voi tulla kävellen ponin kanssa mukaan.
 Käytiin tuo kolmen kilsan lenkki ja lähdettiin käymään katsomassa (ja ratsastamassa) Mariankin poni Osaralla.
 Tänään ihmettelin, kun molemmat hepat yskivät. Ovat satunnaisesti yskineet pari päivää (enimmäkseen poni), mutta tänään jotenkin pisti erityisesti korvaan. Hain kuumemittarin ja se näytti 38.4. Kävelin vain pikkusen Aapen kanssa ja sitten herra sai mennä suoraan tallin lämpöön. Huomen aamulla sitten mittaillaan uusiksi.

letkeä maastomopo

 Lähdettiin jälleen aamusta ratsastelemaan. Aape oli varmaan hankalampi kuin koskaan aikaisemmin laittaa. Se jöpötti korvat vähän luimussa karsinassaan ilmeellä "evvk". Satulavyötä kiristäessä sai tehdä oikein töitä, kun herra pullisteli niin perusteellisesti. Suitsia tuodessa Aape päätti harrastaa vähän pyörimishippaa ja voin sanoa, että mammalta meinas jo savu nousta päästä.
 Lopulta päästiin ulkoilmaan. Yöllä oli satanut vähän lunta, mutta sillä välin kun laitoin Aapen, oli alkanut satamaan jo vettä. Höh. Vielä viimeinen vyön kiristys, ja sitten ratsaille.
 Lähdettiin kävelemään tietä pitkin. Matkalla vielä mietin, pitäisikö mennä pellolle ja vähän olisi houkutelut. Oli niin lähellä ettei menty, mutta sitten mietin, miten tälläkin hetkellä taas vaihteeksi kaikki on niin lilluvan löllyvää kuraa..
 Tosiaan suuntasimme taas kääntöympyrälenkille. Aape oli ihan superponi! Ikinä ei ole ollut varmaan noin kiva maastossa! Etenkin ravissa Aape oli todella mukava, rento ja letkeä. Se selvästi alussa odotti lupaa laukalle, mutta ei lähtenyt kaahottamaan pää ylhäällä, kuten yleensä. Herra kuunteli istuntaa tänään niin hyvin, että aijjai!
 Kun lopulta annoin luvan laukalle, Aape oikein loikkasi laukkaan, varmaan sutaisi askeleen ilmassakin ja sitten mentiin. Okei, se lähtö oli "vauhdikas" (pitemminkin ehkä voimakas), mutta muuten tahti oli ihan sopiva.
 Tehtiin toisen kerran elämässämme se, että laukattiin koko kääntöympyrä ympäri ja siite jatkettiin kotiin päin laukalla, nimittäin kääntöympyrän jälkeen on loiva alamäki. Varovasti, mutta Aapen konkarityylillä selvittiin jälleen! Aape sai laukkailla pitkilläkin ohjilla, koska se oli istunnalle niin hyvin kuulolla. Varsin fiksua, kun metsässä liikkuu hirviä...! 
 Ravattiin vähän enemmän kuin yleensä, koska Aape tosiaan oli niin mukava siinä. Ei tarvinnut yrittää kevennyksessä pinnistää ja yrittää vielä ohjista "nykimällä" Aapea hidastella, vaan se oli just eikä melkeen se tahti mitä halusin ja vielä suht löysillä ohjilla. Otettiin myös pienet välikäynnit matkanvarrella. 
 Tepasteltiin kotiin kaikessa rauhassa, ja kyllä jäi niin kiva fiilis taas! Taas mietin, lähdetäänkö jatkamaan vielä haaskanlenkille, mutta kun oli jotenkin niin hyvä ja lunkki fiilis, niin mietin, että ei sitten viitsi Aapeakaan kiusata... :D
 Sateisen sään takia ei nyt ole tullut kuvattua/saatua hyviä kuvia ja olen hyyyvin pahoillani siitä.. 
 Illalla siivosin vielä satulahuoneen, koska olin luvannut itselleni, että teen sen tämän loman aikana, enkä halunnut viimeiselle päivälle jättää. Melkein kaksi tuntia siinä meni, mutta nyt mahtuu taas tuolla meidän kokoihmeessäkin liikkumaan.. x) 

paranemisen merkkejä

 Nyt tosiaan ihan kolmessa-neljässä päivässä tuntuu, kuin Aape olisi heittänyt muutaman vuoden pois. Se on sama ööööm vireä, mutta toki kuuntelevainen herra.
 Eilen mentiin pellolle ratsastelemaan. Laitoin koulusatulan ihan kokeilun vuoksi ja mentiin asenteella "katsotaan mitä tulee". Aape oli käynnissä ihan ookoo, tosin myös sen pilke silmäkulmaan on palannut. Ennen itse ähkyä, Aape saattoi Aapemaiseen tapaan jotain pientä kokeilla, mutta uskoi kerrasta, nyt se taas saattoi yrittää lusmuta ja venkoilla ja sitä piti muutamaan kertaan komentaa ja korjata. Ihan hyvä vain. :)
 Ruvettiin ravaamaan ja tehtiin volttia. Yksi sivu oli Aapen mielestä todella inha, koska se oli kurainen. Sillä sivulla sai tehdä töitä, että sai herran pidettyä siinä kohtia missä halusi. Aape saattoi ottaa sivuloikain ihan toiseen suuntaan ja kaahottaa pitkän sivun, ja toisessa päässä taas enkeli-Aape aivan fiiliksillä, että enhän minä mitään tehnyt.
 Aape liikkui todella reippahasti ja rytmikkäästi eteen päin. Huomasin itsekkin välillä oikein keskittyväni ja vellaavani kieltä suussani. Yleensä jos keskityn oikein, laitan ihan tiedostamatta kieleni rullalle suussani, ja niin kävi eilenkin. Vaihdettiin suuntaa ja jatkettiin samoissa merkeissä.
 Laukannostot jännittivät pikkuisen. Laukannostot sai muutenkin valmistella entistä paremmin, kun Aape yritti kaikin voimin kiemurrella itsensä pois uralta ja mudasta. Vasen laukka nousi ja siinä vaiheessa oli jo ihan voittaja fiilis!
 Laukattiin vain ehkä kolme kierrosta, jotta saatiin varmasti hyvä kierroskin alle. Kahden kierroksen jälkeen Aape puuskutti jo sillä lailla, että pelkäsin jo, että kohta se saa jonkun slaagin.Otettiin välikäynnit ja Aape kyllä palautui todella nopeasti.
 Toiseen suuntaan laukkaa myös vain pari kolme kierrosta ja Aape sai taas hetken kävellä. Kuten arvata saattaa, laukkojen laatu on kärsinyt nyt todella paljon, mutta ei lopu ainakaan hommat kesken.. :p Vaikka Aapen kunto nyt onkin vielä mikä on, siitä näki miten se nautti laukkaamisesta! Se laukkasi korvat hörössä ja nosti laukat iloisesti. Loppuraveissakin se yritti vielä tarjoilla laukkaa.
 Loppuraveissa olin kiltti mamma Aapelle ja mentiin vain puolella alueella meidän uraa ja näin kiersimme pahimman kurakon. Käveltiin loppukäynnit ja Aape sai rapsutuksia.
 Tänään käytiin äidin kanssa huonekalukauppoja kiertämässä, kun pitäisi sohva ostaa. Hyhhyh, mitä touhua! Kotimatkalla poikkesin Hööksillä, koska olin jo hyvissä ajoin joulukuussa sanonut äitille, että ostan Aapelle joululahjaksi apple mouth kolmipalat 15 euron alennuskortillani. Hain kuolaimet ja huomenna mennään sitten niitä kokeilemaan.
 En enää jaksanut/pystynyt kamalan päänsärkyni takia ratsastamaan tänään, mutta juoksuttelin Aapen. Aape näytti ihan hapanta naamaa ja varmaan ajatteli että, "juokse ite ämmä". Se oli niin höppänä, kun se yritti kovasti lusmuta ja päästä karkuun. Lopulta se antoi periksi ja käveli + ravasi ne vaatimani kierrokset. Sen jälkeen olikin sitten hyvä mennä ruokakipon ääreen!