tilulilu vettä sataa

 Nyt jos joskus tulee syysloma oikeaan saumaan. Oon ollut tämän viikon niiiin väsynyt ja tiistaista saakka päätä särkenyt joka päivä ja olisi voinut vain mennä nukkumaan heti koulusta tultua. Kunhan terveenä pysyttäis niin kaikki olis toooosi hyvin! :)

 
 Tosiaan pari päivää on satanut. Mietin maastoilun ja pellolla menon välillä. Lähdin pellolle ilman satulaa. Pellolla oli kahden laisia kohtia. Märkiä ja märempiä. No, selvittiin hengissä kaikki raajat tallella. Käveltiin, ravattiin ja tehtiin voltteja. Ravissa Aape oli tosi kiva. Aluksi näytti kyllä madon kiemurtelu taidot, mutta kierroksen sisään lopetti sen. Muutaman kerran vähän meinasi säntäillä, mutta ei mitään sen kummempaa ja tällä kertaa joka ikinen oikku meni märän pohjan piikkiin!

 Laukattiin vasuriin. Aluksi tuli tosi hyvä nosto, mutta laukka loppui kuin seinään koirien piirityksen vuoksi. Onneksi nuo kaksi pikku petoa lähti, kun tarpeeksi kauan niille jutteli vähän tiukempaan sävyyn. Jatkettiin Laukkaa. 
 Ihan hyvin meni, välillä Aape ei olisi ihan jaksanut keskittyä. Kun saatiin se toimimaan, ravattiin ja käveltiin vain, koska pohja oli sen verran liukas.

enkeksiotsikkoa part.354674

 Juuups. Eilen olin aivan törkeän väsynyt koulusta tullessani ja nukahdin sänkyyni joksikin aikaa. En kerinnyt liikuttamaan enää Aapea ja koko päivän oli satanut.
 Tänään olikin pari pienokonserttia valtakunnallisen vanhustenviikon vuoksi sekä Reetalla ja minulla, joten kummitätini Leila kävi ratsastamassa.
 Jenni oli ollut matkassa ja kun Leila oli ollut ratsastamassa Jenni oli järjestellyt satulahuonetta. Wihuu! Tässä joka tapauksessa Leilan teksti:

Ratsastustunti vol. 7

 Todellakin vasta 7. ratsastustunti Aapen ja minun aikana, mihin aika on mennyt? Noo, kesällä tehtiin paaljon töitä ihan kaksistaan, koska en kehdannut pyytää Jenniä tai ketään muutakaan, kun meni välillä niin huonosti, laukka ei toiminut, jne. Kyllä, nyt ymmärrän, idiootti olin, silloin sitä apua eniten olisin tarvinnut, mutta ollaan selvitty ihan hyvin, ehkä mentiin vain pidemmän kaavan kautta. Nyt kuitenkin yritän Jennin kansa sopia säännöllisemmin tunteja. :)
 Jenni (sekä Leila, Timo ja Anu) hakivat minut koulusta. He jättivät minut meidän tiehaarasta käppäilemään ja hakivat sillä välin heinälastin. Kipitin nopeasti vaihtamaan vaatteet ja syömään.
 Hain Aapen ja sain sen jopa kiinni ihan hyvin! Harjailin ja varustin Aapen. Koulupenkki määrättiin, koulupenkki laitettiin.

 Mentiin pellolle ja käppäiltiin aluksi ihan uraa pitkin. Siirryttiin kevyeen raviin ja tehtiin pääty-ympyröitä. Aape oli aluksi vähän tahmea ja sitten se meinasi juosta pikkaisen alta pois. Lopulta Aape alkoi olla tosi tosi kiva ja tuntumalla hyvin.
 Istuin alas haroitusraviin ja tehtiin "kulmikasta kasia", jonka lyhyiden sivujenn päätyyn tuli voltit. Tarkoituksena oli aina tulla puolivälissä suoraan Jenniä kohden. Joo tiedän, olen huono selittämään, mutta toivottavasti joku ymmärtää edes jotain.
 Aluksi oli vähän hankalaa, mutta pikku hiljaa meni kivemmin ja kivemmin. Lopulta tosi kivasti. Ja välillä Aape myötäsi päätään edes pikki riikkisen pätkän! Wiii!

 Ravin jälkeen otettiin vielä vähän laukkaa. Tehtiin edelleen kasia ja siinä suoristuskohdan keskivaiheilla nostettiin laukka, lyhyensivun jälkeen nurkassa harjoitusravi, voltti ja sitten oltiinkin jo pian taas suoristuskohdassa ja uudelleen toinen laukka. Ajattelin, että joo ei tuu kesää, mutta kummasti onnistui ja olin kertakaikkiaan niin iloinen.
 Loppuravit vähän pidemmällä ohjalla ja sitten käppäiltiin. Varmaan yksi parhaista ratsastuskerroista! :)

maastovimma

 Eilen Marian kanssa vietettiin illalla extemporee likkojen (+vähän Teronkin) iltaa. Oltiin menossa hakemaan heppoja ja eikö ne säntäilleet karkuun. Yritettiin aikamme, upottiin liejuun ja tuli jo aivan pimeää. Saatiin pariin kertaan aika lupaavasti ponit läheisyydelle nurkkaan, mutta Aape kun se ei halua jäädä kiinni, se ei jää. Se vaikka viuhahtaa yli. Ei auttanut ja jätettiin sitten hepat pihalle.

 Oltiin meillä ilta, pelattiin ja kunhan kulutettiin aikaa. Yhden-kahdentoista aikaan lähdettiin Marialle. Käytiin heittämässä heidän hepoille heinät ja sitten mentiin nukkumaan hetken jutustelun jälkeen. Aamulla kuudelta Ella, Marian koira herätti meidät ja vielä pari tuntia yritettiin nukkua, mutta ei siinä paljoa enää nukuta jos sakemanni hyppii päällä ja uikuttaa korvanjuuressa. Hahah. Huvittava tapaus! :D
 Haukattiin vähän aamupalaa, vietiin Marian hepat pihalle ja sitten hän lähti heittämään minua kotiinpäin.
 Tämä päivä meni jotenkin tosi nopeasti! Tuntui, etten oikeasti kerinnyt tehdä mitään! Tein läksyjä, sitten lomittaja soitti, että lehmä poikinut, käytiin auttamassa vasikka karsinaan, tms. sitten kello olikin jo paaljon. Tänään kävin moneen moneen kertaan katsomassa heppoja, viemässä nameja ja rapsuttelemassa, jotta ne oikeasti tajuaisivat, ettei aina lähdetä töihin! Kipusin Aapen selkäänkin kerran pellolla ja istuskelin sielä hetken. Kun hyppäsin alas, Aapen ympärillä pörräsi joku ötökkä, jota se juuri huitaisi päällään. Pää napsahti suoraan minua kalloon ja jos joskus, nyt sattui. Sitä seurasi ehkä puolisen tuntia vinkuna päänsisällä ja pieni päänsärky. Ja nyt tietysti on mukava kuhmu ja onhan se aika kipeäkin, mutta vahinko mikä vahinko ja nyt kaikki kunnossa. Lopulta se Aapekin alkoi vähän empien luokse tulla.

 Sitten kun piti lähteä ratsastamaan, minulla oli eri takki. No eihän Aape oikein tupannut kiinni antamaan. Leo onneksi ei niin fiksu ole, että olisi yhdistänyt takkia talliin. Sain Leon ja vein edeltä talliin ja sitten tuli saatua Aapekin kiinni.

  Olin koko päivän miettinyt uskallanko lähteä maastoon, koska täälä on nyt ollut hirviä ja aika paljon vasallisiakin hirviä. Lähdin kuitenkin, mutta silti kuolaimettomalla.
 Aape oli ihan intoa piukassa. Se oli tosi tosi kiva! Ravissa se oli oikein eteenpäinpyrkivä ja tahdikas. Molemmat laukat rullasivat todella hyvin (toden totta, sekä vasen, että oikea laukka nousi maastossakin!) ja Aape kuunteli kivasti. Kotiin päin tultaessa se oli aivan intoa piukassa ja poni oli ravissa välillä ihan solmussa ja sykkyrässä, kun pidätin ja Aape vain olisi halunnut mennä ja mennä. Välillä annoin kävellä ihan pitkin ohjin, jottei raasun kaula mene ihan juntturaan. :D Meni tosi hyvin ja ei meitä mikään hirvikään onneksi tullut syömään!

Bueno!

 Oon ollut koko päivän niin super hyper iloinen! Heti aamulla kun heräsin, vetäsin ratsastuspökät jalkaan söin ja lähdin ratsastamaan. Kerran hepat ei eilen antaneet kiinni, oli luvattu suht lämmin yö eikä sadetta, saivat jäädä sitten pihalle yöksi miettimään tekosiaan, kun tuossa nykyisessä aitauksessa niillä on katoskin, jota osaavat käyttää.
 Menin hakemaan poneja ja tänään Leo kiemurteli Aapen hampaan iskujen lomasta luokseni. Aape jäi kauemmas katsomaan. Annoin Leolle porkkanaa ja otin askeleen Aapea kohti, joka oli todellakin vielä aika kaukana. Herra kääntyi heti ja meinasi lähteä. Totesin, että okei, menen sitten Leon kanssa. Lähdettiin Leon kanssa pari askelta eteenpäin ja nopeasti Aape olikin jo aika lähellä. Käännyin ja annoin porkkanaa. Olin varautunut siihen, että kun Aape saa porkkanaan tarpeeksi hyvän otteen, se kääntyy ja lähtee. Tällä kertee minä voitin! Sain tarpeeksi nopeasti kiinni ja siitä hyvästä Aape sai paaaaljon lisää porkkanaa ja rapsutusta.
 Mentiin tallille ja harjailin Aapen. Hetken emmin satulan kanssa. Kovasti mieleni teki koulusatulaa, mutta mietin, uskallanko laittaa koulusatulan vapaapäivän jälkeen, jos meneekin päin mäntyä. Koulupenkkiin kuitenkin päädyin ja hetkeäkään en katunut!
 Käveltiin aluksi ja tehtiin voltteja. Aape oli oikein kivan olonen ja yritin keskittyä istuntaani ja etenkin käsiini.
 Lähdettiin ravailemaan. Aluksi tietysti kevyttä ravia muutama kierros ja edelleen niitä voltteja volttien perään. Istuin alas ja jatkettiin samaa rataa. Aape oli muuten tosi hyvä ja oli vallanmainiosti tuntumalla. Välillä meinasi vähän pieneltä mieheltä unohtua, ettei olla kiihdytyskisoissa, mutta se oli varsin helppo asia korjata.
 Sitten olikin jo vuorossa laukka. Molemmat laukat rullasivat ihan hyvin ja Aape oli niin perfect! Se ei lusmuillut, välillä vähän kiihdytti, mutta kuunteli joka ikisen avun todella tarkkaan! Eipä ollut mitään suurempia ongelmia.
 Käveltiin hetki ennen loppuraveja ja sitten kaikki perus loppuhärpäkkeet. Taas muistaa miksi tätä hommaa tehdään! Ja nyt etenkin pintaan nousi ajatukset jälleen siitä, että ilman epäonnistumisia ei voi nauttia onnistumisista! Ei todellakaan - tai ainakaan yhtä paljoa! :)
 Nyt vihdoin Reetan keskiviikkoiset fiilikset.

Missä menee raja?

 Nyt jos koskaan ärsyttää. Tuossa oli kaikki tämän päivän tapahtumat tiivistettynä yhteen lauseeseen. Olisin voinut sen tiivistää yhteen sanaan, mutta tuo on asiallisempi. 
 No tänään aamusta Maria kyseli aamulla voisiko käydä aikansa kuluksi ratsastamassa Aapen, kun hänellä perjantait on koulusta vapaat. Vakuutin, että tahdon ehdottomasti tänään ratsastaa itse, kun eilenkin meni niin suht kivasti.
 Tulin kotiin, siivosin karsinat ja olin menossa ottamaan hevosia. Aape tuli hetken seisoskelun jälkeen ehkä kahden metrin päähän, käänsi perseensä ja ampaisi karkuun. Juoksentelivat taas reilun tunnin karkuun ja isäkin oli avussa jonkin aikaa. Kerran oli ihan aivan sairaan lähellä, etten saanut Leoa kiinni. Olin aivan kosketusetäisyydellä, Leo sai jo haukattua pienen palan omenaakin, kun Aape pyyhälsi selkäni tapaa häätämään Leon läheltäni. Dögfkjdölkghjpeorkaäslökäömnbölksdfölkjg. Tässä sen hetken tunne.
 En enää kauaa jaksanut katsella tuota touhua ja lähdin sitten pois. Kävin tallilta laittamassa ovet kiinni, sammuttelemassa valot, tms. No tässä taas tälläinen pirun mielenkiintoinen postaus - vai mitä? Ärhh. Ei voi muuta sanoa, kuin että on se vaan perseestä ja syvältä sieltä, kun ei edes sen vertaa koninsa kanssa pärjää, että saisi itse kiinni. Kohta varmaan pitää laittaa seisomaan johonkin postimerkkiaitaan... Ja niin kauan kuin mahdollista sitä vältetään, mutta en vain kertakaikkiaan aina voi olla riippuvainen esim. äidistä ja olettaa, että hän hakee minulle Aapen, kun muuten kiinni ei anna, koska tietää joutuvansa töihin. Vapaapäivien jälkeen luokse tulo on aina helpompaa, mutta pakko tuo liikuttaa olisi. En enää kohta itsekkään tiedä.

voi pikku hönö

 Dippadaai ja piupaupou! Väsymys painaa ja sen kyllä niin huomaa! Aamusta saakka on mennyt lujaa ja jutut on ollut varsin.. lennokkaita? Nooo ei se mitään. Toivon, ettei tästäkin postauksesta tulisi aivan sekava.. :D
 Elikkästä ihan ensimmäisenä anteeksi aivan kamalasti, että sain läppärin sekoamaan ja en saa nyt kuvia, kenties huomenna tai viikonloppuna käytän enemmän aikaa sen kanssa, jotta saisin kuviakin tänne!
 Sitten hypätään tiistaille. (Miten niin olen ollut laiska enkä ole kirjoittanut aikaisemmin?) Olin suunnitellut meneväni tosi mukavasti ilman satulaa ja ehkäpä kuolaimettomilla. Siivosin tallit, laitoin iltaheinät karsinoihin ja iltaruuat turpoamaan. Olin tehnyt kaiken superhyper reippaana ja olin about tunnin normaali aikatauluani edellä, sillä olin heti koulusta tultuani tullut tallille (tietysti vähän jotain syötyäni ja vaatteet vaihdettuani), jotta kerkeäisin tunnollisesti lukemaan vähän bilsan kokeisiinkin illalla. 
 Lähdin hakemaan heppoja jah mitäpä muutakaan kuin että hevoset eivät antaneet kiinni. Leo yritti sinnikkäästi useaan kertaan luokseni, mutta koska Aape tietää jäävänsä yksin jos ei anna kiinni ja Leo antaa, se puri Leoa ja pidätteli sen kaukana minusta. Yritin nameilla, odottamalla, lähtemällä välillä pois, tms. Lopulta Ellu juoksi nöyränä polvi muutenkin kipeänä hevosten perässä. Ei järkevää. Reilun 40 minuuttia tuota touhua siedin ja sitten meni hermo.
 Kerta kaikkiaan lähdin pois, jätin hevoset pihalle ja yritin rauhoittua. Kiehutti kyllä niin pirusti. Olisi ollut niin paljon muutakin tekemistä, ja mihin olin hukannut aikaani. Oli pitänyt tulla kivaakin kivempi ilmansatulaa kerta taas. Sitten kun äiti meni, niin johan annettiin kiinni.. Äiti kun ei ole uhka, kun se ei hinaa itseään selkään. Ei enää yhtään innostanut lähteä ratsastamaan ja menin sitten huoneeseeni aluksi vaan purkamaan turhautumistani tekemättä mitään ja sitten lukemaan.
 Lisäksi illalla oli kyllä niiiin lähellä, ettei hepat jääneet pihalle yöksi, kun Aape meinasi vielä pimeässä ottaa tuon juoksuroundin uusiksi. Leo onneksi pelasti tilanteen... :D
 Eilen kävi Reetta ja huomenna yritän saada kuvan Reetan kommenteista tänne, kun tosiaan tuo bucketti ei halunnut mulle nyt toimia.
 Madotettiin myös Reetan ratsastuksen jälkeen ponit ja ihan hyvin onnistuikin vielä.
 Tänään äiti tulikin suht ajoissa kotiin ja suosista pyysin häntä hakemaan hepat. Tein tallihommat ja sitten mama toi heppaset.
 Aape oli aikasta hermoja raastava hoidettaessa, mutta kaippa sitä kaikki välillä on rasittavia. Lähdin sitten tänään ilman satulaa ja ihan kuolaimilla.
 Mentiin pellolle ja aika lailla heti kun päästiin pyörimään suorakulmiotamme "viereisestä" metsästä (200-300m päässä metsänreuna) alkoi kuulua koiran haukku. Tässä on nyt pyörinyt kaksivasainen hirvi ja arvasin, että joku on koiraansa kouluttamassa. Lilli tietysti rupesi pihassa haukkumaan. Äiti kyllä sai meidän koirat hyvissä ajoin sisälle. Käveltiin Aapen kanssa ja se vaikutti ihan kivalta, mitä aluksi vähän yritti oikoa.
 Hetken päästä metsästä rämpi karjalan karhukoira ja se kävi pihan nurkalla ja sitten huomasi meidät. Se jäi aika reilun matkan päähän tielle katselemaan ja haukkumaan. Koska se sielä haukkui, eikä miksikään muuttunut jatkettiin kävelyä. Koira haukkui ja aina kun tultiin pitkälle sivulle etupää sitä kohden se meni aina muutaman askeleen karkuun vaikka etäisyyttä meillä oli ainakin se sata metriä.
 Hetken päästä metsästä perästä rämpi mies maastopuvussaan. Koira haukkui ja heilutti häntäänsä, kun isäntänsä huusi sitä, mutta luokse se ei lähtenyt. Mies tuli ja me pysähdyimme Aapen kanssa. Mitä lähemmäs mies lähestyi koiraansa "Iidaa", sitä lähemmäs koira tuli meitä.
 Se haukkui aivan Aapen vieressä ja siitä näki, että sitä pelotti, mutta sisua näytti nuorella neidillä olevan. Mies yritti saada koiraansa, mutta se haukkui ja pyöri. Lopulta hän sai nuoren koiransa kiinni ja pahoitteli kauheasti häiriötä. Ei se mitään, tuli taas Aapen lehmänhermot todistettua!
 Käveltiin vielä muutama kierros voltteineen ja lähdettiin ravaamaan. Aape oli aluksi todella mukavan tuntuinen! Muutaman kierroksen jälkeen se alkoi pikku hiljaa kiihdyttämään ja kiihdyttämään, nostamaan päätään ja tuntumakin alkoi vähän hävitä. Pikku hiljaa sain onneksi Aapen rauhoitettua. Sitten taas sujuikin ihan hyvin.
 Tehtiin tosiaan voltteja ja Aape meni sinänsä ihan hyvin. Lähdettiin laukkaamaan ensin vasempaan. Laukka alkoi aika alusta saakka rullata ihan hyvin. Vähän oli lusmuilua ilmassa, mutta nyt vaikka miten omahyväiseltä tuntuisikin itseään kehua, niin olin aika hyvin hereillä ja saatiin yhdessä korjattua virheet tosi kivasti!
 Muutamaan kertaan Aape yritti vaihtaa laukkaa kiitoravi vaihdoillaan, mutta kertaakaan ei onnistunut, vaikka kerkesi ravaamaan jo! Kun vasen sujui mentiin oikea. Oikea laukka ei rullannut ihan niin hyvin, mutta onnistui kuitenkin.
 Otettiin kunnon loppuravit ja käynnit ja kyllä Aape oli märkä. Oli kyllä taas niin kiva fiilis lopulta, kun aluksi oli ja meinasi tulla vähän enemmänkin probleemaa, mutta sitten kun kaikki onnistuikin! Voiko olla oikeastaan mitään mukavampaa tunnetta?
 Halailin ja rapsuttelin Aapea selästä, heivasin itseni naisten istuntaan ja käveltiin tallille. Se on aina yhtä hassua, hauskaa, hölmöä ja ihan pöhkön tuntuista! Tallillakin vielä Aape sai selästä rapsutusta ja kun hyppäsin alas sitä rapsutuksen määrää. Aape oli varmasti jo aivan sitä mieltä "Tuo eukko on kyllä nyt aivan seonnut. Nyt ne näpit irti!" Hahah. Kirjottelin vielä vihkoseeni fiilikset ja istuskelin karsinan nurkassa taskut täynnä namia, about Aapen pää sylissä omenan paloja tms. kerjäämässä. Oli tosi kivaa! :)