vinhaa vauhtia

 Eilen ratsasteltiin taas pitkän kaavan kautta. Pitkästä aikaa oli oikeasti kuiva päivä, koska koko päivän lämpötila oli pakkasen tuntumassa.
 Mentiin koulusatulalla, käveltiin ja ravattiin voltin kera. Ravissa Aape oli jo aika eteenpäin pyrkivä.
 Siirryttiin laukkaan ja yritettiin seuraavan laista, omasta mielestäni varsin yksinkertaista tehtävää: lyhyet sivut "tasapainoista" ravia ja pitkät sivut laukkaa. Laukka sujui aluksi ihan hyvin ja nousikin ihan hyvin laukat.
 Pikku hiljaa vauhtia tuli lisää ja Aape  viskoi ja kiskoi päällään. Se oikein tamppasi jaloillaan maata alleen, siis todella lujaa ja häntä vispasi. Se oli oikeastaan aika kamalaa. Todella kamalaa. Aapella oli taas on-off vaihde ja siinä sitten käytiin useampaan otteeseen keskustelua, mitä kukin haluaa.
 Loppujen lopuksi päästiin ravailemaan. Aape oli aluksi loppuraveissakin oikea kaahottaja pääylhäällä, mutta kun vaihdettiin suunta, oli ihan jees. Käppäilyt ja talliin.
 Eilen kävi myös eläinlääkäri. Leolla oli lievä sidekalvon vaurio, mitään hajua ei kyllä ole, mihin poni silmänsä kolonut on. Nyt sitten laitetaan aamuin illoin jotain silmävoidetta ja kyllä siitä kuulemma vielä normaali silmä tulee.
 Tänään mentiin ilman satulaa ja kuolaimettomilla vesisadetta uhmaten. Mentiin ihan noita hiekkapohjan reunoja pitkin. Jälleen sitä vauhtia riitti. En kyllä ymmärrä, miten sitä nyt on niin paljon, mutta ehkä herra ei ole vain saanut sitten tarpeeksi liikuntaa. Kauhulla odotan, mikä pakkaus minulla on alla parin viikon päästä. Meillä on nyt varattu 6 koetta + esitelmä tähän ryysikseen. Ihanaaa! Olen jo nyt aivan zombi.
 Miten saatoin taas eksyä näin aiheesta? Huoh! :D
 Siis vauhtia piisasi. Otettiin vain käyntiä ja ravia ihan eilisen palautumisen vuoksi. Oli kuitenkin aika paljon hyviäkin pätkiä. :)
 Ja anteeksi kamalasti nämä kuolettavan tylsät ja vielä kuvattomoat postaukset, mutta tuo pimeys ja omat kiireet tällä hetkellä vievät ajan kuvaamiselta.

Hyvää isänpäivää!!

 Aluksikin oikein hyvää isänpäivää!
 Iltapäivällä rupesin puhumaan isää Aapen selkään. Aluksi ei oikein lämmennyt ja vastaus oli "En minä mihinkään hevosen selkään mene itteäni rikkomaan, polvikin leikataan tiistaina..". Hahaa! Olin ovelampi ja varautunut tähän vastaukseen! "No jos se nyt rikkuu selässä istumisesta, se korjataan heti tiistaina." Mitä tuohon voi enää sanoa vastalauseeksi? Ispyli kävi viemässä yhden satsin rehupaaleja yhdelle tutullemme ja siksi meni aika myöhään.
 Laitoin Aapen valmiiksi ja soitin isälle. Kotiintulomatkassa kulahtikin miehillä enemmän aikaa, joten jouduin odottelemaan hetken. Odotellessa kipusin itse selkään ja käppäilin aluksi. Otettiin raviakin ja Aape oli tosi ihanan tuntuinen! Olisin voinut jatkaa vaikka pidempäänkin, mutta kello oli jo paljon ja isä tuli.
 Isä selkään ja taluttelin pari kierrosta. Aape kulki niin varovasti. Isää nauratti kamalasti ja kysyi vain, että tämäkö sitten on hauskaa..? Kovasti Aape sai taputuksia ja on isää hymyilyttänyt. :D

Ja voi kyllä, jalustimet ovat tooooodella paljon liian lyhyet, mutta tuskin siitä kukaan kuolee.. :p

ps. Se miksi tämä oli näin valtava saavutus, oli se, että isä on vannonut, ettei mene hevosen selkään! :D 

räpätessä roiskuu

Eilen mentiin heti aamusta rattastelemaan. Ensimmäisenä kun menin talliin ja annoin molemmille aamu porkkanat, huomasin Leon silmän. Se ummisti sitä ja se vuoti hiukan nestettä. En sitten tiedä onko osunut johonkin vai silmätulehdus, kuten viime syksynä. Soitettiin päivystävälle eläinlääkärille, mutta toitotti vain, että hevosklinikalle, hevosklinikalle. Joku huonoa suomea puhuva nainen. Jos vaan mahdollista, odotamme maanantaihin, että "oma" lääkärimme on taas päivystyksessä.
 Mentiin jälleen tuossa kentänpohjalla. Mentiin koulupenkillä hekamaan nyt sitä tasaista hyvää vauhtia. Nyt kun näki päivännäöllä, tehtiin volttia keskelle.

 
 Käveltiin ensin ja Aape ei ollut oikein hyvällä tuntumalla. Kun meni ihan kohtalaisesti lähdettiin ravailemaan, ensin tietysti keventäen. Tehtiin sitä volttia. Istahdin alas harjoitusraviin ja keskityttiin nimenomaan tasaiseen vauhtiin ja siihen volttiin. Ihan hyvin meni.
 Toiseen suuntaan Aape vähän yritti punkea, kun herranmielestä olisi piisannut ravit vaan toiseen päähän.
 Vasen laukka toimi ihan hyvin, vähän vauhtia tuppasi olemaan, muttei mitään kummallisempaa.
 Oikea laukka sitten olikin oma asiansa. Aapelle tosiaan se helpompi suunta, niin vauhtia piisasi. Lyhyellä sivulla se oikein takoi jaloilla alleen ja keräsi vauhtia pitkää sivua varten ja sitten mentiin. Pidätyksen jälkeen tuli paikallaan pompottamista, tms. Kun saatiin suurin sähellys ja vauhti pois otettiin loppuravit.

 Aapella taisi eilen olla heppadementian alkuja. Loppuraveissa se vain yritti puskea tallille ja nosti päätään. Se kaahotti ja hölläsin ohjaa estääkseni vetokilpailun ja sanoin prr. Herra ampaisi laukkaan ja ennen kuin pysähtyi sai kiskaista ihan kunnolla. Sen verran sähäkästi lähti, etten kerinnyt reagoimaan heti ja oltiin ainakin viisi tai kymmen metriä kentän ulkopuolella, matkalla kohti pihaa. Hölömö poni!
 Toiseen suuntaan loppuravi olikin sit ihan mukava ja käppäiltiin. Mitä pidemmälle päivää mentiin, sitä parempi mieli ratsastuksesta jäi. :)

plaaah

 Eilen, kun tulin kotiin olin tooosi iloinen, koska ei satanut vettä! Söin ja vaihdoin vaatteet. No mitä muutakaan olisi minun tuurilla voinut käydä, kuin että vettä rupeaa satamaan, kun olen lähdössä tallille. Yritin olla nopea, mutta Aape oli jo märkä kuin viemärirotta sisälle tuodessa.
 Ratsastus jäi. Äääääää!  *Voimasana* Juuri viime viikonloppuna päätin, että nyt kun on edes tuo kentän pohja, ei enää turhia vapaita, vaan ainakin juoksutus! Mutta sitä vettä tuli niin reippaasti..
 Tänään en vaan olisi jaksanut tehdä yhtään mitään. Kaikki vaan ärsytti niin vietävästi, päätä särki ja vaikka ja mitä. Mietin pitkään mitä teen. Sitten tajusin, että mennään koulupenkillä tuossa kentänpohjaa ympäri tavoitteena  tasainen tuntuma ja tasainen hyvä ravi.
 Tein tallihommat hyvillä mielin ja lähdin hakemaan heppoja. Ne tulivatkin taas parin metrin päähän, mutta Aape teki Aapet. Leo mukaan hullutukseen ja ei muuta kuin tuota maailman ärsyttävintä härnäämistä. Aina lähelle, yritän jutella lempeästi ja tarjota porkkanaa.. Tullaan aivan lähelle, saatetaan napata porkkana nopeasti ja käännetään perse. Kello oli jotain viiden pintaan, kun menin hevosia hakemaan.
 Aloin olemaan niin hermona, koska olisi oikeasti niiin, niiiiin paljon tehtävää tällekkin viikonlopulle taas. Ja suunnitelmissa oli jotain taas "tosi kivaa" ratsastusjuttua mitä odotin. Ei, kun ei.
 Menin talliin hetkeksi istumaan heinäkasaan ja hakkaamaan nyrkkiä betoniseinään. Mietin vaihtoehtoja päässäni. Sisälle, vai vielä yrittämään. Loppujen lopuksi menin vielä yrittämään.
 Ja paskat. Nuo sekopäät juoksivat vain ympärilläni ja tulivat silloin tällöin lähelle ja käänsivät perseensä. Kello oli jotain kaksikymmentä yli seitsemän kun sain äidin kanssa hevoset sisälle ja ei siinä enää sitten ratsastus innostanut.
 Varmaan paskin viikko ikinä kokonaisuudessaan. Kaikki tuntui oikeasti kääntyvän minua vastaan ja yhtään mikään ei meinannut onnistua. Ensi viikolla parempi?

sataa sataa ropisee

 Maanantaina juoksutin Aapen, koska se oli kuin uitettu koira ja muutenkin oli vähän kiire ilta taas vaihteeksi. Aape liikkui kyllä ihan hyvin, eikä yrittänyt juksuttaa yhtä paljoa kuin viimeksi.
 Eilen olikin sitten täysin erilainen päivä. Satoi jäätihkua, tuuli niin, että puita kaatui, tms. ja loppujen lopuksi sähköt meni kuudelta ja oli tullut joskus yöllä takaisin. Jäi ratsastaminen tuossa säässä. Hevoset sen sijaan juoksivat ratsastuksenkin edestä, kun eivät antaneet kiinni. Taas sitten vähän kurkku kipeänä, kun sielä jäätihkussa ja tuulessa niitä pyydystin 45 min.
 Tänään mentiin piiitkästä pitkästä aikaa satulan kanssa. Tänään oli varmaan ensimmäinen päivä kahteen viikkoon kun ei satanut koko päivää. Aape oli ihan yrmyli aluksi. Se ei ollut yhtään häslä laitettaessa. Käänsi vain persuksensa ja oli ihan masentunut.
 Harjaamiseen kului aikaa kauan. Aape oli aivan kurassa. Harjaamisen jälkeen karsina näytti siltä, kuin purusta ei olisi tietoakaan, vaan kuivikkeen sijasta olisikin vain savea ja hiekkaa. Khehkheh.
 Aape ei ole varmaan ikinä pullistellut niin paljoa kuin tänään. Sai tehdä ihan töitä!
 Mentiin taas tuossa kentän pohjalla. Käveltiin ja tehtiin vähän pientä volttia silloin tällöin kuin pystyi. Aape oli niin höpsö! Tehtiin volttia ja ensin tuli ihan joku venkura, koska Aape kiersi vesilätäkön. Otettiin uusiksi. Pysähdys ja kiertely yrityksi ---> pohjetta, pohjetta, pohjetta ---> Aape yrittää vastustella parhaansa mukaan ---> pikku napautus raipalla, pohjetta ---> super loikka hurjan ehkä 20 cm leveän vesiesteemme yli! :D Lopulta päästiin siitä kyllä ihan normaalisti.
 Ravattiin, mutta ei nyt kovin kehuttavasti mennyt, mutta kaikki meni tällä kertaa pohjan piikkiin. Laukattiin sen verran kun pystyttiin tuossa. Sitten käväistiin vielä tiellä muutama pätkä laukkaamassa ja ravattiin + käveltiin ympäriinsä.
 Sitten Aape olikin jo ihan erilainen. Se oli taas oma häslä itsensä, kuikuili nameja, jne. :))

änkyräponi

 Tänään ajattelin lähteväni ajoissa tallille ja ratsastelemaan, ettei ainakaan tarvi mennä pimeässä. Olin suunnitellut ratsastavani ilman satulaa noita kentänpohjan reunoja pitkin. Aamupäivän kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin äidinkielen ainettani, koska se täytyy saada vielä huomiseksi valmiiksi. Kolmeen saakka raapustin ja aloin tekemään lähtöä tallille, mutta sitten pihaan pöllähti yllätysvieraita. En sitten voinutkaan lähteä tallille, kun meille kylään tuli joskus kauan kauan sitten näkemäni kaveri isänsä kanssa. Alkoi tulla pimeä ja sitten kyllä sanoin, että täytyy mennä tallia siivoamaan.
 Kun he lähtivät puolikuuden maissa oli jo pimeää, mutta isä onneksi perjantaina oli ostanut minulle otsalampun, joka oli kyllä oikein hyvä! Laitoin suitset ja lähdettiin pyörimään.
 Aape ei ollut todellakaan mukava ratsastaa. Ihmekköskään, kun juuri olin kehuskellut Roosalle, että Aape on ollut nyt pitkän aikaa niin kiva.
 Aape punki lapa edellä, juosta kaahotti, vesilätäköissä otti kiksi loikkia, jne. Kun aloitettiin ravaamaan Aape vain kaahotti pääylhäällä ja säntäili minne sattui. Sitten oli yksi kammoksuttava vesilätäkkö. Ravattiin siihen, Aape veti liinat kiinni ja sitten tuli loikka ja se säntäsi melkein pihaan.
 Nooh kovan työn jälkeen Aape alkoi mennä ihan mukavasti. Vaihdettiin suuntaa ja sama kaahotus alkoi. Siinä sitten rauhoiteltiin taas piiiitkän kaavan kautta.
 Otettiin myös vähän laukkaa. Aluksi oli aika vauhdikasta, mutta onnistui ihan kohtuullisesti, vaikkei nyt niin kehuttavaa ollut...
 Vasemmassa laukassa Aape yrittikin oikein kunnolla oikutella. Ensimmäisessä nostoyrityksessä Aape teki täysympyrän ja säntäsi johonkin. Tämä sama muutaman kerran. No lopulta saatiin se nousemaan ja vauhtia piisasi. Jos taas huomenna paremmin? Ainakin toivottavasti.
 Loppuravit joiden alkuun oli taas mukavat kaahotukset ja sitten käppäiltiin.
 Kun lähdin tallilta yht äkkiä tallista rupesi kuulumaan kaamea paukutus ja Aape potki ovea. Käännyin takaisin ja Aape vaan seisoi ja katseli minua ihan hoomoilasena. Sen imppauspanta oli valunut paikaltaan, kun Aape oli ahminut iltamössöjään + en antanut Aapelle iltaporkkanaa. Kyllä herra jo tietää. Sitten se oli taas niin lutunen, kun menin vielä karsinaan niin herra painoi päänsä syliin. Okei. Taas kerran sydän suli ja Aapen anteeksipyyntö oikuttelusta hyväksytty.

aivoteitahdokeksiäotsikkoa

 Tänään koklattiin tuota meidän "kenttätyömaata". Elikkäs, kun meillä tuossa on tuo kenttä teko vaiheessa, siinä oli juuri sopiva kohta tasattuna hiekkaa juoksutukselle.
 Kun sain hepat karsinaan, Aape läksi karkuun vielä karsinasta, enkä kerinnyt reagoimaan. Siinä sitten kului vähän aikaa ja herra oli jopa uskaltautunut liikkuvan kaivurin ohi! Lopulta jäi saarroksiin minun ja kaivurin väliin, jolloin Tero nappasi Aapen kiinni.
 Suitset nassuun, liina ja raippa mukaan. Aape sai ensin kävellä ja ihan hyvältä tuo keskeneräinenkin pohja vaikutti.
 Aape oli oikein "ärsyttävällä" päällä. Se saattoi yht äkkiä pysähtyä ja kääntyä vinoon, lähteä vetään tallille, tms. Se oli niin hauska, kun se oikein rupesi välillä hiipimään ennen pysähdytä ja kääntymistä ja sitten kun päästi oikein mojovan maiskahduksen, niin hyvä jottei perä alta pettänyt ja lähdetty niin reippahasti jatkamaan.
 Ravi sujui oikein hyvin, ilman jotai pieniä laiskotteluita. Laukkaa ei yritettykään, koska oli niin pieni tila käytössä, mutta saatiin kuitenkin poni edes vähän hikiseksi. :)

Taattu puhelinlaatu...